Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä miesten on tehdä naisille aloitteita, jos kerran naiset tekevät aloitteita niille miehille, joista ovat kiinnostuneita?
Kommentit (306)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatko seukkaa mun kaa?
Mikä hiton aloite? Oletteko jollain ala-asteella?
Oletko itse ala-asteella, jos et tiedä, mikä on aloite? Yhteydenotto, pyyntö kahville tai elokuviin tms.
Nyyh kukaan ei ole sitten koskaan tehnyt minulle sitten aloitetta vaikka olen ollut parisuhteessakin :(
Onko sinulla ollut vain järjestettyjä parisuhteita vai miten olet niihin sitten päätynyt, jos kumpikaan osapuoli ei ole tehnyt aloitetta?
Olen tutustunut ihmisiin ja ystävyys syventynyt. Kukaan ei ole pyytänyt ketään leffaan tai kahville merkkinä kiinnostuksesta.
Ihmisiin tutustumisessa ja ystävyyden syvenemisessä on tuhansia pikkuruisia asioita, jotka voidaan laskea aloitteiksi. Ja varsinkin siinä vaiheessa, kun molemmat ymmärtävät, että kyse on parisuhteesta, on otettava jonkinlainen ratkaiseva askel ja se harvemmin tapahtuu siten, että molemmat täsmälleen samalla sekunnilla oivaltavat ja ilmaisevat toisilleen, että hei, tämähän taitaa olla parisuhde. Sitä on edeltänyt tuhansia pieniä signaaleja.
On kyllä aika omituinen ystävyys ja parisuhde, jos kumpikaan ei koskaan pyytänyt toista ensimmäiseksi luokseen kylään tai laittanut ensimmäistä tekstiviestiä, jossa sovittiin jostain tapaamisesta. Minulla on niin tapahtunut kaikissa kaverisuhteissakin, että jompikumpi kutsuu toisen ensimmäisenä luokseen kylään tai ehdottaa erilaisia tekemisiä. Jompikumpi myös on se, joka ensimmäisenä laittaa viestin tai soittaa. En ymmärrä, millaisessa todellisuudessa kaikki tapahtuu ilman tällaisia aloitteita.
Ei tule mieleen kuka on tehnyt ensin ja mitä. Mitä väliä sillä siis on?
No ei sillä olekaan väliä, mutta naurettavaa väittää, että kumpikaan ei ole tehnyt yhtään aloitetta, vaan jotenkin vain itsekseen päädyttiin parisuhteeseen.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta jo aikaisemmin olen kertonut, että itse en todellakaan pystyisi sanomaan, kumpi teki milloinkin aloitteen ja mikä se aloite oikeastaan oli. En muista, että yksikään tapailuni tai parisuhteeni olisi alkanut siitä, että joku tulee ja pyytää kahville tai kysyy puhelinnumeroa tms, mikä tässä keskustelussa ilmeisesti on ainoa oikea aloite. Sen sijaan on alettu jutella ja molemmat ovat sekä tietoisesti että tiedostamatta osoittaneet kiinnostusta ja sekä tietoisesti että tiedostamatta lukeneet toisesta niitä merkkejä. Sitten on tehty ehdotuksia tutustumisen jatkamiseksi.
Jos minulta kysyttäisiin, kumpi nykyisessä suhteessani teki aloitteen, niin en kyllä osaisi vastata. Yhteinen ystävä tutustutti meidät toisiinsa ja tapasimme hänen järjestämässään tilaisuudessa, minä olin ehdottanut nykyiselle miesystävälleni, että hän lähtisi sen jälkeen vielä seurakseni kävelylenkille (en ollut nähnyt hänestä edes kuvaa, tiesin vain ja ainoastaan sen, että ystäväni mielestä sopisimme toisillemme), kävelyn jälkeen tarjosin kupillisen teetä. Oliko se aloite? Vai oliko aloite se, kun miesystäväni pari päivää myöhemmin soitti ja kysyi, lähtisinkö seuraavana päivänä hänen kanssaan ajelulle kohteeseen x? Vai missä kohtaa se aloite tapahtui? Minä tulkitsin, että hän viihtyy seurassani ja hän ilmeisesti tulkitsi, että minä viihdyn hänen seurassaan, joten hän kysyi minua mukaan seuraavan viikonlopun tapahtumaan, johon tuli paljon muitakin hänen kavereitaan. Sitä seuraavalla viikolla jompikumpi soitti ja kysyi, haluaisiko toinen lähteä jonnekin tulevana viikonloppuna. En todellakaan muista kumpi soitti ja kumpi ehdotti ja mitä ehdotti, enkä ymmärrä, mikä siinä on olennaista. Aika pian joka tapauksessa istuimme vierekkäin sohvalla katsomassa telkkaria ja kumpikin tiesi, että viihtyy toisen lähellä ja haluaa sitä läheisyyttä enemmänkin.
Minusta se teekupin tarjoaminen oli tietenkin aloite. Mutta en nyt ymmärrä miksi oletat, että sillä olisi nyt jotain väliä, kuka ensimmäisen aloitteen teki. Pointti oli se, että parisuhdetta ei oikein voi muodostua jos kumpikaan ei tee aktiivisesti jotain asian eteen. Tässä lainausketjussa ensimmäisen kysymyksen järjettömyys oli se pointti.
Ja mielestäni tässä ketjussa ei ole kukaan sanonut, että aloitteen pitäisi olla joku suurieleinen treffipyyntö. Paitsi te, jotka ette ymmärrä, miksi parisuhteen syntymiseen tarvitaan aloite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatko seukkaa mun kaa?
Mikä hiton aloite? Oletteko jollain ala-asteella?
Oletko itse ala-asteella, jos et tiedä, mikä on aloite? Yhteydenotto, pyyntö kahville tai elokuviin tms.
Nyyh kukaan ei ole sitten koskaan tehnyt minulle sitten aloitetta vaikka olen ollut parisuhteessakin :(
Onko sinulla ollut vain järjestettyjä parisuhteita vai miten olet niihin sitten päätynyt, jos kumpikaan osapuoli ei ole tehnyt aloitetta?
Olen tutustunut ihmisiin ja ystävyys syventynyt. Kukaan ei ole pyytänyt ketään leffaan tai kahville merkkinä kiinnostuksesta.
Ihmisiin tutustumisessa ja ystävyyden syvenemisessä on tuhansia pikkuruisia asioita, jotka voidaan laskea aloitteiksi. Ja varsinkin siinä vaiheessa, kun molemmat ymmärtävät, että kyse on parisuhteesta, on otettava jonkinlainen ratkaiseva askel ja se harvemmin tapahtuu siten, että molemmat täsmälleen samalla sekunnilla oivaltavat ja ilmaisevat toisilleen, että hei, tämähän taitaa olla parisuhde. Sitä on edeltänyt tuhansia pieniä signaaleja.
On kyllä aika omituinen ystävyys ja parisuhde, jos kumpikaan ei koskaan pyytänyt toista ensimmäiseksi luokseen kylään tai laittanut ensimmäistä tekstiviestiä, jossa sovittiin jostain tapaamisesta. Minulla on niin tapahtunut kaikissa kaverisuhteissakin, että jompikumpi kutsuu toisen ensimmäisenä luokseen kylään tai ehdottaa erilaisia tekemisiä. Jompikumpi myös on se, joka ensimmäisenä laittaa viestin tai soittaa. En ymmärrä, millaisessa todellisuudessa kaikki tapahtuu ilman tällaisia aloitteita.
Ei tule mieleen kuka on tehnyt ensin ja mitä. Mitä väliä sillä siis on?
No ei sillä olekaan väliä, mutta naurettavaa väittää, että kumpikaan ei ole tehnyt yhtään aloitetta, vaan jotenkin vain itsekseen päädyttiin parisuhteeseen.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta jo aikaisemmin olen kertonut, että itse en todellakaan pystyisi sanomaan, kumpi teki milloinkin aloitteen ja mikä se aloite oikeastaan oli. En muista, että yksikään tapailuni tai parisuhteeni olisi alkanut siitä, että joku tulee ja pyytää kahville tai kysyy puhelinnumeroa tms, mikä tässä keskustelussa ilmeisesti on ainoa oikea aloite. Sen sijaan on alettu jutella ja molemmat ovat sekä tietoisesti että tiedostamatta osoittaneet kiinnostusta ja sekä tietoisesti että tiedostamatta lukeneet toisesta niitä merkkejä. Sitten on tehty ehdotuksia tutustumisen jatkamiseksi.
