Mitäpä voi tehdä sellaiselle yläkouluikäisten kiusaamiselle, että ei oteta joukkoon?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan on kiusaamista. Usein syrjityt ovat niitä kilttejä ja hiljaisia tyyppejä, jotka on helppo eristää muusta porukasta. Kukaan luokkani pissiksistä ei vaivautunut edes tutustumaan minuun,miten silloin voi sanoa että kemiat ei kohtaa, jos ei edes tunne toista? :D. Löysin porukkani kuitenkin muiden hyljeksittyjen joukosta. Hyljeksinnän vaikutus seuraa myöhemmässä elämässä ja se näkyy masennuksena ja itsetunto ongelmina. Se kun aina jää yksin ryhmätöissä ja liikuntatunneilla tuo vahvan sanoman siitä, että olet sitä ö-luokkaa niin eihän se itsetuntoa kasvata. Opettajat olisivat voineet vaikuttaa tähän(kin) asiaan, mutta he myös nostivat kädet pystyyn suoranaisemman kiusaamisen edessä (luokallamme oli myös tätä).

Käytännössä se kemioiden kohtaaminen havaitaan hyvin nopeasti. Usein jo parin minuutin keskustelun jälkeen. Ei se vaadi pitkällistä tutustumista. Joo, voi olla että jos olisi jaksanut kuukausia olla kiva ja antaa aikaa ihmiselle jonka avautumiseen menee niin pitkään, niin lopulta oltaisiin tultu toimeen ihan hyvin. Mutta kun tarjolla on myös niitä ihmisiä, joiden kanssa keskustelu on rentoa ja alkaa sujua omalla painollaan jo eka lauseista lähtien, niin... Se on just sitä kemioiden kohtaamista, että heti alusta asti on helppo olla sen toisen seurassa.

Muakin hyljeksittiin yläasteella, oli ns pariton määrä tyttöjä ja jäin ulkopuolelle. Mutta harrastusporukassa löysin uusia kavereita, sitten lukioon siirtyessäni sain lisää uusia kavereita. Nykyään jo lähes 30v., itsetunto-ongelmia ei enää ole ja minulla on paljon ystäviä. On tullut enemmän asenne, että sama se mitä muut minusta miettivät. :)

Nyt olisi tärkeää porskuttaa se yläaste läpi kivojen harrastusten yms juttujen voimin. Valitettavasti yläasteikäiset osaavat olla vatipäitä. Pari "kaveria" pahoitellut yläasteaikaista käytöstään jopa nyt myöhemmällä iällä. Täytyy silti sanoa, että vaikka kahvillekin on pyydetty niin ei edelleenkään kiinnosta näiden em. ihmisten seura. Mutta ei tarvitse kiinnostaakaan.

Tuolla ihmissulattamossa riittää että on erilainen. Ja se on paradoksaalista, että juhlapuheissa ne yläasteen opet kehottaa olemaan oma itsensä, mutta totta jumalauta jos se onkin vähän introvertti ja vaikeasti johdettavissa ryhmäpedakogisin keinoin, niin opehan voi lähteä mukaan nujertamaan.

"Kyllä me saatana armeijassakin saatiin ne kuriin, niin miksei myös yläasteella. Johtajakoulutus for the win!"

Vierailija kirjoitti:

Voit tietysti miettiä ja jopa kysyä muilta, mikä pojassa on vikana. Usein siihen, ettei huolita joukkoon on jokin syy. Jos syy on poistettavissa tai ainakin lievennettävissä, niin tukea sitä kehitystä. 

Ongelma: Sillä on ruma nenä.

Ratkaisu: Kerätään kolehti ja lähetetään nenäleikkaukseen

Fakta: Syyt eivät välttämättä ole järkeviä. Teinit osaavat kiusata monella tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

En tosiaan katsellutkaan kuin vasta nyt, onko aloitukseeni tullut vastauksia. Poika kertoi vaan, että häntä haukutaan ja sillä tavalla suljetaan pois. Ei kerro miten haukutaan ja ketkä. Sanoi myös että ei halua kertoa, koska selvittely pahentaa tilannetta. Sitä on alakoulun puolella joskus yritetty.

Pojalla on lievä asperger ja sitäkin kautta sosiaalisissa taidoissa varmasti parantamista. En tiedä miten hyvin poika osaa "olla" porukoissa, mutta minusta hän on hirmu jäykkä ajattelussaan ja kotona myös omaehtoinen. Luulisin että ei joukoissakaan kovin rento osaa olla.

Poika on vakavasti masentunut ja miettii itsemurhaa. Pojalla on hoitosuhde ja kohta kokeillaan masennuslääkkeitä. Poika kertoi, että masennuksen syille ei voi tehdä mitään eikä kertonut syitä. Mutta yhden syyn kertoi ja se oli ettei ole kavereita. Sanoi, että asia johtuu hänestä ja hän ei voi sille mitään. Siksi vähän suruissani tein aloituksen. Ei kai sille voi mitään... eihän toisia voi pakottaa ottamaan porukkaan.

