Lue keskustelun säännöt.
Miksi koulussa juostaan Cooperin testi?
07.05.2018 |
Niin, minkä ihmeen takia kaikki juoksevat? Eikö sitä voisi laittaa valinnaiseksi, koska monet painottavat ihan muita aineita opinnoissaan. Pitääkö siitäkin sitten saada se ilmoitus, että "kyllä, olet hyvin heikko tässäkin".
Kommentit (108)
Aloin miettimään, että Itse olin huono historiassa ja liikunnassa. En kuitenkaan tuntenut itseäni mitenkään huonoksi, vaikka historiasta tuli joskus numeroksi 6. Ei se saanut sellaista ajatusta päähän, että miksi olen näin huono ja surkea. Liikunnassa minulla oli muistaakseni aina 7. Se tuntui joka kerta jotenkin pahalta. En tiedä mistä tämä johtui. Mua jotenkin hävetti se huono numero liikunnasta. Vaikka yritit ja osallistuit, niin silti se oli vaan seiskan arvoinen. Minun liikkumiseni oli niin huonoa. En tiedä miksi tunsin noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs laulukoe sitten? Se se vasta nöyryyttävää oli. Mun kouluaikaan suoritettiin vielä koko luokan edessä. Se jos mikä mittaa vain luontaista lahjakkuutta, toki hyvä voo harjoittelemalla kehittyä erittäin hyväksi, mutta epämusikaalinen pysyy surkeana.
Vierailija kirjoitti:
Hyi mä muistan ku yläasteella liikunnan ope tuli juoksemaan mun taakse ja kommentoi siinä mun juoksua ''kannattas varmaan vähän käydä lenkillä'' ''etkö oikeesti jaksa juosta kovempaa'' jne.
En ollu ees mitenkään superhuono ja kärsin tohon aikaan bulimiasta nii tietenki otin noi kommentit semmosina ''haha läski ei jaksa juosta''-haukkuina... Vieläki inhottaa ajatella koko tilannetta.
Oikeasti? Hyi hitsi. Miksi liikunnanopettajat ovat niin usein tuollaisia suoranaisesti ilkeitä? Luulisi että liikunnan opetuksen ammattilainen keksisi jotain vähän enemmän tsemppaavia kommentteja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku on jokaisessa lajissa/aiheessa aina viimeinen ja huonoin, niin eikö silloin voitaisi kieltää kaikki testit ja kokeet? Jos minä olen huono vaikka matematiikassa, niin pitäisikö silloin kieltää kaikki matematiikan pakolliset kokeet?
Cooperin-testi mittaa kohtuullisen hyvin kuntoa ja juoksukestävyyttä, joten sen avulla voidaan helposti arvostella osallistujien kunto. Ei ole tietenkään täydellinen ja tasapuolinen testi, mutta parempaakaan (ilmaista) testiä ei taida olla tarjolla?
Kuten sanottu aiemmin useasti, cooperin testiä varten EI HARJOITETA koulussa joten et voi verrata matikkaan. Sitä harjoitellaan kymmeniä tunteja ennen koetta ja kokeessa on ne alueet mitä on opeteltu. Liikunnantunnilla tehdään mitä sattuu lajeja, ja sitten heitetään teinit juoksemaan. Ei järkevää eikä loogista.
Jos liikunnantunnin tulisi oikeasti olla järkevää ja kunnonkohotukseen tähtäävää, sen pitäisi alkaa yksilöllisen kuntosuunnitelman tekemisestä ekalla tunnilla ja sitten systemaattisesti kohottaa jokaisen oppilaan kuntoa tekemällä samanlaisia aktiviteetteja usein, joissa etenemistä voidaan selkeästi mitata. Ja en tällä tarkoita että joka liikunnantunnilla vedetään cooperia ja sitten katsotaan paraneeko tulos...
T. Personal trainer
Coopperin testihän on vain testi, jolla mitataan juoksukuntoa. Sen juoksukunnon kohentamiseksi lasten tulee liikkua ja harrastaa jotain kuntoa kohottavaa urheilua. Olettaako ihmiset nykyään, että koulu opettaa lapsille aivan kaiken? Eikö vanhempien tarvitse tehdä mitään lastensa tulevaisuuden eteen?
