Nautitko elämästäsi?

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä kyllä. Eilen oikein ajattelin, että olen todellakin nyt onnellisempi kuin olen ollut pitkään aikaan. Ura lähti uuteen suuntaan ja löysin aivan ihanan poikaystävän. Toki vähän kalvaa pelko, että pian varmaan tapahtuu jotain kamalaa, mutta tällä hetkellä nautin, kun vielä voin. 

Jos huolit koko ajan siitä, että jotain pahaa tapahtuu, niin sitä todennäköisesti tapahtuu.

Olen joskus miettinyt, että ihmiset tekevät kaikenlaista paskaa,  mutta jos kyselee selityksiä tai kritisoi erinäisiä puuhia, saa vain lisää pahaa mieltä eikä mitään selvityksiä (erityisesti parisuhteentyngissä). Sitten kun itse tekee pientäkin rikettä tai erhettä, tuntuu olevan puolelle maailmalle tilivelvollinen, kuinka kehtasi tehdä näin ja noin. En tiedä, liittyykö tämä elämästä nauttimiseen, mutta välillä minusta tuntuu, että minulla on hirveästi velvollisuuksia, mutta vähän oikeuksia. En minä kyllä haluaisikaan suhtautua siten toisiin, että "mä teen just niin tylysti sulle kuin huvittaa", mutta joskus vaan ihmetyttää, mistä tässä on kyse. Tuntuu aika kohtuuttomalta, että joku heppu voi tehdä kaikenlaista, mutta itse sitä taas nousee jonnekin pahisten pahiksiin pienestäkin jutusta. 

Päällisin puolin elämäni on kunnossa, mutta oma perheeni ei tuo minulle iloa, vain surua ja murhetta. Vaimoni saa tyydytystä ostellessaan tavaroita ja shamppanjaa juodessa. Lapseni ovat kiittämättömiä laiskureita, joita ei kiinnostaa oman elämän eteen ponnistelu.

Olen ponnistellut kaikkeni perheeni eteen ja nyt istun yksikseni ja mietin elämäni saldoa. Tekisi mieli näyttää kaikille kilometritehdasta. Taidan kohta ottaa itse sinne suunnan, miettiköön sitten elämiänsä ja pärjätköön itse.

En.

Koko elämä on pelkkää paskaa.

Nautin useimmiten. Tein tärkeimmät valinnat oikein eli hankin sopivan määrän ( kaksi) lapsia minulle sopivan puolison kanssa ja kouluttauduin työllistävälle alalle ja sain siksi mielekkään kohtuullisesti palkatun työn ja osittain edellisiin liittyen saan asua haluamassani asunnossa. Asioissa, jotka eivät johdu valinnoistani, minulla on käynyt hyvä tuuri eli olemme kaikki terveitä. Arjessa on tietysti paljon ikäviäkin asioita, mutta enemmän hyvää ja pienistä asioista onni koostuu.

Painoin kyllä.

Olen selvinnyt paljosta. Ensimmäisen kerran elämässä tunnen olevani tasapainossa. On katto pään päällä, vettä saa hanasta, nälkää ei näe, on vierelläni ainutlaatuinen ihminen kaikkien näitten vuosien jälkeen, ja hänellä menee opiskelut mukavasti, myös henkisesti voi hänkin paremmin.

Voisin toki keskittyä negatiivisiin asioihin; niitä tottakai on tässä maailmassa enemmän kuin hyviä asioita, mutta oman oloni vuoksi suljen meidän elämän, tässä asunnossa, omaan kuplaansa, jossa on hyvä olla. Toki se menee rikki välillä, tämäkin sivusto on sellainen missä ei pitäisi käydä, mutta uteliaisuuttani tulin katsomaan mitä ihmisillä on asiaa. Virhehän se oli. Juu. Heihei.

En nauti elämästä. En tiedä mitä nauttiminen edes tarkoittaa. Tai ilo tai mielihyvä tai mielenkiinto tms.

Joka ikinen aamu kun herään niin kysyn itseltäni "miksi täytyy herätä? miksi täytyy nousta sängystä? miksi täytyy elää?"

No, nousen sängystä ja teen päivittäiset rutiinini, työni,... ja koko päivän mielessäni on vain "miksi täytyy elää?" Parit vuosikymmenet tätä on jo takana.

Lääkärillä ja psykologilla kävin ja olen kuulemma terve, ei mielenterveysongelmaa, terapia olisi kuulemma aivan turhaa. Joten kai se sitten vain on niin että mitään syytä elää ei ole. Jos ei mistään pidä eikä mitään arvosta niin sitten se vain on niin että mistään ei pidä eikä mitään arvosta.

Miksi elän? Miksi kirjoitin tämän? Miksi teen yhtikäs mitään? Miksen vain pysty itsemurhaan?

