Psykiatria on pilannut elämäni kaikilla osa-alueilla

Ja siellä kun koitat sanoa, että joo, menossa elämässä eteenpäin, ihan hyvin menee, niin joudut aina palaamaan 5 askelta taaksepäin ja voivotella, sosiaalinen elämäsi menee pilalle, amk:n pääsykokeisiinkin lukiessa saat kehotuksen mennä Kipinä-pajalle..

Vierailija kirjoitti:

Itse päätit ottaa lääkkeesi. Ne kannattaa ostaa, jotta homma menee Kelassa läpi, mutta ei kannata syödä.

Söin niitä 3:n vuoden aikana yhteensä 3 kk ajan.

Tarkoitatko, että olisit edelleen kaikkea tuota, jos olisit jättänyt menemättä?

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko, että olisit edelleen kaikkea tuota, jos olisit jättänyt menemättä?

Tarkoitan. En ole koskaan ollut näin hajalla, pettynyt, tyytymätön elämääni ja masentunut, kuin tuon "avun" jälkeen. Elämäni on tuhottu.

Miksi sitten hait apua, jos aikaisemmin meni niin hienosti?

Vierailija kirjoitti:

Ja siellä kun koitat sanoa, että joo, menossa elämässä eteenpäin, ihan hyvin menee, niin joudut aina palaamaan 5 askelta taaksepäin ja voivotella, sosiaalinen elämäsi menee pilalle, amk:n pääsykokeisiinkin lukiessa saat kehotuksen mennä Kipinä-pajalle..

Keskusteluterapiassa ainakin on tullut tuo voivottelupainotteisuus esiin. Minä kun olin luullut että ammattilaisilta etsitään ratkaisuja. Tuntuu kuin itse joutuisi olemaan se optimistinen osapuoli, toinen vaan istuu siinä ja surkuttelee :(

Sitten, olen sivusta seurannut myös jonkunu kaverin kaverin tai tuttavan matkaa hoidon piiriin ja hoidossa masennuksen kanssa. Mietin, miksi mun kohdalla piti tehdä näin raskaat ja huonot ratkaisut, ja minkä takia homma ei lähtenyt etenemään samalla tavalla, kuin esim. näissä kahdessa tietämässäni tapauksessa.

Lähtötilanne mulla oli suunnilleen sama kuin heillä, eli korkeakouluun menossa, ollut työelämässä, ylioppilas yms.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten hait apua, jos aikaisemmin meni niin hienosti?

Fyysinen terveyteni alkoi reistailla, eikä syytä löytynyt (=sitä ei etsitty). Sain lähes heti ajan psykiatrian poliklinikalle, mistä olin täysin häkeltynyt, koska elin täyttä elämää, ja sairastin somaattisesti, ja siitä homma lähti kusemaan.

Miksi hait psykiatrista apua jos et alunperinkään kokenut sitä tarvitsevasi? En myöskään ymmärrä miten se mitään elämässäsi on pilannut? Jos olet vapaaehtoisesti hoidossa niin voithan keskeyttää hoidon koska vaan jos kerran koet että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hait psykiatrista apua jos et alunperinkään kokenut sitä tarvitsevasi? En myöskään ymmärrä miten se mitään elämässäsi on pilannut? Jos olet vapaaehtoisesti hoidossa niin voithan keskeyttää hoidon koska vaan jos kerran koet että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Terveyskeskuslääkäri lähetti minut psykiatrian poliklinikalle. Tilanne oli se, että juurihoitoni oli kesken, poski turvonnut, olin kuumeessa, kärsin allergiaoireista, migreenistä(?) ja tuntopuutoksista. Hän ei edes yrittänyt löytää/hoitaa fyysistä syytä.

Jatkossa, aina kun menin lääkäriin/päivystykseen näistä samoista syistä, siellä oli maininta, että psykiatrian puolella tutkimukset menossa, en saanut mihinkään vaivaan apua. Melko nopeasti lätkäistiin somatisaatiohäiriödiagnoosi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hait psykiatrista apua jos et alunperinkään kokenut sitä tarvitsevasi? En myöskään ymmärrä miten se mitään elämässäsi on pilannut? Jos olet vapaaehtoisesti hoidossa niin voithan keskeyttää hoidon koska vaan jos kerran koet että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Terveyskeskuslääkäri lähetti minut psykiatrian poliklinikalle. Tilanne oli se, että juurihoitoni oli kesken, poski turvonnut, olin kuumeessa, kärsin allergiaoireista, migreenistä(?) ja tuntopuutoksista. Hän ei edes yrittänyt löytää/hoitaa fyysistä syytä.

Jatkossa, aina kun menin lääkäriin/päivystykseen näistä samoista syistä, siellä oli maininta, että psykiatrian puolella tutkimukset menossa, en saanut mihinkään vaivaan apua. Melko nopeasti lätkäistiin somatisaatiohäiriödiagnoosi..