Kyllä. Täydellisessä maailmassahan jokaisella lapsella olisi vieressä kokoajan kaltaisesi 'ammattilainen' neuvomassa ja kannustamassa joka lajissa, mutta tässä inhottava epätäydellisessä maailmassa sillä koululla on vain rajalliset resurssit ja lastenkin odotetaan tekevät ihan itsenäisesti jotain kuntonsa eteen. Ja onhan niitä liikuntatunteja pitkin vuotta, jossa lapset voivat kuntoaan kohottaa. Mutta jos haluaa istua farkut jalassa ja kuulokeet korvilla liikuntatunnit, ei taida kunto juuri kohota?
En minä koskaan juossut cooperin testiä enkä muutenkaan ollut kiinnostunut siitä, mikä on liikunnan numeroni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin koulussa testattiin myös kuinka monta punnerrusta sai minuutissa, kuinka monta leuanvetoa, kuinka monta vatsaliikettä, ponnistusvoimaa ja notkeutta. En tiedä tehdäänkö näitä enää ja tehtiinkö niitä muissa kouluissa, vai oliko tämä opettajamme oma tapa opettaa.
Eri ihmiset pärjäsivät eri tavoin eri osa-alueilla.
Ja eri osa-alueesta tulee sitten se kokonaisuus
Joo. No minua nämä testit eivät mitenkään haitanneet enkä tuntenut hirveää huonommuutta koska 9 lk cooper oli 3000 leuanvetoja 24 punnerruksia n. 60. Cooperissa koin itseni keskiverroksi, mikä kai kuvastaa sitä että jostain syystä meihin oli sattumalta tullut todella kovakuntoista sakkia.
24 leukaa ysiluokalla?
Ok... :D
Mikäs tässä naurattaa?
Minä olin 8.-9. luokalla SM-tason telinevoimistelija, tyttö ja vedin helposti yli 15 leukaa, testeissä 20.
Pieni koko, kevyt kroppa ja suhteessa paljon voimaa ylövartalossa. Plus hyvä kehonhallinta ja vähän tekniikkaa.
Telinevoimistelijapoika vetäis heittämällä 24 leukaa.
Juoksin muuten Cooperissa 2700.
En jotenkin ymmärrä kuntoa arvioinnin kohteena. Ymmärrän toki, että hyvä kunto on tärkeä ihmiselle mutta niin on moni muukin taito esim. lukutaito. Lukemista harjoitellaan monella tapaa peruskoulun aikana, ei vain suoraan lyödä Sotaa ja rauhaa pöytään ja todeta, että teepäs tuosta oppitunnin puitteissa loistava analyysi. Saatikka että äidinkielen numero määräytyisi pelkästään siitä lukutaidosta.
Jos Cooperin testi määrittää oppilaan paremmuuden liikunnassa, silloin kai aivan samalla tavalla jokin kalan perkaaminen ajastimen kanssa määrittää sen kotitalouden numeron tai sammakon avaaminen biologian tunnilla sen bilsan numeron - jälleen kerran taas kellon kanssa. Missä tahansa aineessa se prosessi määrittää numeron, ei se kerralla osaaminen, mutta nämä Cooperin testin kannattajat tuntuvat olettavan, että väliä ei ole sillä, mitä tekee tunneilla vaan vain sillä, miten 12 minuutin juoksussa onnistuu. Juokseminen on taitolaji siinä missä kalan perkaaminenkin, mutta olisi aika outoa, jos kotitalouden numeron määrittäisi jokin kellon kanssa tehty perkauskilpailu, jossa julkisesti toitotellaan kaikkien taitotasot ja nauretaan niille huonommille. Liikuntaan pitää sisältyä muutakin kuin juokseminen eikä se juokseminen voi olla numerossa sen merkittävämmässä roolissa kuin vaikkapa uiminen. Yksi osa-alue mutta ei määräävä eikä tärkein.
