Miksi koulussa juostaan Cooperin testi?

Minä en ottanut koko testiä vakavasti. Minusta se oli naurettava. Olin kiinnostunut ihan muista jutuista, en jostain verenmaku suussa kilpailusta ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten. Ei kaikki voi olla kaikessa hyviä. Eihän tuo cooperin testi ole yhtään sen kummempi asia kuin vaikka biologian koe, kummassakaan ei pärjää jos ei ole valmistautunut.

Liikunta on eri. Siinä ne taidot pitäisi olla ihmisessä syntymälahjana. Ei niitä voi opetella.

Mitä? Fyysistä kuntoa ei kukaan saa lahjaksi, se hankitaan aina harjoittelmalla. Toiset ovat vain lahjakkaampia kuin toiset.

Terveyden tähden kirjoitti:

Onhan se ihan hirveää, jos yritetään huolehtia lasten terveydestä. On nimenomaan tärkeää havaita ne lapset, joilla kunto on heikko.

Me kaikki - hoikat ja läskit - tarvitsemme liikuntaa, jotta verenkierto- ja hengityselimistö pysyy kunnossa. Ne kun ovat rakentuneet sellaisiksi, että liikunta pitää ne terveenä. :)

Havaita, että voi kirjoittaa siitä uutisen. Koska mitään apua siitä ei ole. Minä olen lapsena ja nuorena liikkunut ja mennyt paljon mutta kunto oli siitä huolimatta heikko. Fyysinen suorituskyky ei ollut oikein mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihasin koulussa cooperia vaikka nykyisin harrastan liikuntaa todella paljon, kun olen löytänyt omat lajini.

Astmastani johtuen olin aina alakynnessä muihin verrattuna noissa kestävyyslajeissa, v”tutti se puolueellisuus ja ettei tuollaisia eroja otettu huomioon laisinkaan. Ja en ollut ylipainoinen ollenkaan, päinvastoin.

Intissäkin lenkkeilin ihan koko ajan väkisin ja silti lopputestissä ei mennyt kuin 2500, elämäni paras. Ketjupolttajatkin vetivät enemmän. Paskaa paketissa.

M36

Siinä mitataan vain sitä, kuinka pitkän matkan juoksee 12 minuutissa. On tietenkin selvää että astmaisen tai yksijalkaisen on vaikea pärjätä. Mutta kyseessä ei ole special olympics.

Ei siinä ihmisarvoa mitata. Vain juoksukestävyyttä.

Sanomasi on kylmän loogista aikuisen näkökulmasta, mutta ikävä kyllä vielä kasvavan lapsen tai teinin näkökulmasta se voi hyvinkin vaikuttaa siihen omanarvontuntoon koko elämän. Mutta tämän jo tiesitkin (toivottavasti).

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten. Ei kaikki voi olla kaikessa hyviä. Eihän tuo cooperin testi ole yhtään sen kummempi asia kuin vaikka biologian koe, kummassakaan ei pärjää jos ei ole valmistautunut.

Biologian koe ei mittaa sitä, miten oppilas suoriutuisi maailman johtavissa tutkimuslaitoksissa vaikkapa tutkimuksen tekemisessä (esim. tasoa Nasa). Siispä myöskään liikunnassa ei pitäisi mitata, miten oppilas vertautuu ammattilaisurheilijoihin. En nyt väitä, että liikunnassa pitäisi olla "kirjatenttejä", mutta arviointia voisi vähän uusia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten. Ei kaikki voi olla kaikessa hyviä. Eihän tuo cooperin testi ole yhtään sen kummempi asia kuin vaikka biologian koe, kummassakaan ei pärjää jos ei ole valmistautunut.

Liikunta on eri. Siinä ne taidot pitäisi olla ihmisessä syntymälahjana. Ei niitä voi opetella.

Mitä? Fyysistä kuntoa ei kukaan saa lahjaksi, se hankitaan aina harjoittelmalla. Toiset ovat vain lahjakkaampia kuin toiset.

En minä kyllä aina sitä ”lahjakkuudeksi” kutsuisi vaan ihan geneettisistä fyysisistä asioista kyse.

Esim. isoraaminen teini voi jo 15-vuotiaana nostaa penkistä 100kg ihan siksi että hänet on siunattu sellaisella fyysisellä rakenteella. Itselläni kesti 25-vuotiaana yli vuoden treenata että pääsin sille tasolle. Samaa voi sanoa juoksusta joidenkin kohdalla, ei siinä mitään lahjakkuutta/taitoa tarvita vaan joillakin on luonnostaan parempi hapenottokyky jo.