Nautin. Juuri olen erikseen pysähtynyt miettimään viime päivinä kuinka onnellinen olen. Muutin ulkomaille suurkaupunkiin ja välillä on ihan surrealistista millaista elämäni on nykyään. Toki arki on joka paikassa arkea, mutta työni täällä on niin paljon mielenkiintoisempaa ja haastavampaa kuin Suomessa. Sen lisäksi arkeen kuuluvat asiat kuten lempibändin konsertissa tai kuuluisassa museossa käymiset, joista en Suomessa asuessa olisi osannut edes unelmoida. Elämäni on nyt niin paljon rikkaampaa kuin ennen, arki koostuu aivan uskomattomista asioista.

Kyllä nautin.

Rakkailla ihmisillä on asiat kohtuu hyvin, toisilla jotkin asiat ovat toki hitusen paremmin kuin toisilla.

Ei ole isompia terveyshuolia.

Vakityö ja palkalla tulee toimeen niin että on kohtuuden nimissä rahaa tehdä mieluisia asioita ja jää vielä jotain säästöönkin.

Vierellä on rakas mies, ystäviä ja ihana perhe, joiden kanssa vietän paljon aikaa tehden asioita joista nautimme.

Elämäni on siis oikein mallillaan.

Mahtavat kelit, aurinko paistaa ja lämmittää, linnut laulaa, ulkona tuoksuu vastaleikattu ruohikko, liikun paljon luonnossa ja ihastelen järvimaisemia, syön pehmistä, vaunuilen puistoissa, lapsi hymyilee, istutaan ruohikolla, luen hyvää kirjaa, lenkkeilen, tehdään retkiä, käydään kahvilassa... Joka aamu herään miettien mitä kivaa voisi täänään tehdä. Kirjoitin oikein listankin, jota toteutan päivä päivältä. Yritän ottaa kaiken irti jokaisesta elämäntilanteesta ja vuodenajasta. Nautin jokaisesta päivästä ja yritän luoda hyviä lapsuusmuistoja lapselleni. Dokumentoidaan ohikiitävät, mutta onnelliset hetket valokuvilla, jotka menee sitten lapsen valokuvakirjaan, muistutukseksi rennosta ja taianomaisesta lapsuudesta.

Kyllä nautin. Olen köyhä,töitä ei ole,terveys reistaa,mutta olen kiitollinen että olen elossa,tänään suht kivuton ja kykenevä lähtemään lasten kanssa ulos. Lapset ovat ihania ja rakastan olla äiti.

En nauti.. Opiskelen alaa jota en tunne omaksi, vaikka siitä toki voi olla hyötyä myöhemmin (kansainvälinen kauppa, amk), voisin helposti vaihtaa alaa jonnekkin muualle, haluan jotain toiminnallisempaa ja vastuullisempaa, poliisin ammatti, ensihoitaja ja muut hommat jossa pääsee tekemään houkuttelisi. En ole tyytyväinen elämääni noin muutenkaan.. Vähän ystäviä, en pidä työstäni. Jotain muutosta täytyy tehdä ja se alkaa kyllä alan vaihdosta.

Vierailija kirjoitti:

En nauti elämästä. En tiedä mitä nauttiminen edes tarkoittaa. 

Otin tuosta viestistäsi nuo muut pois, koska niihin en samaistu. Mutta olen miettinyt tätä samaa. Mitä se nauttiminen edes on? Minusta tuntuu, että niillä palikoilla, joita elämään voin vielä saada, en tule ikinä nauttimaan elämästä täysin rinnoin. Mulle nauttiminen on jotain sellasta, että kaikki perusjutut on kohdillaan eikä ole mitään suuria murheita. Itse olen lapseton ja lapsettomaksi jään, joten ei nyt ihan ole olo, että nyt kävi näin ja nyt vaan sit nautin elämästä ilman lapsia. Juuh, vanhuuskin varmaan tosi mukavaa, kun kukaan ei soittele eikä käy katsomassa eli eiköhän tässä tavallaan se pahin osuus ole vielä edessäpäin. 

Voi siis olla, että siinä missä minä ilmaisisin, että "ihan ok", niin joku jo sanoittaisi vastaavan oman tilanteensa niin, että "nautin!". En ole ehkä kovin voimakkaiden tunneilmaisujen ystävä muutenkaan.

E N

EN

EN EN EN EN EN EN EN EN

ITKU.

En nauti. Terveysmurheita ja akka vittuilee. Töiden suhteen menee ihan ok, olen työssäni hyvä ja arvostettu tekijä. Sydämeni nainen asuu ulkomailla. 

up

Olen varmaan jotenkin hullu, sillä nautin, vaikka moni asia elämässäni on muiden mielestä päin peetä. 

Mutta nautin ja rakastan elämää 

En ole juurikaan elämässäni onnistunut missään, mutta nautin pienistä asioista ja sen myötä myös elämästäni.

En ole juurikaan elämässäni onnistunut missään, mutta nautin pienistä asioista ja sen myötä myös elämästäni.

Nautinhan minä.