Jos minulta kysyttäisiin, kumpi nykyisessä suhteessani teki aloitteen, niin en kyllä osaisi vastata. Yhteinen ystävä tutustutti meidät toisiinsa ja tapasimme hänen järjestämässään tilaisuudessa, minä olin ehdottanut nykyiselle miesystävälleni, että hän lähtisi sen jälkeen vielä seurakseni kävelylenkille (en ollut nähnyt hänestä edes kuvaa, tiesin vain ja ainoastaan sen, että ystäväni mielestä sopisimme toisillemme), kävelyn jälkeen tarjosin kupillisen teetä. Oliko se aloite? Vai oliko aloite se, kun miesystäväni pari päivää myöhemmin soitti ja kysyi, lähtisinkö seuraavana päivänä hänen kanssaan ajelulle kohteeseen x? Vai missä kohtaa se aloite tapahtui? Minä tulkitsin, että hän viihtyy seurassani ja hän ilmeisesti tulkitsi, että minä viihdyn hänen seurassaan, joten hän kysyi minua mukaan seuraavan viikonlopun tapahtumaan, johon tuli paljon muitakin hänen kavereitaan. Sitä seuraavalla viikolla jompikumpi soitti ja kysyi, haluaisiko toinen lähteä jonnekin tulevana viikonloppuna. En todellakaan muista kumpi soitti ja kumpi ehdotti ja mitä ehdotti, enkä ymmärrä, mikä siinä on olennaista. Aika pian joka tapauksessa istuimme vierekkäin sohvalla katsomassa telkkaria ja kumpikin tiesi, että viihtyy toisen lähellä ja haluaa sitä läheisyyttä enemmänkin.
Minusta se teekupin tarjoaminen oli tietenkin aloite. Mutta en nyt ymmärrä miksi oletat, että sillä olisi nyt jotain väliä, kuka ensimmäisen aloitteen teki. Pointti oli se, että parisuhdetta ei oikein voi muodostua jos kumpikaan ei tee aktiivisesti jotain asian eteen. Tässä lainausketjussa ensimmäisen kysymyksen järjettömyys oli se pointti.
Voiko kaverille tarjota teetä vai onko se aloite? Mitä jos aloite ei ole mikään teko vaan kaksi ihmistä tiedostavat että ovat kiinnostuneita toisistaan ennen mitään tuollaisia tekoja? Miten vaikea tajuta että suhde voi alkaa ilman että kumpikaan tarjoaa tai pyytää minnekään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tehä kukaan enää aloitteita. Baarissa tuijotetaan koko ilta kaukaa toisiamme ja yksikään mies tai nainen ei tee aloitetta. Sitten pilkun aikaan kotiin ja siitä valmistautumaan seuraavaan työviikkoon.
Tommosia ne mun baari-illat suunnilleen aina ovat olleet viimeisen 6-7 vuoden aikana (suunnilleen täysikäistymisestä alkaen9, kun olen baareissa (lue: yökerhoissa) käynyt. Tosin ei mua kyllä yleensä kukaan nainen edes kaukaa tuijottele.
Muutaman, ehkä 20 kertaa tai jotain semmoista, on joku nainen tehnyt ihan selkeän aloitteen. Aika vähän, kun ottaa huomioon, että olen käynyt yhteensä varmaan pitkälti toista sataa kertaa baareissa.
Itse en ole oikeastaan tehnyt aloitetta kertaakaan, ja olen joka kerta ollut yksin liikkeellä.
Olet kuitenkin keskivertoa paremman näköinen jos olet saanut suoria aloitteita, joiden johdosta olet päässyt vitunpäälle könyämään. Monia miehiä ei lähestytä koskaan baarissa.
Mikä on ihan luonnollista, koska iso osa naisista ei pidä baaria paikkana, missä on fiksua tutustua tuntemattomiin. Ja torjuvat myös kaikki miesten tekemät aloitteet.
Aika moni nainen haluaa parisuhteen eikä seksiä kenen kanssa vaan, ja näiden kanssa kaverina olo on paras aloite. Ja naisetkin tekevät näitä kaverialoitteita. Tuntemani kaikki ’kiltit ja kunnolliset’ naiset ovat pariutuneet aikanaan kaverin kanssa, opiskelu, harrastus tai kaverin kaverin kanssa. Randomtyyppien kanssa aloitetut suhteet eivät yleensä kestä.
Hmm, kaksipiippuinen juttu. Friendzonelta voi olla myös vaikea muuttua sillä silmällä katsotuksi mieheksi.
Ei ole. Tuo on joku ikisinkkumiesten hellimä myytti, jolla he perustelevat sen, miksi naisia ei tarvitse kohdata ihmisinä. Jos miettii niitä, jotka ovat onnistuneet pariutumaan, heille on ihan luonnollista olla naisen kanssa myös kaveri. Ja se on oikeasti se yleisin tapa päätyä parisuhteeseen.
Jaa? Jos sitä kemiaa ja vetovoimaa on, niin miksi juttu ei heti etene ystävyyttä pidemmälle? Ellei käytännön esteitä, kuten parisuhdetta jommallakummalla/molemmilla ole. En tällä tarkoita, että pitäisi jotenkin kiireellä edetä. Mutta kyllä se jännite yleensä on kahden ihmisen välillä heti, jos on ollakseen, eikä sitä silloin ilman hyvää syytä kavereina pysytä.
Naiset ainakaan eivät ihastu ulkonäköön, vaan ihmiseen ja luonteeseen. Siksi sitä jännitettä ei voi olla, ennen kuin on tutustuttu. Ihastuminen tulee sitten pikkuhiljaa. Ja se jännite, kun tajuaa, että on ihastunut.
Naisena kyllä sanoisin että aivan tyhmä puhetta!! Mulla on aina ollut miesystävät sellaiset keneen mä en ihastu ikinä ja ei ajattele niitä mitenkään romanttisesti. Ihastuminen ja romanttiset fiilikset tulee heti alkuvaiheessa. Ja ihan varmasti miehen ulkonäkö on yks niistä asioista mikä vaikuttaa. Ja ihan sama mun naiskystävillä, onhan ne ihastunut heti mieheen. Mistä semmonen teoria tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tehä kukaan enää aloitteita. Baarissa tuijotetaan koko ilta kaukaa toisiamme ja yksikään mies tai nainen ei tee aloitetta. Sitten pilkun aikaan kotiin ja siitä valmistautumaan seuraavaan työviikkoon.
Tommosia ne mun baari-illat suunnilleen aina ovat olleet viimeisen 6-7 vuoden aikana (suunnilleen täysikäistymisestä alkaen9, kun olen baareissa (lue: yökerhoissa) käynyt. Tosin ei mua kyllä yleensä kukaan nainen edes kaukaa tuijottele.
Muutaman, ehkä 20 kertaa tai jotain semmoista, on joku nainen tehnyt ihan selkeän aloitteen. Aika vähän, kun ottaa huomioon, että olen käynyt yhteensä varmaan pitkälti toista sataa kertaa baareissa.
Itse en ole oikeastaan tehnyt aloitetta kertaakaan, ja olen joka kerta ollut yksin liikkeellä.
Olet kuitenkin keskivertoa paremman näköinen jos olet saanut suoria aloitteita, joiden johdosta olet päässyt vitunpäälle könyämään. Monia miehiä ei lähestytä koskaan baarissa.
Mikä on ihan luonnollista, koska iso osa naisista ei pidä baaria paikkana, missä on fiksua tutustua tuntemattomiin. Ja torjuvat myös kaikki miesten tekemät aloitteet.
Aika moni nainen haluaa parisuhteen eikä seksiä kenen kanssa vaan, ja näiden kanssa kaverina olo on paras aloite. Ja naisetkin tekevät näitä kaverialoitteita. Tuntemani kaikki ’kiltit ja kunnolliset’ naiset ovat pariutuneet aikanaan kaverin kanssa, opiskelu, harrastus tai kaverin kaverin kanssa. Randomtyyppien kanssa aloitetut suhteet eivät yleensä kestä.
Hmm, kaksipiippuinen juttu. Friendzonelta voi olla myös vaikea muuttua sillä silmällä katsotuksi mieheksi.
Ei ole. Tuo on joku ikisinkkumiesten hellimä myytti, jolla he perustelevat sen, miksi naisia ei tarvitse kohdata ihmisinä. Jos miettii niitä, jotka ovat onnistuneet pariutumaan, heille on ihan luonnollista olla naisen kanssa myös kaveri. Ja se on oikeasti se yleisin tapa päätyä parisuhteeseen.
Ainakin oman kokemuksen mukaan naispuoleisia kavereita on enemmän niillä miehillä, joilla on vaikeus pariutua
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatko seukkaa mun kaa?
Mikä hiton aloite? Oletteko jollain ala-asteella?
Oletko itse ala-asteella, jos et tiedä, mikä on aloite? Yhteydenotto, pyyntö kahville tai elokuviin tms.
Nyyh kukaan ei ole sitten koskaan tehnyt minulle sitten aloitetta vaikka olen ollut parisuhteessakin :(
Onko sinulla ollut vain järjestettyjä parisuhteita vai miten olet niihin sitten päätynyt, jos kumpikaan osapuoli ei ole tehnyt aloitetta?
Olen tutustunut ihmisiin ja ystävyys syventynyt. Kukaan ei ole pyytänyt ketään leffaan tai kahville merkkinä kiinnostuksesta.
Ihmisiin tutustumisessa ja ystävyyden syvenemisessä on tuhansia pikkuruisia asioita, jotka voidaan laskea aloitteiksi. Ja varsinkin siinä vaiheessa, kun molemmat ymmärtävät, että kyse on parisuhteesta, on otettava jonkinlainen ratkaiseva askel ja se harvemmin tapahtuu siten, että molemmat täsmälleen samalla sekunnilla oivaltavat ja ilmaisevat toisilleen, että hei, tämähän taitaa olla parisuhde. Sitä on edeltänyt tuhansia pieniä signaaleja.