T. Nykyinen voimanostaja

Me juostiin Cooper viime syksynä. Sain tulokseksi 2200m eli 9-. Ei ole kamalan huono, tiedetään, mutta se itse juokseminen oli ihan kamalaa. Puolet luokasta juoksee, toinen puoli merkitsee kierroksia ja opettaja huutelee aikoja. Oli ihan kamalan stressaavaa kuulla ne huudot "5 minuuttia jäljellä" samalla kun muut luokkalaiset ohittaa jo toista kertaa, ja luokkalaiset huutaa "hyvä Maija", muttei koskaan mun nimeä. Tuntui että oon niin huono ja laiska, että oisin voinu kuolla siihen kentälle.

13v tyttö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihasin koulussa cooperia vaikka nykyisin harrastan liikuntaa todella paljon, kun olen löytänyt omat lajini.

Astmastani johtuen olin aina alakynnessä muihin verrattuna noissa kestävyyslajeissa, v”tutti se puolueellisuus ja ettei tuollaisia eroja otettu huomioon laisinkaan. Ja en ollut ylipainoinen ollenkaan, päinvastoin.

Intissäkin lenkkeilin ihan koko ajan väkisin ja silti lopputestissä ei mennyt kuin 2500, elämäni paras. Ketjupolttajatkin vetivät enemmän. Paskaa paketissa.

M36

Siinä mitataan vain sitä, kuinka pitkän matkan juoksee 12 minuutissa. On tietenkin selvää että astmaisen tai yksijalkaisen on vaikea pärjätä. Mutta kyseessä ei ole special olympics.

Ei siinä ihmisarvoa mitata. Vain juoksukestävyyttä.

Sanomasi on kylmän loogista aikuisen näkökulmasta, mutta ikävä kyllä vielä kasvavan lapsen tai teinin näkökulmasta se voi hyvinkin vaikuttaa siihen omanarvontuntoon koko elämän. Mutta tämän jo tiesitkin (toivottavasti).

Ja miten tämä nyt poikkeaa mistä tahansa harjoitustyön palautteesta, koulu koesta, arvosanasta, sisäänpääsy koesta, työhaastattelusta, palkka neuvottelusta, myynti työstä, treffeille kysyminen.

Ihan oikeasti, elämässä tulee onnistumisia ja epäonnistumia. Mitä aiemmin lapsi oppii sitä, ja oppii käsittelemään niitä, ja ottaa opikseen sitä parempaa. Urheilu suoritus ei ole mitä poikkeus tässä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, minkä ihmeen takia kaikki juoksevat? Eikö sitä voisi laittaa valinnaiseksi, koska monet painottavat ihan muita aineita opinnoissaan. Pitääkö siitäkin sitten saada se ilmoitus, että "kyllä, olet hyvin heikko tässäkin".

Ei ne lapset valitse koulussa mitä opiskellaan. Siellä on muutama valinnainen ja loput on pakollisia. Tämä on yksi niistä samoin kuin ruotsi tai matikka. 

Tässä kohtaa voisi tietysti kysyä, että miten tätä voi testata, kun tähän ei ole ollut harjoitusta koulun taholta. Eli sama asia kuin laulukoekin, jos sellainen vielä koulussa on. Ei ruotsinkaan kokeessa voi tentata jotain mitä ei ole opetettu. Saman pitäisi päteä tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten. Ei kaikki voi olla kaikessa hyviä. Eihän tuo cooperin testi ole yhtään sen kummempi asia kuin vaikka biologian koe, kummassakaan ei pärjää jos ei ole valmistautunut.

Biologian koe ei mittaa sitä, miten oppilas suoriutuisi maailman johtavissa tutkimuslaitoksissa vaikkapa tutkimuksen tekemisessä (esim. tasoa Nasa). Siispä myöskään liikunnassa ei pitäisi mitata, miten oppilas vertautuu ammattilaisurheilijoihin. En nyt väitä, että liikunnassa pitäisi olla "kirjatenttejä", mutta arviointia voisi vähän uusia.

Ihme narinaa. Kestävyysurheilijat vetää sellaisia tuloksia, että kouluissa sellaisista ei edes uneksita. Maratoonari Kenenese Bekele on juossut cooperissa 4750 metriä.

Pitää olla muiden syiden takia huono itsetunto jos cooperi on noin traumatisoiva.

Vierailija kirjoitti:

Me juostiin Cooper viime syksynä. Sain tulokseksi 2200m eli 9-. Ei ole kamalan huono, tiedetään, mutta se itse juokseminen oli ihan kamalaa. Puolet luokasta juoksee, toinen puoli merkitsee kierroksia ja opettaja huutelee aikoja. Oli ihan kamalan stressaavaa kuulla ne huudot "5 minuuttia jäljellä" samalla kun muut luokkalaiset ohittaa jo toista kertaa, ja luokkalaiset huutaa "hyvä Maija", muttei koskaan mun nimeä. Tuntui että oon niin huono ja laiska, että oisin voinu kuolla siihen kentälle.

