Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu, että kaverit jättää reagoimatta isompiin kuulumisiini?
06.05.2018 |
Usein käy niin, että kun mainitsen ensimmäisen kerran jotain tavallisista tyhjänpäiväisistä kuulumisistani poikkeavaa kavereilleni, tämä yks kaks ohitetaankin ihan täysin, kaveri tokaisee jonkun yhden sanan "jaa", "aha" "hmph" ja vaihtaa suoraan puheenaihetta. Tätä käynyt useasti, useammankin kaverin taholta, jotka muuten kyllä kuuntelevat ja vastailevat.
Esim. Yhdelle sanoin taannoin kesken ostosreissun, että "ai muuten, varasin juuri perheellemme ulkomaanmatkan pitkästä aikaa" (emme tosiaan ole matkustanut vuosiin), kaveri sanoi nopeasti "aijaa" ja alkoi puhua jostain paidasta jota juuri katseli. Kuuli kyllä mitä sanoin, muttei reagoinut mitenkään. Itse jäin vähän hämilleni, enkä jatkanut juttuani, jäi siis esim sanomatta että minne olemme lähdössä ja milloin. Ei näyttänyt kaveria kiinnostavan? Itse olisin vastaavassa tilanteessa kysynyt tietysti lisää ja intoillutkin kaverin puolesta.
Toinen hyvä esimerkki, kun kerroin toiselle kaverilleni että "juoksin muuten elämäni ensimmäisen puolimaratonin viikonloppuna", tuli taas samanlainen yksisanainen "jaa" ja nopea aiheenvaihto omaan juttuun. Tällöinkin jäi sitten juttuni siihen. Ei kaveri kysellyt mitään että miten sujui tms.
Ja kolmas esimerkki, kerroin että remontoimme kotiani. Taas "jaa" ja nopea aiheenvaihto. Ei mitään kyselyä esim että mitä remontoimme, tai millaiseksi.
En ymmärrä mistä tällaiset reagoinnit ja aiheenvaihdot heti perään johtuu? Itse kuuntelen ja kyselen lisää jos ihmiset kertovat mulle asioitaan, vaikkei ne olisi sen kummoisiakaan kun että vaikka pohtivat mitä tekisivät ruoaksi. Hämmästyttää, että omat isommatkin (ja varsinkin siis ne) kuulumiseni jäävät ihan vaille mitään huomiota? Ollaan kuin evvk? Mistä johtuu, täytyykö vaan ottaa asia niin, ettei minun elämäni ja kuulumiseni oikeasti kiinnostakaan heitä pätkän vertaa?
Välillä tulee tosin mieleen, että kateuttako? Mutta toisaalta tuntuisi tyhmältä, jos oikeasti näyttäisivät sen noin läpinäkyvästi. Ja miksi näitä kadehtisivat, itsekin ovat matkustaneet, urheilleet ja remontoineet. Ja minä olen silloin iloinnut puolestaan.
Kommentit (96)
Monista kommenteista huomaa, miten retuperällä vuorovaikutustaidot on nykyään.
Minkä ikäisiä on vanhimat somenatiivit, 20?
Fb.ssä ihastellaan hymiöillä yhdentekeviä varpaankynsiä ja kissatarroja. "Kavereita" on satoja, heitä puhutellaan "ihaniksi rakkaiksi".
Elävässä elämässä ollaan kuin pystyynkuolleita. Ei jaksa kiinnostaa kaverin puheet, ne ehkä esitetään väärillä sanoilla tai on muuten vaan tylsää.
Onneksi olen syntynyt aikana jolloin tietokoneita saati älypuhelimia ei ollut. Ihmiset sen sijaan oli eläviä, puhuvia ja tuntevia.
He ovat sitä yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut montaa kommenttia, anteeksi jos tulee toistoa.
Älkää ymmärtäkö väärin, olen oikeasti lämmin ja symppis tyyppi. Alan olla keski-ikäinen kuten kaveritkin, paljon on nähty ja koettu tahoillamme. Jos kaverini alkaa puhua rempasta, en kyllä rehellisesti ole kiinnostunut, tottakai sitten kohteliaasti kysyn muutaman tarkentavan kysymyksen ja rempan valmistuttua käyn kehumassa lopputuloksen. Mutta oikeasti, mitä mä teen sillä tiedolla että te remppaatte? En ole kateellinen, rehellisesti ei kiinnosta. Mitä rempasta voi edes puhua, tulee valkoiset kaapit, vähän erilaisilla rungoilla ja tohon tulee reikä seinään. Aha.
Tai puolimaratoni. Olen aikuinen, tiedän mitä se vaatii ihmiseltä, ei tarvitse erikseen puida kuinka siihen treenataan jne. Kiva että juoksit ja meni ilmeisesti hyvin kun et muuta maininnut. Tässäkin tottakai onnittelen asiaankuuluvasti ja olen kyllä iloinen kanssasi mutta thats it.
