Lapset harrastaa, vanhemmat luistaa talkoista

Minua taas ärsyttää se , kun maksan 1300 e välineineen ja vaatetuksineen harrastuksesta vuodessa, niin sitten oletetaan ,että siihen päälle vielä pitää osallistua kaikkeen rahankeruuseen / talkootoimintaan joukkueelle. Eikö niiden maksujen pitäisi kattaa jotain?

Vierailija kirjoitti:

Luistetaan talkoista, koska emme odota joutuvamme talkoisin, kun maksamme isot summat! 

Kuka teidän joukkueessa huoltaa, valmentaa ja toimitsee? Palkkaatteko henkilökunnan rahalla peleihin, leireihin, treeneihin, pelimatkoihin jne? Vai onko lapsenne harrastuksessa ihan keskenään? Eikö teillä ole joukkueenjohtoa? Mihin teidän maksamat rahat menee, eikö teillä ole tilinhoitajaa?

Vierailija kirjoitti:

Minua taas ärsyttää se , kun maksan 1300 e välineineen ja vaatetuksineen harrastuksesta vuodessa, niin sitten oletetaan ,että siihen päälle vielä pitää osallistua kaikkeen rahankeruuseen / talkootoimintaan joukkueelle. Eikö niiden maksujen pitäisi kattaa jotain?

Toki kattaa, ei vaan kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe osallistuu maksamalla bussimatkoja ja ruokailuja. Mitään ääntä ei olla siitä pidetty  ja tavattoman usein selän takana kuulemme puheta kuinka meidän perhe ei osallistu mitenkään. Vuorotyöt mahdollistaa osallistumisen ihan äärestä harvoin.

Miten ne pelit ym. järjestyy? Kuka huoltaa ja toimitsee? Vai eikö teitä kiinnosta, kun olette jo maksaneet lapsenne ruuan? Tiedätkö, niin ne kaikkk muutkin vanhemmat.

Me siis maksamme KOKO joukkueen, huoltajien, valmentajien ja muiden toimihenkilöiden  ruokailut ja bussimatkat.

Jopa partiolaisten vanhemmissa on sellaisia, jotka eivät laita rikkaa ristiin asioiden hoitamiseksi, vaikka kaikki johtajanuoret uhraavat melkein kaikki viikonloppunsakin lasten ja nuorempien hyväksi. Varainhankinta ei kiinnosta läheskään kaikkia: aina ne samat hoitavat arpajaispalkinnot, arpajaiset/myyjäiset ja yhteistyökumppaneille tehtävät vastapalvelukset, esim. seurakunnalle työtä yhtenä päivänä plus yhteisvastuulipaskeräykset. Edes myyjäisiin arpoja tai kalentereita ostamaan noita lusmuja ei saada, leipomisesta tai kutomisesta puhumattakaan. Rahasta ei asia voi olla kiinni.

Asioita hoitavat yleensä jo aikuisten partiolaisten vanhemmat, jotka osaavat, ovat vastuuntuntoisia ja jaksavia. On käsittämätöntä, että tällainen hyvinvointiyhteiskunta saa osan kansasta luulemaan, että kaikki tulee taivaasta. Tekisi mieli joskus, sanoa, että painukaa helvettiin. 

Peruskoulussa ja urheiluseuroissa on täsmälleen samanlaista. 

Olisi muuten kiva, jos sitten kanssa ottaisitte ne uudet ihmiset lämpimästi mukaan toimintaan, ettekä kyräilisi kuppikunnista että mitä toikin täällä...

Terveisin Lapseni Oli Partiossa, Ei Ole Enää

Nämä harrastukset on menneet ihan mahdottomiksi, jos ne aiheuttavat enemmän pahaa kuin hyvää mieltä. Eikö lapsi saa osallistua harrastukseen, jos vanhempi ei pysty osallistumaan muulla kuin rahalla? Mitäs, jos perheessä on useampi lapsi ja useampi harrastus. Pitääkö vain osalle sallia harrastus, jos huoltaja ei ehdi osallistua jokaisen harrastukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luistetaan talkoista, koska emme odota joutuvamme talkoisin, kun maksamme isot summat! 

Kuka teidän joukkueessa huoltaa, valmentaa ja toimitsee? Palkkaatteko henkilökunnan rahalla peleihin, leireihin, treeneihin, pelimatkoihin jne? Vai onko lapsenne harrastuksessa ihan keskenään? Eikö teillä ole joukkueenjohtoa? Mihin teidän maksamat rahat menee, eikö teillä ole tilinhoitajaa?

