Eron jälkeen alkuun ex-mies oli ystävällinen. Nyt alkanut vihanpito

Vierailija kirjoitti:

Maailman väkiluku on lähes 8 miljardia ja jos sinä ja kumppanisi päädytte eroon niin miten tässä mittakaavassa voit päätyä surun musertamaksi tai itsetuhoisiin ajatuksiin, sehän on absurdia. Vaihtoehtoja on runsaasti jos yksi suhde ei onnistu niin kokeile toista kun ja jos aika on kypsä.

Ihan siksi, että olen aito, tunteva ihminen. 

Tiedättekö muuten miksi ihmisestä tulee uhri ja katkera? Siksi, että hän ei käsittelee tunteitaan. Eroa kuuluu käsitellä, eroa kuuluu surra. Seon edellytyksenä sille, että voi jatkaa elämää eteen päin taas omana, iloisena itsenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman väkiluku on lähes 8 miljardia ja jos sinä ja kumppanisi päädytte eroon niin miten tässä mittakaavassa voit päätyä surun musertamaksi tai itsetuhoisiin ajatuksiin, sehän on absurdia. Vaihtoehtoja on runsaasti jos yksi suhde ei onnistu niin kokeile toista kun ja jos aika on kypsä.

Ihan siksi, että olen aito, tunteva ihminen. 

Tiedättekö muuten miksi ihmisestä tulee uhri ja katkera? Siksi, että hän ei käsittelee tunteitaan. Eroa kuuluu käsitellä, eroa kuuluu surra. Seon edellytyksenä sille, että voi jatkaa elämää eteen päin taas omana, iloisena itsenään.

Luulo ei ole tiedon väärti. Ei eroa ole pakko surra, missään ei ole sanottu, että eroa kuuluu surra. Ero on yksilöllinen kokemus. Itse vaihdoin lennossa uuteen niin on kovin hankalaa surra kun on rakastunut. Tunne on jatkunut muutaman vuoden niin eipä ole suru päässyt yllättämään.

Luulit väärin, sinun kokemus ei ole minun kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman väkiluku on lähes 8 miljardia ja jos sinä ja kumppanisi päädytte eroon niin miten tässä mittakaavassa voit päätyä surun musertamaksi tai itsetuhoisiin ajatuksiin, sehän on absurdia. Vaihtoehtoja on runsaasti jos yksi suhde ei onnistu niin kokeile toista kun ja jos aika on kypsä.

Ihan siksi, että olen aito, tunteva ihminen. 

Tiedättekö muuten miksi ihmisestä tulee uhri ja katkera? Siksi, että hän ei käsittelee tunteitaan. Eroa kuuluu käsitellä, eroa kuuluu surra. Seon edellytyksenä sille, että voi jatkaa elämää eteen päin taas omana, iloisena itsenään.

Luulo ei ole tiedon väärti. Ei eroa ole pakko surra, missään ei ole sanottu, että eroa kuuluu surra. Ero on yksilöllinen kokemus. Itse vaihdoin lennossa uuteen niin on kovin hankalaa surra kun on rakastunut. Tunne on jatkunut muutaman vuoden niin eipä ole suru päässyt yllättämään.

Luulit väärin, sinun kokemus ei ole minun kokemus.

Kyllä se sieltä vielä vastaan tulee. Juuri silloin kun sitä vähiten odotat....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman väkiluku on lähes 8 miljardia ja jos sinä ja kumppanisi päädytte eroon niin miten tässä mittakaavassa voit päätyä surun musertamaksi tai itsetuhoisiin ajatuksiin, sehän on absurdia. Vaihtoehtoja on runsaasti jos yksi suhde ei onnistu niin kokeile toista kun ja jos aika on kypsä.

Ihan siksi, että olen aito, tunteva ihminen. 

Tiedättekö muuten miksi ihmisestä tulee uhri ja katkera? Siksi, että hän ei käsittelee tunteitaan. Eroa kuuluu käsitellä, eroa kuuluu surra. Seon edellytyksenä sille, että voi jatkaa elämää eteen päin taas omana, iloisena itsenään.

Luulo ei ole tiedon väärti. Ei eroa ole pakko surra, missään ei ole sanottu, että eroa kuuluu surra. Ero on yksilöllinen kokemus. Itse vaihdoin lennossa uuteen niin on kovin hankalaa surra kun on rakastunut. Tunne on jatkunut muutaman vuoden niin eipä ole suru päässyt yllättämään.

Luulit väärin, sinun kokemus ei ole minun kokemus.