On kyllä aika omituinen ystävyys ja parisuhde, jos kumpikaan ei koskaan pyytänyt toista ensimmäiseksi luokseen kylään tai laittanut ensimmäistä tekstiviestiä, jossa sovittiin jostain tapaamisesta. Minulla on niin tapahtunut kaikissa kaverisuhteissakin, että jompikumpi kutsuu toisen ensimmäisenä luokseen kylään tai ehdottaa erilaisia tekemisiä. Jompikumpi myös on se, joka ensimmäisenä laittaa viestin tai soittaa. En ymmärrä, millaisessa todellisuudessa kaikki tapahtuu ilman tällaisia aloitteita.
Ei tule mieleen kuka on tehnyt ensin ja mitä. Mitä väliä sillä siis on?
No ei sillä olekaan väliä, mutta naurettavaa väittää, että kumpikaan ei ole tehnyt yhtään aloitetta, vaan jotenkin vain itsekseen päädyttiin parisuhteeseen.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta jo aikaisemmin olen kertonut, että itse en todellakaan pystyisi sanomaan, kumpi teki milloinkin aloitteen ja mikä se aloite oikeastaan oli. En muista, että yksikään tapailuni tai parisuhteeni olisi alkanut siitä, että joku tulee ja pyytää kahville tai kysyy puhelinnumeroa tms, mikä tässä keskustelussa ilmeisesti on ainoa oikea aloite. Sen sijaan on alettu jutella ja molemmat ovat sekä tietoisesti että tiedostamatta osoittaneet kiinnostusta ja sekä tietoisesti että tiedostamatta lukeneet toisesta niitä merkkejä. Sitten on tehty ehdotuksia tutustumisen jatkamiseksi.
Jos minulta kysyttäisiin, kumpi nykyisessä suhteessani teki aloitteen, niin en kyllä osaisi vastata. Yhteinen ystävä tutustutti meidät toisiinsa ja tapasimme hänen järjestämässään tilaisuudessa, minä olin ehdottanut nykyiselle miesystävälleni, että hän lähtisi sen jälkeen vielä seurakseni kävelylenkille (en ollut nähnyt hänestä edes kuvaa, tiesin vain ja ainoastaan sen, että ystäväni mielestä sopisimme toisillemme), kävelyn jälkeen tarjosin kupillisen teetä. Oliko se aloite? Vai oliko aloite se, kun miesystäväni pari päivää myöhemmin soitti ja kysyi, lähtisinkö seuraavana päivänä hänen kanssaan ajelulle kohteeseen x? Vai missä kohtaa se aloite tapahtui? Minä tulkitsin, että hän viihtyy seurassani ja hän ilmeisesti tulkitsi, että minä viihdyn hänen seurassaan, joten hän kysyi minua mukaan seuraavan viikonlopun tapahtumaan, johon tuli paljon muitakin hänen kavereitaan. Sitä seuraavalla viikolla jompikumpi soitti ja kysyi, haluaisiko toinen lähteä jonnekin tulevana viikonloppuna. En todellakaan muista kumpi soitti ja kumpi ehdotti ja mitä ehdotti, enkä ymmärrä, mikä siinä on olennaista. Aika pian joka tapauksessa istuimme vierekkäin sohvalla katsomassa telkkaria ja kumpikin tiesi, että viihtyy toisen lähellä ja haluaa sitä läheisyyttä enemmänkin.
Minusta se teekupin tarjoaminen oli tietenkin aloite. Mutta en nyt ymmärrä miksi oletat, että sillä olisi nyt jotain väliä, kuka ensimmäisen aloitteen teki. Pointti oli se, että parisuhdetta ei oikein voi muodostua jos kumpikaan ei tee aktiivisesti jotain asian eteen. Tässä lainausketjussa ensimmäisen kysymyksen järjettömyys oli se pointti.
Voiko kaverille tarjota teetä vai onko se aloite? Mitä jos aloite ei ole mikään teko vaan kaksi ihmistä tiedostavat että ovat kiinnostuneita toisistaan ennen mitään tuollaisia tekoja? Miten vaikea tajuta että suhde voi alkaa ilman että kumpikaan tarjoaa tai pyytää minnekään?
No on se kieltämättä hieman vaikeaa tajuta, miten ihmiset ylipäätään ovat niissä tilanteissa, joissa se suhde pääsee syntymään, jos kumpikaan ei soita toiselle, ei pyydä käymään, ei mene juttelemaan, ei aloita keskustelua jne.
Ja kyllä, kavereille tehdään myös aloitteita. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Mitähän sinä nyt kuvittelet, että tässä tarkoitetaan aloitteella? Jotain "meille vai teille" -silmäniskua vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei ikinä kannata tehdä aloitetta miehelle, mies tekee aloitteen jos on riittävän kiinnostunut. Jos nainen joutuu tekemään aloitteen, mies ei ole riittävän kiinnostunut ja peli on pidemmän päälle menetetty.
Sitten nainen valittaa nettifoorumeilla miten kaikki ovat pelimiehiä ja vain tavaran perässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatko seukkaa mun kaa?
Mikä hiton aloite? Oletteko jollain ala-asteella?
Oletko itse ala-asteella, jos et tiedä, mikä on aloite? Yhteydenotto, pyyntö kahville tai elokuviin tms.
Nyyh kukaan ei ole sitten koskaan tehnyt minulle sitten aloitetta vaikka olen ollut parisuhteessakin :(
Onko sinulla ollut vain järjestettyjä parisuhteita vai miten olet niihin sitten päätynyt, jos kumpikaan osapuoli ei ole tehnyt aloitetta?
Olen tutustunut ihmisiin ja ystävyys syventynyt. Kukaan ei ole pyytänyt ketään leffaan tai kahville merkkinä kiinnostuksesta.
Ihmisiin tutustumisessa ja ystävyyden syvenemisessä on tuhansia pikkuruisia asioita, jotka voidaan laskea aloitteiksi. Ja varsinkin siinä vaiheessa, kun molemmat ymmärtävät, että kyse on parisuhteesta, on otettava jonkinlainen ratkaiseva askel ja se harvemmin tapahtuu siten, että molemmat täsmälleen samalla sekunnilla oivaltavat ja ilmaisevat toisilleen, että hei, tämähän taitaa olla parisuhde. Sitä on edeltänyt tuhansia pieniä signaaleja.
On kyllä aika omituinen ystävyys ja parisuhde, jos kumpikaan ei koskaan pyytänyt toista ensimmäiseksi luokseen kylään tai laittanut ensimmäistä tekstiviestiä, jossa sovittiin jostain tapaamisesta. Minulla on niin tapahtunut kaikissa kaverisuhteissakin, että jompikumpi kutsuu toisen ensimmäisenä luokseen kylään tai ehdottaa erilaisia tekemisiä. Jompikumpi myös on se, joka ensimmäisenä laittaa viestin tai soittaa. En ymmärrä, millaisessa todellisuudessa kaikki tapahtuu ilman tällaisia aloitteita.
Ei tule mieleen kuka on tehnyt ensin ja mitä. Mitä väliä sillä siis on?
No ei sillä olekaan väliä, mutta naurettavaa väittää, että kumpikaan ei ole tehnyt yhtään aloitetta, vaan jotenkin vain itsekseen päädyttiin parisuhteeseen.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta jo aikaisemmin olen kertonut, että itse en todellakaan pystyisi sanomaan, kumpi teki milloinkin aloitteen ja mikä se aloite oikeastaan oli. En muista, että yksikään tapailuni tai parisuhteeni olisi alkanut siitä, että joku tulee ja pyytää kahville tai kysyy puhelinnumeroa tms, mikä tässä keskustelussa ilmeisesti on ainoa oikea aloite. Sen sijaan on alettu jutella ja molemmat ovat sekä tietoisesti että tiedostamatta osoittaneet kiinnostusta ja sekä tietoisesti että tiedostamatta lukeneet toisesta niitä merkkejä. Sitten on tehty ehdotuksia tutustumisen jatkamiseksi.
Jos minulta kysyttäisiin, kumpi nykyisessä suhteessani teki aloitteen, niin en kyllä osaisi vastata. Yhteinen ystävä tutustutti meidät toisiinsa ja tapasimme hänen järjestämässään tilaisuudessa, minä olin ehdottanut nykyiselle miesystävälleni, että hän lähtisi sen jälkeen vielä seurakseni kävelylenkille (en ollut nähnyt hänestä edes kuvaa, tiesin vain ja ainoastaan sen, että ystäväni mielestä sopisimme toisillemme), kävelyn jälkeen tarjosin kupillisen teetä. Oliko se aloite? Vai oliko aloite se, kun miesystäväni pari päivää myöhemmin soitti ja kysyi, lähtisinkö seuraavana päivänä hänen kanssaan ajelulle kohteeseen x? Vai missä kohtaa se aloite tapahtui? Minä tulkitsin, että hän viihtyy seurassani ja hän ilmeisesti tulkitsi, että minä viihdyn hänen seurassaan, joten hän kysyi minua mukaan seuraavan viikonlopun tapahtumaan, johon tuli paljon muitakin hänen kavereitaan. Sitä seuraavalla viikolla jompikumpi soitti ja kysyi, haluaisiko toinen lähteä jonnekin tulevana viikonloppuna. En todellakaan muista kumpi soitti ja kumpi ehdotti ja mitä ehdotti, enkä ymmärrä, mikä siinä on olennaista. Aika pian joka tapauksessa istuimme vierekkäin sohvalla katsomassa telkkaria ja kumpikin tiesi, että viihtyy toisen lähellä ja haluaa sitä läheisyyttä enemmänkin.
