Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä miesten on tehdä naisille aloitteita, jos kerran naiset tekevät aloitteita niille miehille, joista ovat kiinnostuneita?
Kommentit (306)
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei ikinä kannata tehdä aloitetta miehelle, mies tekee aloitteen jos on riittävän kiinnostunut. Jos nainen joutuu tekemään aloitteen, mies ei ole riittävän kiinnostunut ja peli on pidemmän päälle menetetty.
Olet seksiä hakevalle pelimiehelle aloite nro 452.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei ikinä kannata tehdä aloitetta miehelle, mies tekee aloitteen jos on riittävän kiinnostunut. Jos nainen joutuu tekemään aloitteen, mies ei ole riittävän kiinnostunut ja peli on pidemmän päälle menetetty.
Olet seksiä hakevalle pelimiehelle aloite nro 452.
Tarkoitat kai 4520
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tehä kukaan enää aloitteita. Baarissa tuijotetaan koko ilta kaukaa toisiamme ja yksikään mies tai nainen ei tee aloitetta. Sitten pilkun aikaan kotiin ja siitä valmistautumaan seuraavaan työviikkoon.
Tommosia ne mun baari-illat suunnilleen aina ovat olleet viimeisen 6-7 vuoden aikana (suunnilleen täysikäistymisestä alkaen9, kun olen baareissa (lue: yökerhoissa) käynyt. Tosin ei mua kyllä yleensä kukaan nainen edes kaukaa tuijottele.
Muutaman, ehkä 20 kertaa tai jotain semmoista, on joku nainen tehnyt ihan selkeän aloitteen. Aika vähän, kun ottaa huomioon, että olen käynyt yhteensä varmaan pitkälti toista sataa kertaa baareissa.
Itse en ole oikeastaan tehnyt aloitetta kertaakaan, ja olen joka kerta ollut yksin liikkeellä.
Olet kuitenkin keskivertoa paremman näköinen jos olet saanut suoria aloitteita, joiden johdosta olet päässyt vitunpäälle könyämään. Monia miehiä ei lähestytä koskaan baarissa.
Mikä on ihan luonnollista, koska iso osa naisista ei pidä baaria paikkana, missä on fiksua tutustua tuntemattomiin. Ja torjuvat myös kaikki miesten tekemät aloitteet.
Aika moni nainen haluaa parisuhteen eikä seksiä kenen kanssa vaan, ja näiden kanssa kaverina olo on paras aloite. Ja naisetkin tekevät näitä kaverialoitteita. Tuntemani kaikki ’kiltit ja kunnolliset’ naiset ovat pariutuneet aikanaan kaverin kanssa, opiskelu, harrastus tai kaverin kaverin kanssa. Randomtyyppien kanssa aloitetut suhteet eivät yleensä kestä.
Hmm, kaksipiippuinen juttu. Friendzonelta voi olla myös vaikea muuttua sillä silmällä katsotuksi mieheksi.
Ei ole. Tuo on joku ikisinkkumiesten hellimä myytti, jolla he perustelevat sen, miksi naisia ei tarvitse kohdata ihmisinä. Jos miettii niitä, jotka ovat onnistuneet pariutumaan, heille on ihan luonnollista olla naisen kanssa myös kaveri. Ja se on oikeasti se yleisin tapa päätyä parisuhteeseen.
Jaa? Jos sitä kemiaa ja vetovoimaa on, niin miksi juttu ei heti etene ystävyyttä pidemmälle? Ellei käytännön esteitä, kuten parisuhdetta jommallakummalla/molemmilla ole. En tällä tarkoita, että pitäisi jotenkin kiireellä edetä. Mutta kyllä se jännite yleensä on kahden ihmisen välillä heti, jos on ollakseen, eikä sitä silloin ilman hyvää syytä kavereina pysytä.
Naiset ainakaan eivät ihastu ulkonäköön, vaan ihmiseen ja luonteeseen. Siksi sitä jännitettä ei voi olla, ennen kuin on tutustuttu. Ihastuminen tulee sitten pikkuhiljaa. Ja se jännite, kun tajuaa, että on ihastunut.
Aikamoista yleistystä heität. Varmasti yksinään ulkonäön perusteella ei moni nainen suhteeseen ala, mutta kyllä tiedän vaikka kuinka monta naista, jotka ovat heti tunteneet vetoa ulkonäön perusteella. Sitten tottakai tutstuminen ja toiseen ihastuminen. Kyllä sieltä friend zonelta on oikeasti vaikea päästä pois, jos naista ei vaan sytytä mies. Kaveri mikä kaveri. Toki on tapauksia, joissa kaveruus on muuttunut suhteeksi.
Valitettavasti allekirjoitan tämän naisena. Kyllä se ulkonäkö on se, johon ensimmäisenä kiinnittää huomion tai ihastuu. Ja näin myös kavereillani.