Näin ohiksena ja käyttäytymistieteilijänä vahvistan, että kaikki muutosprosessit (ml ero) menee samalla kaavalla. Ne tunteet tulevat ihan kaikille.

On toki niin, että kaikki ihmiset eivät anna tunteiden nousta tietoisuuteen asti, vaan ne tukahdutetaan. Ihminen sitten käsittelee niitä tunteita unien muodossa. Ja lisäksi niiden tunteiden syvyys vaihtelee ihmisen tunne-elämän voimakkuuden mukaan. Syvästi tunteva ja syvällisesti sitoutunut tuntee syvemmin ja siksi myös suree enemmän. Kolmanneksi siihen vaikuttaa se, minkä merkityksen ihminen oli antanut parisuhteelle. Ero on isompi kolaus sille, joka on sitoutunut ”kunnes kuolema meidät erottaa”.

Täysin normaalia. Harva ihminen selviää erosta ilman irtiottoa. Eräälle kaverille sanoi psykologi eron aikaan, että koet olevasi nyt ystävä, mutta todennäköisesti tulee vihavaihekin. Ja niinhän se tuli. Pikkuhiljaa eron jälkeen alkoi ystävä vihata eksäänsä ja tuli vaihe, jolloin ei ajatellut mitään hyvää. Sitten se hiipui ja nyt on neutraali eksänsä suhteen.

Minusta on hassua, että yritetään väkisin kaveerata ilman sitä breikkiä eron jälkeen. Ei se niin mene. Ennemmin tai myöhemmin pitää saada ilmaa välille. Se tulee joko riidan tai täydellisen näkemättömyyden kautta. Esimerkiksi Helena Lindgren kertoi taannoin, että Uotisesta erottuaan olivat täysin erossa pari vuotta. Se oli välttämätöntä, ettei soiteltu tai nähty. Vasta sitten saattoi alkaa rakentaa ystävyyttä, kun oli ne vanhat tunteet pois.

Ex on sännännyt uuteen suhteeseen, ja mahdollisesti suhteessa asiat ei ole menneet kuin elokuvissa. Sinä olet aikasi haikaillut hänen peräänsä, ja vähitellen haavat ovat parantuneet. Nyt olet valmis menemään eteenpäin, ja exää harmittaa, koska jollain lailla on halunnut olla sinulle kuitenkin tärkeä. Jos uusi suhde on katkennut, hän joutuu käsittelemään sen ja myös sinun menettämisen samaan aikaan.

Kyllä se liittyy siihen että miehet katsovat omistavansa naiset joiden kanssa ovat olleet suhteessa. Heidät pitää onnellisena ajatus siitä että ex on ihan rikki ja kaipaa häntä 24/7. Jos ex menee eteenpäin elämässään ja näin todistaa ettei se ole totta, se viha tulee.

Niin miten se vihanpito ja "kapuloita rattaisiin" nyt sitten ilmenee? Tähän ei ole vieläkään vastausta tullut.

Aloittaja voiso olla mieheni ex, joka syyttää nykyään miestä "vaikeaksi", jos hän ei jousta ja kuskaa ja tule vaikka tunniksi lapsia vahtimaan ihan joka kerta miten tämä ex haluaa...

Vierailija kirjoitti:

Niin miten se vihanpito ja "kapuloita rattaisiin" nyt sitten ilmenee? Tähän ei ole vieläkään vastausta tullut.

Aloittaja voiso olla mieheni ex, joka syyttää nykyään miestä "vaikeaksi", jos hän ei jousta ja kuskaa ja tule vaikka tunniksi lapsia vahtimaan ihan joka kerta miten tämä ex haluaa...

Minä en ole ap, mutta kertonut ekalla sivulla, että samoin kävi meille.

Meillä se kuvio meni näin: olin kaikki ne vuodet oikea pikkuvaimo. Joustin ja miellytin. Minut oli kasvatettu 50-luvun tyyliin. Eron jälkeen aloin voimaantumaan ja löysin omat tarpeeni ja oman tahtoni. Aloin pistämään hanttiin, miettimään, mitä minä haluan. Eksän mielestä olen varmaan vaikea. Seurauksena on, että eksä on suuttunut minulle ja alkanut vihaamaan minua, kun olen niin vaikea.

Vaikka kirjoitan preesensissä, niin erosta on liki 10 vuotta. Mutta meni 3-4 vuotta, kun eksä yritti saada minua omaan tahtoonsa. Vasta myöhemmin hän luovutti. Minun ei tarvitse enää olla vaikea.