Lue keskustelun säännöt.
Psykiatria on pilannut elämäni kaikilla osa-alueilla
11.05.2018 |
Älkää koskaan menkö psykiatrisen avun piiriin.
Olin aiemmin sosiaalinen, itsevarma, kävin töissä, opiskelin ja luin korkeakoulun pääsykokeisiin.
Mun elämä on pilattu.
Kommentit (78)
Asenne ratkaisee. Jos ajattelisit heidän auttaneen, olisit oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti ap sai asiansa ojennukseen, kun ei ole enää vuosiin rutissut täällä "pilatusta elämästään".
Itse en ole koskaan syönyt psyykelääkkeitä enkä oikeastaan mitään lääkkeitä. Ja olen jotenkin kauhistunut, miten monet ihmiset ovat ns. lääkityksellä.
Moni "psykologinen" vaiva on kuitenkin pohjimmiltaan yksinomaan elämäntilanteeseen liittyvä eikä tämä perisyy ratkea lääkkeitä syömällä. Moni masentunut on pohjimmiltaan yksinäinen tai suree vaikkapa päättynyttä ihmissuhdetta tai kuollutta läheistään. Ratkeaako tämä lääkkeillä? Ei. Sen sijaan lääkkeisiin nojatessa mielen luonnollinen korjautumisprosessi jää toteutumatta ja siten myös luonnollinen resilienssi vastoinkäymisille jää syntymättä ja "elämän läpikäymisen" synnyttämät työkalut jäävät saamatta.
Erityisen huolestuttavaa lääkkeiden käyttö ja hoitorattaaseen hukkuminen on siksikin, että lääkkeillä on melkoisia sivuvaikutuksia ja avustettavaksi ja kyvyttömäksi päätymisellä on niin ikään seurauksia. Toiseen kaikessa tukeutuva ei opi koskaan seisomaan omien jalkojensa varassa.
Tunnen henkilön, joka syö psyykelääkkeitä ja hän on aivan kuin pihkaan juuttunut. Aivot käyvät tosi hitaalla välillä ja hän ei tunnu muistavan eikä huomioivan ympäristöään normaalisti. Ihmettelin pitkään, miten hänen taustansa huomioiden näin voi olla, kunnes luin, että psyykelääkkeet nimenomaan hidastavat aivojen toimintaa. Itse väittäisin, että hänen kohdallaan on niin ikään hyvä tulevaisuus ja paljo potentia tärvelty tunkemalla kovat lääkkeet kouraan ja tarjoamalle elämän muuhun ongelmaan vastaukseksi rajuja lääkkeitä ja tukitoimia, joiden ikeessä sitten eletään loppuelämä.
Julkisella puolen psykiatria on rikollista toimintaa. Valtavan medikalisoitunut.
Lääkkeiden pitkäaikainen käyttö vie ihmisen syvyyden syövereihin.
Passivoi ja aiheuttaa hyvin haitallisia sivuvaikutuksia sekä voimakkaan riippuvuuden.
Suositan hakemaan apua muualta kuin julkisen puolen palveluista. Lääkityksen purkamista.
Antioksidanttiklinikalta ja esim. Aku Kopakkala.
Tsemppiä murut 💚
Vierailija kirjoitti:
Itse päätit ottaa lääkkeesi. Ne kannattaa ostaa, jotta homma menee Kelassa läpi, mutta ei kannata syödä.
Jos ei aijo noudattaa lääkärin ohjeita, miksi sitten ylipäätään menee hoitoon? Miten ajattelee sitten minkään muuttuvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samat kokemukset. Miksi tästä ei puhuta julkisuudessa enempää? Jo nuorille lääkitykset päälle, ja sitä pidetään hyvänä hoitona. Lääkkeiden haitoista kun yrittää lääkärille kertoa, se kuitataan mt-potilaan omana kuvitteluna. Lääkkeet ovat kuulemma välttämätön osa hoitoa. En itse saanut psykiatrialta mitään apua. Lääkkeistä paljon haittaa.
Aina ollaan lääkitystä tyrkyttämässä, vaikka lääkitystä olen jo kokeillut ja niistä ollut vaan haittaa.
Kokeilisivat psykiatrit ensin itse mitä ne lääkkeet aiheuttaa. Tuskin ovat kokeilleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse päätit ottaa lääkkeesi. Ne kannattaa ostaa, jotta homma menee Kelassa läpi, mutta ei kannata syödä.
Jos ei aijo noudattaa lääkärin ohjeita, miksi sitten ylipäätään menee hoitoon? Miten ajattelee sitten minkään muuttuvan?
Hoitoon menee siksi, että toivoo psykiatrialta saavansa apua niihin vaikeuksiin joita omassa elämässä on. Mutta sitten huomaa, että siellä ne tyrkyttää vaan lääkkeitä, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Onneksi pääsin eroon lääkityksestä! Nyt ilman mitään lääkkeitä voin paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse päätit ottaa lääkkeesi. Ne kannattaa ostaa, jotta homma menee Kelassa läpi, mutta ei kannata syödä.
Jos ei aijo noudattaa lääkärin ohjeita, miksi sitten ylipäätään menee hoitoon? Miten ajattelee sitten minkään muuttuvan?
Sehän se ongelma juuri on, että menee hölmönä noudattamaan niitä lääkärin ohjeita. Suostuu lääkityksen aloittamiseen ja annoksen nostoon kun lääkärisetä suosittelee. Mutta siinä kävikin sitten huonosti. Paljon parempi ilman lääkkeitä, sanokoon lääkärit mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noilla kyvyillä mitä kuvailet et edes pääse asiakkaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samat kokemukset. Miksi tästä ei puhuta julkisuudessa enempää? Jo nuorille lääkitykset päälle, ja sitä pidetään hyvänä hoitona. Lääkkeiden haitoista kun yrittää lääkärille kertoa, se kuitataan mt-potilaan omana kuvitteluna. Lääkkeet ovat kuulemma välttämätön osa hoitoa. En itse saanut psykiatrialta mitään apua. Lääkkeistä paljon haittaa.
Minullakin kokemuksia tästä. SSRI-lääkkeestä ei ollut mitään apua masennukseen, mutta sivuvaikutuksia tuli. Kaiken lisäksi lihoin lääkkeen takia. Kerroin lääkärille asiasta ja hänen mielestään annostusta oli syytä nostaa, koska toivottua vaikutusta ei oltu saatu. Lihomisesta hän ei näyttänyt välittävän, ei kuulemma johdu lääkkeestä.
No, luotin lääkärin sanaan ja nostettiin annostus suuremmaksi. Masennukseni ei sillä parantunut, päinvastoin. Mikään ei enää jaksanut kiinnostaa. Arjesta tuli pahempaa tervanjuontia mitä se oli koskaan aiemmin ollut. Lihoin reippaasti lisää samaan aikaan lääkityksen kanssa. Onneksi läheiseni huomasivat asian myös ja sain heiltä tukea lääkkeen lopettamiseen. En olisi yksin jaksanut taistella lääkärin sanaa vastaan, olin aivan musertunut. Vähitellen pienensin annostusta ja parissa kuukaudessa lopetin koko lääkkeen. Lopettaminen toi omat sivuvaikutuksensa, sellaista heikkoa oloa kun käänsi päätä. Läheisten tuella selvisin siitä ajasta ja etsin psykoterapeutin, jolle olen nyt jonossa. Ei enää lääkitystä minulle, kiitos.
Ei kannata mennäkään jos ei oo avoimen psykoottinen tai vaaraksi itselleen tai muille.
Ei kannata mennä