Miten tästä aloiteasiasta jaksetaan jauhaa? Jos on kiinnostunut jostain niin voi tehdä aloitteen tuli pakit tai ei. Jos joku tekee sinulle aloitteen, saat valita annatko pakit vai et. Jos saat pakit, sinussa on jotain vikaa, tee sille jotain. Jos haluat käydä ikuista tuloksetonta valtataistelua elämässäsi ”ikinä en enää tee aloitteita, kun ei noikaaan tee” niin käy vaan mutta älä kitise siitä muille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Miten tästä aloiteasiasta jaksetaan jauhaa? Jos on kiinnostunut jostain niin voi tehdä aloitteen tuli pakit tai ei. Jos joku tekee sinulle aloitteen, saat valita annatko pakit vai et. Jos saat pakit, sinussa on jotain vikaa, tee sille jotain. Jos haluat käydä ikuista tuloksetonta valtataistelua elämässäsi ”ikinä en enää tee aloitteita, kun ei noikaaan tee” niin käy vaan mutta älä kitise siitä muille ihmisille.
Hyvä kiteytys. Enemmän tekoja, vähemmän kitinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatko seukkaa mun kaa?
Mikä hiton aloite? Oletteko jollain ala-asteella?
Oletko itse ala-asteella, jos et tiedä, mikä on aloite? Yhteydenotto, pyyntö kahville tai elokuviin tms.
Nyyh kukaan ei ole sitten koskaan tehnyt minulle sitten aloitetta vaikka olen ollut parisuhteessakin :(
Onko sinulla ollut vain järjestettyjä parisuhteita vai miten olet niihin sitten päätynyt, jos kumpikaan osapuoli ei ole tehnyt aloitetta?
Olen tutustunut ihmisiin ja ystävyys syventynyt. Kukaan ei ole pyytänyt ketään leffaan tai kahville merkkinä kiinnostuksesta.
Ihmisiin tutustumisessa ja ystävyyden syvenemisessä on tuhansia pikkuruisia asioita, jotka voidaan laskea aloitteiksi. Ja varsinkin siinä vaiheessa, kun molemmat ymmärtävät, että kyse on parisuhteesta, on otettava jonkinlainen ratkaiseva askel ja se harvemmin tapahtuu siten, että molemmat täsmälleen samalla sekunnilla oivaltavat ja ilmaisevat toisilleen, että hei, tämähän taitaa olla parisuhde. Sitä on edeltänyt tuhansia pieniä signaaleja.
On kyllä aika omituinen ystävyys ja parisuhde, jos kumpikaan ei koskaan pyytänyt toista ensimmäiseksi luokseen kylään tai laittanut ensimmäistä tekstiviestiä, jossa sovittiin jostain tapaamisesta. Minulla on niin tapahtunut kaikissa kaverisuhteissakin, että jompikumpi kutsuu toisen ensimmäisenä luokseen kylään tai ehdottaa erilaisia tekemisiä. Jompikumpi myös on se, joka ensimmäisenä laittaa viestin tai soittaa. En ymmärrä, millaisessa todellisuudessa kaikki tapahtuu ilman tällaisia aloitteita.
Ei tule mieleen kuka on tehnyt ensin ja mitä. Mitä väliä sillä siis on?
MiäsHenkilö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei ikinä kannata tehdä aloitetta miehelle, mies tekee aloitteen jos on riittävän kiinnostunut. Jos nainen joutuu tekemään aloitteen, mies ei ole riittävän kiinnostunut ja peli on pidemmän päälle menetetty.
Olet seksiä hakevalle pelimiehelle aloite nro 452.
Tarkoitat kai 4520
Pakko ihmetellä mistä naiset päättelevät ettei aloitteen tekevä mies ole pelkän seksin perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tehä kukaan enää aloitteita. Baarissa tuijotetaan koko ilta kaukaa toisiamme ja yksikään mies tai nainen ei tee aloitetta. Sitten pilkun aikaan kotiin ja siitä valmistautumaan seuraavaan työviikkoon.
Tommosia ne mun baari-illat suunnilleen aina ovat olleet viimeisen 6-7 vuoden aikana (suunnilleen täysikäistymisestä alkaen9, kun olen baareissa (lue: yökerhoissa) käynyt. Tosin ei mua kyllä yleensä kukaan nainen edes kaukaa tuijottele.
Muutaman, ehkä 20 kertaa tai jotain semmoista, on joku nainen tehnyt ihan selkeän aloitteen. Aika vähän, kun ottaa huomioon, että olen käynyt yhteensä varmaan pitkälti toista sataa kertaa baareissa.
Itse en ole oikeastaan tehnyt aloitetta kertaakaan, ja olen joka kerta ollut yksin liikkeellä.
Olet kuitenkin keskivertoa paremman näköinen jos olet saanut suoria aloitteita, joiden johdosta olet päässyt vitunpäälle könyämään. Monia miehiä ei lähestytä koskaan baarissa.
Mikä on ihan luonnollista, koska iso osa naisista ei pidä baaria paikkana, missä on fiksua tutustua tuntemattomiin. Ja torjuvat myös kaikki miesten tekemät aloitteet.
Aika moni nainen haluaa parisuhteen eikä seksiä kenen kanssa vaan, ja näiden kanssa kaverina olo on paras aloite. Ja naisetkin tekevät näitä kaverialoitteita. Tuntemani kaikki ’kiltit ja kunnolliset’ naiset ovat pariutuneet aikanaan kaverin kanssa, opiskelu, harrastus tai kaverin kaverin kanssa. Randomtyyppien kanssa aloitetut suhteet eivät yleensä kestä.