-ap

Kaksi hyväksi koettua keinoa:

Avatkaa ne oman kodin ovet ja kutsukaa vieraita kaffeelle ja seurustelkaa ilman nega-arvostelua, tai menkää kuppilaan lapsi mukana.

Toinen keino on viedä lapsi harrastukseen missä on muita lapsia/nuoria.

Perheenäkin on kiva harrastaa muitten mukana, mutta se smalltalk!!

Ja minkälainen on se kodin ilmapiiri?

Voi kuulosta jonkun korvaan tyhmältä. Mutta aloittaa jokin taistelu/itsepuolustuslaji. Niissä paikoissa on kaiketi mukavaa ja ystävällistä sakkia.

Ei se ole kiusaamista, jos joku jätetään porukan ulkopuolelle, vaan kyse on siitä, että se ulkopuolelle jätetty henkilö voi käyttäytyä usein niin erikoisesti, että häntä ei hyväksytä porukkaan. Tai että hän on poikkeavan näköinen, esimerkiksi pyörätuolissa istuva henkilö, lyhytkasvuinen tai lihava. Ei laumassa elävillä eläimilläkään usein hyväksytä poikkeavaa yksilöä laumaan, vaan se tape taan tai ajetaan pois laumasta. Elleivät saalistajat ole jo sitä ennen syöneet sitä, sillä jos vaikka joidenkin kasvissyöjä eläinten laumassa yksi yksilö käyttäytyy poikkeavasti tai on poikkeavan näköinen, niin se kiinnittää helposti saalistajien huomion ja jää saaliiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiusaamisen yksi muoto nimenomaan on jättää pois porukasta. Kyllä se on ihan sama kaikilla, iästä riippumatta. Ihan varmana tuntuisi kiusaamiselta myös av-mammasta, jonka kaikki muut työkaverit menevät aina bisselle eikä kysy itseään mukaan. Tai sit siellä työpaikalla kohtelevat kyllä asiallisesti, mutta siinä kaikki. Esim toisivat kaikille muille jotain lahjoja tai kivoja yllätyksiä, mutta tälle yhdelle ei. Totta kai se on yksi kiusaamisen muoto.

Tämä ei vaan kiinnosta ketään, niin kauan kun ei satu omalle kohdalle. Useimmille ei näin käy.

Kyllä se tuntuisi ikävältä, mutta jos noin käy aina on kyllä myös peiliin katsomisen paikka.

Meillä on autisminkirjolainen lapsi. Häntä ei oteta mukaan porukoihin. Ja vaikka se vanhempana sattuu, kun se oma lapsi jää ulkopuolelle, ymmärrän hyvin miksi. Vaikka lapsen sosiaalisia ja kaveritaitoja on koitettu vahvistaa, ne eivät ole ikätasoisia. Harva jaksaa sitä, että toinen esimerkiksi sanoo toistuvasti loukkaavia asioita ihan riippumatta siitä, ettei tarkoittanut pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole kiusaamista, jos joku jätetään porukan ulkopuolelle, vaan kyse on siitä, että se ulkopuolelle jätetty henkilö voi käyttäytyä usein niin erikoisesti, että häntä ei hyväksytä porukkaan. Tai että hän on poikkeavan näköinen, esimerkiksi pyörätuolissa istuva henkilö, lyhytkasvuinen tai lihava. Ei laumassa elävillä eläimilläkään usein hyväksytä poikkeavaa yksilöä laumaan, vaan se tape taan tai ajetaan pois laumasta. Elleivät saalistajat ole jo sitä ennen syöneet sitä, sillä jos vaikka joidenkin kasvissyöjä eläinten laumassa yksi yksilö käyttäytyy poikkeavasti tai on poikkeavan näköinen, niin se kiinnittää helposti saalistajien huomion ja jää saaliiksi.

Ihan oikeasti!! Ihmisellä ja eläimellä nyt pitäisi olla pieni ero. Mutta kyllä niitä on, jotka ovat jääneet aivojen kehitykseltään suunnilleen korppikotkan tasolle. Normaalisti äly ja empatia kulkevat käsikädessä (poikkeuksena neurologiset ongelmat). Muutoin olen sitä mieltä, että ulkopuolelle jättämistä ei läheskään aina voi tulkita kiusaamiseksi. Lasten kautta on kokemusta esimerkiksi semmoisesta, että joku lapsi on ihan mahdoton käytökseltään. Valehtelee, manipuloi, uhkailee väkivallalla jne. Sitten lapsi esiintyy kotonaan syrjittynä, kun kukaan ei enää halua olla tekemisissä. Lapsi perheineen ilmoittaa opettajalle, että lasta syrjitään. Opettaja itsekin on pulassa oppilaan kanssa, mutta silti vaatii kiusaajaa ja kiusaajia tilille. Toisaalta syrjittyä saatetaan myös joskus kadehtia esimerkiksi koulumenestyksen, ulkonäön, perheen varakkuuden tai muun syyn vuoksi. Huonot kaveritaidot voivat myös olla syynä yksin jäämiseen. Parasta mielenterveyden kannalta olisi, jos koulun lisäksi on muitakin piirejä kuten harrastukset, joissa on eri porukat ja mahdollisuudet ystävystyä.

