Miksi koulussa juostaan Cooperin testi?

En osallistu mihinkään kun en saa päättää kaikesta ja olla automaattisesti paras.

Cooperin testi on jäänyt koulun liikkatunneilta mieleen pakkojuoksutuksena. Mitään hyötyä siitä ei ole ollut myöhemmässä elämässä. N47

Me jouduimme yläasteella uimaan Cooperin, ei saatu juosta. Ja koska se oli Cooperin testi, niin vaikutti numeroon. Otti päähän, koska olen aina inhonnut uimista ja olenkin siinä melko heikko (osaan uida, mutta hitaasti), kun taas juoksemisessa olin ryhmän kärkikastia. Uimareille tämä taas oli hyvä juttu, saivat korotusta numeroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kyllä kieltämättä jäi jonkinlainen trauma kouluajoilta kun juostiin cooper, ja olin muistaakseni hunoin tai toiseksi huonoin koko porukasta. Mulla oli tosi huono kunto, olin muutenkin arka ja en kovin hyvä liikunnassa (koska kukaan ei koskaan tsempannut mua). Hävetti hirveästi se cooper. Nyt aikuisena jotenkin olen löytänyt liikunnan ilon, harrastan montaa eri urheilulajia ja olen huomannut että olen sittenkin hyvä liikkumaan.

Sama minulla. En ollut testin huonoimpia, mutten parhaastakaan päästä - kamalat muistot siitä kokemuksesta silti on. Liikunnanope lyttäsi minua jatkuvasti ja aloin itsekin uskoa, että olen yksinkertaisesti vain surkea liikunnassa. Vasta mieheni on nyt myöhemmin saanut minutkin nauttimaan liikunnasta ja näyttänyt, että olenkin siinä oikeastaan ihan hyvä.

Mitään järkeä tuossa testissä en kyllä nähnyt silloin, enkä edelleenkään.

Jäänyt myös mieleen erityisesti yläasteen liikuntatunneilta, että miksi open pitää v..tuilla siinä samalla. Lukujärjestyksessä on liikuntaa, joten oppilaat tulevat paikalle ja sitten saa kuulla pään aukomista, käsittämätöntä.

Olisinpa tajunnut Cooperintestin merkityksen jaksamisessani ajoissa.

T. N50

Vierailija kirjoitti:

Katselin juuri koiraa ulkoiluttaessa kun nykynuoret vastustivat liikuntaa. Ensin juostiin porukalla jumppamaikan johtamana, yksi kilometri ja sitten piti juosta omaan tahtiin kolme kilometrin kierrosta. Korkeitaan viisi lasta juoksivat asiallisesti ja muut vaan vikuroivat laiskasti vastaan ja kieltäytyivät juoksemasta. Nuo viisi vaikuttivat virkeiltä ja loput todella aneemisilta. Syy aneemisuuteen näyttää olevan liikunnan puute. Testin tarkoitus on juosta eikä niinkään sijoittua, osa ei suostunut juoksemaa kuin kaksi kierrosta pitkin hampain ja osa käveli vain kaksi kierrosta. Voittaja ohitti jo toisella kierroksella suurimman osan ja tuli maaliin ennen kuin moni oli päässyt etenemään edes yhtä kierrosta. Ihmettelin kuinka huonossa kunnossa lapset ovat. 

Jos on huono liikunassa olisi syytä tehdä asian eteen parannus, ihan oman hyvän olon vuoksi. On paljon mukavampaa pystyä toimimaan kuin valittaa laiskuuttaan.

Minkäänlaista vittuilua ei ope harrastanut pelkkää kannustusta, silti osa ei tajunnut omaa parastaan.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ovat ylimielisiä ihmisiä ne, joille liikunta on helppoa.

Tai sitten huonokuntoiset alemmuudentuntoisia?

Itse 14- vuotiaana kapinallisena kieltäydyin juoksemasta ja kävellä löntystelin sen ajan. Samoin kieltäydyin hiihtokisoista jotka silloin olivat pakollisia. Ei kaduta. Koululiikunnassa voisi keskittyä enemmän arkiliikunnan ja hyvän olon tukemiseen, oman itsetunnon se vain lannisti. Myös urheilupäivät voisi lopettaa.

En juokse edelleenkään, pelaa joukkuepelejä tai käy ryhmäliikunnassa, kiitos koululiikunnan. Kävelylenkit koiran kanssa ovat minun juttuni.

