Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nautitko elämästäsi?
Kommentit (224)
Liika persuja ja muita psykopaatteja. Ei nautinnon mahdollisuutta kun on oltava jatkuvasti varuillaan:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Kaikki muut saivat perheen. Itse erosin lapsettomana väkivaltaisista avioliitoista 30- ja 40-vuotiaana ja elämä on osaltani ohi. Uraakaan ei ole, koska halusin vain perheen, enkä sitäkään saanut.
En nauti. Perskokkareet hallituksineen ja valkokauluspsykopaatit stetoskooppeineen tekevät elämästäni t0dentuntuista helvettiharjoitusta :(
Nyt kyllä. Kasvoin köyhässä perheessä ja tiedän millaista on mennä nälkäisenä nukkumaan. Nyt pystyn työllä pitämään itsestäni, perheestäni ja vanhemmiltani huolta. Yritän myös auttaa, teen vapaaehtoistyötä ja autan naapureita Commu-sovelluksen kautta. Saan paljon energiaa sitä kun voin laittaa hyvän kiertämään.
Jotenkin pysähtynyttä elämä näin keski-ikäisenä, eikä asialle oikein itse voi tehdä mitään. Omat aikuistuvat lapset eivät tahdo päästä elämän syrjään kiinni, omille muuttamisesta puhumattakaan. Puolison terveys ei näytä osoittavan kohentumisen merkkejä, joten yhden palkalla mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti en. Olen yrittäjänä kiinni työssä joka vie kaiken aikani ja jaksamiseni. Läheiseni on kadonnut, ja kaksi lapsistani on vakavasti sairaita. Elämä on tuntunut lohduttoman vaikealta jo useamman vuoden, enkä enää jaksa edes hymyillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt nautin. Parhaillaan etelänkodin puutarhassa kuuntelen äänikirjaa ja mietin miten pitkälle olenkaan päässyt köyhästä (mutta onnellisesta) duunariperheestä 60-luvun stadissa.
Ihana rakastava mies, 4 aikuista, kouluttautunutta ja täyspäistä lasta, 3 lastenlasta - lauma jonka kohta saan tänne lomille. Rakkaita ystäviä ympärillä. Kaunis talo ja puutarha myös Suomessa
Sairauksien haittaamien työvuosien jälkeen seesteisempää nyt kun olen eläkkeellä. Rahat riittää juuri ja juuri molempien kotien ylläpitoon.
Join kupin hyvää vahvaa kahvia. Tasasta arkea, kunhan ei särkyjä niin tyytyväinen. Jaksaa olla avuksi muillekin, siitä tulee hyvä mieli.Ystävien kanssa jutella silloin tällöin nokatusten, liikuntaa myös sopivasti. Nyt hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetkittäin. Nyt nautin tästä vuoden parhaasta ajasta eli kesän alusta juuri kun puihin rupeaa tulemaan lehdet. Ja valosta. Olen hyvä nauttimaan pienistä asioista.
Mutta koko ajan painaa takaraivossa huoli ja murhe omasta taloudesta ja maailman tilasta. Elämä menee murehtiessa. Terveytenikin alkaa rapistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan täysjärkinen ei voi nauttia, ennen kuin lätkämestaruus vaihtuu ja kasarin dinosaurusten päällä metri multaa!
Olen tyytyväinen, pieninä hetkinä tunnen myös onnellisuutta. Minulla on sairauksia, mutta en roiku niissä. En ole varakas, mutta tulen toimeen ja säätelen toimeentuloani ja muuta elämääni. Säätelen myös mielentilaani, en tosiaan halua ylläpitää negatiivisia tuntoja, siinähän ei ole järkeä. Kiinnitän huomiota elintapoihini. Nykyään voin hyvin valita ajanvietteeni ja harrastukseni sekä seurani. En haikaile menneitä enkä suunnittele suuria. Ajattelen itseäni osana suurempia asioita, en kovin paljon keskity itseni miettimiseen, maailma on pullollaan mielenkiitoisia juttuja. Niistä voi valikoida monia itselle hyvää mieltä tuottavia.
En. Maailmalla ja suomessa tapahtuu kauhistuttavia asioita ja ihmiskunta halutaan jälleen tyhmentää apinoiden tasolle jota ohjastaisi ja käskyttäisi vain muutama apina. Ei kiitos
Vierailija kirjoitti:
En. Kaikki muut saivat perheen. Itse erosin lapsettomana väkivaltaisista avioliitoista 30- ja 40-vuotiaana ja elämä on osaltani ohi. Uraakaan ei ole, koska halusin vain perheen, enkä sitäkään saanut.
<3
Tämä nyt on ollut muutaman vuoden ajan testaamista kuinka tylsästä, monotonisesta ja rutiineihin kangistuneesta elämästä selvitään elämänhalua menettämättä.
Alue: Aihe vapaa
En valitettavasti kovin paljon tällä hetkellä. Jos kumppanini tulee takaisin, iloitsen taas.