Lue keskustelun säännöt.
Miten oikeesti eroon mieliteoista herkkuihin? En halua lihoa enää yhtään..
10.05.2018 |
Mulla on tällä hetkellä ylipainoa reilu 30kg, se on tullut liian isoista ruoka-annoksista sekä herkuttelusta. Ruokailutavat ja oikeastaan koko elämäntyylin olen jo muuttanut ja paino on parin kuukauden aikana laskenut 5kg.
Ongelma kuitenkin on aika ajoin iskevä herkkujen himo. Olen yrittänyt syödä litran jäätelön sijaan puikon, ison sipsipussin sijaan pienen jne, mutta useimmiten se herkkujen himo vaan kasvaa, kun syö jotain vaan vähän.
Syön nykyään paljon kasviksia, kaikki tuotteet normaalirasvaisina, ei lisättyä sokeria, viljoista (kaura, ohra, ruis, vehnä) siedän vain kauraa sen verran mikä menee yhteen puuroannokseen, lisäks ruokavalio on laktoositon. Käyn 3-6kertaa viikossa kävelylenkeillä, pituus vaihtelee 4-7km välillä. Haaveena jossain vaiheessa pystyä taas juoksemaan, tällä elopainolla en vielä viitsi ees yrittää.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että syöt ylipäätään liian vähän.
Mistä tämän päättelet?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähähiilihydraattinen ruokavalio aiheuttaa herkkuhimoja, koska ihminen tarvitsee hiilihydraatteja toimiakseen optimaalisesti. Syö siis runsaasti hedelmiä, palkokasveja,vatsallesi sopiva täysjyväviljoja jne. Hiilihydraatteja on ihan turha pelätä!
Mulla toimii herkkuhimoon esim. rasvaton jogurtti + maitorahka + kaakaojauhe + ripaus vaniljasokeria, tai vaihdan kaakon tilalle marjoja / hedelmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vähähiilihydraattinen ruokavalio aiheuttaa herkkuhimoja, koska ihminen tarvitsee hiilihydraatteja toimiakseen optimaalisesti. Syö siis runsaasti hedelmiä, palkokasveja,vatsallesi sopiva täysjyväviljoja jne. Hiilihydraatteja on ihan turha pelätä!
En pelkää hiilihydraatteja, mutta voin nykyisellä ruokavaliolla paljon paremmin, jossa on mm. vähemmän hiilihydraatteja ja uskon enemmänkin siihen, että tämä herkkuhimoni johtuu siitä, että olen hyvin pitkään syönyt liikaa sokeria, johon olen koukuttunut.
Mitkähän olis sopivia täysjyväviljoja, kun ruokavaliosta on poissa vehnä, ohra, ruis ja kaura?
ap
Näissä tapauksissa auttaa tiukka ketogeeninen ruokavalio. Hiilarit max. 20g päivässä ja suurin osa energiasta rasvasta. Nälkä ja etenkin mieliteot katoaa aivan täysin muutaman päivän jälkeen. Saa syödä kaikenlisäksi hyvää ruokaa ja paino vain jatkaa tippumistaan.
Kun sinä syöt normaalin ruokaympyrän mukaan niin verensokerisi heittelee miten sattuu ja näitä lipsahduksia sattuu koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä liikun tosi paljon ja herkut on minimissä, minisipsipussi korkeintaan kerran viikossa ja joku lakupötkö silloin tällöin. Kuitenkin vaan lihon!!
Vierailija kirjoitti:
Näissä tapauksissa auttaa tiukka ketogeeninen ruokavalio. Hiilarit max. 20g päivässä ja suurin osa energiasta rasvasta. Nälkä ja etenkin mieliteot katoaa aivan täysin muutaman päivän jälkeen. Saa syödä kaikenlisäksi hyvää ruokaa ja paino vain jatkaa tippumistaan.
Kun sinä syöt normaalin ruokaympyrän mukaan niin verensokerisi heittelee miten sattuu ja näitä lipsahduksia sattuu koko ajan.
Mikäli tämä oli mulle tarkoitettu niin en syö sen normaalin ruokaympyrän mukaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aloitin pari vuotta sitten karppauksen ja mulla kesti melkeen pari kuukautta, että mielihalut hävisivät eikä enää tee mieli. Muutaman kerran toisten mieliks oon syöny mm. yhden mokkapalan, muutaman palan vaaleeta suklaata, täytekakkua tmv. ja aina tuon jälkeen se sokerikoukku on tullu osittain takas ja mielitekoja ollut viikon tai kaks.
