Lue keskustelun säännöt.
Psykiatria on pilannut elämäni kaikilla osa-alueilla
11.05.2018 |
Älkää koskaan menkö psykiatrisen avun piiriin.
Olin aiemmin sosiaalinen, itsevarma, kävin töissä, opiskelin ja luin korkeakoulun pääsykokeisiin.
Mun elämä on pilattu.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei psykiatria pilannut elämääsi, vaan epäpätevä lääkäri ja väärä diagnoosi/diagnoosittomuus! Jos menet hoitamaan vaivaa jota sulla ei ole, niin tietenkin siitä seuraa hankaluuksia.
Tosin juu tiedän, että monilla mt-ongelmat johtavat siihen ettei fyysisiä vaivoja oteta tosissaan. Se on todella perseestä.
No, et oo varmaan ite kokenut, mieti mikä vaikutus noilla on ollut mun sosiaaliseen elämään ja itsetuntoon mm.
Olen hoidattanut mielenterveyttäni ja diagnooseja löytyy, mutta ei tosiaan ole noin käynyt onneksi. Olen pahoillani puolestasi että jouduit hoitovirhe(id)en uhriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muita diagnooseja sulla on
ihottuma
hengitysvaikeus
rintakipu
päänsärky
pahoinvointi
jännityspäänsärky
kuukautisten puuttuminen
hengityksen vinkuna
poskiontelontulehdus
astma
tarkkailu epäillyn hermosairauden vuoksi
mm. tommoset
Paljon siis epämääräistä oireilua. Kyllä edellä mainittuja nuorella ihmisellä tutkitaan, somitisaatiohäiriö-dg pamahtaa siinä vaiheessa, kun mitään fyysistä, selittävää sairautta ei löydy. Vaikeahoitoisia nämä, fyysisiä oireita tulee siinä vaiheessa, kun tunne-elämä on niin lukossa, että vaikea olo tulkitaan fyysiseksi vaivaksi, ja ihminen alkaa jatkuvasti tarkkailla pienintäkin tuntemusta ja tulkitsee sen vakavammaksi kuin onkaan. Veikkaan, että somatisaatio estää nytkin tavoitteisiin pääsemisen. Psykiatria tällöin oikea paikka, terapiastakin voisit hyötyä. Eikä tupaten täynnä olevassa psyk avohoidossa pidetä ihmisiä, jolla ei jotain häikkää ole.
Ei se tommosta ollut. En mitenkään tarkaillut, tuli vaan ysköksiä, poski turposi, hengitysvaikeuksia, turvotuksia, peitteet nieluun, jatkuva infektiokierre.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muita diagnooseja sulla on
ihottuma
hengitysvaikeus
rintakipu
päänsärky
pahoinvointi
jännityspäänsärky
kuukautisten puuttuminen
hengityksen vinkuna
poskiontelontulehdus
astma
tarkkailu epäillyn hermosairauden vuoksi
mm. tommoset
Paljon siis epämääräistä oireilua. Kyllä edellä mainittuja nuorella ihmisellä tutkitaan, somitisaatiohäiriö-dg pamahtaa siinä vaiheessa, kun mitään fyysistä, selittävää sairautta ei löydy. Vaikeahoitoisia nämä, fyysisiä oireita tulee siinä vaiheessa, kun tunne-elämä on niin lukossa, että vaikea olo tulkitaan fyysiseksi vaivaksi, ja ihminen alkaa jatkuvasti tarkkailla pienintäkin tuntemusta ja tulkitsee sen vakavammaksi kuin onkaan. Veikkaan, että somatisaatio estää nytkin tavoitteisiin pääsemisen. Psykiatria tällöin oikea paikka, terapiastakin voisit hyötyä. Eikä tupaten täynnä olevassa psyk avohoidossa pidetä ihmisiä, jolla ei jotain häikkää ole.
Ei se tommosta ollut. En mitenkään tarkaillut, tuli vaan ysköksiä, poski turposi, hengitysvaikeuksia, turvotuksia, peitteet nieluun, jatkuva infektiokierre.
Ysköksissä oli kanssa verta yhteensä viitenä erinäisenä kertana.
Kaadu saara, kompastu saara, häviä saara!
