Lue keskustelun säännöt.
Mies ei anna lähteä opiskelemaan, mulla ei ole mitään muuta koulutusta kuin lukio:(
08.05.2018 |
Lukion jälkeen reissailin ja opiskelin avoimessa. Pääsin sisälle yliopistoon, mutta ala ei tuntunut omalta, joten jäi kesken kandivaiheessa.
Sitten jämähdin töihin ja tapasin mieheni. Nyt olen jo 33-vuotias ja heräsin siihen, että en halua viettää näin loppuelämääni! Työ on tosi raskasta ja puuduttavaa kolmivuoroa ja olen melko kyllästynyt elämääni ja tilanne masentaa. Muuta järkevää työtäkään en voi oikein saada, kun ei ole mitään tutkintoa. Tai voisihan sitä johonkin muuhun yhtä kurjaan työhön päästä, mutta eipä se oikein auta tilannetta.
Haluaisin opiskelemaan, mutta mieheni on tätä vastaan. Emme voi kuulemma moneen vuoteen tehdä mitään, ostaa asuntoa ym. jos ryhdyn opiskelijaksi, lapset jää tekemättä ja kaikki kuulemma romuttuu päin helvettiä.
Oon tosi hankalassa tilanteessa. Työssäni en jaksa ja haaveenani on tutkinto (amk). Ilman koulutusta en tule pääsemään ikinä ns. parempiin hommiin. Oikeastaan palo opiskella juuri nyt on todella kova. Haluan eteenpäin elämässäni, mutta toisaalta se tarkoittaisi miehelle isoja myönnytyksiä. Ja se lapsenhankinta lykkääntyisi tietty. Mutta näin en voi jatkaa. Enkä halua velkaantua nyt, sillä se pakottaisi minut jäämään tähän työhön ja vielä vaikeampi lähteä kouluun.
Mitä tekisitte?
Kommentit (45)
No jos miehelle on tärkeintä että olet siinä suhteessa ensisijaisesti rahoittaja ja talouden jakaja niin kannattaa miettiä, että onko se sitten niin iso juttu jos tuollaisen miehen kanssa jää lapset saamatta ja asunnot ostamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei miehelläsi ole oikeutta estää suunnitelmiasi. Katkeruus tulee mukaan kuvioihin sitten myöhemmin, jos et tee kuten haluat.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluatte täysin eri asioita niin valitettavasti ero taitaa olla järkevä ratkaisu. Ettei sitten viiden tai kymmenen vuoden päästä toisen tarvitse olla katkera
Juuri näin. Tavallaan teistä kumpikin on oikeassa mutta kompromissi taitaa käytännön tasolla olla mahdoton. Opiskelun hinta voi olla ero. Ehkä se on sen arvoista, ehkä ei.
Voiko lasta yrittää vaikka opiskelisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskele lähihoitajaksi? Ja töihin semmoseen paikkaan, mikä on auki vaan aamu 8 ja päivä 17 välillä.
Ei sun miehelläs ole mitään oikeutta estää sun opiskelua. Toki tuo lasten sovittaminen opintokuvioihin voi olla vähän haastavaa, mutta onnistuu kyllä. Asuahan voi vuokrallakin kunnes saa opinnot päätökseen ja sen työpaikan. Siis jos omistusasunto on se kynnyskysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ainoa oikea vaihtoehto on lähteä opiskelemaan. Tällaiseen asiaan et tarvitse miehesi lupaa. Nyt olet kuitenkin nuori vielä. 10 vuoden päästä opiskelemaan lähteminen voi tuntua vielä vaikeammalta.
Jos sinä haluat opiskella niin sinä opiskelet. Miehelläsi tai kenelläkään muulla ei ole mitään nokan koputtamista asiaan. Kannattaa harkita, onko lisääntyminen tuon miehen kanssa järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko aloittaa opiskelut avoimessa etäopiskeluna työn ohessa? Sillä saisit lyhennettyä varsinaista opkskeluaikaa. Samalla varmistuisi, että haluat opiskella juuri sitä alaa.