Minusta se teekupin tarjoaminen oli tietenkin aloite. Mutta en nyt ymmärrä miksi oletat, että sillä olisi nyt jotain väliä, kuka ensimmäisen aloitteen teki. Pointti oli se, että parisuhdetta ei oikein voi muodostua jos kumpikaan ei tee aktiivisesti jotain asian eteen. Tässä lainausketjussa ensimmäisen kysymyksen järjettömyys oli se pointti.
Voiko kaverille tarjota teetä vai onko se aloite? Mitä jos aloite ei ole mikään teko vaan kaksi ihmistä tiedostavat että ovat kiinnostuneita toisistaan ennen mitään tuollaisia tekoja? Miten vaikea tajuta että suhde voi alkaa ilman että kumpikaan tarjoaa tai pyytää minnekään?
No on se kieltämättä hieman vaikeaa tajuta, miten ihmiset ylipäätään ovat niissä tilanteissa, joissa se suhde pääsee syntymään, jos kumpikaan ei soita toiselle, ei pyydä käymään, ei mene juttelemaan, ei aloita keskustelua jne.
Ja kyllä, kavereille tehdään myös aloitteita. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Mitähän sinä nyt kuvittelet, että tässä tarkoitetaan aloitteella? Jotain "meille vai teille" -silmäniskua vai?
Siis kaverille teen tarjoaminen on aloite. Entä kahvin? Pitää ilmeisesti lopettaa niille soittelu, kahvittelu ja juttelu kun en minä kavereista ole kiinnostunut ja halua tehdä aloitetta niitä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tehä kukaan enää aloitteita. Baarissa tuijotetaan koko ilta kaukaa toisiamme ja yksikään mies tai nainen ei tee aloitetta. Sitten pilkun aikaan kotiin ja siitä valmistautumaan seuraavaan työviikkoon.
Tommosia ne mun baari-illat suunnilleen aina ovat olleet viimeisen 6-7 vuoden aikana (suunnilleen täysikäistymisestä alkaen9, kun olen baareissa (lue: yökerhoissa) käynyt. Tosin ei mua kyllä yleensä kukaan nainen edes kaukaa tuijottele.
Muutaman, ehkä 20 kertaa tai jotain semmoista, on joku nainen tehnyt ihan selkeän aloitteen. Aika vähän, kun ottaa huomioon, että olen käynyt yhteensä varmaan pitkälti toista sataa kertaa baareissa.
Itse en ole oikeastaan tehnyt aloitetta kertaakaan, ja olen joka kerta ollut yksin liikkeellä.
Olet kuitenkin keskivertoa paremman näköinen jos olet saanut suoria aloitteita, joiden johdosta olet päässyt vitunpäälle könyämään. Monia miehiä ei lähestytä koskaan baarissa.
Mikä on ihan luonnollista, koska iso osa naisista ei pidä baaria paikkana, missä on fiksua tutustua tuntemattomiin. Ja torjuvat myös kaikki miesten tekemät aloitteet.
Aika moni nainen haluaa parisuhteen eikä seksiä kenen kanssa vaan, ja näiden kanssa kaverina olo on paras aloite. Ja naisetkin tekevät näitä kaverialoitteita. Tuntemani kaikki ’kiltit ja kunnolliset’ naiset ovat pariutuneet aikanaan kaverin kanssa, opiskelu, harrastus tai kaverin kaverin kanssa. Randomtyyppien kanssa aloitetut suhteet eivät yleensä kestä.
Hmm, kaksipiippuinen juttu. Friendzonelta voi olla myös vaikea muuttua sillä silmällä katsotuksi mieheksi.
Ei ole. Tuo on joku ikisinkkumiesten hellimä myytti, jolla he perustelevat sen, miksi naisia ei tarvitse kohdata ihmisinä. Jos miettii niitä, jotka ovat onnistuneet pariutumaan, heille on ihan luonnollista olla naisen kanssa myös kaveri. Ja se on oikeasti se yleisin tapa päätyä parisuhteeseen.
Jaa? Jos sitä kemiaa ja vetovoimaa on, niin miksi juttu ei heti etene ystävyyttä pidemmälle? Ellei käytännön esteitä, kuten parisuhdetta jommallakummalla/molemmilla ole. En tällä tarkoita, että pitäisi jotenkin kiireellä edetä. Mutta kyllä se jännite yleensä on kahden ihmisen välillä heti, jos on ollakseen, eikä sitä silloin ilman hyvää syytä kavereina pysytä.
Naiset ainakaan eivät ihastu ulkonäköön, vaan ihmiseen ja luonteeseen. Siksi sitä jännitettä ei voi olla, ennen kuin on tutustuttu. Ihastuminen tulee sitten pikkuhiljaa. Ja se jännite, kun tajuaa, että on ihastunut.
Aikamoista yleistystä heität. Varmasti yksinään ulkonäön perusteella ei moni nainen suhteeseen ala, mutta kyllä tiedän vaikka kuinka monta naista, jotka ovat heti tunteneet vetoa ulkonäön perusteella. Sitten tottakai tutstuminen ja toiseen ihastuminen. Kyllä sieltä friend zonelta on oikeasti vaikea päästä pois, jos naista ei vaan sytytä mies. Kaveri mikä kaveri. Toki on tapauksia, joissa kaveruus on muuttunut suhteeksi.
Valitettavasti allekirjoitan tämän naisena. Kyllä se ulkonäkö on se, johon ensimmäisenä kiinnittää huomion tai ihastuu. Ja näin myös kavereillani.
Tottakai se on ulkonäkö. Joka muuta väittää, valehtelee. Mutta se ei tarkoita klassista komeutta vaan että toisen ulkonäössä on jotain, joka juuri tähän ihmiseen "kolahtaa". Ulkonäkö on paljon enemmän kuin pituus, vartalon muoto ja kasvonpiirteet; se on myös ryhti, sanaton viestintä, tyyli, pilke silmäkulmassa (tai sen puute), katsekontakti, hymy, se että ihminen muistuttaa jotain toista hyvässä tai pahassa mielessä jne. Joka ikisessä ihmisessä on jotain, mikä viehättää jotakuta. On piirteitä, jotka ovat keskimäärin suositumpia kuin muut, mutta ei ole olemassakaan ihmistä, jossa ei olisi jotain sellaista, mikä viehättäisi jotain vastakkaisen (tai saman sukupuolen edustajaa) maailmassa.
Pahin turnoff yleisesti ottaen on huono itsetunto. Ihminen, joka itse ei pidä itsestään, ei helposti herätä kenenkään muunkaan kiinnostusta. Mutta tunnen useita pieniä, hinteliä, lyhyitä miehiä, joilla käy koko ajan flaksi naisten parissa, koska heistä paistaa ulospäin hyväntuulisuus ja hyvä itsetunto; ylipainoisia miehiä, joilla ei ole ongelmia löytää seuraa, koska he eivät pyytele anteeksi kokoaan; kaljuja miehiä, jotka ovat löytäneet oman tyylinsä ja viihtyvät siinä, jne.
Suurinosa naisista kun ei itse tee aloitteita ollenkaan on helppo sanoa noin. Miehenä kun teet niitä aloitteita kymmeniä ja aina tulee pakit ja usein myös vähemmän asiallisia niin kyllä siinä itsetunto alkaa olla koetuksella.
Siinä myös samalla alkaa hiipua kiinnostus koko hommaan, kun tietää jo valmiiksi miten käy. Nykyään en tee enää aloitteita ollenkaan, vaikka olisi miten kiinnostava nainen kyseessä. Jos ei nainen itse saa tehtyä niin ei sitten.
M35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatko seukkaa mun kaa?
Mikä hiton aloite? Oletteko jollain ala-asteella?
Oletko itse ala-asteella, jos et tiedä, mikä on aloite? Yhteydenotto, pyyntö kahville tai elokuviin tms.
Nyyh kukaan ei ole sitten koskaan tehnyt minulle sitten aloitetta vaikka olen ollut parisuhteessakin :(
Onko sinulla ollut vain järjestettyjä parisuhteita vai miten olet niihin sitten päätynyt, jos kumpikaan osapuoli ei ole tehnyt aloitetta?
Olen tutustunut ihmisiin ja ystävyys syventynyt. Kukaan ei ole pyytänyt ketään leffaan tai kahville merkkinä kiinnostuksesta.
Ihmisiin tutustumisessa ja ystävyyden syvenemisessä on tuhansia pikkuruisia asioita, jotka voidaan laskea aloitteiksi. Ja varsinkin siinä vaiheessa, kun molemmat ymmärtävät, että kyse on parisuhteesta, on otettava jonkinlainen ratkaiseva askel ja se harvemmin tapahtuu siten, että molemmat täsmälleen samalla sekunnilla oivaltavat ja ilmaisevat toisilleen, että hei, tämähän taitaa olla parisuhde. Sitä on edeltänyt tuhansia pieniä signaaleja.