Ylipäätään koen kunnon mittaamisen yhdellä testillä arveluttavaksi. Minusta liikunnannumeron pitäisi tulla monista osa-alueista, ei yhdestä taidosta tai kyvystä. Oma lapseni ei osaa juosta. Nauttii kyllä liikunnasta, harrastaa jääkiekkoa ja jalkapalloa mutta on motorisesti kömpelö, ollut ihan pienestä asti. Juokseminen ei vain suju ja kaikissa juoksukilpailuissa on aina viimeinen. Koululiikunnan myötä liikkumisen ilo on jäänyt. Ei pidä liikuntatunneista, koska niissä koko ajan kilpaillaan mutta kotona ja harrastuksissa nauttii liikkumisesta. On myös lenkkeillyt omaksi ilokseen, kun ei ole katselijoita ja arvostelijoita nauramassa huonolle juoksutaidolle. Eikö tärkeintä ole se yrittäminen, lajin kokeilu, parhaansa tekeminen eikä se, että yksi osa-alue on hallussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin koulussa testattiin myös kuinka monta punnerrusta sai minuutissa, kuinka monta leuanvetoa, kuinka monta vatsaliikettä, ponnistusvoimaa ja notkeutta. En tiedä tehdäänkö näitä enää ja tehtiinkö niitä muissa kouluissa, vai oliko tämä opettajamme oma tapa opettaa.
Eri ihmiset pärjäsivät eri tavoin eri osa-alueilla.
Ja eri osa-alueesta tulee sitten se kokonaisuus
Joo. No minua nämä testit eivät mitenkään haitanneet enkä tuntenut hirveää huonommuutta koska 9 lk cooper oli 3000 leuanvetoja 24 punnerruksia n. 60. Cooperissa koin itseni keskiverroksi, mikä kai kuvastaa sitä että jostain syystä meihin oli sattumalta tullut todella kovakuntoista sakkia.
24 leukaa ysiluokalla?
Ok... :DMikäs tässä naurattaa?
Minä olin 8.-9. luokalla SM-tason telinevoimistelija, tyttö ja vedin helposti yli 15 leukaa, testeissä 20.
Pieni koko, kevyt kroppa ja suhteessa paljon voimaa ylövartalossa. Plus hyvä kehonhallinta ja vähän tekniikkaa.
Telinevoimistelijapoika vetäis heittämällä 24 leukaa.
Juoksin muuten Cooperissa 2700.
Parhaimmat onniteluni.
You win at life.
Vierailija kirjoitti:
En jotenkin ymmärrä kuntoa arvioinnin kohteena. Ymmärrän toki, että hyvä kunto on tärkeä ihmiselle mutta niin on moni muukin taito esim. lukutaito. Lukemista harjoitellaan monella tapaa peruskoulun aikana, ei vain suoraan lyödä Sotaa ja rauhaa pöytään ja todeta, että teepäs tuosta oppitunnin puitteissa loistava analyysi. Saatikka että äidinkielen numero määräytyisi pelkästään siitä lukutaidosta.
Jos Cooperin testi määrittää oppilaan paremmuuden liikunnassa, silloin kai aivan samalla tavalla jokin kalan perkaaminen ajastimen kanssa määrittää sen kotitalouden numeron tai sammakon avaaminen biologian tunnilla sen bilsan numeron - jälleen kerran taas kellon kanssa. Missä tahansa aineessa se prosessi määrittää numeron, ei se kerralla osaaminen, mutta nämä Cooperin testin kannattajat tuntuvat olettavan, että väliä ei ole sillä, mitä tekee tunneilla vaan vain sillä, miten 12 minuutin juoksussa onnistuu. Juokseminen on taitolaji siinä missä kalan perkaaminenkin, mutta olisi aika outoa, jos kotitalouden numeron määrittäisi jokin kellon kanssa tehty perkauskilpailu, jossa julkisesti toitotellaan kaikkien taitotasot ja nauretaan niille huonommille. Liikuntaan pitää sisältyä muutakin kuin juokseminen eikä se juokseminen voi olla numerossa sen merkittävämmässä roolissa kuin vaikkapa uiminen. Yksi osa-alue mutta ei määräävä eikä tärkein.
Ylipäätään koen kunnon mittaamisen yhdellä testillä arveluttavaksi. Minusta liikunnannumeron pitäisi tulla monista osa-alueista, ei yhdestä taidosta tai kyvystä. Oma lapseni ei osaa juosta. Nauttii kyllä liikunnasta, harrastaa jääkiekkoa ja jalkapalloa mutta on motorisesti kömpelö, ollut ihan pienestä asti. Juokseminen ei vain suju ja kaikissa juoksukilpailuissa on aina viimeinen. Koululiikunnan myötä liikkumisen ilo on jäänyt. Ei pidä liikuntatunneista, koska niissä koko ajan kilpaillaan mutta kotona ja harrastuksissa nauttii liikkumisesta. On myös lenkkeillyt omaksi ilokseen, kun ei ole katselijoita ja arvostelijoita nauramassa huonolle juoksutaidolle. Eikö tärkeintä ole se yrittäminen, lajin kokeilu, parhaansa tekeminen eikä se, että yksi osa-alue on hallussa?