Koulun vaihto. Se auttoi meillä.

Mennä pitämän tulenkatkuinen puhuttelu kaikkien poikien päiväkodin silloiselle henkilöstölle, kun antoivat moisen tavan kehittyä. Ei korosteta, tätä kaikki on otetya a mukaan. Korostetaan, että kaikkien kanssa ei tarvitse olla, vaan saa olla kenen kanssa haluaa. Suositaan tiettyjä vanhempia ja perheitä, kuka henkilöstöstä mistäkin syystä. Oudoksutaan toisia. Ilmapiiri voi olla muutenkin huono. Luulevatko tosiaan, etteivät lapset huomaa tästä ja ota "oppia"?

Entäs äitien teettämät kaveritreffit?

Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri mutta kaikkia pitää kohdella hyvin. Ei työporukassakaan saa ketään jättää ulkopuolelle. On kyse nimenomaan siitä että vaikka koulun ulkopuolella ei oltaisikaan kavereita, luokkayhteisössä pitää kaikki ottaa mukaan. Tätä on näköjään joidenkin täällä vaikea ymmärtää.

Ei oteta joukkoon jos ei ole mielenkiintoinen?

Vierailija kirjoitti:

Ei oteta joukkoon jos ei ole mielenkiintoinen?

Se on osittain vallankäyttöä. Pienellä paikkakunnalla tosi yleistä. Vaikea päästä harrastuksissakaan mukaan, vaikka siellä roikkuukin. En usko, että mielenkiintoisuus on avain. Eikä välttämättä ole mitään vikaa mukaan pyrkijässä. Sakin henki vaan on sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuulosta jonkun korvaan tyhmältä. Mutta aloittaa jokin taistelu/itsepuolustuslaji. Niissä paikoissa on kaiketi mukavaa ja ystävällistä sakkia.

Tämä on oikeasti hyvä idea. Niitä lapsia ei myöskään kiusata, jotka harrastavat itsepuolustuslajia. Enkä tarkoita tällä nyt mitään väkivaltavaaraöyhötystä vaan semmoista tietynlaista kunnioitusta. Kunto kohoaa, saa itseluottamusta ja tätä kautta kavereita. Aikuisen on myös hyvä näyttää esimerkkiä, miten mennään luontevasti tilanteisiin, missä on ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole kiusaamista, jos joku jätetään porukan ulkopuolelle, vaan kyse on siitä, että se ulkopuolelle jätetty henkilö voi käyttäytyä usein niin erikoisesti, että häntä ei hyväksytä porukkaan. Tai että hän on poikkeavan näköinen, esimerkiksi pyörätuolissa istuva henkilö, lyhytkasvuinen tai lihava. Ei laumassa elävillä eläimilläkään usein hyväksytä poikkeavaa yksilöä laumaan, vaan se tape taan tai ajetaan pois laumasta. Elleivät saalistajat ole jo sitä ennen syöneet sitä, sillä jos vaikka joidenkin kasvissyöjä eläinten laumassa yksi yksilö käyttäytyy poikkeavasti tai on poikkeavan näköinen, niin se kiinnittää helposti saalistajien huomion ja jää saaliiksi.

Älä jaksa! Eläin ja ihminen eroavat toisistaan siten,  että ihmisellä on huomattavasti kehittyneemmät aivot. Siihen kuuluu myös sosiaalinen äly, erilaisuuden sietäminen, empatia, moraali ja ymmärrys vähänkään korkeammalla tasolla. Ei tarvitse nyt saalistajan tasolle heittäytyä. Ruokaakin saa kaupasta.

