Kerro jotakin, mitä elämässäsi tapahtui vuonna 1999?
Olin silloin 6-7v vanha, syksyllä menin kouluun, keväällä olin vielä eskarissa. Taisin olla "lomalla" sinä vuonna 12 viikkoa putkeen kesällä. Sinä vuonna oli kuuma kesä.
Kommentit (74)
Menin uuteen työpaikkaan, joka oli aivan järkyttävän kamala. Vuoden olin ja sit vaihdoin alaa. Paljastettakoon sen verran, että kyseessä oli peruskoulu Itä-Helsingissä.
Sain elämäni ensimmäisen oikean työpaikan.
Meille tuli vuoden alussa löytökissa, joka on yhä elossa ja täyttää juuri 21.
Valmistuin yliopistosta filosofian maisteriksi.
Mummoni kuoli 96 v iässä.
Itse pääsin uuteen työpaikkaan jossa tutustuin vuoden -99 lopussa tosi kivan oloiseen mieheen (ollaan oltu naimisissa jo 16 v)
Olin 4-vuotias ja leikin nurmikolla, jolla oli paljon leppäkerttuja. Siirryin paniikissa kaivon kannen päälle seisomaan, koska pelkäsin leppäkerttujen purevan. Äiti taisi sitten lopulta kantaa mut turvaan sieltä.
Olin 14-vuotias. Meidän kissa kuoli ja perheeni uudet kissat syntyivät ja tulivat meille. Toinen niistä on kuoli viime vuonna, mutta toinen on hyvissä voimissaan ja täyttää kesällä 19.
Elin aika tavallista teinin arkea. Olin kiltti ja tunnollinen koulussa. Noihin aikoihin aloin kärsiä paniikkihäiriöstä. Se on minulla edelleen, mutta tavallaan olen hyväksynyt sen osaksi elämääni.
Maailmankuvani pirstaloitui ensimmäisen kerran.
Oli kuuma kesä ja pyöräilin helteessä töihin. Ja työpaikkani oli sauna. Muutin ulkomaille, jossa tapasin nykyisen mieheni.
Olin 26-vuotias ja sain yliopisto-opintoni päätökseen. Olin jo töissä mutta valmistuttuani paikkani vakinaistettiin. Ramppasimme kesän ystäviemme häissä ja polttareissa. Ostimme kaksion. Kahden vuoden päästä tästä, esikoisemme syntyi :)
Asuimme mieheni kanssa ulkomailla. Lapsia ei ollut vielä ja kävimme melkein joka viikonloppu jossakin mielenkiintoisessa paikassa kahdestaan tai ystäväpariskunnan kanssa. Lomilla olimme lähimaissa ja myös kauempana. Arki oli normaalia siinä missä Suomessakin olisi ollut.
Sain viinakrampin... Muistaakseni.
-Arska
Mieheni perusti yrityksen ja kaikki systeemit piti olla kunnossa kunnes keskellä kesää huomasin olevani raskaana. Edelliset lapset olivat tuolloin melkein 3v ja 1v 3kk. Enempää ei pitänyt tulla (ainakaan vielä) ja olemme huolehtineet ehkäisystä. Minun piti palata elokuussa töihin. Hetken miettimisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että abortti ei ole vaihtoehto. Mieheni oli samaa mieltä. Jatkoin hoitovapaata ja seuraavan vuoden helmikuussa syntyi kolmas tyttö.
Menin naimisiin joulukuussa, olin silloin 25 vuotias. Olemme edelleen naimisissa.
Poika johon olin ihastunut nöyryytti minua kaikkien edessä.
Eipä ole senkään jälkeen ollut onnea rakkaudessa.