Minä en harrasta ulkomaanmatkoilla joten tässä on todella iso aukko sivityksessä. Kaverini on varanneet jo satoja matkoja ulkomaille, olen iloinen toki mutta mitäpä osaisin kysyä. Ne pakolliset minne ja milloin?
Ei ainakaan itsellä ole kyseessä kateus tai se ettenkö välittäisi ystävieni asioista, jotkut asiat on vain sellaisia että ei niitä ole tarvetta puida sen enempää.
On toki ihmisiä joille ystävät on vain omia likasankoja, olen monesti ollut tälläinen. Minuun laitettiin välit poikki kun äitini kuoli, ensin sanottiin ettei ystäviä saa kuormittaa murheilla ja sitten kun en toiminutkaan parissa kuukaudessa, laitettiin mut pihalle porukasta. Ja en, en puhunut asioistani, en yhtään kellekkään.
Toinen kaveri ei päässyt yli pariin viikkoon asiasta kun mursi varpaansa, lihoo kuulemma muodottomaksi possuksi ja on niin kipeä ettei mitään järkeä. Olipa kiva olla tukena kun olinkin jo koko talven muutenkin maannut sohvalla kun perussairauteni vei kävelykyvyn.
Jotkut vaan on tuollaisia minä minä minä-tyyppejä. Olkoot mutta ei mun elämässä.
Tuntuvatkohan nuo jutut kavereistasi liian helposti tehdyiltä, jos et ole vatvonut niitä etukäteen heidän kanssaan: "Me ollaan mietitty, että pitäis varmaan rempata keittiötä... mut pitää miettiä onko meillä varaa siihen vielä." "Jos ens talvena lapset ois niin isoja että pystyis lähteen niiden kans reissuun / pystyis jättään ne isälle ja äitille viikoks"
Siinä saattaa kateuden piikki tuikata sydämeen, kun tuntuu siltä, että kaveri ottaa tuosta noin vaan 15 000 e takataskustaan kun tulee viikonloppuna mieleen keittiönkohennus.
Olen kolmekymppinen ja meillä kaksi lasta.
Ihan jatkuvasti joku kaveri matkustaa, remontoi tai aloittaa uuden harrastuksen.
En esimerkiksi tiedä mitään seinäkiipeilystä, saatan kysyä kenen kanssa käy ja onko haastavaa.
Remontit ja uudet asunnot ei oikein kiinnosta, toki kysyn pakolliset. Monet ystävät myös kertovat itse, kuuntelu on kivaa, mutta en ole niin kiinnostunut että kyselisin.
Jos kaveri kertoo uudesta rakkaudesta, riidasta kumppanin kanssa, läheisen kuolemasta, kosinnasta tai uudesta työstä, voin sanoa että kiinnostaa. Silloin kyselen ja elän mukana.
Kyse ei ole kateudesta, me tehdään samoja asioita.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut montaa kommenttia, anteeksi jos tulee toistoa.
Älkää ymmärtäkö väärin, olen oikeasti lämmin ja symppis tyyppi. Alan olla keski-ikäinen kuten kaveritkin, paljon on nähty ja koettu tahoillamme. Jos kaverini alkaa puhua rempasta, en kyllä rehellisesti ole kiinnostunut, tottakai sitten kohteliaasti kysyn muutaman tarkentavan kysymyksen ja rempan valmistuttua käyn kehumassa lopputuloksen. Mutta oikeasti, mitä mä teen sillä tiedolla että te remppaatte? En ole kateellinen, rehellisesti ei kiinnosta. Mitä rempasta voi edes puhua, tulee valkoiset kaapit, vähän erilaisilla rungoilla ja tohon tulee reikä seinään. Aha.
Tai puolimaratoni. Olen aikuinen, tiedän mitä se vaatii ihmiseltä, ei tarvitse erikseen puida kuinka siihen treenataan jne. Kiva että juoksit ja meni ilmeisesti hyvin kun et muuta maininnut. Tässäkin tottakai onnittelen asiaankuuluvasti ja olen kyllä iloinen kanssasi mutta thats it.
Minä en harrasta ulkomaanmatkoilla joten tässä on todella iso aukko sivityksessä. Kaverini on varanneet jo satoja matkoja ulkomaille, olen iloinen toki mutta mitäpä osaisin kysyä. Ne pakolliset minne ja milloin?
Ei ainakaan itsellä ole kyseessä kateus tai se ettenkö välittäisi ystävieni asioista, jotkut asiat on vain sellaisia että ei niitä ole tarvetta puida sen enempää.