Jos lapsesi osaa luistella hyvin ja voi pelata porukassa lätkää, hän on jo hyväosainen minun mielestäni :) pääsee osaksi porukkaa. siihen ei huono juoksutaito vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunnanopetuksen arvosteleminen numeroilla on nykyaikana täysin järjetöntä. Sitä pitäisi riittää vain merkintä että oppiaine suoritettu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten. Ei kaikki voi olla kaikessa hyviä. Eihän tuo cooperin testi ole yhtään sen kummempi asia kuin vaikka biologian koe, kummassakaan ei pärjää jos ei ole valmistautunut.
Paitsi, että cooperin tuloksesta voidaan vetää melko suora yhteys esim. ihmisen terveyteen. Voidaanko biologian koe vaikuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jotenkin ymmärrä kuntoa arvioinnin kohteena. Ymmärrän toki, että hyvä kunto on tärkeä ihmiselle mutta niin on moni muukin taito esim. lukutaito. Lukemista harjoitellaan monella tapaa peruskoulun aikana, ei vain suoraan lyödä Sotaa ja rauhaa pöytään ja todeta, että teepäs tuosta oppitunnin puitteissa loistava analyysi. Saatikka että äidinkielen numero määräytyisi pelkästään siitä lukutaidosta.
Jos Cooperin testi määrittää oppilaan paremmuuden liikunnassa, silloin kai aivan samalla tavalla jokin kalan perkaaminen ajastimen kanssa määrittää sen kotitalouden numeron tai sammakon avaaminen biologian tunnilla sen bilsan numeron - jälleen kerran taas kellon kanssa. Missä tahansa aineessa se prosessi määrittää numeron, ei se kerralla osaaminen, mutta nämä Cooperin testin kannattajat tuntuvat olettavan, että väliä ei ole sillä, mitä tekee tunneilla vaan vain sillä, miten 12 minuutin juoksussa onnistuu. Juokseminen on taitolaji siinä missä kalan perkaaminenkin, mutta olisi aika outoa, jos kotitalouden numeron määrittäisi jokin kellon kanssa tehty perkauskilpailu, jossa julkisesti toitotellaan kaikkien taitotasot ja nauretaan niille huonommille. Liikuntaan pitää sisältyä muutakin kuin juokseminen eikä se juokseminen voi olla numerossa sen merkittävämmässä roolissa kuin vaikkapa uiminen. Yksi osa-alue mutta ei määräävä eikä tärkein.
Ylipäätään koen kunnon mittaamisen yhdellä testillä arveluttavaksi. Minusta liikunnannumeron pitäisi tulla monista osa-alueista, ei yhdestä taidosta tai kyvystä. Oma lapseni ei osaa juosta. Nauttii kyllä liikunnasta, harrastaa jääkiekkoa ja jalkapalloa mutta on motorisesti kömpelö, ollut ihan pienestä asti. Juokseminen ei vain suju ja kaikissa juoksukilpailuissa on aina viimeinen. Koululiikunnan myötä liikkumisen ilo on jäänyt. Ei pidä liikuntatunneista, koska niissä koko ajan kilpaillaan mutta kotona ja harrastuksissa nauttii liikkumisesta. On myös lenkkeillyt omaksi ilokseen, kun ei ole katselijoita ja arvostelijoita nauramassa huonolle juoksutaidolle. Eikö tärkeintä ole se yrittäminen, lajin kokeilu, parhaansa tekeminen eikä se, että yksi osa-alue on hallussa?
Ei se ole osa arvosanaa vaan sillä vain seurataan eri ikäluokkien kuntoa ja sen kehittymistä. Ja sitä vihaavien mammojen pettymykseksi, se toimii oikein hyvin tuossa tarkoituksessa. On siis tylyn rehellinen :-).
