Karhunkierros, selviänkö reissusta...?

Järkeä mukaan sitten, kun lähdette reissuun! :)

Et ainakaan nauti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olet viimeksi viettänyt 5 päivää putkeen ulkona tehden koko ajan fyysistä työtä?

Koska olet viimeksi kävellyt 20 kilsaa 5 perättäisenä päivänä?

Olen ollut pari kertaa vaeltamassa. Mukava päiväannos kävelyä on 5-12 kilsaa.

Yhtenä päivänä käveltiin 22 kilsaa. Siinä ei lepäilty kuin ruokailut, osa matkasta oli onneksi tasamaata ja tietä.

Ei kuulosta realistiselta tuo suunnitelma suhteutettuna ikääsi ja kuntoosi.

Pitkät maantieosuudet rinkka selässä vasta raskaita ovatkin! 

Esim. sateella teltassa ei saa kenkiä kuivumaan.

Hä!!??

Ai susta tasamaalla hiekkatietä kävely on raskaampaa kuin metsässä liukkaita puunjuuria väistellen ja kaatuneiden runkojen yli harppoen meno?

Olet selvä trolli, etkä ole vaellusta nähnytkään.

Jos ja kun jalassa on kumisaappaat, ne ei kastu.

Vaelluskengät on pikkuretkiin.

Kumisaappaat ovat tietysti liukkaat puunjuurilla ja istuvatkin huonosti. Ei kai kukaan sieniretkien lisäksi lähde kumisaappaissa metsään?! Kyllä vain maantiellä lompsiminen on raskasta. Mutta makunsa kullakin. Itse lenkkeilen mielummin metsässä kuin juoksen urheilukentällä rataa ympäri.

Suomen tunnetuin vaellukseen ja eräretkeilyyn erikoistunut tietokirjailija Jouni Laaksonen kertoo sinulle vaeltajan varusteista.

Lue opiksesi, niin valkenee, miksi kumisaappaat on ylivertaiset.

Minulla on ihan omat näkemykseni asiasta. Ei ole tarvetta omaksua toisten mielipiteitä. Kumisaappaat hiostavat, lonksuvat ja ovat liukkaat. Luotan varrelliseen vaelluskenkään. Päiväretket teen lenkkareissa, marjametsään menen saappaissa.

Jostain kumman syystä armeijassa ei vaelluskenkiä käytetä metsäkeikoilla.

Maiharit on edullisempia valmistaa, kestävämpiä, tasaisen keskinkertaisia kaikissa olosuhteissa, ja kuivuvat järjellisessä ajassa mikäli kastuvat. Hyvä valinta jos varaa on vain yksiin kenkiin.

Tässä kannattaa ottaa myös huomioon kanssavaeltajat: ovatko rautaisessa kunnossa ja valmistautuneet vetämään pitkiä päiväsiivuja. Jos et itse siihen kykene, lähdetkö liian kovalla vauhdilla ja yrität sinnitellä väkisin mukana? Siihen ei kannata lähteä, sippaat varmasti. Täällä on tullut hyviä huomioita. Sallantien varrella Ristikallion parkkipaikalla on yksi lähtöpiste, joka lyhentää reittiä. Takseja saat tilattua matkan varrella esim. Oulangan luontokeskukseen ja Retki-Etappiin. Myös Konttaisen jälkeen Virkkulantielle voi tilata taksin.  Lisäksi Karhunkierroksen eri tuville menee metsäautoteitä lähelle. , esim. Porotimajoen tuvalle on n. 200 m lähimmältä metsäautotieltä.  Jyrävältä ja Myllykoskelta on kivenheitto Basecampille, jossa majoitusta ja ravintola ja sinnekin menee autotie. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi suunnittelet tottumattomana ja huonokuntoisena monen päivän vaativaa reissua?

Tiedätkö miten kestät fyysisesti ja henkisesti epämukavuutta ja rasitusta?

Miten jaksat huonossa säässä, sateessa tai helteessä? Hyttyset ja mäkäräiset syö, kengät painaa, olet likainen, nälkäinen, väsynyt. Yön jälkeen joka paikkaa kolottaa, koska olet tottunut istumaan tuolissa ja nukkumaan pehmeässä sängyssä.