Siis miten oot voinut tulla ylipainoseks, jos kerran oot juoksuakin harrastanut? En ymmärrä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis miten oot voinut tulla ylipainoseks, jos kerran oot juoksuakin harrastanut? En ymmärrä...
No sanotaan nyt vaikka näin, että elämä meni niin, että juoksuharrastus jäi. Ekaks sain ekat kaksoset, jotka oli tosi haastavia vauvoina, itkivät vaan ja itkun syy ei meinannut selvitä. Sit oli hetken aavistuksen helpompaa, kunnes toinen kaksosista sairastui vakavasti, samaan aikaan olin uudestaan raskaana ja odotin kaksosia. Reilun parin vuoden taistelun jälkeen sairaus voitti ja lapsemme kuoli. Jälleen surusta selvittyä hetki parempaa elämää ja mies joutui onnettomuuteen, jonka seurauksena joutui pyörätuoliin. Vaati sopeutumista molemmilta, mutta selvittiin. Tämän jälkeen kuoli omat vanhempani. Nyt 10v jälkeen alkaa elämä vihdoin ja viimein hymyillä ja olis energiaa keskittyä välillä ihan itseenkin eikä aina muihin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Eevee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kokeilla jonkun aikaa olla kokonaan ilman makeita herkkuja? Vähentäminen ei näköjään sulla auta.
Tätä kanssa ehdottaisin. Mulla itselläni toimii tämä totaalikieltäytyminen parhaiten. Jos syön vain pienen suklaapatukan (muutaman palan) niin seuraavana päivänä tekee taas mieli. Kun taas ollut pitempään ilman niin ei enää edes muista herkkuja. Keksi joku korvaava terveellisempi herkku jos iskee aivan mahdoton himo. Tsemppiä!
Mulla on ihan sama juttu, että pikkupussi sipsejä tai jäätelöpuikko ainoastaan v*tuttaa joten siinä mielessä on helpompi olla kokonaan ilman ja makeiden herkkujen kanssa se paremmin onnistuukin. Mutta, sitten se himo lipsahtaa jossain vaiheessa niin järjettömäksi, että sitä sitten taas istuu jättipussi sylissä ja lappaa sipsejä kuin hengenhädässä. Ihan yksi lysti kuinka hyvin ja monipuolisesti sitä on syönyt oikeaa ruokaa, ei yhtään mitään merkitystä. Seuraavana päivänä tulee sitten ostettua uusi pussi, koska edelleen tekee mieli ja miltei aiempaa enemmän ja muutenkin tulee se tunne että v*tut kaikesta eli sitten syö jo muutenkin ihan mitä sattuu ja lenkkeily jää. Tätä jatkuu aina muutama päivä-muutama viikko ja sitten sitä palaa ruotuun oikeastaan ihan itsestään. Yht'äkkiä vaan huomaa että mieli tekee vain kasviksia ja kaikkea terveellistä (samaan aikaan myös ihmettelee kummissaan kuinka kukaan voi syödä sipsejä ja muuta moskaa) ja lenkille tulee lähdettyä parikin kertaa päivässä.
Turha kai edes kertoa, että painoa tulee kokoajan lisää. :-(
161/86
Itse olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti olen niin ulkonäkökeskeinen ihminen (hullua, koska olen kuitenkin "päästänyt" itseni lihomaan) ettei mulle riitä motivaattoriksi pelkkä parempi olo vaan tarvitsen näkyvä muutoksia. Ja sitten kun niitä muutoksia ei muutamassa viikossa näy peilistä, ei vaatteista eikä oikein vaa'allakaan niin pikkuhiljaa se motivaatio vain murenee ihan tiedostamatta ja sitten lipsahtaa herkutteluksi. Jotenkin jännä, että normipainoisena se muutama kertynyt kilo lähti ihan sillä että lisäsi liikuntaa ja jätti herkut ja alkoholin vähemmälle joksikin aikaa. Nykyisin tuo ei enää tepsi vaikka extraa on kymmeniä kiloja.
Kuulostaa siltä että syöt ylipäätään liian vähän.