Voin hyvin yhtyä tähän. Nykyään vaikka yrittäisit ulos psykiatrian vallasta, ne keksivät sinulle uusia oireita ja syitä seurata sinua vointia, "koska me haluamme auttaa sinua". Nyt kun on niin kätsää, kun ei edes ihmistä tarvitse laittaa tarkastamaan vointia, kun voi laittaa kamerat tai seurata tietoliikennettä. Jos joskus aiotte itsemurhan tehdä, niin käykääpä posauttamassa joku saatana psykiatrian vastaanotolta ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mitä sulle tehdään, ei välttämättä ole sama toisen kohdalla. Totu siihen, että elämä voi olla välillä T O D E L L A rankkaa!
Hanki apua, Josta sulle on oikeasti hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on vanha ketju mutta sen haluan sanoa, että jos yksi tärkeimmistä mielenterveyden tunnusmerkeistä on mielen joustavuus, niin ap vaikutti varsin pakkomielteiseltä, kun aikanaan jankkasi joka päivä elämänsä pilaamista. Jos hän käyttäytyi terveydenhuollossa samalla tavalla, ei ole ihme, että hänet ohjattiin mt-hoitoihin. Luultavasti hänellä menee nyt paremmin, kun ei ole aikoihin narissut täällä.
Vierailija kirjoitti:
Tää on vanha ketju mutta sen haluan sanoa, että jos yksi tärkeimmistä mielenterveyden tunnusmerkeistä on mielen joustavuus, niin ap vaikutti varsin pakkomielteiseltä, kun aikanaan jankkasi joka päivä elämänsä pilaamista. Jos hän käyttäytyi terveydenhuollossa samalla tavalla, ei ole ihme, että hänet ohjattiin mt-hoitoihin. Luultavasti hänellä menee nyt paremmin, kun ei ole aikoihin narissut täällä.
Odota vain, että ku pari viikkoo tyylii menee nii ehti taas tulee jostain vslittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näinpä
Teini-ikäisestä masennusnappeja, riippuvuus niihin, joka kerta kun yritti lopettaa syöksyi entistä alemmas kuin ennen aloitusta olossa, sähköiskut ja outo olo päässä yhdenkin unohduksesta, kauhea purku johon ei saanut kunnon apua ja tehdessä sen sitten liian nopeasti kun ei järkeviä ohjeita saanut ajauduin kamalaan kärsimykseen. Kolme ja puol kuukautta vähennykseen oli liian nopea vauhti. Väitettiin että kuvittelin vieroitusoireet mitkä kesti yli kuukauden vaikka käytin nappeja koko aikuisiän ja että se on vaan masennusta. Mukaan astui ahdistus mitä en ollut koskaan kokenut johon psykiatri määräsi lisää nappeja. Ajauduin tuolloin ihan pohjalle kunnes vihdoin valkeni mulle et ne on ne napit mitkä oli tehny mulle ne kummalliset olot.
Alakerta edelleen tunnoton lääkkeiden lopettamisen jälkeen ja parisuhde hajalla
Lääkkeiden syottäminen alaikäisille on puhdasta mengelenatsitouhua. Tuosta pitäisi saada valtiolta tuntuvat vahingonkorvaukset, vaikkeivat ne tapahtunutta korjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muita diagnooseja sulla on
ihottuma
hengitysvaikeus
rintakipu
päänsärky
pahoinvointi
jännityspäänsärky
kuukautisten puuttuminen
hengityksen vinkuna
poskiontelontulehdus
astma
tarkkailu epäillyn hermosairauden vuoksi
mm. tommoset
En ole lukenut ketjua kuin tähän asti mutta näistä suurin osa on oireita, ei sairauksien diagnooseja, poislukien astma (jos diagnostiset kriteerit ovat täyttyneet kohdallasi ja poskiontelotulehdus joka ei ole vakava sairaus). En ohmettele jos Somatisaatiohäiriö on tullut lääkärillä mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin. Olisin vain kaivannut keskusteluapua erinäisiin asioihin. Lyötiin päälle rankat diagnoosit, osastohoidot ja lääkkeet. Pakkohoidolla uhkaillaan, jos jättäydyn lääkityksestä. Diagnoosit ovat romuttaneet itsetunnon ja minäkuvan ja lääkitys toimintakyvyn. Eläkepaperit ainakin saan helposti, mutta sen jälkeen kyllä otan elämäni haltuun ja pyrin opiskelemaan uudelleen. Hoitokaan ei ole muuta, kuin kaivellaan väkisin esiin oireita, joihin voisi määrätä taas vähän vahvempaa lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse irrottelin itseni psykoskeidasta joku vuosi sitten ja allekirjoitan ton hommelin.
Sairastan hidradenitis suppurativaa ja menin hakemaan antibioottia kun käteni oli kipeä. No, antibioottia en saanut mutta perushoitsukka sanoi että "sullahan on skitsofrenia!".