Hmm, kaksipiippuinen juttu. Friendzonelta voi olla myös vaikea muuttua sillä silmällä katsotuksi mieheksi.
Ei ole. Tuo on joku ikisinkkumiesten hellimä myytti, jolla he perustelevat sen, miksi naisia ei tarvitse kohdata ihmisinä. Jos miettii niitä, jotka ovat onnistuneet pariutumaan, heille on ihan luonnollista olla naisen kanssa myös kaveri. Ja se on oikeasti se yleisin tapa päätyä parisuhteeseen.
Jaa? Jos sitä kemiaa ja vetovoimaa on, niin miksi juttu ei heti etene ystävyyttä pidemmälle? Ellei käytännön esteitä, kuten parisuhdetta jommallakummalla/molemmilla ole. En tällä tarkoita, että pitäisi jotenkin kiireellä edetä. Mutta kyllä se jännite yleensä on kahden ihmisen välillä heti, jos on ollakseen, eikä sitä silloin ilman hyvää syytä kavereina pysytä.
Naiset ainakaan eivät ihastu ulkonäköön, vaan ihmiseen ja luonteeseen. Siksi sitä jännitettä ei voi olla, ennen kuin on tutustuttu. Ihastuminen tulee sitten pikkuhiljaa. Ja se jännite, kun tajuaa, että on ihastunut.
Aikamoista yleistystä heität. Varmasti yksinään ulkonäön perusteella ei moni nainen suhteeseen ala, mutta kyllä tiedän vaikka kuinka monta naista, jotka ovat heti tunteneet vetoa ulkonäön perusteella. Sitten tottakai tutstuminen ja toiseen ihastuminen. Kyllä sieltä friend zonelta on oikeasti vaikea päästä pois, jos naista ei vaan sytytä mies. Kaveri mikä kaveri. Toki on tapauksia, joissa kaveruus on muuttunut suhteeksi.
Valitettavasti allekirjoitan tämän naisena. Kyllä se ulkonäkö on se, johon ensimmäisenä kiinnittää huomion tai ihastuu. Ja näin myös kavereillani.
Tottakai se on ulkonäkö. Joka muuta väittää, valehtelee. Mutta se ei tarkoita klassista komeutta vaan että toisen ulkonäössä on jotain, joka juuri tähän ihmiseen "kolahtaa". Ulkonäkö on paljon enemmän kuin pituus, vartalon muoto ja kasvonpiirteet; se on myös ryhti, sanaton viestintä, tyyli, pilke silmäkulmassa (tai sen puute), katsekontakti, hymy, se että ihminen muistuttaa jotain toista hyvässä tai pahassa mielessä jne. Joka ikisessä ihmisessä on jotain, mikä viehättää jotakuta. On piirteitä, jotka ovat keskimäärin suositumpia kuin muut, mutta ei ole olemassakaan ihmistä, jossa ei olisi jotain sellaista, mikä viehättäisi jotain vastakkaisen (tai saman sukupuolen edustajaa) maailmassa.
Pahin turnoff yleisesti ottaen on huono itsetunto. Ihminen, joka itse ei pidä itsestään, ei helposti herätä kenenkään muunkaan kiinnostusta. Mutta tunnen useita pieniä, hinteliä, lyhyitä miehiä, joilla käy koko ajan flaksi naisten parissa, koska heistä paistaa ulospäin hyväntuulisuus ja hyvä itsetunto; ylipainoisia miehiä, joilla ei ole ongelmia löytää seuraa, koska he eivät pyytele anteeksi kokoaan; kaljuja miehiä, jotka ovat löytäneet oman tyylinsä ja viihtyvät siinä, jne.
joku omituinen höpöttäjä kirjoitti:
Naisen ei ikinä kannata tehdä aloitetta miehelle, mies tekee aloitteen jos on riittävän kiinnostunut. Jos nainen joutuu tekemään aloitteen, mies ei ole riittävän kiinnostunut ja peli on pidemmän päälle menetetty.
Miehen ei ikinä kannata tehdä aloitetta naiselle, nainen tekee aloitteen jos on riittävän kiinnostunut. Jos mies joutuu tekemään aloitteen, nainen ei ole riittävän kiinnostunut ja peli on pidemmän päälle menetetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tehä kukaan enää aloitteita. Baarissa tuijotetaan koko ilta kaukaa toisiamme ja yksikään mies tai nainen ei tee aloitetta. Sitten pilkun aikaan kotiin ja siitä valmistautumaan seuraavaan työviikkoon.
Tommosia ne mun baari-illat suunnilleen aina ovat olleet viimeisen 6-7 vuoden aikana (suunnilleen täysikäistymisestä alkaen9, kun olen baareissa (lue: yökerhoissa) käynyt. Tosin ei mua kyllä yleensä kukaan nainen edes kaukaa tuijottele.
Muutaman, ehkä 20 kertaa tai jotain semmoista, on joku nainen tehnyt ihan selkeän aloitteen. Aika vähän, kun ottaa huomioon, että olen käynyt yhteensä varmaan pitkälti toista sataa kertaa baareissa.
Itse en ole oikeastaan tehnyt aloitetta kertaakaan, ja olen joka kerta ollut yksin liikkeellä.