On toki ihmisiä joille ystävät on vain omia likasankoja, olen monesti ollut tälläinen. Minuun laitettiin välit poikki kun äitini kuoli, ensin sanottiin ettei ystäviä saa kuormittaa murheilla ja sitten kun en toiminutkaan parissa kuukaudessa, laitettiin mut pihalle porukasta. Ja en, en puhunut asioistani, en yhtään kellekkään.
Toinen kaveri ei päässyt yli pariin viikkoon asiasta kun mursi varpaansa, lihoo kuulemma muodottomaksi possuksi ja on niin kipeä ettei mitään järkeä. Olipa kiva olla tukena kun olinkin jo koko talven muutenkin maannut sohvalla kun perussairauteni vei kävelykyvyn.Jotkut vaan on tuollaisia minä minä minä-tyyppejä. Olkoot mutta ei mun elämässä.
En saa tästä muuta tolkkua kuin että onneksi en tunne sun kaltaisia ihmisiä. Vaikutat täysin tympääntyneeltä. Et ole tippaakaan aidosti kiinnostunut muista. Mittailet ja punnitset asioiden painoarvoja.
Sit kun sun lähipiirissä käy kuolema, ihmettelet kun ei ole ystäviä. Just just!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuota noin... noiden mainitsemiesi suurten asioiden laadusta ei suoraan voi päätellä, että ne ovat erityisen tärkeitä sinulle. Siis puolimaratoni, remontti, ulkomaanmatka. Ja ymmärrän siis, että sulle ne voi subjektiivisesti olla tosi tärkeitä, mutta monille nuo on aika "arkisia" asioita... ja ehkä ne siksi ohitetaan?
Vierailija kirjoitti:
En lukenut montaa kommenttia, anteeksi jos tulee toistoa.
Älkää ymmärtäkö väärin, olen oikeasti lämmin ja symppis tyyppi. Alan olla keski-ikäinen kuten kaveritkin, paljon on nähty ja koettu tahoillamme. Jos kaverini alkaa puhua rempasta, en kyllä rehellisesti ole kiinnostunut, tottakai sitten kohteliaasti kysyn muutaman tarkentavan kysymyksen ja rempan valmistuttua käyn kehumassa lopputuloksen. Mutta oikeasti, mitä mä teen sillä tiedolla että te remppaatte? En ole kateellinen, rehellisesti ei kiinnosta. Mitä rempasta voi edes puhua, tulee valkoiset kaapit, vähän erilaisilla rungoilla ja tohon tulee reikä seinään. Aha.
Tai puolimaratoni. Olen aikuinen, tiedän mitä se vaatii ihmiseltä, ei tarvitse erikseen puida kuinka siihen treenataan jne. Kiva että juoksit ja meni ilmeisesti hyvin kun et muuta maininnut. Tässäkin tottakai onnittelen asiaankuuluvasti ja olen kyllä iloinen kanssasi mutta thats it.
Minä en harrasta ulkomaanmatkoilla joten tässä on todella iso aukko sivityksessä. Kaverini on varanneet jo satoja matkoja ulkomaille, olen iloinen toki mutta mitäpä osaisin kysyä. Ne pakolliset minne ja milloin?
Ei ainakaan itsellä ole kyseessä kateus tai se ettenkö välittäisi ystävieni asioista, jotkut asiat on vain sellaisia että ei niitä ole tarvetta puida sen enempää.
On toki ihmisiä joille ystävät on vain omia likasankoja, olen monesti ollut tälläinen. Minuun laitettiin välit poikki kun äitini kuoli, ensin sanottiin ettei ystäviä saa kuormittaa murheilla ja sitten kun en toiminutkaan parissa kuukaudessa, laitettiin mut pihalle porukasta. Ja en, en puhunut asioistani, en yhtään kellekkään.
Toinen kaveri ei päässyt yli pariin viikkoon asiasta kun mursi varpaansa, lihoo kuulemma muodottomaksi possuksi ja on niin kipeä ettei mitään järkeä. Olipa kiva olla tukena kun olinkin jo koko talven muutenkin maannut sohvalla kun perussairauteni vei kävelykyvyn.Jotkut vaan on tuollaisia minä minä minä-tyyppejä. Olkoot mutta ei mun elämässä.
Tästä tulee mieleen yksi ex-kaveri. Mitkään mun puheet ei tuntuneet kyllin tasokkailta sille. Se huomautti kärkkäästi puheenaiheista ja sanavalinnoista. Saattoi sanoa suoraan, että tuo ei kiinnosta. Itse se puhui joka käänteessä lapsistaan. Kun kysyin sen vanhojen kavereidem kuulumisia, ne oli kuulemma hävinneet johonkin. En ihmettele. Niin hävisin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monista kommenteista huomaa, miten retuperällä vuorovaikutustaidot on nykyään.
Minkä ikäisiä on vanhimat somenatiivit, 20?