N45

Jos joku on jokaisessa lajissa/aiheessa aina viimeinen ja huonoin, niin eikö silloin voitaisi kieltää kaikki testit ja kokeet? Jos minä olen huono vaikka matematiikassa, niin pitäisikö silloin kieltää kaikki matematiikan pakolliset kokeet?

Cooperin-testi mittaa kohtuullisen hyvin kuntoa ja juoksukestävyyttä, joten sen avulla voidaan helposti arvostella osallistujien kunto. Ei ole tietenkään täydellinen ja tasapuolinen testi, mutta parempaakaan (ilmaista) testiä ei taida olla tarjolla?

Vierailija kirjoitti:

Jos joku on jokaisessa lajissa/aiheessa aina viimeinen ja huonoin, niin eikö silloin voitaisi kieltää kaikki testit ja kokeet? Jos minä olen huono vaikka matematiikassa, niin pitäisikö silloin kieltää kaikki matematiikan pakolliset kokeet?

Cooperin-testi mittaa kohtuullisen hyvin kuntoa ja juoksukestävyyttä, joten sen avulla voidaan helposti arvostella osallistujien kunto. Ei ole tietenkään täydellinen ja tasapuolinen testi, mutta parempaakaan (ilmaista) testiä ei taida olla tarjolla?

Kuten sanottu aiemmin useasti, cooperin testiä varten EI HARJOITETA koulussa joten et voi verrata matikkaan. Sitä harjoitellaan kymmeniä tunteja ennen koetta ja kokeessa on ne alueet mitä on opeteltu. Liikunnantunnilla tehdään mitä sattuu lajeja, ja sitten heitetään teinit juoksemaan. Ei järkevää eikä loogista.

Jos liikunnantunnin tulisi oikeasti olla järkevää ja kunnonkohotukseen tähtäävää, sen pitäisi alkaa yksilöllisen kuntosuunnitelman tekemisestä ekalla tunnilla ja sitten systemaattisesti kohottaa jokaisen oppilaan kuntoa tekemällä samanlaisia aktiviteetteja usein, joissa etenemistä voidaan selkeästi mitata. Ja en tällä tarkoita että joka liikunnantunnilla vedetään cooperia ja sitten katsotaan paraneeko tulos...

T. Personal trainer

Vierailija kirjoitti:

Cooper on ylivoimainen kuntomittari. Ja tarkka. Jos juoksee 2400m siinäkin on jo iso ero 2700m juoksevaan. Poikkeuksetta pullukan raja on 2500m. Voi joku mennä yli, joku alle... mutta hyvä raja se on.

Mikä ihmeen pullukan raja? :D Voi hyvänen aika nyt taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Cooper on ylivoimainen kuntomittari. Ja tarkka. Jos juoksee 2400m siinäkin on jo iso ero 2700m juoksevaan. Poikkeuksetta pullukan raja on 2500m. Voi joku mennä yli, joku alle... mutta hyvä raja se on.

Mikä ihmeen pullukan raja? :D Voi hyvänen aika nyt taas.

Kieltämättä nauratti.

Olin itse 66 kg 178cm kun pääsin hädin tuskin 2500m intissä 6kk harjoittelun jälkeen.

T. Se astmaatikko

Minäpä kysyn, olen koulussa töissä.

Se on yksi helpoimmista tavoista antaa numero, kun ei tarvitse arvioida taitoja vaan katsoo miten pitkän matkan on juossut.

Vierailija kirjoitti:

Minäpä kysyn, olen koulussa töissä.

No koulun puolestahan se vastaus on selkeä.

”Se on opetussuunitelmassa”

Höhöö

Kirjoitinkin jo tänne että cooperin testistä jäi traumat ja vasta aikuisena löysin liikunnan ilon. Jäin seuraamaan ketjua ja täällä on mielestäni paljon hyviä kommentteja.

Minun mielestä on ihan hyvä, että koulussa seurataan lasten ja nuorten kuntotaso. Voisiko sitä kuitenkin jollain tapaa muuttaa yksilöllisempään suuntaan, sellaiseen, että seurataan vaikka sitä omaa kehitystä. Sitä cooperiakin voi siellä koulussa juosta, mutta voisihan sitä juoksutekniikkaa ensin harjoitella, ja opettaja antaa vinkkejä että miten saadaan itsestä kaikki tehot irti. Meillä ainakin aikanaan opettaja oli sillä mielellä että siitä vaan rykäsette niin lujaa kun pääsette.