Olet kuitenkin keskivertoa paremman näköinen jos olet saanut suoria aloitteita, joiden johdosta olet päässyt vitunpäälle könyämään. Monia miehiä ei lähestytä koskaan baarissa.
Mikä on ihan luonnollista, koska iso osa naisista ei pidä baaria paikkana, missä on fiksua tutustua tuntemattomiin. Ja torjuvat myös kaikki miesten tekemät aloitteet.
Aika moni nainen haluaa parisuhteen eikä seksiä kenen kanssa vaan, ja näiden kanssa kaverina olo on paras aloite. Ja naisetkin tekevät näitä kaverialoitteita. Tuntemani kaikki ’kiltit ja kunnolliset’ naiset ovat pariutuneet aikanaan kaverin kanssa, opiskelu, harrastus tai kaverin kaverin kanssa. Randomtyyppien kanssa aloitetut suhteet eivät yleensä kestä.
Hmm, kaksipiippuinen juttu. Friendzonelta voi olla myös vaikea muuttua sillä silmällä katsotuksi mieheksi.
Ei ole. Tuo on joku ikisinkkumiesten hellimä myytti, jolla he perustelevat sen, miksi naisia ei tarvitse kohdata ihmisinä. Jos miettii niitä, jotka ovat onnistuneet pariutumaan, heille on ihan luonnollista olla naisen kanssa myös kaveri. Ja se on oikeasti se yleisin tapa päätyä parisuhteeseen.
Jaa? Jos sitä kemiaa ja vetovoimaa on, niin miksi juttu ei heti etene ystävyyttä pidemmälle? Ellei käytännön esteitä, kuten parisuhdetta jommallakummalla/molemmilla ole. En tällä tarkoita, että pitäisi jotenkin kiireellä edetä. Mutta kyllä se jännite yleensä on kahden ihmisen välillä heti, jos on ollakseen, eikä sitä silloin ilman hyvää syytä kavereina pysytä.
Naiset ainakaan eivät ihastu ulkonäköön, vaan ihmiseen ja luonteeseen. Siksi sitä jännitettä ei voi olla, ennen kuin on tutustuttu. Ihastuminen tulee sitten pikkuhiljaa. Ja se jännite, kun tajuaa, että on ihastunut.
Tutkijat väittävät, että ihminen kyllä havaitsee tiedostamattaankin ensitapaamaisella hyvin nopeasti, onko tässä nyt potentiaalinen seksipartneri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tehä kukaan enää aloitteita. Baarissa tuijotetaan koko ilta kaukaa toisiamme ja yksikään mies tai nainen ei tee aloitetta. Sitten pilkun aikaan kotiin ja siitä valmistautumaan seuraavaan työviikkoon.
Tommosia ne mun baari-illat suunnilleen aina ovat olleet viimeisen 6-7 vuoden aikana (suunnilleen täysikäistymisestä alkaen9, kun olen baareissa (lue: yökerhoissa) käynyt. Tosin ei mua kyllä yleensä kukaan nainen edes kaukaa tuijottele.
Muutaman, ehkä 20 kertaa tai jotain semmoista, on joku nainen tehnyt ihan selkeän aloitteen. Aika vähän, kun ottaa huomioon, että olen käynyt yhteensä varmaan pitkälti toista sataa kertaa baareissa.
Itse en ole oikeastaan tehnyt aloitetta kertaakaan, ja olen joka kerta ollut yksin liikkeellä.
Olet kuitenkin keskivertoa paremman näköinen jos olet saanut suoria aloitteita, joiden johdosta olet päässyt vitunpäälle könyämään. Monia miehiä ei lähestytä koskaan baarissa.
Mikä on ihan luonnollista, koska iso osa naisista ei pidä baaria paikkana, missä on fiksua tutustua tuntemattomiin. Ja torjuvat myös kaikki miesten tekemät aloitteet.
Aika moni nainen haluaa parisuhteen eikä seksiä kenen kanssa vaan, ja näiden kanssa kaverina olo on paras aloite. Ja naisetkin tekevät näitä kaverialoitteita. Tuntemani kaikki ’kiltit ja kunnolliset’ naiset ovat pariutuneet aikanaan kaverin kanssa, opiskelu, harrastus tai kaverin kaverin kanssa. Randomtyyppien kanssa aloitetut suhteet eivät yleensä kestä.
Hmm, kaksipiippuinen juttu. Friendzonelta voi olla myös vaikea muuttua sillä silmällä katsotuksi mieheksi.
Ei ole. Tuo on joku ikisinkkumiesten hellimä myytti, jolla he perustelevat sen, miksi naisia ei tarvitse kohdata ihmisinä. Jos miettii niitä, jotka ovat onnistuneet pariutumaan, heille on ihan luonnollista olla naisen kanssa myös kaveri. Ja se on oikeasti se yleisin tapa päätyä parisuhteeseen.
Jaa? Jos sitä kemiaa ja vetovoimaa on, niin miksi juttu ei heti etene ystävyyttä pidemmälle? Ellei käytännön esteitä, kuten parisuhdetta jommallakummalla/molemmilla ole. En tällä tarkoita, että pitäisi jotenkin kiireellä edetä. Mutta kyllä se jännite yleensä on kahden ihmisen välillä heti, jos on ollakseen, eikä sitä silloin ilman hyvää syytä kavereina pysytä.