Fb.ssä ihastellaan hymiöillä yhdentekeviä varpaankynsiä ja kissatarroja. "Kavereita" on satoja, heitä puhutellaan "ihaniksi rakkaiksi".Elävässä elämässä ollaan kuin pystyynkuolleita. Ei jaksa kiinnostaa kaverin puheet, ne ehkä esitetään väärillä sanoilla tai on muuten vaan tylsää.
Onneksi olen syntynyt aikana jolloin tietokoneita saati älypuhelimia ei ollut. Ihmiset sen sijaan oli eläviä, puhuvia ja tuntevia.
He ovat sitä yhä.
Tämä, hyvä oivallus! Tekisi mieli sanoa jollekin tyhjäpäälle, et hei menikö liian vaikeaksi kommunikoida - kuule ei hätiä mitiä kattele sä vaan joku kissavideo niin ei tartte sunkaan hyperventiloida. Minä en jaksa viihdyttää käsinukeilla kavereita ansaitakseni keskittymistä ja responsea - ystäviä ei onneksi edes tarvitse. Alkaa muuten nyppiin ja huolella kun puhuu ihmiselle ja hän peilaa samalla ulkonäköään ikkunan heijastuksesta.
Olen jo ikävä kyllä sanonut aika ilkeästi muutamille kavereille kun huomaan keskittymisen puutetta.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut montaa kommenttia, anteeksi jos tulee toistoa.
Älkää ymmärtäkö väärin, olen oikeasti lämmin ja symppis tyyppi. Alan olla keski-ikäinen kuten kaveritkin, paljon on nähty ja koettu tahoillamme. Jos kaverini alkaa puhua rempasta, en kyllä rehellisesti ole kiinnostunut, tottakai sitten kohteliaasti kysyn muutaman tarkentavan kysymyksen ja rempan valmistuttua käyn kehumassa lopputuloksen. Mutta oikeasti, mitä mä teen sillä tiedolla että te remppaatte? En ole kateellinen, rehellisesti ei kiinnosta. Mitä rempasta voi edes puhua, tulee valkoiset kaapit, vähän erilaisilla rungoilla ja tohon tulee reikä seinään. Aha.
Tai puolimaratoni. Olen aikuinen, tiedän mitä se vaatii ihmiseltä, ei tarvitse erikseen puida kuinka siihen treenataan jne. Kiva että juoksit ja meni ilmeisesti hyvin kun et muuta maininnut. Tässäkin tottakai onnittelen asiaankuuluvasti ja olen kyllä iloinen kanssasi mutta thats it.
Minä en harrasta ulkomaanmatkoilla joten tässä on todella iso aukko sivityksessä. Kaverini on varanneet jo satoja matkoja ulkomaille, olen iloinen toki mutta mitäpä osaisin kysyä. Ne pakolliset minne ja milloin?
Ei ainakaan itsellä ole kyseessä kateus tai se ettenkö välittäisi ystävieni asioista, jotkut asiat on vain sellaisia että ei niitä ole tarvetta puida sen enempää.
On toki ihmisiä joille ystävät on vain omia likasankoja, olen monesti ollut tälläinen. Minuun laitettiin välit poikki kun äitini kuoli, ensin sanottiin ettei ystäviä saa kuormittaa murheilla ja sitten kun en toiminutkaan parissa kuukaudessa, laitettiin mut pihalle porukasta. Ja en, en puhunut asioistani, en yhtään kellekkään.
Toinen kaveri ei päässyt yli pariin viikkoon asiasta kun mursi varpaansa, lihoo kuulemma muodottomaksi possuksi ja on niin kipeä ettei mitään järkeä. Olipa kiva olla tukena kun olinkin jo koko talven muutenkin maannut sohvalla kun perussairauteni vei kävelykyvyn.Jotkut vaan on tuollaisia minä minä minä-tyyppejä. Olkoot mutta ei mun elämässä.
Anteeksi suoruuteni mutta tämän perusteella sulta puuttuu selkästi sosiaalinen pelisilmä ja käytöstavat. Esim. remontoidessa kotia niin ei tarkoita silti sitä, että jokaisesta käänteestä pitää raportoida ystäville erikseen mutta koen täysin normaaliksi, että siitä omasta remontista voi mainita tai jopa puhua ystävälle. Niin varmasti myös valtosa ihmisistä ajattelee. Kuulostaa mielestäni hieman ylimieliseltä, jos ystävä päättä mielessään mistä asioista toinen saa puhua ja jos asia ei ole itselle tarpeeksi tärkeä niin tämän voi täysin ohittaa. Loppujen lopussa suurin osa elämästä ja sitä myöten keskustelusta on niitä arkisia asioita. Eipä sitä ihan hirveästi jäisi puheenaiheita, jos näistä ei saisi puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En ymmärrä mistä tällaiset reagoinnit ja aiheenvaihdot heti perään johtuu?"