On kyllä aika omituinen ystävyys ja parisuhde, jos kumpikaan ei koskaan pyytänyt toista ensimmäiseksi luokseen kylään tai laittanut ensimmäistä tekstiviestiä, jossa sovittiin jostain tapaamisesta. Minulla on niin tapahtunut kaikissa kaverisuhteissakin, että jompikumpi kutsuu toisen ensimmäisenä luokseen kylään tai ehdottaa erilaisia tekemisiä. Jompikumpi myös on se, joka ensimmäisenä laittaa viestin tai soittaa. En ymmärrä, millaisessa todellisuudessa kaikki tapahtuu ilman tällaisia aloitteita.
Ei tule mieleen kuka on tehnyt ensin ja mitä. Mitä väliä sillä siis on?
No ei sillä olekaan väliä, mutta naurettavaa väittää, että kumpikaan ei ole tehnyt yhtään aloitetta, vaan jotenkin vain itsekseen päädyttiin parisuhteeseen.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta jo aikaisemmin olen kertonut, että itse en todellakaan pystyisi sanomaan, kumpi teki milloinkin aloitteen ja mikä se aloite oikeastaan oli. En muista, että yksikään tapailuni tai parisuhteeni olisi alkanut siitä, että joku tulee ja pyytää kahville tai kysyy puhelinnumeroa tms, mikä tässä keskustelussa ilmeisesti on ainoa oikea aloite. Sen sijaan on alettu jutella ja molemmat ovat sekä tietoisesti että tiedostamatta osoittaneet kiinnostusta ja sekä tietoisesti että tiedostamatta lukeneet toisesta niitä merkkejä. Sitten on tehty ehdotuksia tutustumisen jatkamiseksi.
Jos minulta kysyttäisiin, kumpi nykyisessä suhteessani teki aloitteen, niin en kyllä osaisi vastata. Yhteinen ystävä tutustutti meidät toisiinsa ja tapasimme hänen järjestämässään tilaisuudessa, minä olin ehdottanut nykyiselle miesystävälleni, että hän lähtisi sen jälkeen vielä seurakseni kävelylenkille (en ollut nähnyt hänestä edes kuvaa, tiesin vain ja ainoastaan sen, että ystäväni mielestä sopisimme toisillemme), kävelyn jälkeen tarjosin kupillisen teetä. Oliko se aloite? Vai oliko aloite se, kun miesystäväni pari päivää myöhemmin soitti ja kysyi, lähtisinkö seuraavana päivänä hänen kanssaan ajelulle kohteeseen x? Vai missä kohtaa se aloite tapahtui? Minä tulkitsin, että hän viihtyy seurassani ja hän ilmeisesti tulkitsi, että minä viihdyn hänen seurassaan, joten hän kysyi minua mukaan seuraavan viikonlopun tapahtumaan, johon tuli paljon muitakin hänen kavereitaan. Sitä seuraavalla viikolla jompikumpi soitti ja kysyi, haluaisiko toinen lähteä jonnekin tulevana viikonloppuna. En todellakaan muista kumpi soitti ja kumpi ehdotti ja mitä ehdotti, enkä ymmärrä, mikä siinä on olennaista. Aika pian joka tapauksessa istuimme vierekkäin sohvalla katsomassa telkkaria ja kumpikin tiesi, että viihtyy toisen lähellä ja haluaa sitä läheisyyttä enemmänkin.
Minusta se teekupin tarjoaminen oli tietenkin aloite. Mutta en nyt ymmärrä miksi oletat, että sillä olisi nyt jotain väliä, kuka ensimmäisen aloitteen teki. Pointti oli se, että parisuhdetta ei oikein voi muodostua jos kumpikaan ei tee aktiivisesti jotain asian eteen. Tässä lainausketjussa ensimmäisen kysymyksen järjettömyys oli se pointti.
Voiko kaverille tarjota teetä vai onko se aloite? Mitä jos aloite ei ole mikään teko vaan kaksi ihmistä tiedostavat että ovat kiinnostuneita toisistaan ennen mitään tuollaisia tekoja? Miten vaikea tajuta että suhde voi alkaa ilman että kumpikaan tarjoaa tai pyytää minnekään?
No on se kieltämättä hieman vaikeaa tajuta, miten ihmiset ylipäätään ovat niissä tilanteissa, joissa se suhde pääsee syntymään, jos kumpikaan ei soita toiselle, ei pyydä käymään, ei mene juttelemaan, ei aloita keskustelua jne.
Ja kyllä, kavereille tehdään myös aloitteita. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Mitähän sinä nyt kuvittelet, että tässä tarkoitetaan aloitteella? Jotain "meille vai teille" -silmäniskua vai?
Siis kaverille teen tarjoaminen on aloite. Entä kahvin? Pitää ilmeisesti lopettaa niille soittelu, kahvittelu ja juttelu kun en minä kavereista ole kiinnostunut ja halua tehdä aloitetta niitä kohtaan.
Miksi et ole kiinnostunut kavereistasi? Ei kiinnostumisen tarvitse olla parisuhteeseen tähtäävää. Pointti on se, että olet kiinnostunut heidän seurastaan ja vapaaehtoisesti hakeudut heidän seuraansa.
Onpas täällä nyt kapeaa ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatko seukkaa mun kaa?
Mikä hiton aloite? Oletteko jollain ala-asteella?
Oletko itse ala-asteella, jos et tiedä, mikä on aloite? Yhteydenotto, pyyntö kahville tai elokuviin tms.
Nyyh kukaan ei ole sitten koskaan tehnyt minulle sitten aloitetta vaikka olen ollut parisuhteessakin :(
Onko sinulla ollut vain järjestettyjä parisuhteita vai miten olet niihin sitten päätynyt, jos kumpikaan osapuoli ei ole tehnyt aloitetta?
Olen tutustunut ihmisiin ja ystävyys syventynyt. Kukaan ei ole pyytänyt ketään leffaan tai kahville merkkinä kiinnostuksesta.
Ihmisiin tutustumisessa ja ystävyyden syvenemisessä on tuhansia pikkuruisia asioita, jotka voidaan laskea aloitteiksi. Ja varsinkin siinä vaiheessa, kun molemmat ymmärtävät, että kyse on parisuhteesta, on otettava jonkinlainen ratkaiseva askel ja se harvemmin tapahtuu siten, että molemmat täsmälleen samalla sekunnilla oivaltavat ja ilmaisevat toisilleen, että hei, tämähän taitaa olla parisuhde. Sitä on edeltänyt tuhansia pieniä signaaleja.
On kyllä aika omituinen ystävyys ja parisuhde, jos kumpikaan ei koskaan pyytänyt toista ensimmäiseksi luokseen kylään tai laittanut ensimmäistä tekstiviestiä, jossa sovittiin jostain tapaamisesta. Minulla on niin tapahtunut kaikissa kaverisuhteissakin, että jompikumpi kutsuu toisen ensimmäisenä luokseen kylään tai ehdottaa erilaisia tekemisiä. Jompikumpi myös on se, joka ensimmäisenä laittaa viestin tai soittaa. En ymmärrä, millaisessa todellisuudessa kaikki tapahtuu ilman tällaisia aloitteita.
Ei tule mieleen kuka on tehnyt ensin ja mitä. Mitä väliä sillä siis on?
No ei sillä olekaan väliä, mutta naurettavaa väittää, että kumpikaan ei ole tehnyt yhtään aloitetta, vaan jotenkin vain itsekseen päädyttiin parisuhteeseen.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta jo aikaisemmin olen kertonut, että itse en todellakaan pystyisi sanomaan, kumpi teki milloinkin aloitteen ja mikä se aloite oikeastaan oli. En muista, että yksikään tapailuni tai parisuhteeni olisi alkanut siitä, että joku tulee ja pyytää kahville tai kysyy puhelinnumeroa tms, mikä tässä keskustelussa ilmeisesti on ainoa oikea aloite. Sen sijaan on alettu jutella ja molemmat ovat sekä tietoisesti että tiedostamatta osoittaneet kiinnostusta ja sekä tietoisesti että tiedostamatta lukeneet toisesta niitä merkkejä. Sitten on tehty ehdotuksia tutustumisen jatkamiseksi.
Jos minulta kysyttäisiin, kumpi nykyisessä suhteessani teki aloitteen, niin en kyllä osaisi vastata. Yhteinen ystävä tutustutti meidät toisiinsa ja tapasimme hänen järjestämässään tilaisuudessa, minä olin ehdottanut nykyiselle miesystävälleni, että hän lähtisi sen jälkeen vielä seurakseni kävelylenkille (en ollut nähnyt hänestä edes kuvaa, tiesin vain ja ainoastaan sen, että ystäväni mielestä sopisimme toisillemme), kävelyn jälkeen tarjosin kupillisen teetä. Oliko se aloite? Vai oliko aloite se, kun miesystäväni pari päivää myöhemmin soitti ja kysyi, lähtisinkö seuraavana päivänä hänen kanssaan ajelulle kohteeseen x? Vai missä kohtaa se aloite tapahtui? Minä tulkitsin, että hän viihtyy seurassani ja hän ilmeisesti tulkitsi, että minä viihdyn hänen seurassaan, joten hän kysyi minua mukaan seuraavan viikonlopun tapahtumaan, johon tuli paljon muitakin hänen kavereitaan. Sitä seuraavalla viikolla jompikumpi soitti ja kysyi, haluaisiko toinen lähteä jonnekin tulevana viikonloppuna. En todellakaan muista kumpi soitti ja kumpi ehdotti ja mitä ehdotti, enkä ymmärrä, mikä siinä on olennaista. Aika pian joka tapauksessa istuimme vierekkäin sohvalla katsomassa telkkaria ja kumpikin tiesi, että viihtyy toisen lähellä ja haluaa sitä läheisyyttä enemmänkin.