Naiset ainakaan eivät ihastu ulkonäköön, vaan ihmiseen ja luonteeseen. Siksi sitä jännitettä ei voi olla, ennen kuin on tutustuttu. Ihastuminen tulee sitten pikkuhiljaa. Ja se jännite, kun tajuaa, että on ihastunut.
Aikamoista yleistystä heität. Varmasti yksinään ulkonäön perusteella ei moni nainen suhteeseen ala, mutta kyllä tiedän vaikka kuinka monta naista, jotka ovat heti tunteneet vetoa ulkonäön perusteella. Sitten tottakai tutstuminen ja toiseen ihastuminen. Kyllä sieltä friend zonelta on oikeasti vaikea päästä pois, jos naista ei vaan sytytä mies. Kaveri mikä kaveri. Toki on tapauksia, joissa kaveruus on muuttunut suhteeksi.
Valitettavasti allekirjoitan tämän naisena. Kyllä se ulkonäkö on se, johon ensimmäisenä kiinnittää huomion tai ihastuu. Ja näin myös kavereillani.
Tottakai se on ulkonäkö. Joka muuta väittää, valehtelee. Mutta se ei tarkoita klassista komeutta vaan että toisen ulkonäössä on jotain, joka juuri tähän ihmiseen "kolahtaa". Ulkonäkö on paljon enemmän kuin pituus, vartalon muoto ja kasvonpiirteet; se on myös ryhti, sanaton viestintä, tyyli, pilke silmäkulmassa (tai sen puute), katsekontakti, hymy, se että ihminen muistuttaa jotain toista hyvässä tai pahassa mielessä jne. Joka ikisessä ihmisessä on jotain, mikä viehättää jotakuta. On piirteitä, jotka ovat keskimäärin suositumpia kuin muut, mutta ei ole olemassakaan ihmistä, jossa ei olisi jotain sellaista, mikä viehättäisi jotain vastakkaisen (tai saman sukupuolen edustajaa) maailmassa.
Pahin turnoff yleisesti ottaen on huono itsetunto. Ihminen, joka itse ei pidä itsestään, ei helposti herätä kenenkään muunkaan kiinnostusta. Mutta tunnen useita pieniä, hinteliä, lyhyitä miehiä, joilla käy koko ajan flaksi naisten parissa, koska heistä paistaa ulospäin hyväntuulisuus ja hyvä itsetunto; ylipainoisia miehiä, joilla ei ole ongelmia löytää seuraa, koska he eivät pyytele anteeksi kokoaan; kaljuja miehiä, jotka ovat löytäneet oman tyylinsä ja viihtyvät siinä, jne.
Tuopa se juuri on masentava ja ristiriitainen ajatus monelle ei-niin-itsevarmalle ihmiselle: että pitäisi luottaa itseensä ja viihtyä omissa nahoissaan ollakseen kiinnostava. Ainakaan omalla kohdalla tämä ei kyllä edes pidä paikkaansa. Jos puhutaan itsevarmuudesta sen normaalilla, suht terveellä skaalalla eli jätetään narsistiset euroopanomistajat ja olemassaoloaan jatkuvasti häpeävät ulkopuolelle, niin kyllä tässäkin asiassa varmaan jotakuinkin samalla tasolla olevat vetävät toisiaan puoleensa. Itsekin työstän vielä omia epävarmuuksiani ja kompleksejani, joten miksi kumppanin tarvitsisi olla joku rautaisen itsetunnon omaava, supertasapainoinen tyyppi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tästä aloiteasiasta jaksetaan jauhaa? Jos on kiinnostunut jostain niin voi tehdä aloitteen tuli pakit tai ei. Jos joku tekee sinulle aloitteen, saat valita annatko pakit vai et. Jos saat pakit, sinussa on jotain vikaa, tee sille jotain. Jos haluat käydä ikuista tuloksetonta valtataistelua elämässäsi ”ikinä en enää tee aloitteita, kun ei noikaaan tee” niin käy vaan mutta älä kitise siitä muille ihmisille.
Hyvä kiteytys. Enemmän tekoja, vähemmän kitinää.
Jep, paitsi kohta "jos saat pakit, sinussa on jotain vikaa, tee sille jotain".
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei ikinä kannata tehdä aloitetta miehelle, mies tekee aloitteen jos on riittävän kiinnostunut. Jos nainen joutuu tekemään aloitteen, mies ei ole riittävän kiinnostunut ja peli on pidemmän päälle menetetty.
Olet seksiä hakevalle pelimiehelle aloite nro 452.
Tarkoitat kai 4520
Pakko ihmetellä mistä naiset päättelevät ettei aloitteen tekevä mies ole pelkän seksin perässä.
Itse ainakin pidän oletuksena, että sen perässä juuri on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatko seukkaa mun kaa?
Mikä hiton aloite? Oletteko jollain ala-asteella?
Oletko itse ala-asteella, jos et tiedä, mikä on aloite? Yhteydenotto, pyyntö kahville tai elokuviin tms.