Sanoin rauhallisesti että tulin hoitamaan kättäni, en kuuntelemaan psykobabblea.
Tein kantelun valviran sivuilla ja kas, olis pitäny tulostaa ja lähettää.
Taidan viedä ihan henkilökohtaisesti.
Psykiatrian potilaat tosiaan kuolevat vuosikymmen tai ylikin muita nuorempina. Olen omakohtaisesti kokenut, että vähän ovat prioriteetit siellä hakusessa. Jos sinulla on joku ongelma, vaikka sukulainen kuolee tai töissä orjuutetaan, ja kehität sitten näitten seurauksena jonkunlaisen oireen ja joudut tavalla tai toisella psykiatrin diagnosoimaksi. Sen jälkeen normaalisti yritetään tyrkyttää lääkettä loppuikä. Jos yrität irtautua psykiatrin palveluksista, laitetaan näitä ties mitä seurantoja tai yhteistöitä omaisten tai työpaikan yms. kanssa, jossa potilas ei ole millään tavalla aktiivisena osapuolena. Yhteistä on, että näitä sinun oireitasi saatetaan kytätä vaikka vuosikymmen ja voi tulla vaikka muitakin oireita, joita kytätään vaikka vuosikymmen. Ihmissuhteet ja muu elämä kärsii. Millään tavalla näitä oireiden syitä ei yritetä kartoittaa tai parantaa. Ja millään tavalla ei yhteiskunnassa oteta huomioon, että näitä diagnooseja kirjoitetaan aivan liikaa ja niille annetaan aivan liikaa arvoa, ne eivät ole tarkkoja eivätkä välttämättä kuin väliaikaisia ja niistä on äärimmäisen vaikea päästä irti ja vievät huomiota tärkeämmiltä asioilta. Esimerkiksi mielenterveyssyistä eläköityneitä on enemmän kuin ennen, mielenterveyssyistä sairaiksi diagnosoituja valtavasti enemmän kuin ennen.
Miltäs tuntuisi olla vaikka musta USA:ssa, jossa mustat saavat tutkitusti 4 kertaa todennäköisemmin skitsofreniadiagnoosin (vaikka ei näillä ole sitä sen enempää kuin muillakaan), kun käyttäytyvät vähän eri tavalla kuin muut ja muutenkin puolet skitsofrenidiagnooseista on vääriä. Sitten olet loppuiän elävä skitsofreniadiagnoosi normaalissakin lääkärissä, kun tämä on kuulemma elinikäinen sairaus, mahdollisesti lääkkeissä loppuikä, jos et pistä vastaan, kun lääkärillä sattu yhtenä päivänä olemaan vähän outo tulkinta. Se on sitä rasismia ja ties mitä negatiivista. No mutta hankkikaa apunne muualta kuin nykypsykiatrialta, jos ongelmia on.
psykiatria on vaarallista mielivaltaista huijausta.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3748954/psykiatria-barbaarinen-keskiaik…
Psykiatriset lääkkeet ovat vaarallisia. Älä ikinä aloita.
Samat kokemukset. Miksi tästä ei puhuta julkisuudessa enempää? Jo nuorille lääkitykset päälle, ja sitä pidetään hyvänä hoitona. Lääkkeiden haitoista kun yrittää lääkärille kertoa, se kuitataan mt-potilaan omana kuvitteluna. Lääkkeet ovat kuulemma välttämätön osa hoitoa. En itse saanut psykiatrialta mitään apua. Lääkkeistä paljon haittaa.
Paljon siis epämääräistä oireilua. Kyllä edellä mainittuja nuorella ihmisellä tutkitaan, somitisaatiohäiriö-dg pamahtaa siinä vaiheessa, kun mitään fyysistä, selittävää sairautta ei löydy. Vaikeahoitoisia nämä, fyysisiä oireita tulee siinä vaiheessa, kun tunne-elämä on niin lukossa, että vaikea olo tulkitaan fyysiseksi vaivaksi, ja ihminen alkaa jatkuvasti tarkkailla pienintäkin tuntemusta ja tulkitsee sen vakavammaksi kuin onkaan. Veikkaan, että somatisaatio estää nytkin tavoitteisiin pääsemisen. Psykiatria tällöin oikea paikka, terapiastakin voisit hyötyä. Eikä tupaten täynnä olevassa psyk avohoidossa pidetä ihmisiä, jolla ei jotain häikkää ole.