Mä lähdin viikon vaellukselle ekaa kertaa alle 30-v. Harrastin tanssia 3 krt./vko, ratsastin, uin, hiihdin, pyöräilin. Olin terve ja erinomaisessa fyysisessä kunnossa. Kokemusta kävelystä ja rinkan kantamisesta oli reileiltä. Kokemusta retkeilystä ja telttailusta oli. Rinkka painoi vain 16 kiloa lähtiessä.

Silti väsähdin tokana päivänä täysin.

Onneksi oli vahvempia mukana, jotka ottivat osan tavaroistani kantaakseen. Onneksi oli erätaitoinen retkenjohtaja, urheilujuomat ja joustava reittisuunnitelma.

Ei se matka tapa vaan vauhti, tuossa on lähdetty liikkeelle kuulostelematta.

combatboottt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olet viimeksi viettänyt 5 päivää putkeen ulkona tehden koko ajan fyysistä työtä?

Koska olet viimeksi kävellyt 20 kilsaa 5 perättäisenä päivänä?

Olen ollut pari kertaa vaeltamassa. Mukava päiväannos kävelyä on 5-12 kilsaa.

Yhtenä päivänä käveltiin 22 kilsaa. Siinä ei lepäilty kuin ruokailut, osa matkasta oli onneksi tasamaata ja tietä.

Ei kuulosta realistiselta tuo suunnitelma suhteutettuna ikääsi ja kuntoosi.

Pitkät maantieosuudet rinkka selässä vasta raskaita ovatkin! 

Esim. sateella teltassa ei saa kenkiä kuivumaan.

Hä!!??

Ai susta tasamaalla hiekkatietä kävely on raskaampaa kuin metsässä liukkaita puunjuuria väistellen ja kaatuneiden runkojen yli harppoen meno?

Olet selvä trolli, etkä ole vaellusta nähnytkään.

Jos ja kun jalassa on kumisaappaat, ne ei kastu.

Vaelluskengät on pikkuretkiin.

Kumisaappaat ovat tietysti liukkaat puunjuurilla ja istuvatkin huonosti. Ei kai kukaan sieniretkien lisäksi lähde kumisaappaissa metsään?! Kyllä vain maantiellä lompsiminen on raskasta. Mutta makunsa kullakin. Itse lenkkeilen mielummin metsässä kuin juoksen urheilukentällä rataa ympäri.

Suomen tunnetuin vaellukseen ja eräretkeilyyn erikoistunut tietokirjailija Jouni Laaksonen kertoo sinulle vaeltajan varusteista.

Lue opiksesi, niin valkenee, miksi kumisaappaat on ylivertaiset.

Minulla on ihan omat näkemykseni asiasta. Ei ole tarvetta omaksua toisten mielipiteitä. Kumisaappaat hiostavat, lonksuvat ja ovat liukkaat. Luotan varrelliseen vaelluskenkään. Päiväretket teen lenkkareissa, marjametsään menen saappaissa.

Jostain kumman syystä armeijassa ei vaelluskenkiä käytetä metsäkeikoilla.

Maiharit on edullisempia valmistaa, kestävämpiä, tasaisen keskinkertaisia kaikissa olosuhteissa, ja kuivuvat järjellisessä ajassa mikäli kastuvat. Hyvä valinta jos varaa on vain yksiin kenkiin.

Kyllä meillä maiharit olivat lomakengät. Metsään kumi- ja huopakumisaappaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee tämä testi. Kokeile nyt ihan alkuun kävellä huomenna 20 km ihan pyöräteitä tms pitkin suhteellisen tasaisessa maastossa niillä sun vaelluskengillä repussa vain litra juotavaa ja energiapatukkaa tms. Sää on varmaan aika hyvä. Hattu päähän, ettet saa auringonpistosta. Lasketaan tauoille aikaa max 45 min. Sun pitää selvitä tästä lenkistä taukoineen 5 tunnissa, etkä saa olla ihan kuollut sen jälkeen. Jos menee enemmän aikaa niin älä lähde vaeltamaan. Valmistautumisaika on liian lyhyt kehittyä tarpeeksi.