Valmentaja saa rahallisen korvaukset, toimitsijavuorot, huollon hoitaa vanhemmat juniorit ja aikuispelaajat, joista maksetaan korvaus. Tilit hoitaa tilitoimisto. Joukkueiden juoksevat asiat hoitaa seuran palkkaaman tukityöllistetty. 

Lapseni peruskoulussa oli myyjäiset koululaisten retkirahaston kartuttamiseksi tms. pieniin matkoihin liittyvien menojen kattamiseen.

Vanhempaintoimikunta järjesti asiat, keräsi lasten kautta palkinnot, ja tietysti asiakkaiksikin toivottiin lasten vanhempia. Osallistuin aina niin paljon kuin ehdin, mutta kerran oli pakko mennä lauantaina, myyjäispäivänä, töihin. En keksinyt muuta kuin että vein mennessäni luokan kassaan 60 euroa. Sekään ei ole paljon, mutta kaikki muut olivat kiitollisia, että osallistuin rahalla. Sitähän kuitenkin arvostetaan. Siinäpä se. Jos ei voi itse osallistua, voi korvata osallistumisen puutetta rahalla, mutta eipä se vissiin kovin yleistä ole. Kieltäydytään vain kohteliaasti ja annetaan muiden hoitaa hommat. 

Erityislapsiperheessa arki on niin kuormittavaa, että kaikki ylimääräinen tuntuu ylivoimaiselta. Kannustetaan, kuljetetaan ja kustannetaan sisarusten harrastuksia mutta rahkeet ei riitä kaikkeen. Olisin kiitollinen jos talkoista voisi selvityä rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noissa luuhaa vaan ne vanhemmat joilla ei ole muuta elämää. Onpahan heilläkin jotain tekistä. Harvinaisen yksioikoista ja tyhmää sakkia. Ei kiitos mulle.

Uskomattoman lyhytnäköisiä vastauksia. Onhan se yksioikoisuutta ja tyhmyyttä, jos lapsensa kanssa aikaa viettää. Parempi käydä itsekseen jumpassa ja katsoa sen jälkeen telkkaria. Ehkäpä juoda myös hieman vinkkua. Siinä sitä on elämällä sisältöä kerrakseen. Ja joo, täysin samat kokemukset ap:n kanssa.

Ei lasten kuulu olla elämän pääsisältö. Paitsi touhuharakka-uhrautujamutseille of course.

Jo, en mene, koska yleensä siellä on se sama kuppikunta äitejä joka hyvä jos tervehtii kun saapuu paikalle. Myös kaikki päätetään omassa ryhmässä ja sinulle jaetaan, se tylsin homma jonka teet sitten yksin. Kun olin ollut mukana monta kertaa, ja myytiin eniten nameja, niin silti ei minulle puhuttu. Kyllästyin ja nyt vien lapseni harkkoihin ja turnauksiin. Istun kiltisti erossa muista ja lähden heti kun on mahdollista. 

Ja, totuus on, en tiedä mitä tein väärin, en ikinä kieltäytynyt mistään, olin ystävällinen ja kannustin muita. tarjosin kyytiä jne. Mutta ilmeisesti minun naama ei mielyttänyt yhtään.

Mutta minun ei todella ole pakko osallistua talkoisiin. Myyn tuotteita (vieläkin hyvällä menestyksellä), mutta en osallistu kahvituksiin jne.

Pummarivanhemmat riesa kirjoitti:

Jopa partiolaisten vanhemmissa on sellaisia, jotka eivät laita rikkaa ristiin asioiden hoitamiseksi, vaikka kaikki johtajanuoret uhraavat melkein kaikki viikonloppunsakin lasten ja nuorempien hyväksi. Varainhankinta ei kiinnosta läheskään kaikkia: aina ne samat hoitavat arpajaispalkinnot, arpajaiset/myyjäiset ja yhteistyökumppaneille tehtävät vastapalvelukset, esim. seurakunnalle työtä yhtenä päivänä plus yhteisvastuulipaskeräykset. Edes myyjäisiin arpoja tai kalentereita ostamaan noita lusmuja ei saada, leipomisesta tai kutomisesta puhumattakaan. Rahasta ei asia voi olla kiinni.