Minusta se teekupin tarjoaminen oli tietenkin aloite. Mutta en nyt ymmärrä miksi oletat, että sillä olisi nyt jotain väliä, kuka ensimmäisen aloitteen teki. Pointti oli se, että parisuhdetta ei oikein voi muodostua jos kumpikaan ei tee aktiivisesti jotain asian eteen. Tässä lainausketjussa ensimmäisen kysymyksen järjettömyys oli se pointti.
Voiko kaverille tarjota teetä vai onko se aloite? Mitä jos aloite ei ole mikään teko vaan kaksi ihmistä tiedostavat että ovat kiinnostuneita toisistaan ennen mitään tuollaisia tekoja? Miten vaikea tajuta että suhde voi alkaa ilman että kumpikaan tarjoaa tai pyytää minnekään?
No on se kieltämättä hieman vaikeaa tajuta, miten ihmiset ylipäätään ovat niissä tilanteissa, joissa se suhde pääsee syntymään, jos kumpikaan ei soita toiselle, ei pyydä käymään, ei mene juttelemaan, ei aloita keskustelua jne.
Ja kyllä, kavereille tehdään myös aloitteita. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Mitähän sinä nyt kuvittelet, että tässä tarkoitetaan aloitteella? Jotain "meille vai teille" -silmäniskua vai?
Siis kaverille teen tarjoaminen on aloite. Entä kahvin? Pitää ilmeisesti lopettaa niille soittelu, kahvittelu ja juttelu kun en minä kavereista ole kiinnostunut ja halua tehdä aloitetta niitä kohtaan.
Miksi et ole kiinnostunut kavereistasi? Ei kiinnostumisen tarvitse olla parisuhteeseen tähtäävää. Pointti on se, että olet kiinnostunut heidän seurastaan ja vapaaehtoisesti hakeudut heidän seuraansa.
Onpas täällä nyt kapeaa ajattelua.
Aloitteita on nyt kaikki kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa ja joku ovat siis sitä mitä että naiset eivät tee aloitteita eli ole tekemisissä toisten kanssa? Menee vähän oudoksi tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatko seukkaa mun kaa?
Mikä hiton aloite? Oletteko jollain ala-asteella?
Oletko itse ala-asteella, jos et tiedä, mikä on aloite? Yhteydenotto, pyyntö kahville tai elokuviin tms.
Nyyh kukaan ei ole sitten koskaan tehnyt minulle sitten aloitetta vaikka olen ollut parisuhteessakin :(
Onko sinulla ollut vain järjestettyjä parisuhteita vai miten olet niihin sitten päätynyt, jos kumpikaan osapuoli ei ole tehnyt aloitetta?
Olen tutustunut ihmisiin ja ystävyys syventynyt. Kukaan ei ole pyytänyt ketään leffaan tai kahville merkkinä kiinnostuksesta.
Ihmisiin tutustumisessa ja ystävyyden syvenemisessä on tuhansia pikkuruisia asioita, jotka voidaan laskea aloitteiksi. Ja varsinkin siinä vaiheessa, kun molemmat ymmärtävät, että kyse on parisuhteesta, on otettava jonkinlainen ratkaiseva askel ja se harvemmin tapahtuu siten, että molemmat täsmälleen samalla sekunnilla oivaltavat ja ilmaisevat toisilleen, että hei, tämähän taitaa olla parisuhde. Sitä on edeltänyt tuhansia pieniä signaaleja.
On kyllä aika omituinen ystävyys ja parisuhde, jos kumpikaan ei koskaan pyytänyt toista ensimmäiseksi luokseen kylään tai laittanut ensimmäistä tekstiviestiä, jossa sovittiin jostain tapaamisesta. Minulla on niin tapahtunut kaikissa kaverisuhteissakin, että jompikumpi kutsuu toisen ensimmäisenä luokseen kylään tai ehdottaa erilaisia tekemisiä. Jompikumpi myös on se, joka ensimmäisenä laittaa viestin tai soittaa. En ymmärrä, millaisessa todellisuudessa kaikki tapahtuu ilman tällaisia aloitteita.
Ei tule mieleen kuka on tehnyt ensin ja mitä. Mitä väliä sillä siis on?
No ei sillä olekaan väliä, mutta naurettavaa väittää, että kumpikaan ei ole tehnyt yhtään aloitetta, vaan jotenkin vain itsekseen päädyttiin parisuhteeseen.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta jo aikaisemmin olen kertonut, että itse en todellakaan pystyisi sanomaan, kumpi teki milloinkin aloitteen ja mikä se aloite oikeastaan oli. En muista, että yksikään tapailuni tai parisuhteeni olisi alkanut siitä, että joku tulee ja pyytää kahville tai kysyy puhelinnumeroa tms, mikä tässä keskustelussa ilmeisesti on ainoa oikea aloite. Sen sijaan on alettu jutella ja molemmat ovat sekä tietoisesti että tiedostamatta osoittaneet kiinnostusta ja sekä tietoisesti että tiedostamatta lukeneet toisesta niitä merkkejä. Sitten on tehty ehdotuksia tutustumisen jatkamiseksi.
Jos minulta kysyttäisiin, kumpi nykyisessä suhteessani teki aloitteen, niin en kyllä osaisi vastata. Yhteinen ystävä tutustutti meidät toisiinsa ja tapasimme hänen järjestämässään tilaisuudessa, minä olin ehdottanut nykyiselle miesystävälleni, että hän lähtisi sen jälkeen vielä seurakseni kävelylenkille (en ollut nähnyt hänestä edes kuvaa, tiesin vain ja ainoastaan sen, että ystäväni mielestä sopisimme toisillemme), kävelyn jälkeen tarjosin kupillisen teetä. Oliko se aloite? Vai oliko aloite se, kun miesystäväni pari päivää myöhemmin soitti ja kysyi, lähtisinkö seuraavana päivänä hänen kanssaan ajelulle kohteeseen x? Vai missä kohtaa se aloite tapahtui? Minä tulkitsin, että hän viihtyy seurassani ja hän ilmeisesti tulkitsi, että minä viihdyn hänen seurassaan, joten hän kysyi minua mukaan seuraavan viikonlopun tapahtumaan, johon tuli paljon muitakin hänen kavereitaan. Sitä seuraavalla viikolla jompikumpi soitti ja kysyi, haluaisiko toinen lähteä jonnekin tulevana viikonloppuna. En todellakaan muista kumpi soitti ja kumpi ehdotti ja mitä ehdotti, enkä ymmärrä, mikä siinä on olennaista. Aika pian joka tapauksessa istuimme vierekkäin sohvalla katsomassa telkkaria ja kumpikin tiesi, että viihtyy toisen lähellä ja haluaa sitä läheisyyttä enemmänkin.
Minusta se teekupin tarjoaminen oli tietenkin aloite. Mutta en nyt ymmärrä miksi oletat, että sillä olisi nyt jotain väliä, kuka ensimmäisen aloitteen teki. Pointti oli se, että parisuhdetta ei oikein voi muodostua jos kumpikaan ei tee aktiivisesti jotain asian eteen. Tässä lainausketjussa ensimmäisen kysymyksen järjettömyys oli se pointti.
Mikä siitä teki aloitteen? Olin varannut teen kanssa tarjottavaa jo ennen kuin tapasin häntä, en muista olinko sanonutkin, että voidaan kävelyn jälkeen juoda meillä teetä. Olisin tarjonnut sen teekupillisen vaikka hän ei olisi osoittautunut lainkaan kiinnostavaksi, koska olimme jo jutelleet puhelimessa sen verran, että tiesin, että kommunikointi sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tehä kukaan enää aloitteita. Baarissa tuijotetaan koko ilta kaukaa toisiamme ja yksikään mies tai nainen ei tee aloitetta. Sitten pilkun aikaan kotiin ja siitä valmistautumaan seuraavaan työviikkoon.
Tommosia ne mun baari-illat suunnilleen aina ovat olleet viimeisen 6-7 vuoden aikana (suunnilleen täysikäistymisestä alkaen9, kun olen baareissa (lue: yökerhoissa) käynyt. Tosin ei mua kyllä yleensä kukaan nainen edes kaukaa tuijottele.
Muutaman, ehkä 20 kertaa tai jotain semmoista, on joku nainen tehnyt ihan selkeän aloitteen. Aika vähän, kun ottaa huomioon, että olen käynyt yhteensä varmaan pitkälti toista sataa kertaa baareissa.
Itse en ole oikeastaan tehnyt aloitetta kertaakaan, ja olen joka kerta ollut yksin liikkeellä.
Olet kuitenkin keskivertoa paremman näköinen jos olet saanut suoria aloitteita, joiden johdosta olet päässyt vitunpäälle könyämään. Monia miehiä ei lähestytä koskaan baarissa.