Jos olet lenkin jälkeen hyvässä kuosissa, ja ehdit ajoissa, niin tee sama lenkki ylihuomenna, mutta täyden repun kanssa. Mieti sitten oletko valmis tekemään tätä viisi päivää putkeen vaikeammassa maastossa.

Tämä testi paljastaa myös onko kenkäsi kunnossa.

Mitä järkeä tuossa testissä on? Vaelluksella saa käyttää vaikka koko päivän siihen kävelyyn ja pitää vauhdin leppoisana, etenkin jos yöpyy teltassa valoisaan vuodenaikaan eikä ole kiirettä rynniä tupia varaamaan. Saa pitää niin pitkiä taukoja kuin haluaa, vaikka käydä pitkäkseen välillä, nauttia luonnosta ja rauhasta. Pitää ruokatauon ja kahvitaukoja aina kun siltä tuntuu, ei todellakaan tarvitse mennä minkään energiapatukan voimalla. Vaelluksessa parasta on, että se ei ole mitään suorittamista, pitkääkään päivämatkaa ei tarvitse tehdä tiukassa aikarajassa (talvivaellukset asia erikseen kun täytyy päästä leiriytymään ennen pimeää, mutta nyt riittää valoa myöhään iltaan asti ja talvivaelluksia tuskin ihan heppoisin taustoin edes yritetään). Jos porukka pitää vaellusta tuon kaltaisena suorittamisena, niin en enää lainkaan ihmettele tämän ketjun pessimistissävytteisiä viestejä. 

Vaeltaminen ei ole suorittamista. Ollaan tehty miehen kanssa useamman viikon reissuja kun ei ole kellotettu päivämatkoja kesäaikaan. Pysähdytty jos mukava paikka löytyy ja kalasteltu, oltu vaan. Jos meidän ensimmäinen yhteinen reissu olisi ollut verenmaku suussa kiirehtimistä ja rentoutumisen suorittamista niin toista reissua ei olisi tullut. Nyt on suunnitteilla kahden kuukauden reissu ensi kesänä. Keli on mitä on ja vaatetuksella suhtaudutaan siihen. Hyttyset ovat sitä samaa luontoa, turha niistä on välittää. Jos on paljon hyttysiä niin on sitten linnuillakin ruokaa.

Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka neuvovat joko lyhentämään matkaa (Karhunkierroksella se on aika helppoa) tai lisäämään päiviä. Vaikka matka ei tapakaan, vaan vauhti, niin matkallakin on rajansa. 16 km vähintää 15 kg painavan rinkan kanssa vastaa rasitukseltaan ja ajaltaan yli 30 km:n kävelylenkkiä hyväkuntoisella ulkoilureitillä ilman kantamuksia. Jaksaisiko ap tehdä 30 km:n lenkin viitenä päivänä peräkkäin, vaikka saisikin pitää lepotaukoja niin paljon, kun päivän aikana ehtii?

Pääsettekö edes matkaan ensimmäisenä päivänä heti aamusta vai tuletteko lähtöpaikalle vasta joskus iltapäivällä? Jälkimmäisessä tapauksessa ensimmäisen päivän osuus jää väistämättä muita lyhyemmäksi, jolloin taas muina päivinä joutuu kävelemään jotain 18 km:n päivämatkoja.

Mitään suuria erätaitoja Karhunkierros ei vaadi, joten siltä osin ap:n suunnitelma on ok. Ainoa ongelma on liian pitkät päivämatkat ap:n kokemukseen ja kuntoon nähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olet viimeksi viettänyt 5 päivää putkeen ulkona tehden koko ajan fyysistä työtä?

Koska olet viimeksi kävellyt 20 kilsaa 5 perättäisenä päivänä?

Olen ollut pari kertaa vaeltamassa. Mukava päiväannos kävelyä on 5-12 kilsaa.

Yhtenä päivänä käveltiin 22 kilsaa. Siinä ei lepäilty kuin ruokailut, osa matkasta oli onneksi tasamaata ja tietä.