Asioita hoitavat yleensä jo aikuisten partiolaisten vanhemmat, jotka osaavat, ovat vastuuntuntoisia ja jaksavia. On käsittämätöntä, että tällainen hyvinvointiyhteiskunta saa osan kansasta luulemaan, että kaikki tulee taivaasta. Tekisi mieli joskus, sanoa, että painukaa helvettiin. 

Peruskoulussa ja urheiluseuroissa on täsmälleen samanlaista. 

Partiota rahoitetaan kirkollisveroista.Jos ei rahat riitä, syyttäkää ahnetta kirkkoa.

Oon ollut eräitä kertoja seuraamassa eri seurojen harjoituksia ja pelejä siellä kentänlaidalla. Mulla ei ole omaa lasta näissä jutuissa mukana. Olen vaan ollut utelias ja mennyt katsomaan lasten pelejä ja harkkoja. Silmiin ja korviin pistävää on se kentänlaidalla havaittava marmatus. Siellä on sellaisia ihmeellisiä rinkejä, joissa pääaihe ei ole lasten harrastus vaan poissa olevien vanhempien haukkuminen ja marttyyrin kruunujen kiillotus. Ei ihme, ettei niihin halua osallistua sisäpiirin ulkopuolelta kukaan jos jutut on tuota luokkaa. Onneksi omat lapseni eivät koskaan kiinnostuneet joukkuelajeista, vaan ihan yksilötasolla harrastivat mitä harrastivat.

Suomessa on tutkimusten mukaan Euroopan suurin vapaaehtoistyöntekijöiden työn osuus urheiluseuroissa. Vanhempien maksamat maksut kattavat vain välttämättömän valmennuksen palkan, toimitilat yms, mutta loppu maksetaan yhteiskunnan avustuksilla ja talkootöillä. Eväiden tekemiset, vaatteiden hankkimiset, kehonhuollot, harjoitukset, kuljetukset, valvontatehtävät ym. ihan varmasti maksetaan vapaaehtoistyöllä, muodossa tai toisessa. Jos kuvittelee, että lapselta perittävä maksu kattaa kaiken, kysykääpä niiltä ilman palkkaa toimivilta vapaaehtoistyöntekijöiltä. Aiheesta löytyy talouspuoleltakin aika paljon faktaa opetus- ja kulltturiministeriön sivuilta.  Urheiluseuroissa on mukana 1,1 miljoonaa jäsentä, joten isosta asiasta on kysymys. 

Minulla ei ole halua eikä aikaa talkootöihin. Tämän vuoksi valitsin lapsilleni harrastukset, joiden kulut katetaan kokonaan harrastemaksuilla, eikä talkootöitä lainkaan edellytetä.

Ihan sairasta, että pitää maksaa seuramaksut, treenimaksut, hallivuokrat ja kaiken maailman pelireissut ja sitten vielä talkoilla. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos harrastus olisi ilmainen, saattaisin ehkä saadakin itsestäni jotain irti, mutta 500 euroa lukukaudessa pitää kyllä jo kustantaa minulle rauha noilta "¤¤#"¤ talkoilta.

No, harrastaminen on vapaaehtoista, mutta niin on myös ja varsinkin talkoiden tekeminen. 

Tuo talkootyöongelma myös tuttua. Lastemme seurassa kilpapuolelle yksi valinnan edellytys on vanhemman tekemä talkootyö - tämä tieto annetaan kirjallisesti vanhemmalle ja jos oikein muistan niin se myös allekirjoitetaan. Kyseessä ei ole siis vapaaehtoinen asia, vaan edellytys lapsen kilpapuolella harrastamiselle. Periaatepäätös on myös tehty että rahalla ei talkootöistn pääse eroon, vaan se tuuraaja pitää itse etsiä (tekijät ei riittäisi ja rahaa ei kuitenkaan riittävästi esim. kaikkeen kisojen ja näytösten talkootyöhön). Käytännössä tästä voidaan kyllä joustaa erittäin hyvästä syystä.

Tottakai vanhemmat maksavat harrastuksesta ja kisoista, matkoista ja leirityksestä erikseen. Mutta tuo jo nyt korkea maksu ei riitä kaikkeen, joten siksi on myös talkoita.

Mua ehkä eniten surettaa ettei monia vanhempia tunnu kiinnostavan se lapsen harrastus sen kummemmin. Kuskataan ja kysytään että oliko kivaa ja hyvähyvä, muttei haluta sen syvemmin perehtyä.