Nyyh kukaan ei ole sitten koskaan tehnyt minulle sitten aloitetta vaikka olen ollut parisuhteessakin :(
Onko sinulla ollut vain järjestettyjä parisuhteita vai miten olet niihin sitten päätynyt, jos kumpikaan osapuoli ei ole tehnyt aloitetta?
Olen tutustunut ihmisiin ja ystävyys syventynyt. Kukaan ei ole pyytänyt ketään leffaan tai kahville merkkinä kiinnostuksesta.
Ihmisiin tutustumisessa ja ystävyyden syvenemisessä on tuhansia pikkuruisia asioita, jotka voidaan laskea aloitteiksi. Ja varsinkin siinä vaiheessa, kun molemmat ymmärtävät, että kyse on parisuhteesta, on otettava jonkinlainen ratkaiseva askel ja se harvemmin tapahtuu siten, että molemmat täsmälleen samalla sekunnilla oivaltavat ja ilmaisevat toisilleen, että hei, tämähän taitaa olla parisuhde. Sitä on edeltänyt tuhansia pieniä signaaleja.
On kyllä aika omituinen ystävyys ja parisuhde, jos kumpikaan ei koskaan pyytänyt toista ensimmäiseksi luokseen kylään tai laittanut ensimmäistä tekstiviestiä, jossa sovittiin jostain tapaamisesta. Minulla on niin tapahtunut kaikissa kaverisuhteissakin, että jompikumpi kutsuu toisen ensimmäisenä luokseen kylään tai ehdottaa erilaisia tekemisiä. Jompikumpi myös on se, joka ensimmäisenä laittaa viestin tai soittaa. En ymmärrä, millaisessa todellisuudessa kaikki tapahtuu ilman tällaisia aloitteita.
Ei tule mieleen kuka on tehnyt ensin ja mitä. Mitä väliä sillä siis on?
No ei sillä olekaan väliä, mutta naurettavaa väittää, että kumpikaan ei ole tehnyt yhtään aloitetta, vaan jotenkin vain itsekseen päädyttiin parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
joku omituinen höpöttäjä kirjoitti:
Naisen ei ikinä kannata tehdä aloitetta miehelle, mies tekee aloitteen jos on riittävän kiinnostunut. Jos nainen joutuu tekemään aloitteen, mies ei ole riittävän kiinnostunut ja peli on pidemmän päälle menetetty.
Miehen ei ikinä kannata tehdä aloitetta naiselle, nainen tekee aloitteen jos on riittävän kiinnostunut. Jos mies joutuu tekemään aloitteen, nainen ei ole riittävän kiinnostunut ja peli on pidemmän päälle menetetty.
Sinulla on täysi oikeus elää tuon periaatteen mukaisesti, en ymmärrä miksi joku edes kuvittelee, että miehillä olisi velvollisuus tehdä aloitteita. Itse lopetin netissä aloitteiden tekemisen, koska aina kun itse olin se, joka ottaa ensimmäisenä yhteyttä, keskustelu hiipui hyvin nopeasti. Livenä aloitteita olen tehnyt aina, mutta jos mies ei vastaa katsekontaktiini, hymyyni ja ehkä johonkin keskustelunavausreplaan (jos sellaiseen on tilaisuus), niin mielenkiintoni loppuu siihen.
No jos on ujompia naisia? Exän ja nyxän olen kyllä iskenyt itse (ex on hyvä tyyppi, meni vaan vuosien jälkeen sukset ristiin). Nykyisen miehen tavattuani tajusin että kyseessä on helmi ja pitää äkkiä tehdä jotain, ennen kuin joku muu ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tehä kukaan enää aloitteita. Baarissa tuijotetaan koko ilta kaukaa toisiamme ja yksikään mies tai nainen ei tee aloitetta. Sitten pilkun aikaan kotiin ja siitä valmistautumaan seuraavaan työviikkoon.
Tommosia ne mun baari-illat suunnilleen aina ovat olleet viimeisen 6-7 vuoden aikana (suunnilleen täysikäistymisestä alkaen9, kun olen baareissa (lue: yökerhoissa) käynyt. Tosin ei mua kyllä yleensä kukaan nainen edes kaukaa tuijottele.
Muutaman, ehkä 20 kertaa tai jotain semmoista, on joku nainen tehnyt ihan selkeän aloitteen. Aika vähän, kun ottaa huomioon, että olen käynyt yhteensä varmaan pitkälti toista sataa kertaa baareissa.
Itse en ole oikeastaan tehnyt aloitetta kertaakaan, ja olen joka kerta ollut yksin liikkeellä.
Olet kuitenkin keskivertoa paremman näköinen jos olet saanut suoria aloitteita, joiden johdosta olet päässyt vitunpäälle könyämään. Monia miehiä ei lähestytä koskaan baarissa.
Mikä on ihan luonnollista, koska iso osa naisista ei pidä baaria paikkana, missä on fiksua tutustua tuntemattomiin. Ja torjuvat myös kaikki miesten tekemät aloitteet.
Aika moni nainen haluaa parisuhteen eikä seksiä kenen kanssa vaan, ja näiden kanssa kaverina olo on paras aloite. Ja naisetkin tekevät näitä kaverialoitteita. Tuntemani kaikki ’kiltit ja kunnolliset’ naiset ovat pariutuneet aikanaan kaverin kanssa, opiskelu, harrastus tai kaverin kaverin kanssa. Randomtyyppien kanssa aloitetut suhteet eivät yleensä kestä.