Liikunta ja kehonhallinta on mielestäni kuitenkin eri asia kuin muut perinteiset oppiaineet, kuten vaikka matematiikka tai äidinkieli. En oikeastaan osaa edes selittää nyt miten ajattelen asian, mutta liikunnassa olet jotenkin enemmän ihan vaan oma itsesi, kaikkine vikoinesi ja heikkouksinesi. Ihmiset myös yleensä tekevät sellaisen oletuksen, että jos olet liikunnallinen, on sinulla myös kaunis vartalo ja näytät hyvältä, ja jos et ole kovin liikunnallinen, vartalosi ei ole kaunis etkä näytä niin hyvältä. Ihan niinkuin täälläkin palstalla ja tässäkin ketjussa, että on kyllä pullukka jos ei juokse ainakin sen ja sen verran. Kaikki tällaiset asiat ovat juurikin siinä teini-iän kynnyksellä ja teini-iässä todella arkoja, ei sitä aikuinen ymmärrä.

En ole koululiikuntaa tai cooperintestiä vastaan. Molemmissa vaan on mielestäni vielä kehitettävää :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpä kysyn, olen koulussa töissä.

No koulun puolestahan se vastaus on selkeä.

”Se on opetussuunitelmassa”

Höhöö

Ei ole uudessa opsissa.

Vierailija kirjoitti:

Minäpä kysyn, olen koulussa töissä.

Ei Cooperin testi missään opetussuunnitelmassa ole. Ainakaan valtakunnallisessa. Koulukohtaisessa voikin jo olla.

Vastaus oli että koska sen suorittaminen on osa numeroa. 

Tosi reilua. Siis se litanja mitä sanotaan arvioinnin perusteissa, että oppilaan tulee olla tunnilla oikeissa varusteissa oikeaan aikaan oikealla asenteella ja tehdä parhaansa on ihan kukkua. Miten koulussa voi saada arvioinnin asiassa jonka hyvän suorittamisen kriteerit eivät välttämättä täyty tuntityöskentelyllä eikä niitä voi opettaa? Oppilas joko on hyväkuntoinen tai ei ole. Ei sitä parilla liikuntatunnilla kuntoa hankita. 

Taito- ja taideaineista arviointi pois! Tai hyväksytty/hylätty korkeintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpä kysyn, olen koulussa töissä.

No koulun puolestahan se vastaus on selkeä.

”Se on opetussuunitelmassa”

Höhöö

Ei ole uudessa opsissa.

Eli maailma on mennyt eteenpäin sitten lapsuuteni.

Hyvä tietää.

Vierailija kirjoitti:

Katselin juuri koiraa ulkoiluttaessa kun nykynuoret vastustivat liikuntaa. Ensin juostiin porukalla jumppamaikan johtamana, yksi kilometri ja sitten piti juosta omaan tahtiin kolme kilometrin kierrosta. Korkeitaan viisi lasta juoksivat asiallisesti ja muut vaan vikuroivat laiskasti vastaan ja kieltäytyivät juoksemasta. Nuo viisi vaikuttivat virkeiltä ja loput todella aneemisilta. Syy aneemisuuteen näyttää olevan liikunnan puute. Testin tarkoitus on juosta eikä niinkään sijoittua, osa ei suostunut juoksemaa kuin kaksi kierrosta pitkin hampain ja osa käveli vain kaksi kierrosta. Voittaja ohitti jo toisella kierroksella suurimman osan ja tuli maaliin ennen kuin moni oli päässyt etenemään edes yhtä kierrosta. Ihmettelin kuinka huonossa kunnossa lapset ovat. 

Jos on huono liikunassa olisi syytä tehdä asian eteen parannus, ihan oman hyvän olon vuoksi. On paljon mukavampaa pystyä toimimaan kuin valittaa laiskuuttaan.

Henk.koht. Ei ongelmaa juosta juoksumatolla vaikka 20km, mutta jos mut laitettaisiin näin siitepölyaikaan ulos juoksemaan tuollainenkin matka, niin minä vasta aneemiselta näyttäisinkin (olisin kirjaimellisesti tukehtumassa)

Vähän ohis ehkä...