Ei kuulosta realistiselta tuo suunnitelma suhteutettuna ikääsi ja kuntoosi.

Pitkät maantieosuudet rinkka selässä vasta raskaita ovatkin! 

Esim. sateella teltassa ei saa kenkiä kuivumaan.

Hä!!??

Ai susta tasamaalla hiekkatietä kävely on raskaampaa kuin metsässä liukkaita puunjuuria väistellen ja kaatuneiden runkojen yli harppoen meno?

Olet selvä trolli, etkä ole vaellusta nähnytkään.

Jos ja kun jalassa on kumisaappaat, ne ei kastu.

Vaelluskengät on pikkuretkiin.

Kova alusta ja toistot sen päällä aiheuttaa monille enemmän ongelmia.

Pari vuotta sitten tuli kierrettyä koko reissu Hautajärveltä Rukalle viidessä päivässä. Olen reippaasti punkero eikä minulla ollut aiempaa vaelluskokemusta päiväretkiä lukuun ottamatta. Kävihän se kunnon päälle, mutta eniten jalkapohjiin, sillä vaelluskenkäni olivat aivan liian pehmeät raskaan rinkan kantamiseen juurakkoisessa maastossa. Eli tukevat kengät kannattaa hankkia hyvissä ajoin. Toinen syy, miksi reissu ei jäänyt kesken, olivat retkisauvat. Ihan ehdoton apu, kun rinkan kanssa punnertaa ylämäkeen.

Eli kyllä siitä selviää, mutta paremmalla kunnolla ja kengillä olisi reissu ollut varmaankin hitusen hauskempi. Samaa mieltä kuin eräs aiempi kirjottaja: Hautajärveltä lähtevä alkupätkä on aika tylsä. Jos uudestaan tekisin retken, lähtisin Ristijärveltä.

Ei mitään "ap:tä" ole olemassakaan, kun ei ole vastaillut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Muutaman vaelluksen jälkeen selvisi että ei kiinnosta tuo touhu.

Mistäkö? Siitä, kun retken kohokohta oli kotiin paluu. Se kun pääsi kuumaan suihkuun ja sai kunnon ruokaa. Sänkyyn nukkumaan. Aah!

Heh. Minustakin on aivan verrattoman ihanaa päästä vaellukselta kotiin, saunaan, syömään hyvin ja sitten väsyneenä kaatua omaan mukavaan sänkyyn. Se ei ole silti vaellusintoa lainnuttanut, ennemminkin päinvastoin. :) 

Minä olin kaverin kanssa joskus kolmikymppisenä Karhunkierroksella. Oli syksy, Kuusamossa oli rahtunen luntakin jo ja ilma raikkaan vilpoinen. En harrasta liikuntaa enkä ollut ennen vaeltanut. Kuljimme rauhalliseen tahtiin niin, että menimme pari tuntia, sitten huilailimme ja söimme sitten taas kuljimme pari tuntia. Poluthan siellä on hyvät. Rinkka oli painava tottumattolle mutta ei mitenkään mahdoton. Tuvissa nukuimme, en muista oliko meillä edes mukana telttaa. Oli tosi kivaa ja olen monta kertaa ajatellut, että menisin uudelleen.

Vaellluksen lopuksi meille oli varattuna saunallinen vuokramökki. Se oli autuasta.

Oli jotenkin jännää nähdä niitä poroja siellä. En huomannut ensin, ja sitten ne liikahtelivat puiden takana ja tajusin, että hitto, siinähän on ainakin kymmenen elikkoa. Ei täällä etelämmässä hirviä samaan malliin näe.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kaverin kanssa joskus kolmikymppisenä Karhunkierroksella. Oli syksy, Kuusamossa oli rahtunen luntakin jo ja ilma raikkaan vilpoinen. En harrasta liikuntaa enkä ollut ennen vaeltanut. Kuljimme rauhalliseen tahtiin niin, että menimme pari tuntia, sitten huilailimme ja söimme sitten taas kuljimme pari tuntia. Poluthan siellä on hyvät. Rinkka oli painava tottumattolle mutta ei mitenkään mahdoton. Tuvissa nukuimme, en muista oliko meillä edes mukana telttaa. Oli tosi kivaa ja olen monta kertaa ajatellut, että menisin uudelleen.