En oikeasti päässyt pois tosta tilanteesta, aloitin koulun, sain uuden työpaikan, mutta olin somaattisesti ihan paskana, ja mulle toitotettiin psyykkistä puolta ja sen apua, no sit tuli kyllä romahdus.

No tee valitus hoitovirheestä ja mene elämässä eteenpäin. Ei aikuinen ihminen voi takertua menneisyyteen vuosikausiksi. Jos et lääkkeitä tarvitse, asian pitäisi olla kunnossa sillä, että lopetat lääkitykset. Hanki uusia ystäviä ja harrastuksia. Hanki se opiskelipaikka, jos sitä ei vielä ole. Kukaan toinen ei voi elää toisen elämää, itse on otettava itsestään kiinni.

Mitä muita diagnooseja sulla on

Vierailija kirjoitti:

Kannattiko uskoa mielisairaan psykiatrin neuvoihin?

Myönnän, että mulla oli masennusta, ahdistusta ja unettomuutta, johtuen jatkuvasta somaattisesta sairastamisesta, tutkimatta ja hoitamatta jättämisestä, koulun keskeytymisestä ja työttömäksi jäämisestä.

Olisin tarvinnut myös näihin asioihin apua ja mm. somaattisen puolen tutkimusta ja hoitamista, kun ei tunnu tulevaisuus valoisalta, jos terveys reistaa 20-vuotiaana. Apu, mitä sain, oli täysin vääränlaista. :D

Haluatko sanoa, että psykiatri ja lääkkeet tekivät sinusta niin masentuneen, että olet kyvytön hallitsemaan elämääsi? Tee ilmoitus hoitovirheestä ja nosta kanne lääkeyhtiötä vastaan.  

Vierailija kirjoitti:

Mitä muita diagnooseja sulla on

ihottuma

hengitysvaikeus

rintakipu

päänsärky

pahoinvointi

jännityspäänsärky

kuukautisten puuttuminen

hengityksen vinkuna

poskiontelontulehdus

astma

tarkkailu epäillyn hermosairauden vuoksi

mm. tommoset

Onko lääkkeiden sivuvaikutuksena mainittu masennus ja unettomuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hait psykiatrista apua jos et alunperinkään kokenut sitä tarvitsevasi? En myöskään ymmärrä miten se mitään elämässäsi on pilannut? Jos olet vapaaehtoisesti hoidossa niin voithan keskeyttää hoidon koska vaan jos kerran koet että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Terveyskeskuslääkäri lähetti minut psykiatrian poliklinikalle. Tilanne oli se, että juurihoitoni oli kesken, poski turvonnut, olin kuumeessa, kärsin allergiaoireista, migreenistä(?) ja tuntopuutoksista. Hän ei edes yrittänyt löytää/hoitaa fyysistä syytä.

Jatkossa, aina kun menin lääkäriin/päivystykseen näistä samoista syistä, siellä oli maininta, että psykiatrian puolella tutkimukset menossa, en saanut mihinkään vaivaan apua. Melko nopeasti lätkäistiin somatisaatiohäiriödiagnoosi..

Minulle ehdotettiin samaa kun oli selittämätöntä vaivaa. En kumminkaan suostunut. Valitettavasti ongelmat kuitenkin vaikuttivat psyykkiseenkin hyvinvointiin lopulta niin, että joutui hakemaan apua psyk. puolelta. Kuitenkin fyysinen puoli sivuutettiin heti täysin, haluamatta edes nähdä tutkimuspapereita ja ruvettiin epäilemään ties mitä luulosairautta. Kivaa kärsiä jostain harvinaisesta ongelmasta kun tiput sitten väliin ettei apua saa mistään. Ap:lle sanoisin, koita itse selvittää ongelmaa ja pyydä tarvittavia tutkimuksia, vaikka sitten yks. puolelta. Jos on mitään harvinaisempaa niin ei ne lääkärit oikeasti tiedä siitä yhtään enempää, vaikka joillekin turhantärkeille ammattiin päätyneille asia on vaikea nieltävä.

Vierailija kirjoitti:

Onko lääkkeiden sivuvaikutuksena mainittu masennus ja unettomuus?

Unettomuus on ainakin mainittu (=nukun enää lääkkeillä).

Ei psykiatria pilannut elämääsi, vaan epäpätevä lääkäri ja väärä diagnoosi/diagnoosittomuus! Jos menet hoitamaan vaivaa jota sulla ei ole, niin tietenkin siitä seuraa hankaluuksia.

Tosin juu tiedän, että monilla mt-ongelmat johtavat siihen ettei fyysisiä vaivoja oteta tosissaan. Se on todella perseestä.