Mikä on ihan luonnollista, koska iso osa naisista ei pidä baaria paikkana, missä on fiksua tutustua tuntemattomiin. Ja torjuvat myös kaikki miesten tekemät aloitteet.
Aika moni nainen haluaa parisuhteen eikä seksiä kenen kanssa vaan, ja näiden kanssa kaverina olo on paras aloite. Ja naisetkin tekevät näitä kaverialoitteita. Tuntemani kaikki ’kiltit ja kunnolliset’ naiset ovat pariutuneet aikanaan kaverin kanssa, opiskelu, harrastus tai kaverin kaverin kanssa. Randomtyyppien kanssa aloitetut suhteet eivät yleensä kestä.
Hmm, kaksipiippuinen juttu. Friendzonelta voi olla myös vaikea muuttua sillä silmällä katsotuksi mieheksi.
Ei ole. Tuo on joku ikisinkkumiesten hellimä myytti, jolla he perustelevat sen, miksi naisia ei tarvitse kohdata ihmisinä. Jos miettii niitä, jotka ovat onnistuneet pariutumaan, heille on ihan luonnollista olla naisen kanssa myös kaveri. Ja se on oikeasti se yleisin tapa päätyä parisuhteeseen.
Jaa? Jos sitä kemiaa ja vetovoimaa on, niin miksi juttu ei heti etene ystävyyttä pidemmälle? Ellei käytännön esteitä, kuten parisuhdetta jommallakummalla/molemmilla ole. En tällä tarkoita, että pitäisi jotenkin kiireellä edetä. Mutta kyllä se jännite yleensä on kahden ihmisen välillä heti, jos on ollakseen, eikä sitä silloin ilman hyvää syytä kavereina pysytä.
Naiset ainakaan eivät ihastu ulkonäköön, vaan ihmiseen ja luonteeseen. Siksi sitä jännitettä ei voi olla, ennen kuin on tutustuttu. Ihastuminen tulee sitten pikkuhiljaa. Ja se jännite, kun tajuaa, että on ihastunut.
Aikamoista yleistystä heität. Varmasti yksinään ulkonäön perusteella ei moni nainen suhteeseen ala, mutta kyllä tiedän vaikka kuinka monta naista, jotka ovat heti tunteneet vetoa ulkonäön perusteella. Sitten tottakai tutstuminen ja toiseen ihastuminen. Kyllä sieltä friend zonelta on oikeasti vaikea päästä pois, jos naista ei vaan sytytä mies. Kaveri mikä kaveri. Toki on tapauksia, joissa kaveruus on muuttunut suhteeksi.
Valitettavasti allekirjoitan tämän naisena. Kyllä se ulkonäkö on se, johon ensimmäisenä kiinnittää huomion tai ihastuu. Ja näin myös kavereillani.
Tottakai se on ulkonäkö. Joka muuta väittää, valehtelee. Mutta se ei tarkoita klassista komeutta vaan että toisen ulkonäössä on jotain, joka juuri tähän ihmiseen "kolahtaa". Ulkonäkö on paljon enemmän kuin pituus, vartalon muoto ja kasvonpiirteet; se on myös ryhti, sanaton viestintä, tyyli, pilke silmäkulmassa (tai sen puute), katsekontakti, hymy, se että ihminen muistuttaa jotain toista hyvässä tai pahassa mielessä jne. Joka ikisessä ihmisessä on jotain, mikä viehättää jotakuta. On piirteitä, jotka ovat keskimäärin suositumpia kuin muut, mutta ei ole olemassakaan ihmistä, jossa ei olisi jotain sellaista, mikä viehättäisi jotain vastakkaisen (tai saman sukupuolen edustajaa) maailmassa.
Pahin turnoff yleisesti ottaen on huono itsetunto. Ihminen, joka itse ei pidä itsestään, ei helposti herätä kenenkään muunkaan kiinnostusta. Mutta tunnen useita pieniä, hinteliä, lyhyitä miehiä, joilla käy koko ajan flaksi naisten parissa, koska heistä paistaa ulospäin hyväntuulisuus ja hyvä itsetunto; ylipainoisia miehiä, joilla ei ole ongelmia löytää seuraa, koska he eivät pyytele anteeksi kokoaan; kaljuja miehiä, jotka ovat löytäneet oman tyylinsä ja viihtyvät siinä, jne.
Suurinosa naisista kun ei itse tee aloitteita ollenkaan on helppo sanoa noin. Miehenä kun teet niitä aloitteita kymmeniä ja aina tulee pakit ja usein myös vähemmän asiallisia niin kyllä siinä itsetunto alkaa olla koetuksella.
Siinä myös samalla alkaa hiipua kiinnostus koko hommaan, kun tietää jo valmiiksi miten käy. Nykyään en tee enää aloitteita ollenkaan, vaikka olisi miten kiinnostava nainen kyseessä. Jos ei nainen itse saa tehtyä niin ei sitten.
M35
Tuo on varmasti kaikkien osapuolten kannalta parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatko seukkaa mun kaa?
Mikä hiton aloite? Oletteko jollain ala-asteella?
Oletko itse ala-asteella, jos et tiedä, mikä on aloite? Yhteydenotto, pyyntö kahville tai elokuviin tms.
Nyyh kukaan ei ole sitten koskaan tehnyt minulle sitten aloitetta vaikka olen ollut parisuhteessakin :(
Onko sinulla ollut vain järjestettyjä parisuhteita vai miten olet niihin sitten päätynyt, jos kumpikaan osapuoli ei ole tehnyt aloitetta?
Olen tutustunut ihmisiin ja ystävyys syventynyt. Kukaan ei ole pyytänyt ketään leffaan tai kahville merkkinä kiinnostuksesta.
Sama minulla. Toki jokunen on pyydellyt treffeillekin, mutta niihin en ole suostunut. Sen sijaan kaverin kanssa päädyin naimisiin asti.
Valehtelin. Onhan minullekin sitten tehty näitä aloitteita ja pyydetty kahville. En ole mennyt kun ei ole kiinnostanut kun pyytäjät aina lähes tuntemattomia.
Kuulostaa kummalliselta jos jonkun mielestä ei voi seurustella jos sitä ennen ei harrasta tuollaista heilastelua.
Tämä on taatusti sama jankkaaja, joka todisteli toisessa ketjussa sivukaupalla, että seurustelua on kaikki yhdessäolo heti ensitapaamisesta ja kuinka 'tapailua' ei ole olemassakaan vaan sekin on seurustelua ja kuinka hän ei voi käsittää, että joku lähtee treffeille vieraan kanssa ilman, että tunte jo entuudestaan ja on valmiiksi ihastunutkin...
No ap:n aiheeseen. Olen tehnyt aloitteita naisena ja tein aloitteen aviomiehellenikin, ihan baaritiskillä, tuntemattomina toisillemme. Kannatan naisten aloitteellisuutta, siten on isompi todennenäköisyys saada juuri se mies, jonka itse mieluiten haluaa.
Jos jää odottamaan miehen aloitetta, joutuu tyytymään niihin, jotka tulevat juttelemaan ja sehän on paljon suppeampi valikoima. Eli aloitteellisuus on asia, jossa naisten kannattaa todella ottaa ohjat omiin käsiinsä ihan oman etunsa vuoksi.
Varsinkaan kaikkein komeimmat, sexuimmät ja halutuimmat miehet eivät tee aloitteita lainkaan, sillä heidän ei tarvitse, kun heitä isketään joka puolella. He eivät tee aloitteita edes misseille, vaan missit tekevät heille, joten kauneimmillakaan naisilla ei ole mahiksia heihin vain odottelemalla.
Koska kuitenkin harva nainen kuitenkaan tekee aloitteita, niin miesten kannattaa olla superaloitteellisia edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei ikinä kannata tehdä aloitetta miehelle, mies tekee aloitteen jos on riittävän kiinnostunut. Jos nainen joutuu tekemään aloitteen, mies ei ole riittävän kiinnostunut ja peli on pidemmän päälle menetetty.
Olet seksiä hakevalle pelimiehelle aloite nro 452.
Tarkoitat kai 4520
Pakko ihmetellä mistä naiset päättelevät ettei aloitteen tekevä mies ole pelkän seksin perässä.
Niinpä, tyhmä yleistys.
Tosin perää on siinä, että rohkeasti ja rutiinisti aloitteita tekevä mies on luultavasti tehnyt niiyä ennenkin erittäin runsaasti ja menestyksellä. Siitähän se itsevarmuus tulee.
Siksi naisten kannattaisi tehdä aloitteita enemmän itse ujommillekin miehille, ei tulisi aina kohdattua vain niitä aloitteellisia pelimiehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei ikinä kannata tehdä aloitetta miehelle, mies tekee aloitteen jos on riittävän kiinnostunut. Jos nainen joutuu tekemään aloitteen, mies ei ole riittävän kiinnostunut ja peli on pidemmän päälle menetetty.
Olet seksiä hakevalle pelimiehelle aloite nro 452.
Tarkoitat kai 4520
Pakko ihmetellä mistä naiset päättelevät ettei aloitteen tekevä mies ole pelkän seksin perässä.
Niinpä, tyhmä yleistys.