Ei opiskelu ja lapsi ole toisensa poissulkevia asioita. Vanhempianvapaan jälkeen lapsi päiväkotiin ja itse opintojen pariin.
Mutta noin yleiseti ottaen jättäisin lapset tekemättä ja asunnot ostamatta noin epäkannustavan miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli haitko yhteishaussa opiskelemaan vai et? Provohan tämäkin, typerä kysymyskin taas lopussa. Kokeile uudestaan sitten kun koulujen haut ovat auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli haitko yhteishaussa opiskelemaan vai et? Provohan tämäkin, typerä kysymyskin taas lopussa. Kokeile uudestaan sitten kun koulujen haut ovat auki.
Näitä asioitahan ei voi pohtia hakuajan ulkopuolella. Sehän olisi järjetöntä!
Jos haluat lapsia, niin nyt olisi sopiva aika. Silloin kannattaisi jatkaa nykyisessä työssä. Mutta jos taas valitset opiskelun, niin taitaa mennä kaikki uusiksi tai ainakin voit varautua, että kaikki muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluatte täysin eri asioita niin valitettavasti ero taitaa olla järkevä ratkaisu. Ettei sitten viiden tai kymmenen vuoden päästä toisen tarvitse olla katkera
Juuri näin. Tavallaan teistä kumpikin on oikeassa mutta kompromissi taitaa käytännön tasolla olla mahdoton. Opiskelun hinta voi olla ero. Ehkä se on sen arvoista, ehkä ei.
Ei välttämättä, jos tahtoa löytyy, kompromisseja toki pakko tehdä. Onko pakko ostaa asunto juuri nyt heti? Eikö voi odottaa muutamaa vuotta? Amk-tutkinnot kestävät sen max. 3-4 vuotta, nopeamminkin voinee tehdä. Se on aika lyhyt aika kolmekymppisen ihmisen elämässä.
Voihan sitä lastakin yrittää opintojen aikana, ei ole pakko myöskään olla 2-3 vuotta kotona hoitamassa lasta. Voi palata piankin opintojen pariin. Opinnot joustavat helpommin kuin työelämä.
Nyt on aika hyvä hetki opiskella, jos meinaa. Jos on halu opiskella ja työ pännii, niin voi olla, että vanhempana vielä kaduttaa kouluttamattomuus. Lisäksi joku tutkinto on hyvä olla nykypäivänä. Kouluttamattomille jää ne raskaimmat ja pienipalkkaisimmat hanttihommat monesti. Jaksatko kätvisyellä sellaisissa eläkeikään asti?
Neuvotelkaa.
Mies estää = mies ei halua maksaa kaikkea viittä vuotta kun toinen lähtee taas vähän kokeilemaan opiskeluja ja jättää mahdollisesti lapset saamatta. Ottakaa vastuu elämästänne mammat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli haitko yhteishaussa opiskelemaan vai et? Provohan tämäkin, typerä kysymyskin taas lopussa. Kokeile uudestaan sitten kun koulujen haut ovat auki.
Näitä asioitahan ei voi pohtia hakuajan ulkopuolella. Sehän olisi järjetöntä!
Järjetöntä jotain parisuhdetta nyt on miettiä, suurin osa koulutuksista alkaa syksyllä, eli seuraava mihin ehtisi on s2019... Kerkee tehdä vaikka lapsen tässä välissä.
Miksi monet ihmiset tekevät nykyään päätöksiä vasta lähes 35v iässä, mitkä pitäisi olla tehtynä jo parikymppisenä?
Koita tuossa nyt sitten aloittaa sekä työuraa nollasta että perustaa perhettä, kun ikää on jo 40 ja biologisesti on isoäidin iässä.
Jos haluatte täysin eri asioita niin valitettavasti ero taitaa olla järkevä ratkaisu. Ettei sitten viiden tai kymmenen vuoden päästä toisen tarvitse olla katkera