Ihan puhtaasti kateudesta, iskee defenssi päälle niin nopeasti aiheenvaihto. Pikkusieluiset ihmiset toimii noin. Siitä voi toki antaa palautetta - hei kuulitko mitä mä sanoin?
Jaa - Hassua kun vaihdoit aiheen heti T-paitaan, oliko tohon joku syy? Ei sun ainakaan kateellinen tarvi olla, relaa nyt vähän.
Kateus vie kalatkin vedestä, turha kenenkään selittää, että se olisi pohjimmiltaan mitään muuta.
Ja sitten palautetta niille, jotka ylimielisesti kommentoivat etteivät kerrotut asiat vaan yhtään kiinnosta teitä. Ei se mitään, olette niin typerällä tavalla käyttäytyviä ihmisiä ettei tuo yllätä ketään. Mutta olisi ystävällistä ettette enää vastavuoroisesti kerro niitä omia epäkiinnostavia jorinoitanne kenellekään - kai te ymmärrätte ettei teidän asiat oikeasti kiinnosta ketään mutta toiset ihmiset vain käyttäytyvät kohteliaammin kuin te itse. Pitäkää tunkkinne.
Vierailija kirjoitti:
No tuota noin... noiden mainitsemiesi suurten asioiden laadusta ei suoraan voi päätellä, että ne ovat erityisen tärkeitä sinulle. Siis puolimaratoni, remontti, ulkomaanmatka. Ja ymmärrän siis, että sulle ne voi subjektiivisesti olla tosi tärkeitä, mutta monille nuo on aika "arkisia" asioita... ja ehkä ne siksi ohitetaan?
Jos asia on itselle merkityksellinen minusta tuonkaltaisista asioista kannattaakin jatkaa keskustelua ihan oma aloitteisesti ja kertoa sille ystävälle miten merkitykselliseksi koet kyseisen asian itsellesi. Kommentit aha tai jaa usein kertoo siitä että ystävä kyllä kuulee mitä sanot mutta odottaa että jatkat vähän tarkemmin ennenkuin haluaa esittää tarkentavia kysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ovatko nuo mielestäsi isoja kuulumisia? Remonttihommat, matka tai urheiluprojekti.
:-D
Ajattelin että olet sairastunut syöpään, muutatte toiseen paikkaan tai miehesi on jättänyt sinut.
Tämä on suoraan oppikirjasta; suomalainen ei suo kenellekään mitään hyvää.
Lue kommentointipalstoja, lue foorumeita, jos uutinen kertoo jonkun onnistumisesta, voitosta jossakin kilpailussa, avioitumisesta, mistä vain hyvästä ja myönteisestä, hyeenalauma on verenhimoisena kimpussa.
Sen sijaan kuten yo. "ajattelin että olit sairastunut syöpään".. jne kaikki paha saa silmät loistamaan ja kuolan valumaan. Kerro ihmeessä lisää! Ja tiedätkö, mun tuttuni kummin setä kuoli kauheisiin tuskiin juuri tuohon samaan sairauteen jne!
Ilkeys, kateus, pahan tahtoisuus, suoranainen julmuus on suomalaisilla verissä. Sitä ei peitä edes olematon sivistyksen pintakerros. Sitä kun ei ole.
No avioituminen, lapsen saanti ja rakastuminen voisi olla niitä myönteisiä isoja asioita... eri kaliperia kuin puolimaratoni tai joku remppa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota noin... noiden mainitsemiesi suurten asioiden laadusta ei suoraan voi päätellä, että ne ovat erityisen tärkeitä sinulle. Siis puolimaratoni, remontti, ulkomaanmatka. Ja ymmärrän siis, että sulle ne voi subjektiivisesti olla tosi tärkeitä, mutta monille nuo on aika "arkisia" asioita... ja ehkä ne siksi ohitetaan?
Jos asia on itselle merkityksellinen minusta tuonkaltaisista asioista kannattaakin jatkaa keskustelua ihan oma aloitteisesti ja kertoa sille ystävälle miten merkitykselliseksi koet kyseisen asian itsellesi. Kommentit aha tai jaa usein kertoo siitä että ystävä kyllä kuulee mitä sanot mutta odottaa että jatkat vähän tarkemmin ennenkuin haluaa esittää tarkentavia kysymyksiä.
Miten ehdotat, että mihin kohtaan ja miten kannattaa keskustelua jatkaa jos ystävä alkaa nopeasti puhua jostain muusta hänelle todella merkityksellisestä asiasta kuten t-paidasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"En ymmärrä mistä tällaiset reagoinnit ja aiheenvaihdot heti perään johtuu?"