13v tyttö

Mä muistan ton tunteen. Tunsin itseni jotenkin huonommaksi kun ne sporttitytöt :) Ei kuitenkaan kannata verrata itseään muihin. Vertaa vaikka itseensä ja yrittää ylittää itsensä ja kehittyä. Hyvä että jaksoit tsempata itsesi loppuun asti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minkä ihmeen takia kaikki juoksevat? Eikö sitä voisi laittaa valinnaiseksi, koska monet painottavat ihan muita aineita opinnoissaan. Pitääkö siitäkin sitten saada se ilmoitus, että "kyllä, olet hyvin heikko tässäkin".

Ei ne lapset valitse koulussa mitä opiskellaan. Siellä on muutama valinnainen ja loput on pakollisia. Tämä on yksi niistä samoin kuin ruotsi tai matikka. 

Tässä kohtaa voisi tietysti kysyä, että miten tätä voi testata, kun tähän ei ole ollut harjoitusta koulun taholta. Eli sama asia kuin laulukoekin, jos sellainen vielä koulussa on. Ei ruotsinkaan kokeessa voi tentata jotain mitä ei ole opetettu. Saman pitäisi päteä tähän.

Juosta osaa miltei jokainen, ainakin jollei ole fyysistä vammaa. Ilman opettamistakin.

Vierailija kirjoitti:

Cooperin testi sopii juoksijalle. Hyvään tulokseen pääseminen edellyttää, että osaa rytmittää juoksua; uskaltaa pitää sen tarpeeksi vauhdikkaana jo alussa (tietää siis jo entuudestaan mitä vauhtia tulee jaksamaan koko testiajan ja millä vauhdilla jää mahdollisesti paukkuja vielä kirittää loppua kohden). Ei ongelmaa jos omaan treeniin kuuluu lenkkeily. Jos taas harrastaa ihan muuta lajia ilman juoksutreeniä, voi olla aika v****maimen testi.

Mä en usko, että cooper on se itseisarvo. Et usko sinäkään. Näitä cooperilaisia voidaan RÄÄKÄTÄ millä tahansa tavalla. Mutta kunto on kunto ja kuntoa mitataan. Ei siitä kunnon testaamisesta saada mitään kivaa, koska yksinkertaisesti se ei ole kivaa. Nämä valittavat varmaa haluaisivat, että kunnon mittaamiseen käytettäisiin jotain uintia. Sitten voisi sanoa, että kun en osaa uida. Olenko väärässä? Vai millä nämä cooperia vastustavat haluaisivat yhtäjaksoisesti rasittaa, jotta kunto voidaan mitata?

Cooperin testin on tarkoitus kertoa millaisessa fyysisessä kunnossa kukin on. Huonokuntoista ei siis saisi sanoa huonokuntoiseksi eikä myöskään hyväkuntoista hyväkuntoiseksi.

Jos cooperissa tulee surkea tulos ja se ei vaikuta kivalta, niin tulosta voi parantaa harjoittelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihasin koulussa cooperia vaikka nykyisin harrastan liikuntaa todella paljon, kun olen löytänyt omat lajini.

Astmastani johtuen olin aina alakynnessä muihin verrattuna noissa kestävyyslajeissa, v”tutti se puolueellisuus ja ettei tuollaisia eroja otettu huomioon laisinkaan. Ja en ollut ylipainoinen ollenkaan, päinvastoin.

Intissäkin lenkkeilin ihan koko ajan väkisin ja silti lopputestissä ei mennyt kuin 2500, elämäni paras. Ketjupolttajatkin vetivät enemmän. Paskaa paketissa.

M36

Siinä mitataan vain sitä, kuinka pitkän matkan juoksee 12 minuutissa. On tietenkin selvää että astmaisen tai yksijalkaisen on vaikea pärjätä. Mutta kyseessä ei ole special olympics.

Ei siinä ihmisarvoa mitata. Vain juoksukestävyyttä.

Sanomasi on kylmän loogista aikuisen näkökulmasta, mutta ikävä kyllä vielä kasvavan lapsen tai teinin näkökulmasta se voi hyvinkin vaikuttaa siihen omanarvontuntoon koko elämän. Mutta tämän jo tiesitkin (toivottavasti).

Ja miten tämä nyt poikkeaa mistä tahansa harjoitustyön palautteesta, koulu koesta, arvosanasta, sisäänpääsy koesta, työhaastattelusta, palkka neuvottelusta, myynti työstä, treffeille kysyminen.

Ihan oikeasti, elämässä tulee onnistumisia ja epäonnistumia. Mitä aiemmin lapsi oppii sitä, ja oppii käsittelemään niitä, ja ottaa opikseen sitä parempaa. Urheilu suoritus ei ole mitä poikkeus tässä.