Vaellluksen lopuksi meille oli varattuna saunallinen vuokramökki. Se oli autuasta.

Oli jotenkin jännää nähdä niitä poroja siellä. En huomannut ensin, ja sitten ne liikahtelivat puiden takana ja tajusin, että hitto, siinähän on ainakin kymmenen elikkoa. Ei täällä etelämmässä hirviä samaan malliin näe.

Samanlaiset kokemukset omalta ensimmäiseltä vaellukselta, paikka vain oli eri. Tuntuu että täällä jotkut yrittävät maalailla tuollaisesta vaelluksesta jotain suunnilleen teräsmiehen voimia vaativaa urotyötä. Itselläni ei ollut kummoistakaan liikuntataustaa. Myönnän että se oli rankempaa kuin olin etukäteen olettanut, mutta ei läheskään niin mahdotonta kuin jotkut antavat täällä jostain syystä ymmärtää. Ensimmäinen päivä (ja etenkin sitä seurannut aamu kivistyksineen) oli pahin. Puskin eteenpäin hirveää vauhtia ja melkein veren maku suussa, kun luulin että niin "pitää" tehdä ja päästä mahdollisimman pian suunnitellulle leiriytymispaikalle. Sen jälkeen alkoivat palaset loksahdella kohdalleen, ja tajusin että ei ole mitään hätää ja se itse matka on tärkein. Matkantekoon saattoi käyttää vaikka koko päivän, pysähdellen aina kun siltä tuntui. Se on aivan erilaista, kuin jonkun hikilenkin vetäminen työpäivän jälkeen.

Sen ensimmäisen vaelluksen jälkeen olen tehnyt kymmenisen pitempää ja lyhyempää vaellusta, 1-2 per vuosi. Suosittelen erittäin lämpimästi niin ap:lle kuin muillekin. Mutta minäkin suosittelisin lisäämään ap:n suunnittelemaan retkeen yhden lisäpäivän, että saa välillä huilatakin jos siltä tuntuu, eikä tule sitä tunnetta että on pakko painaa liian lujaa. Ensimmäisen kerran jälkeen tuntee jo paremmin oman tahtinsa ja jaksamisensa. 

Harjoittelussa on harjoittelun lisäksi tärkeää riittävä määrä lepoa. Muuten ei kunto parane niin tehokkaasti kuin voisi tai huonolla tuurilla iskee ylikunto (ylirasitustila).

Aja kengät sisään ennen reissua. Aja myös rinkka sisään jos millään mahdollista, siitäkin voi tulla hiertymiä ja hankaumia jos olet tottumaton sen käyttöön. En tiedä missä päin Suomea asut, mutta katso vaikka luontoon.fi -sivustolta joku lähelläsi oleva kansallispuisto tai muu luontokohde, ja heitä siellä päivän retki noilla varusteilla. Ota vettä, kahvia ja evästä mukaan ja nauti, älä ajattele sitä pelkkänä harjoitteluna :)  Noiden varusteiden sisäänajoa ei voi korostaa liikaa, se on vielä tärkeämpää kuin kuntoilu. Huonoilla, hiertävillä varusteilla on todella surkeaa tehdä matkaa vaikka olisi millaisessa tikissä muuten.

Aivan taatusti pärjäät Karhunkierroksella, jos on asenne kohdillaan. Eikä ole myöskään häpeä jättää sitä kesken jos voimat uupuu. 

Vierailija kirjoitti:

Jostain kumman syystä armeijassa ei vaelluskenkiä käytetä metsäkeikoilla.

Syyt, miksei:  1) ei ole rahaa jakaa kaikille vaelluskenkiä ja 2) nahkamaihari on huono ominaisuuksiltaan. 