Ihan puhtaasti kateudesta, iskee defenssi päälle niin nopeasti aiheenvaihto. Pikkusieluiset ihmiset toimii noin. Siitä voi toki antaa palautetta - hei kuulitko mitä mä sanoin?
Jaa - Hassua kun vaihdoit aiheen heti T-paitaan, oliko tohon joku syy? Ei sun ainakaan kateellinen tarvi olla, relaa nyt vähän.
Kateus vie kalatkin vedestä, turha kenenkään selittää, että se olisi pohjimmiltaan mitään muuta.
Ja sitten palautetta niille, jotka ylimielisesti kommentoivat etteivät kerrotut asiat vaan yhtään kiinnosta teitä. Ei se mitään, olette niin typerällä tavalla käyttäytyviä ihmisiä ettei tuo yllätä ketään. Mutta olisi ystävällistä ettette enää vastavuoroisesti kerro niitä omia epäkiinnostavia jorinoitanne kenellekään - kai te ymmärrätte ettei teidän asiat oikeasti kiinnosta ketään mutta toiset ihmiset vain käyttäytyvät kohteliaammin kuin te itse. Pitäkää tunkkinne.
*Aika ylimielistä. Mitä hassua siinä on että puhun sinulle t-paidasta. Taitaa olla parempi että en kommentoi sinulle enää mitään.*
Minusta olisi parempi vain jatkaa siitä itselle tärkeästä asiasta jos ystävä ei silti kommentoi asiaan mitään varmistaa kuuntelee jo hän ja jos ei niin kysyä suoraan miksi asia jonka olet tärkeäksi ei häntä kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ovatko nuo mielestäsi isoja kuulumisia? Remonttihommat, matka tai urheiluprojekti.
:-D
Ajattelin että olet sairastunut syöpään, muutatte toiseen paikkaan tai miehesi on jättänyt sinut.
Tämä on suoraan oppikirjasta; suomalainen ei suo kenellekään mitään hyvää.
Lue kommentointipalstoja, lue foorumeita, jos uutinen kertoo jonkun onnistumisesta, voitosta jossakin kilpailussa, avioitumisesta, mistä vain hyvästä ja myönteisestä, hyeenalauma on verenhimoisena kimpussa.
Sen sijaan kuten yo. "ajattelin että olit sairastunut syöpään".. jne kaikki paha saa silmät loistamaan ja kuolan valumaan. Kerro ihmeessä lisää! Ja tiedätkö, mun tuttuni kummin setä kuoli kauheisiin tuskiin juuri tuohon samaan sairauteen jne!
Ilkeys, kateus, pahan tahtoisuus, suoranainen julmuus on suomalaisilla verissä. Sitä ei peitä edes olematon sivistyksen pintakerros. Sitä kun ei ole.
No avioituminen, lapsen saanti ja rakastuminen voisi olla niitä myönteisiä isoja asioita... eri kaliperia kuin puolimaratoni tai joku remppa.
Ok eli sinulla on oikeus valita mistä asioista ystäväsi sinulle puhuvat ja myös se kuinka merkityksellinen se asia on.
Sinulle minulla olisi ollut asiaa, hetkinen, vuonna 2000 ja 2004, 2008, kolme kertaa. Muuten en viitsisi olla yhteyksissä ja sinun asiat eivät kiinnosta siis pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota noin... noiden mainitsemiesi suurten asioiden laadusta ei suoraan voi päätellä, että ne ovat erityisen tärkeitä sinulle. Siis puolimaratoni, remontti, ulkomaanmatka. Ja ymmärrän siis, että sulle ne voi subjektiivisesti olla tosi tärkeitä, mutta monille nuo on aika "arkisia" asioita... ja ehkä ne siksi ohitetaan?
Jos asia on itselle merkityksellinen minusta tuonkaltaisista asioista kannattaakin jatkaa keskustelua ihan oma aloitteisesti ja kertoa sille ystävälle miten merkitykselliseksi koet kyseisen asian itsellesi. Kommentit aha tai jaa usein kertoo siitä että ystävä kyllä kuulee mitä sanot mutta odottaa että jatkat vähän tarkemmin ennenkuin haluaa esittää tarkentavia kysymyksiä.
Nimenomaan ap:n olisi ollut hyvä jatkaa... muutenhan tuo heitto "aloitettiin muuten remppa" voi kuulostaa saman sarjan asialta kuin uusi kiva pusero.