Tosin perää on siinä, että rohkeasti ja rutiinisti aloitteita tekevä mies on luultavasti tehnyt niiyä ennenkin erittäin runsaasti ja menestyksellä. Siitähän se itsevarmuus tulee.
Siksi naisten kannattaisi tehdä aloitteita enemmän itse ujommillekin miehille, ei tulisi aina kohdattua vain niitä aloitteellisia pelimiehiä.
Kannattaisi ja kannattaisi. Sama jankutus vuodesta toiseen. Älkää vaan pysähtykö kuuntelemaan meidän naisten omia kokemuksia vaan pitäkää sormet korvissa, huutakaa laalaa ja jatkakaa tuota omaa mantraanne. Ennen pitkää se bikinifitnessmalli varmaan huomaa sinutkin sieltä baarinnurkasta ja tulee tekemään aloitteen sinulle, baarin tylsimmän näköiselle ihmiselle, joka ei uskalla edes ottaa katsekontaktia kehenkään. Sitä odotellessa kannattaa jankuttaa tämäkin päivä palstalla.
Laitat 100 aloitetta, pääset juttusille ehkä 10 kanssa ja yhdeltä saat pildee. Yhdeltä kantilta katsottuna onnistumisprosentti on surkeat 1%, mutta toiselta kantilta katsottuna sait pildee, joten selvä win. Kaikki on kiinni siitä miltä kantilta asioita katsoo. Keskittykää voittoihin ja unohtakaa tappiot saman tien, niin elämä hymyilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatko seukkaa mun kaa?
Mikä hiton aloite? Oletteko jollain ala-asteella?
Oletko itse ala-asteella, jos et tiedä, mikä on aloite? Yhteydenotto, pyyntö kahville tai elokuviin tms.
Nyyh kukaan ei ole sitten koskaan tehnyt minulle sitten aloitetta vaikka olen ollut parisuhteessakin :(
Onko sinulla ollut vain järjestettyjä parisuhteita vai miten olet niihin sitten päätynyt, jos kumpikaan osapuoli ei ole tehnyt aloitetta?
Olen tutustunut ihmisiin ja ystävyys syventynyt. Kukaan ei ole pyytänyt ketään leffaan tai kahville merkkinä kiinnostuksesta.
Sama minulla. Toki jokunen on pyydellyt treffeillekin, mutta niihin en ole suostunut. Sen sijaan kaverin kanssa päädyin naimisiin asti.
Valehtelin. Onhan minullekin sitten tehty näitä aloitteita ja pyydetty kahville. En ole mennyt kun ei ole kiinnostanut kun pyytäjät aina lähes tuntemattomia.
Kuulostaa kummalliselta jos jonkun mielestä ei voi seurustella jos sitä ennen ei harrasta tuollaista heilastelua.Tämä on taatusti sama jankkaaja, joka todisteli toisessa ketjussa sivukaupalla, että seurustelua on kaikki yhdessäolo heti ensitapaamisesta ja kuinka 'tapailua' ei ole olemassakaan vaan sekin on seurustelua ja kuinka hän ei voi käsittää, että joku lähtee treffeille vieraan kanssa ilman, että tunte jo entuudestaan ja on valmiiksi ihastunutkin...
No ap:n aiheeseen. Olen tehnyt aloitteita naisena ja tein aloitteen aviomiehellenikin, ihan baaritiskillä, tuntemattomina toisillemme. Kannatan naisten aloitteellisuutta, siten on isompi todennenäköisyys saada juuri se mies, jonka itse mieluiten haluaa.
Jos jää odottamaan miehen aloitetta, joutuu tyytymään niihin, jotka tulevat juttelemaan ja sehän on paljon suppeampi valikoima. Eli aloitteellisuus on asia, jossa naisten kannattaa todella ottaa ohjat omiin käsiinsä ihan oman etunsa vuoksi.
Varsinkaan kaikkein komeimmat, sexuimmät ja halutuimmat miehet eivät tee aloitteita lainkaan, sillä heidän ei tarvitse, kun heitä isketään joka puolella. He eivät tee aloitteita edes misseille, vaan missit tekevät heille, joten kauneimmillakaan naisilla ei ole mahiksia heihin vain odottelemalla.
Koska kuitenkin harva nainen kuitenkaan tekee aloitteita, niin miesten kannattaa olla superaloitteellisia edelleen.
Tein minäkin ex-aviomiehelleni aloitteen menemällä baarissa hänen juttusilleen, mutta kun näille autisteille se ei vielä ole aloite, että kaksi ihmistä huomaa toisensa ja ilmaisee katseilla, että "saa tulla juttelemaan". Siinä kohtaa se on aivan totaalisen yhdentekevää, kumpi sen jutun aloittaa siirtymällä toisen luo. Olen lukemattomia kertoja baarissa huomannut kiinnostavan miehen ja olemme viestitelleet katseilla kiinnostusta, ja minä olen esimerkiksi seuraavaa juomaa hakiessani mennyt hänen juttusilleen. Vähintään yhtä usein se on ollut mies, joka on hakeutunut juttusille.
Se, mikä näitä miehiä yhdistää, on ollut heidän nonverbaalinen viestintänsä. En ikinä olisi lähestynyt miestä, joka ei itse katseellaan ja elekielellään ilmaise, että on kiinnostunut tekevään tuttavuutta. Rento, hyväntuuliselta vaikuttava, sosiaalinen ihminen (sosiaalisuudesta viestii hänen tapansa olla kontaktissa ihmisiin ympärillään) ja kiva katsekontakti - sen jälkeen kumpi tahansa voi olla se, joka avaa suunsa ja menee juttelemaan.
Ja taas kerran miehille muistutus: jos se kiinnostavalta vaikuttava (=hyvännäköinen) nainen ei ota teihin katsekontaktia tai suorastaan välttelee sitä, niin ei pidä mennä tyrkylle.
Vierailija kirjoitti:
Laitat 100 aloitetta, pääset juttusille ehkä 10 kanssa ja yhdeltä saat pildee. Yhdeltä kantilta katsottuna onnistumisprosentti on surkeat 1%, mutta toiselta kantilta katsottuna sait pildee, joten selvä win. Kaikki on kiinni siitä miltä kantilta asioita katsoo. Keskittykää voittoihin ja unohtakaa tappiot saman tien, niin elämä hymyilee.
En ymmärrä tuota. En ikinä änkeäisi 90 sellaisen miehen juttusille, jotka eivät ole ensin jo selkeästi viestittäneet, että heitä saa lähestyä. Sinäkö väität vakavissasi, että saat sataan naiseen katsekontaktin ja he hymyilevät sinulle ja osoittavat sanattomalla viestinnällään, että vaikutat kiinnostavalta, mutta 90 heistä onkin sitten mykkiä paskoja kun menet juttelemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei ikinä kannata tehdä aloitetta miehelle, mies tekee aloitteen jos on riittävän kiinnostunut. Jos nainen joutuu tekemään aloitteen, mies ei ole riittävän kiinnostunut ja peli on pidemmän päälle menetetty.
Olet seksiä hakevalle pelimiehelle aloite nro 452.
Tarkoitat kai 4520
Pakko ihmetellä mistä naiset päättelevät ettei aloitteen tekevä mies ole pelkän seksin perässä.
Niinpä, tyhmä yleistys.
Tosin perää on siinä, että rohkeasti ja rutiinisti aloitteita tekevä mies on luultavasti tehnyt niiyä ennenkin erittäin runsaasti ja menestyksellä. Siitähän se itsevarmuus tulee.
Siksi naisten kannattaisi tehdä aloitteita enemmän itse ujommillekin miehille, ei tulisi aina kohdattua vain niitä aloitteellisia pelimiehiä.Kannattaisi ja kannattaisi. Sama jankutus vuodesta toiseen. Älkää vaan pysähtykö kuuntelemaan meidän naisten omia kokemuksia vaan pitäkää sormet korvissa, huutakaa laalaa ja jatkakaa tuota omaa mantraanne. Ennen pitkää se bikinifitnessmalli varmaan huomaa sinutkin sieltä baarinnurkasta ja tulee tekemään aloitteen sinulle, baarin tylsimmän näköiselle ihmiselle, joka ei uskalla edes ottaa katsekontaktia kehenkään. Sitä odotellessa kannattaa jankuttaa tämäkin päivä palstalla.
Minä kyllä olen nainen, joka tupn kirjoitti, mihin vastasit.
Ja olen naimisissa hyvin komean ja naisten havitteleman miehen kanssa, jolla on takana monta suhdetta ja parikin missiä. Ne missitkin joutuivat tekemään hänelle aloitteen. Mies ei ole koko elämänsä aikana tehnyt alpitetta kenellekään ja naisia on riittänyt. Eli jos sellaisen haluat, niin sinun on vaan pakko tehdä itse se aloite.
Minusta se teekupin tarjoaminen oli tietenkin aloite. Mutta en nyt ymmärrä miksi oletat, että sillä olisi nyt jotain väliä, kuka ensimmäisen aloitteen teki. Pointti oli se, että parisuhdetta ei oikein voi muodostua jos kumpikaan ei tee aktiivisesti jotain asian eteen. Tässä lainausketjussa ensimmäisen kysymyksen järjettömyys oli se pointti.