Samaa olen ihmetellyt. Toki tuolla testillä voi olla funktionsa kuntotason arvioimiseksi, mutta siihen sen kuuluisi jäädäkin eikä vaikuttaa esimerkiksi numeroon. Vielä parempi koululiikunnassa olisi, jos tekniikoiden opettamiseen käytettäisiin aikaa tuollaisten turhanpäiväisten testien sijaan. Olisi paljon enemmän ollut hyötyä jatkossakin esimerkiksi oikeanlaisten juoksutekniikoiden tai uintitekniikoiden osaamisesta kuin juosta silloin tällöin yksi satunnainen juoksutesti aikaa vastaan. Koululiikunta on niin typistettyä ja kilpailemiseen perustuvaa, ettei se juurikaan innosta ketään liikkumaan vapaa-ajalla, ellei ole jo ennestään liikunnallisen harrastuksen parissa viettänyt vapaa-aikaansa. Myös numeroarvostelun voisi jättää pois taito- ja taideaineista tai jos numeroarvostelusta halutaan pitää kiinni, niin silloin yrittämisen, asenteen ja jokaisen yksilöllisen kehityksen tulisi olla merkitsevä tekijä numeron arvioinnissa eikä se, mitä tuloksia saa satunnaisista kuntotesteistä tai minkälaisen tuotoksen saa aikaiseksi esimerkiksi kuviksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Cooperin testi on oikeasti surkea kokonaiskunnon testi, se mittaa ensisijaisesti vartalon luontevuutta juoksemiseen ja juoksutekniikkaa. Ja näin sanoo henkilö, joka kävi aamulla juoksemassa viiden kilometrin kevyen lenkin, olen parin vuoden sisään juossut mm. pari puolimaratonia, useamman kerran n. 35 kilometrin hidasvauhtisen harjoituslenkin, ja juoksen kokonaisuudessaan viikossa 40-50 kilometriä.
Mutta kun on siunattu lyhyillä jaloilla, ja liikkuminen on aina painottunut räjähtävän voiman ja pyrähdysten harjoitteluun (jääkiekko, jalkapallo), niin vauhtijuokseminen ei vain suju. Juoksemiseni on raskasta ja hidasta nylkytystä, osin lihasmassan takia. Koskaan en ole yli 3000 metrin päässyt cooperissa, vaikka testeissä mitattu hapenottokyky on erittäin hyvä.
Sillä mitataan kuntoa. Millä sinä mittaisit sitä?
Pullamössösukupolvella se on lyhennetty 3 minuuttiin, ja läpäistääkseen on koko testin ajan pysyttävä tuo minuuttimäärä ihan omilla tolpillaan.
Meillä päin tehtiin Cooperin testi, muttei tosiaankaan arvosteltu sen pohjalta vaan opettajat oli pallopelifanaatikkoja joita tasan kiinnosti miten pesis koris ja futis sujuu. Näissä en sitten loistanut, kun luokalta löytyi lajien harrastajia joita vastaan ei voinut pärjätä mitenkään. Juoksu taisi olla ysin arvoinen. Pärjäsin myös koulun hiihtokilpailuissa enkä koskaan suhtautunut mihinkään nihkeästi paitsi noihin vutin pallopeleihin, kuitenkaan en koskaan lintsannut. Liikuntanumero oli seiska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten. Ei kaikki voi olla kaikessa hyviä. Eihän tuo cooperin testi ole yhtään sen kummempi asia kuin vaikka biologian koe, kummassakaan ei pärjää jos ei ole valmistautunut.
Paitsi, että cooperin tuloksesta voidaan vetää melko suora yhteys esim. ihmisen terveyteen. Voidaanko biologian koe vaikuttaa?
Ainakin niillä, joiden sydän pettää kesken kaiken. Nämä testit pitäisi tehdä piuhat kytkettynä, ei ne muuten terveydestä kerro.
Hyi mä muistan ku yläasteella liikunnan ope tuli juoksemaan mun taakse ja kommentoi siinä mun juoksua ''kannattas varmaan vähän käydä lenkillä'' ''etkö oikeesti jaksa juosta kovempaa'' jne.
En ollu ees mitenkään superhuono ja kärsin tohon aikaan bulimiasta nii tietenki otin noi kommentit semmosina ''haha läski ei jaksa juosta''-haukkuina... Vieläki inhottaa ajatella koko tilannetta.