Toisaalta tulee mieleen, miten hyvin nuo ihmiset ap:n tuntee ja ap heidät? En mä esimerkiksi tiedä jostain puolitutusta onko ulkomaanmatka tai urheilusuoritus hänelle isoa asia vai ei... eräs ystäväni matkustaa ulkomailla jopa pari kertaa kuukaudessa ja hyvä kun itsekään muistaa mainita matkoistaan. Toinen ystäväni harrastaa tosissaan erästä kamppailulajia ja jos hän sanoo vaikka vain ohimennen käyneensä vyökokeessa, tiedän sen olevan hänelle merkittävä asia. Mutta osaan reagoida näihin uutisiin "oikein" vain siksi, että tunnen nuo ihmiset hyvin ja tiedän minkä merkityksen HE asioille antaa. Asioiden laatu itsessään ei sitä kerro.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota noin... noiden mainitsemiesi suurten asioiden laadusta ei suoraan voi päätellä, että ne ovat erityisen tärkeitä sinulle. Siis puolimaratoni, remontti, ulkomaanmatka. Ja ymmärrän siis, että sulle ne voi subjektiivisesti olla tosi tärkeitä, mutta monille nuo on aika "arkisia" asioita... ja ehkä ne siksi ohitetaan?
Jos asia on itselle merkityksellinen minusta tuonkaltaisista asioista kannattaakin jatkaa keskustelua ihan oma aloitteisesti ja kertoa sille ystävälle miten merkitykselliseksi koet kyseisen asian itsellesi. Kommentit aha tai jaa usein kertoo siitä että ystävä kyllä kuulee mitä sanot mutta odottaa että jatkat vähän tarkemmin ennenkuin haluaa esittää tarkentavia kysymyksiä.
Miten ehdotat, että mihin kohtaan ja miten kannattaa keskustelua jatkaa jos ystävä alkaa nopeasti puhua jostain muusta hänelle todella merkityksellisestä asiasta kuten t-paidasta?
Keskustella t-paidasta eikö ystävä vain ohimennen todennut tarvitsevansa ehkä t-paidan. Itse katkaisin siitä edellisestä aiheesta heti tuon ohimenevä kommentoinnin jälkeen. Jos taas ystävä todella vaihtaa aiheesta kokonaan toiseksi. Kyllä minä kysyisin kuuntelijoiden hän mitä minä äsken sanoin ja kertoisin haluan jatkaa vielä siitä maratonissa tai remontista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut montaa kommenttia, anteeksi jos tulee toistoa.
Älkää ymmärtäkö väärin, olen oikeasti lämmin ja symppis tyyppi. Alan olla keski-ikäinen kuten kaveritkin, paljon on nähty ja koettu tahoillamme. Jos kaverini alkaa puhua rempasta, en kyllä rehellisesti ole kiinnostunut, tottakai sitten kohteliaasti kysyn muutaman tarkentavan kysymyksen ja rempan valmistuttua käyn kehumassa lopputuloksen. Mutta oikeasti, mitä mä teen sillä tiedolla että te remppaatte? En ole kateellinen, rehellisesti ei kiinnosta. Mitä rempasta voi edes puhua, tulee valkoiset kaapit, vähän erilaisilla rungoilla ja tohon tulee reikä seinään. Aha.
Tai puolimaratoni. Olen aikuinen, tiedän mitä se vaatii ihmiseltä, ei tarvitse erikseen puida kuinka siihen treenataan jne. Kiva että juoksit ja meni ilmeisesti hyvin kun et muuta maininnut. Tässäkin tottakai onnittelen asiaankuuluvasti ja olen kyllä iloinen kanssasi mutta thats it.
Minä en harrasta ulkomaanmatkoilla joten tässä on todella iso aukko sivityksessä. Kaverini on varanneet jo satoja matkoja ulkomaille, olen iloinen toki mutta mitäpä osaisin kysyä. Ne pakolliset minne ja milloin?
Ei ainakaan itsellä ole kyseessä kateus tai se ettenkö välittäisi ystävieni asioista, jotkut asiat on vain sellaisia että ei niitä ole tarvetta puida sen enempää.
On toki ihmisiä joille ystävät on vain omia likasankoja, olen monesti ollut tälläinen. Minuun laitettiin välit poikki kun äitini kuoli, ensin sanottiin ettei ystäviä saa kuormittaa murheilla ja sitten kun en toiminutkaan parissa kuukaudessa, laitettiin mut pihalle porukasta. Ja en, en puhunut asioistani, en yhtään kellekkään.
Toinen kaveri ei päässyt yli pariin viikkoon asiasta kun mursi varpaansa, lihoo kuulemma muodottomaksi possuksi ja on niin kipeä ettei mitään järkeä. Olipa kiva olla tukena kun olinkin jo koko talven muutenkin maannut sohvalla kun perussairauteni vei kävelykyvyn.Jotkut vaan on tuollaisia minä minä minä-tyyppejä. Olkoot mutta ei mun elämässä.