Hmm, kaksipiippuinen juttu. Friendzonelta voi olla myös vaikea muuttua sillä silmällä katsotuksi mieheksi.
Ei ole. Tuo on joku ikisinkkumiesten hellimä myytti, jolla he perustelevat sen, miksi naisia ei tarvitse kohdata ihmisinä. Jos miettii niitä, jotka ovat onnistuneet pariutumaan, heille on ihan luonnollista olla naisen kanssa myös kaveri. Ja se on oikeasti se yleisin tapa päätyä parisuhteeseen.
Jaa? Jos sitä kemiaa ja vetovoimaa on, niin miksi juttu ei heti etene ystävyyttä pidemmälle? Ellei käytännön esteitä, kuten parisuhdetta jommallakummalla/molemmilla ole. En tällä tarkoita, että pitäisi jotenkin kiireellä edetä. Mutta kyllä se jännite yleensä on kahden ihmisen välillä heti, jos on ollakseen, eikä sitä silloin ilman hyvää syytä kavereina pysytä.
Naiset ainakaan eivät ihastu ulkonäköön, vaan ihmiseen ja luonteeseen. Siksi sitä jännitettä ei voi olla, ennen kuin on tutustuttu. Ihastuminen tulee sitten pikkuhiljaa. Ja se jännite, kun tajuaa, että on ihastunut.
Aikamoista yleistystä heität. Varmasti yksinään ulkonäön perusteella ei moni nainen suhteeseen ala, mutta kyllä tiedän vaikka kuinka monta naista, jotka ovat heti tunteneet vetoa ulkonäön perusteella. Sitten tottakai tutstuminen ja toiseen ihastuminen. Kyllä sieltä friend zonelta on oikeasti vaikea päästä pois, jos naista ei vaan sytytä mies. Kaveri mikä kaveri. Toki on tapauksia, joissa kaveruus on muuttunut suhteeksi.
Valitettavasti allekirjoitan tämän naisena. Kyllä se ulkonäkö on se, johon ensimmäisenä kiinnittää huomion tai ihastuu. Ja näin myös kavereillani.
Tottakai se on ulkonäkö. Joka muuta väittää, valehtelee. Mutta se ei tarkoita klassista komeutta vaan että toisen ulkonäössä on jotain, joka juuri tähän ihmiseen "kolahtaa". Ulkonäkö on paljon enemmän kuin pituus, vartalon muoto ja kasvonpiirteet; se on myös ryhti, sanaton viestintä, tyyli, pilke silmäkulmassa (tai sen puute), katsekontakti, hymy, se että ihminen muistuttaa jotain toista hyvässä tai pahassa mielessä jne. Joka ikisessä ihmisessä on jotain, mikä viehättää jotakuta. On piirteitä, jotka ovat keskimäärin suositumpia kuin muut, mutta ei ole olemassakaan ihmistä, jossa ei olisi jotain sellaista, mikä viehättäisi jotain vastakkaisen (tai saman sukupuolen edustajaa) maailmassa.
Pahin turnoff yleisesti ottaen on huono itsetunto. Ihminen, joka itse ei pidä itsestään, ei helposti herätä kenenkään muunkaan kiinnostusta. Mutta tunnen useita pieniä, hinteliä, lyhyitä miehiä, joilla käy koko ajan flaksi naisten parissa, koska heistä paistaa ulospäin hyväntuulisuus ja hyvä itsetunto; ylipainoisia miehiä, joilla ei ole ongelmia löytää seuraa, koska he eivät pyytele anteeksi kokoaan; kaljuja miehiä, jotka ovat löytäneet oman tyylinsä ja viihtyvät siinä, jne.
Tuopa se juuri on masentava ja ristiriitainen ajatus monelle ei-niin-itsevarmalle ihmiselle: että pitäisi luottaa itseensä ja viihtyä omissa nahoissaan ollakseen kiinnostava. Ainakaan omalla kohdalla tämä ei kyllä edes pidä paikkaansa. Jos puhutaan itsevarmuudesta sen normaalilla, suht terveellä skaalalla eli jätetään narsistiset euroopanomistajat ja olemassaoloaan jatkuvasti häpeävät ulkopuolelle, niin kyllä tässäkin asiassa varmaan jotakuinkin samalla tasolla olevat vetävät toisiaan puoleensa. Itsekin työstän vielä omia epävarmuuksiani ja kompleksejani, joten miksi kumppanin tarvitsisi olla joku rautaisen itsetunnon omaava, supertasapainoinen tyyppi?
Tässä auttaa se että on suht tyytyväinen elämäänsä ja pärjää yksinkin, parisuhde on sitten bonus siihen päälle. Epävarmuus ei haittaa, kunhan ei ole epätoivoinen roikkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatko seukkaa mun kaa?
Mikä hiton aloite? Oletteko jollain ala-asteella?
Oletko itse ala-asteella, jos et tiedä, mikä on aloite? Yhteydenotto, pyyntö kahville tai elokuviin tms.