Nykyäänhän armeija sallii omien jalkineiden käytön ja moni ostaakin omat popot. Esim. Haixin varsikengät ja Salomonin vaelluskenkien sotilasversiot on kovasssa suosiossa etenkin ammattilaisten, eli kapiaisten ja rauhanturvaajien keskuudessa.  Jakovarusteena olevat nahkamaiharit on sellainen kompromissi, eli ihan OK massoille jaettavaksi, mutta häviävät kaikissa ominaisuuksissa nykyaikaisia materiaaleja käyttäville kengille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain kumman syystä armeijassa ei vaelluskenkiä käytetä metsäkeikoilla.

Syyt, miksei:  1) ei ole rahaa jakaa kaikille vaelluskenkiä ja 2) nahkamaihari on huono ominaisuuksiltaan. 

Nykyäänhän armeija sallii omien jalkineiden käytön ja moni ostaakin omat popot. Esim. Haixin varsikengät ja Salomonin vaelluskenkien sotilasversiot on kovasssa suosiossa etenkin ammattilaisten, eli kapiaisten ja rauhanturvaajien keskuudessa.  Jakovarusteena olevat nahkamaiharit on sellainen kompromissi, eli ihan OK massoille jaettavaksi, mutta häviävät kaikissa ominaisuuksissa nykyaikaisia materiaaleja käyttäville kengille.

Off-topic, mutta ei välttämättä. Armeijassakin on menty pitkälle sitten vm. 62 kumisaappaisiin perustuvien maiharien jälkeen. Malli 2005 on käytännössä tukevampi vaelluskenkä ilman vuorauksia ja kalvoja. Esim. Varustelekan myymät saksan armeijan ylijäämämaiharit ovat Haixin ja Meindlin valmistamia. Moni käyttää vaelluskenkiä ei siksi että maiharit olisivat huonot, vaan koska juuri ne maiharit eivät satu olemaan omiin töppösiin parhaiten sopivat kengät.

Itse käytän maihareita koska ne toimivat vähintäänkin kohtuullisesti erilaisissa paikoissa, eikä niissä ole hiostavia kalvoja tai hitaasti kuivuvia vuoria.

Ap:lle sanoisin että kyllä hän luultavasti selviää tuosta reissusta, jos kuntoilee minkä kuukauden aikana ehtii ja reissussa jakaa matkan ja vauhdin fiksusti siten ettei missään vaiheessa vedä itseään täysin piippuun. Palautumiskyky tosiaan heikkenee iän myötä, etenkin jos ei liiku.

Mutta jos nyt kunto on nyt erittäin huono (reipas kävely ylämäkeen saa puuskuttamaan), niin reissu ei takuulla tule olemaan helppo. Kannattaa asennoitua siihen että kova koitos on edessä.

Minä lyhentäisin reissua jättämällä alkupätkän pois, ja/tai lisäisin 1-2 ylimääräistä päivää. 4-5km päivämatkasta pois muuttaisi asioita melkoisesti, viimeiset kilometrit ovat aina raskaimpia.

ps. ap:n kannattaa kulkea edellä ja määrätä tahti. Se auttaa kummasti.

maiharimies kirjoitti:

Malli 2005 on käytännössä tukevampi vaelluskenkä ilman vuorauksia ja kalvoja

Eipä vaan ole: perus-halpisnahkakenkien ongelmat on edelleen jäljellä, eli lötkö varsi ja lötkö ohuehko pohja jotka eivät tue tarpeeksi tai anna riittävää iskunvaimennusta suuren taakan kanssa ja rakkaisessa tai juurakkoisessa maastossa. Tämä korostuu, kun kenkien käyttäjänä on kulkemaan tottumaton.

Mm. Salomonin ja Haixin tuotoksissa on aivan eri tuntuma ja löytyypä niitä ilman goretexiäkin.  Tukevuus ja pohjan suunnittelu on aivan eri tasolla.   Ei M05 sinänsä huono jalkine ole massa-armeijalle suunniteltuna halpis-peruskenkänä, mutta ei se miltään osin pärjää varta vasten suunnitelluille vaellus- tai muille varsikengille.

Tatra ladyt on ihanan kevyet, mutta tosi liukkaat.