Siihen pitää NS pakottaa muut ottamaan kaikki mukaan, ketään ei saa kiusata mistään syystä ! Sama se mullakin oli ennen, kuin olin käynyt vähän yli vuoden koulua. NS normaalia koulua siis. Silloin jopa pojat ottivat NS leikkeihinsä mukaan. Sitten muutin NS vammaisten lasten ja nuorten kouluun, joka o vieläkin elos, ja sielläkin oli kiusaamista, vaikka me kaikki olimme samalla tavalla vammaisia lapsia ! Mut mä ainakin olin mieluummin yksin, ku muiden joukos, nykyään o sama tilanne. Olen nyt 49-v vammainen nainen. Kannattaa katsoa, missä o samanlaisia lapsia/nuoria, ja mennä heidän joukkoonsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tosiaan katsellutkaan kuin vasta nyt, onko aloitukseeni tullut vastauksia. Poika kertoi vaan, että häntä haukutaan ja sillä tavalla suljetaan pois. Ei kerro miten haukutaan ja ketkä. Sanoi myös että ei halua kertoa, koska selvittely pahentaa tilannetta. Sitä on alakoulun puolella joskus yritetty.

Pojalla on lievä asperger ja sitäkin kautta sosiaalisissa taidoissa varmasti parantamista. En tiedä miten hyvin poika osaa "olla" porukoissa, mutta minusta hän on hirmu jäykkä ajattelussaan ja kotona myös omaehtoinen. Luulisin että ei joukoissakaan kovin rento osaa olla.

Poika on vakavasti masentunut ja miettii itsemurhaa. Pojalla on hoitosuhde ja kohta kokeillaan masennuslääkkeitä. Poika kertoi, että masennuksen syille ei voi tehdä mitään eikä kertonut syitä. Mutta yhden syyn kertoi ja se oli ettei ole kavereita. Sanoi, että asia johtuu hänestä ja hän ei voi sille mitään. Siksi vä

Kiinnostaisiko poikaa joku kamppailulaji tms. liikunta? Liikunta jo itsessään auttaa masennukseen. Harrastuksesta riippuen saa kavereita jne. Pojalle olisi myös tärkeä puhua, että yläkoulu on hyvinkin poikkeava koulu ja elämänvaihe. Nuoret ovat hankalassa kehitysvaiheessa ja se näkyy monin tavoin. Itsellenikin yläkoulu oli tosi vaikea vaihe, vaikka sen jälkeen meni tosi hyvin. Nuori ihminen ei ymmärrä, että koulu ja elämä ei jatku samanlaisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiusaamisen yksi muoto nimenomaan on jättää pois porukasta. Kyllä se on ihan sama kaikilla, iästä riippumatta. Ihan varmana tuntuisi kiusaamiselta myös av-mammasta, jonka kaikki muut työkaverit menevät aina bisselle eikä kysy itseään mukaan. Tai sit siellä työpaikalla kohtelevat kyllä asiallisesti, mutta siinä kaikki. Esim toisivat kaikille muille jotain lahjoja tai kivoja yllätyksiä, mutta tälle yhdelle ei. Totta kai se on yksi kiusaamisen muoto.

Tämä ei vaan kiinnosta ketään, niin kauan kun ei satu omalle kohdalle. Useimmille ei näin käy.

 

Kyllä se tuntuisi ikävältä, mutta jos noin käy aina on kyllä myös peiliin katsomisen paikka.

Meillä on autisminkirjolainen lapsi. Häntä ei oteta mukaan porukoihin. Ja vaikka se vanhempana sattuu, kun se oma lapsi jää ulkopuolelle, ymmärrän hyvin miksi. Vaikka lapsen sosiaalisia ja kaveritaitoj

Järkyttävää että joku autisminkirjolaisen lapsen vanhempi voi olla tuota mieltä että on ymmärrettävää ettei lasta hyväksytä porukkaan. Noille muille täytyy tarjota informaatiota siitä mitä autisminkirjo on ja miten se näyttäytyy arjessa. Kun muut ymmärtävät että nuori ei tahallaan halua loukatta vaan hänellä on neurobiologiasta johtuvat tekijät katsoa maailmaa eri tavalla kuin muut, he pystyvät ohittamaan liian suorilta tuntuvat kommentit ja katsomaan ihmistä kokonaisuutena. 

Nuoria kuuluu kasvattaa myös sosiaaliseen vastuuseen toinen toisistaan. Nykykehitys on johtanut siihen, että vanhemmat eivät halua "kuormittaa" omia lapsiaan sosiaalisella vastuulla. Avainasemassa on menestyvät, suositut ja paljon kavereita omaavat lapset. Heillä on valta rikkoa syrjiviä käytäntöjä, ja heitä täytyy kasvattaa sitä kautta myös vastuuseen. Itselläni on tällainen lapsi ja hänen kanssaan paljon keskusteltu, miten hänen antama huomionosoitus tms. saattaa olla jollekin oppilaista itsetunnon pelastava juttu. Näiden keskustelujen myötä hän on tietoinen vastuustaan parempiosaisena ja herkistynyt asialle niin, että kokee syyllisyyttä jos osallistuu yhdessä muiden kanssa jonkun lapsen syrjintään. Ja sellainen syyllisyys on täysin tervettä.