Kysymyksesi on hyvä ja olen toki samaa mieltä mitä tulee aikuiselämän vaatimuksiin.

MUTTA tässä keskustelussa kyse on siitä onko cooperin testissä järkeä testaustavan puolesta, koska se on paljon epätasaisempi tapa mitata ihmisiä koska luontaiset fyysiset erot ovat paljon suurempia ja asettavat ihmiset eriarvoiseen lähtöpisteeseen.

Kun olin koulussa testattiin myös kuinka monta punnerrusta sai minuutissa, kuinka monta leuanvetoa, kuinka monta vatsaliikettä, ponnistusvoimaa ja notkeutta. En tiedä tehdäänkö näitä enää ja tehtiinkö niitä muissa kouluissa, vai oliko tämä opettajamme oma tapa opettaa.

Eri ihmiset pärjäsivät eri tavoin eri osa-alueilla.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin koulussa testattiin myös kuinka monta punnerrusta sai minuutissa, kuinka monta leuanvetoa, kuinka monta vatsaliikettä, ponnistusvoimaa ja notkeutta. En tiedä tehdäänkö näitä enää ja tehtiinkö niitä muissa kouluissa, vai oliko tämä opettajamme oma tapa opettaa.

Eri ihmiset pärjäsivät eri tavoin eri osa-alueilla.

Ja eri osa-alueesta tulee sitten se kokonaisuus

Vierailija kirjoitti:

Kun olin koulussa testattiin myös kuinka monta punnerrusta sai minuutissa, kuinka monta leuanvetoa, kuinka monta vatsaliikettä, ponnistusvoimaa ja notkeutta. En tiedä tehdäänkö näitä enää ja tehtiinkö niitä muissa kouluissa, vai oliko tämä opettajamme oma tapa opettaa.

Eri ihmiset pärjäsivät eri tavoin eri osa-alueilla.

Joo tehdään, mutta niissä ei olla koko luokan edessä, vaan ainoastaan oman parin kanssa. Se ei tunnu niin pahalle, kun omia tuloksia ei kailoteta kaikille, vaan ne tietää ainoastaan minä itse, opettaja ja mun kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihasin koulussa cooperia vaikka nykyisin harrastan liikuntaa todella paljon, kun olen löytänyt omat lajini.

Astmastani johtuen olin aina alakynnessä muihin verrattuna noissa kestävyyslajeissa, v”tutti se puolueellisuus ja ettei tuollaisia eroja otettu huomioon laisinkaan. Ja en ollut ylipainoinen ollenkaan, päinvastoin.

Intissäkin lenkkeilin ihan koko ajan väkisin ja silti lopputestissä ei mennyt kuin 2500, elämäni paras. Ketjupolttajatkin vetivät enemmän. Paskaa paketissa.

M36

Siinä mitataan vain sitä, kuinka pitkän matkan juoksee 12 minuutissa. On tietenkin selvää että astmaisen tai yksijalkaisen on vaikea pärjätä. Mutta kyseessä ei ole special olympics.

Ei siinä ihmisarvoa mitata. Vain juoksukestävyyttä.

Sanomasi on kylmän loogista aikuisen näkökulmasta, mutta ikävä kyllä vielä kasvavan lapsen tai teinin näkökulmasta se voi hyvinkin vaikuttaa siihen omanarvontuntoon koko elämän. Mutta tämän jo tiesitkin (toivottavasti).

Ja miten tämä nyt poikkeaa mistä tahansa harjoitustyön palautteesta, koulu koesta, arvosanasta, sisäänpääsy koesta, työhaastattelusta, palkka neuvottelusta, myynti työstä, treffeille kysyminen.

Ihan oikeasti, elämässä tulee onnistumisia ja epäonnistumia. Mitä aiemmin lapsi oppii sitä, ja oppii käsittelemään niitä, ja ottaa opikseen sitä parempaa. Urheilu suoritus ei ole mitä poikkeus tässä.

Onko se sitten hyvä asia, että teini-ikäinen tietää olevansa huono liikunnassa? Ja Cooperin testissä vielä erittäin huono?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin koulussa testattiin myös kuinka monta punnerrusta sai minuutissa, kuinka monta leuanvetoa, kuinka monta vatsaliikettä, ponnistusvoimaa ja notkeutta. En tiedä tehdäänkö näitä enää ja tehtiinkö niitä muissa kouluissa, vai oliko tämä opettajamme oma tapa opettaa.

Eri ihmiset pärjäsivät eri tavoin eri osa-alueilla.

Joo tehdään, mutta niissä ei olla koko luokan edessä, vaan ainoastaan oman parin kanssa. Se ei tunnu niin pahalle, kun omia tuloksia ei kailoteta kaikille, vaan ne tietää ainoastaan minä itse, opettaja ja mun kaveri.

Joo ja olen siis toi sama 13v tyttö