Anteeksi suoruuteni mutta tämän perusteella sulta puuttuu selkästi sosiaalinen pelisilmä ja käytöstavat. Esim. remontoidessa kotia niin ei tarkoita silti sitä, että jokaisesta käänteestä pitää raportoida ystäville erikseen mutta koen täysin normaaliksi, että siitä omasta remontista voi mainita tai jopa puhua ystävälle. Niin varmasti myös valtosa ihmisistä ajattelee. Kuulostaa mielestäni hieman ylimieliseltä, jos ystävä päättä mielessään mistä asioista toinen saa puhua ja jos asia ei ole itselle tarpeeksi tärkeä niin tämän voi täysin ohittaa. Loppujen lopussa suurin osa elämästä ja sitä myöten keskustelusta on niitä arkisia asioita. Eipä sitä ihan hirveästi jäisi puheenaiheita, jos näistä ei saisi puhua.
Tässä onkin suuri ero ihmisten välillä. Mä en koskaan puhu arkisista asioista (paitsi niistä yhteisistä, "monelta tavataan" tai "mennäänkö jumppaan") ystävien kanssa... töissä ym. ympäristöissä olen sitten huomannut, että ihmisethän puhuu tosi paljon kaikesta sellaisesta mitä minä olen kyllä tottunut tekemään, mutta ihan ilman tarvetta kertoa niistä kenellekään (kuten mitä ruokaa laittaisin, pidinpä suursiivouksen, pitäisi ostaa mekko kaverin häihin). Mutta tämä tuskin haittaa ketään, sillä ystävikseni on myös valikoitunut sellaisia ihmisiä, joita ei arkiset puheenaiheet kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota noin... noiden mainitsemiesi suurten asioiden laadusta ei suoraan voi päätellä, että ne ovat erityisen tärkeitä sinulle. Siis puolimaratoni, remontti, ulkomaanmatka. Ja ymmärrän siis, että sulle ne voi subjektiivisesti olla tosi tärkeitä, mutta monille nuo on aika "arkisia" asioita... ja ehkä ne siksi ohitetaan?
Jos asia on itselle merkityksellinen minusta tuonkaltaisista asioista kannattaakin jatkaa keskustelua ihan oma aloitteisesti ja kertoa sille ystävälle miten merkitykselliseksi koet kyseisen asian itsellesi. Kommentit aha tai jaa usein kertoo siitä että ystävä kyllä kuulee mitä sanot mutta odottaa että jatkat vähän tarkemmin ennenkuin haluaa esittää tarkentavia kysymyksiä.
Nimenomaan ap:n olisi ollut hyvä jatkaa... muutenhan tuo heitto "aloitettiin muuten remppa" voi kuulostaa saman sarjan asialta kuin uusi kiva pusero.
Toisaalta tulee mieleen, miten hyvin nuo ihmiset ap:n tuntee ja ap heidät? En mä esimerkiksi tiedä jostain puolitutusta onko ulkomaanmatka tai urheilusuoritus hänelle isoa asia vai ei... eräs ystäväni matkustaa ulkomailla jopa pari kertaa kuukaudessa ja hyvä kun itsekään muistaa mainita matkoistaan. Toinen ystäväni harrastaa tosissaan erästä kamppailulajia ja jos hän sanoo vaikka vain ohimennen käyneensä vyökokeessa, tiedän sen olevan hänelle merkittävä asia. Mutta osaan reagoida näihin uutisiin "oikein" vain siksi, että tunnen nuo ihmiset hyvin ja tiedän minkä merkityksen HE asioille antaa. Asioiden laatu itsessään ei sitä kerro.
Ihan vaikka siitä, että yleensä niille lähemmille ihmisille kerrotaan kaikista tärkeimmät ja syvemmät asiat omasta elämästä. Jos joku tuttu kertoo sinulle itselleen tärkeästä asiasta ja et osaa reagoida tähän "oikein", se on ifan fine, koska et ole tämän henkilön kanssa läheinen ja hän varmasti niiltä omilta läheisiltä odottaa niitä "oikeita" reaktioita. Mutta kyllä itse ainakin silti olen ihmisistä kiinnostunut. Jos joku mulle omista asioistani kertoo niin ihan aidosti olen kiinnostunut. Ei tarvitse mitenkään esittää tai miettiä mikä on oikea reaktio, kun se reaktio oli sitten oikea tai väärä tulee yleensä luonnostaan, kun on aidosti kiinnostunut ihmisistä .
Jos kerron vaikka lomamatkalta ystävälle minusta on jopa hiukan tunkeilevaa jos hän alkaa urheilemaan aiheesta lisää. Kerron kyllä ihan oma-aloitteisesti jos haluan siitä kertoa esim. sen jälkeen kun olen vastannut hänen toteamukseen "tarvitsisin varmaan uuden paidan", "ai jaa, jotenkin kivan värinen toi paita (mitä hän juuri katsoo)", "mennään koko perhe, on ihanaa pitkästä aikaa lähteä jonnekin, onko sulla kokemusta tuosta paikasta".