Nyyh kukaan ei ole sitten koskaan tehnyt minulle sitten aloitetta vaikka olen ollut parisuhteessakin :(
Onko sinulla ollut vain järjestettyjä parisuhteita vai miten olet niihin sitten päätynyt, jos kumpikaan osapuoli ei ole tehnyt aloitetta?
Olen tutustunut ihmisiin ja ystävyys syventynyt. Kukaan ei ole pyytänyt ketään leffaan tai kahville merkkinä kiinnostuksesta.
Ihmisiin tutustumisessa ja ystävyyden syvenemisessä on tuhansia pikkuruisia asioita, jotka voidaan laskea aloitteiksi. Ja varsinkin siinä vaiheessa, kun molemmat ymmärtävät, että kyse on parisuhteesta, on otettava jonkinlainen ratkaiseva askel ja se harvemmin tapahtuu siten, että molemmat täsmälleen samalla sekunnilla oivaltavat ja ilmaisevat toisilleen, että hei, tämähän taitaa olla parisuhde. Sitä on edeltänyt tuhansia pieniä signaaleja.
On kyllä aika omituinen ystävyys ja parisuhde, jos kumpikaan ei koskaan pyytänyt toista ensimmäiseksi luokseen kylään tai laittanut ensimmäistä tekstiviestiä, jossa sovittiin jostain tapaamisesta. Minulla on niin tapahtunut kaikissa kaverisuhteissakin, että jompikumpi kutsuu toisen ensimmäisenä luokseen kylään tai ehdottaa erilaisia tekemisiä. Jompikumpi myös on se, joka ensimmäisenä laittaa viestin tai soittaa. En ymmärrä, millaisessa todellisuudessa kaikki tapahtuu ilman tällaisia aloitteita.
Ei tule mieleen kuka on tehnyt ensin ja mitä. Mitä väliä sillä siis on?
No ei sillä olekaan väliä, mutta naurettavaa väittää, että kumpikaan ei ole tehnyt yhtään aloitetta, vaan jotenkin vain itsekseen päädyttiin parisuhteeseen.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta jo aikaisemmin olen kertonut, että itse en todellakaan pystyisi sanomaan, kumpi teki milloinkin aloitteen ja mikä se aloite oikeastaan oli. En muista, että yksikään tapailuni tai parisuhteeni olisi alkanut siitä, että joku tulee ja pyytää kahville tai kysyy puhelinnumeroa tms, mikä tässä keskustelussa ilmeisesti on ainoa oikea aloite. Sen sijaan on alettu jutella ja molemmat ovat sekä tietoisesti että tiedostamatta osoittaneet kiinnostusta ja sekä tietoisesti että tiedostamatta lukeneet toisesta niitä merkkejä. Sitten on tehty ehdotuksia tutustumisen jatkamiseksi.
Jos minulta kysyttäisiin, kumpi nykyisessä suhteessani teki aloitteen, niin en kyllä osaisi vastata. Yhteinen ystävä tutustutti meidät toisiinsa ja tapasimme hänen järjestämässään tilaisuudessa, minä olin ehdottanut nykyiselle miesystävälleni, että hän lähtisi sen jälkeen vielä seurakseni kävelylenkille (en ollut nähnyt hänestä edes kuvaa, tiesin vain ja ainoastaan sen, että ystäväni mielestä sopisimme toisillemme), kävelyn jälkeen tarjosin kupillisen teetä. Oliko se aloite? Vai oliko aloite se, kun miesystäväni pari päivää myöhemmin soitti ja kysyi, lähtisinkö seuraavana päivänä hänen kanssaan ajelulle kohteeseen x? Vai missä kohtaa se aloite tapahtui? Minä tulkitsin, että hän viihtyy seurassani ja hän ilmeisesti tulkitsi, että minä viihdyn hänen seurassaan, joten hän kysyi minua mukaan seuraavan viikonlopun tapahtumaan, johon tuli paljon muitakin hänen kavereitaan. Sitä seuraavalla viikolla jompikumpi soitti ja kysyi, haluaisiko toinen lähteä jonnekin tulevana viikonloppuna. En todellakaan muista kumpi soitti ja kumpi ehdotti ja mitä ehdotti, enkä ymmärrä, mikä siinä on olennaista. Aika pian joka tapauksessa istuimme vierekkäin sohvalla katsomassa telkkaria ja kumpikin tiesi, että viihtyy toisen lähellä ja haluaa sitä läheisyyttä enemmänkin.
Minä lähdin treffeille miehen pyynnöstä. Tuskin olisin itse esittänyt treffikutsua. Olisin päätellyt etten kiinnosta miestä. Treffien jälkeen annoin ymmärtää, joten olin aloitteellinen. Avioliittohan siitä syntyi ja yksi lapsikin, mutta ei olisi ellei mies olisi ollut aloitteellinen ensin.
Mistä heilastelusta sinä nyt puhut? En minä nyt mistään kynttiläillallisista puhukaan, vaan ihan vain siitä, että jompikumpi soittaa ensin ja ehdottaa yhteistä ajanvietettä. Tai ylipäätään kyselee kuulumisia. Istahtaa bileissä viereen. Missä ihmeen tyhjiössä teidän "ystävyytenne" syntyvät, jos siinä ei oteta kontaktia toiseen millään tavalla?