Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu, että kaverit jättää reagoimatta isompiin kuulumisiini?
06.05.2018 |
Usein käy niin, että kun mainitsen ensimmäisen kerran jotain tavallisista tyhjänpäiväisistä kuulumisistani poikkeavaa kavereilleni, tämä yks kaks ohitetaankin ihan täysin, kaveri tokaisee jonkun yhden sanan "jaa", "aha" "hmph" ja vaihtaa suoraan puheenaihetta. Tätä käynyt useasti, useammankin kaverin taholta, jotka muuten kyllä kuuntelevat ja vastailevat.
Esim. Yhdelle sanoin taannoin kesken ostosreissun, että "ai muuten, varasin juuri perheellemme ulkomaanmatkan pitkästä aikaa" (emme tosiaan ole matkustanut vuosiin), kaveri sanoi nopeasti "aijaa" ja alkoi puhua jostain paidasta jota juuri katseli. Kuuli kyllä mitä sanoin, muttei reagoinut mitenkään. Itse jäin vähän hämilleni, enkä jatkanut juttuani, jäi siis esim sanomatta että minne olemme lähdössä ja milloin. Ei näyttänyt kaveria kiinnostavan? Itse olisin vastaavassa tilanteessa kysynyt tietysti lisää ja intoillutkin kaverin puolesta.
Toinen hyvä esimerkki, kun kerroin toiselle kaverilleni että "juoksin muuten elämäni ensimmäisen puolimaratonin viikonloppuna", tuli taas samanlainen yksisanainen "jaa" ja nopea aiheenvaihto omaan juttuun. Tällöinkin jäi sitten juttuni siihen. Ei kaveri kysellyt mitään että miten sujui tms.
Ja kolmas esimerkki, kerroin että remontoimme kotiani. Taas "jaa" ja nopea aiheenvaihto. Ei mitään kyselyä esim että mitä remontoimme, tai millaiseksi.
En ymmärrä mistä tällaiset reagoinnit ja aiheenvaihdot heti perään johtuu? Itse kuuntelen ja kyselen lisää jos ihmiset kertovat mulle asioitaan, vaikkei ne olisi sen kummoisiakaan kun että vaikka pohtivat mitä tekisivät ruoaksi. Hämmästyttää, että omat isommatkin (ja varsinkin siis ne) kuulumiseni jäävät ihan vaille mitään huomiota? Ollaan kuin evvk? Mistä johtuu, täytyykö vaan ottaa asia niin, ettei minun elämäni ja kuulumiseni oikeasti kiinnostakaan heitä pätkän vertaa?
Välillä tulee tosin mieleen, että kateuttako? Mutta toisaalta tuntuisi tyhmältä, jos oikeasti näyttäisivät sen noin läpinäkyvästi. Ja miksi näitä kadehtisivat, itsekin ovat matkustaneet, urheilleet ja remontoineet. Ja minä olen silloin iloinnut puolestaan.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kateuden tyrkyttäminen joka asian selitykseksi tökkii minua jo pahasti. Ei ihmiset ole sinun tyhjänpäiväisistä jutuistasi kateellinen, vaikka sinusta on kiva niin ajatella. Olisihan se hienoa, jos sinun elämäsi olisi niin paljon parempaa ja spesiaalimpaa kuin muiden, että kaikki sitä kadehtivat.
Oikeasti ketään ei vain kiinnosta toisten tekemiset.
Sulla taitaa olla tosi mielenkiintoisia tapaamisia kavereidesi kanssa. Kumpikin on hiljaa eikä vahingossakaan kerro mitään, koska molempien jutut on aivan turhia ja tyhjänpäiväisiä. Ei kannata rasittaa muita sellaisilla. Sinä vilkuilet vain kelloa, koska ei vois vähempää kiinnostaa se vieressä istuva tyyppi joka luulee olevansa niin spesiaali että tuhlaa sun kallista aikaasi. Hienoa ystävyyttä.
Voihan ne keskustella ihan muista asioista kuten esim. maailman taloudesta. Eksä on tuollainen, että hän ei koskaan kysele toisten henkilökohtaisia kuulumisia. Välillä siitä hänelle mainitsin, että voisi vähän enemmän olla kiinnostunut. Eksä tosiaan mieluummin keskustelee päivän ajankohtaisista asioista. Hän kuitenkin pitää kavereistaan vaikka ei ole kiinnostunut heidän remonteistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on moinen kaveri. Epäilen kateutta. Aina kun kerron jostain oikeasti kivasta asiasta, kaveri vastaa mahdollisimman lyhyesti, vaihtaa puheenaihetta, käytös muuttuu tosi lapselliseksi tai oudoksi. Kun kaverilla taas tapahtuu jotain poikkeuksellisen jännää niin minun pitäisi olla se joka kuuntelee. Yleensä olenkin. Joskus kokeilen kaverin tapaa. Ei reakoinut mitenkään vaan jatkoi vielä innokkaammin ja lopussa totesi " ei tarvitse olla noin kateellinen". Silloin kun kopioin kaverin tapaa niin alkaa naputtaan että miten mää oon tommonen, elä ole noin lapsellinen/ kateellinen. Kun itse tekee samoin on kuin ei edes tajuaisi asiasta. Tämän takia joskus vain lakkaan kuuntelemasta tätä henkilöä kun en jaksa hänen käytöstään. Tekee sen selvästi loukaten minua ja toivoo, että olisin hänelle kateellinen. Näyttää kyllä sen todella helposti päältäpäin. Ei se minun vika ole, että hän on päättänyt elää elämänsä miten nyt elää ja minä olen päättänyt nauttia elämästäni.
En ihan ymmärrä näitä kommentteja joita olet ap saanut. Täällä ei selkeästi ihmisillä ole tai ole ollut ikinä aitoja ystäviä. Tai sitten niitä omia kokemuksia heijastetaan tähän ja yritetään väkisin vääntää ap:sta jotakin ylimielistä omien asioidensa pälättäjää. Kyllä se on ihan normalia, että vastavuoroisessa ystävyydessä molemmilla on tilaa kertoa itselle tärkeistä asioista. Nimenomaan itselle. Yleensä se ystävä on kuitenkin kiinnostunut kuulemaan miten sillä ystävälle menee. Aika surullista, jos on oikeasti näin kyynistä porukkaa, eikä ajatella, että joitain ihmisiä ne omat asiat voi kiinnostaa. Kyllä sen verran pitää löytyä itsekunnioitusta, että pitää itseään ja omia asioitaan tärkeinä, että myös niistä on tilaa kertoa. Eikä vähätellä itseään alkuunsa, kuinka kukaan ei kuitenkaan jaksa kuunnella.
Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, että heitä kiinnostaa ainoastaan heidän omat juttunsa. He kuuntelevat toisen juttuja vain puolella korvalla, jos silläkään, keskeyttävät kaverin puheen kesken lauseen ja alkavat puhua omia asioitaan. Rasittava ihmistyyppi...
Todelliset ystävät tosiaan reagoivat hyviin ja huonoihin uutisiin, mutta kaverit (etäisemmät ja helpommin kateelliset) ovat vähäsanaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vika ei ome sinussa, vaan siinä ettei kaverisi osaa kuunnella. Hyvää kuuntelun taitoa pidetään usein itsestäänselvyytenä. Jos jota kuta kehutaan hyväksi kuuntelijaksi, se on usein hieman tyhjä kehu, sillä ajatellaan että jokainen jolla on korvat osaa tottakai kuunnella. Ei kuitenkaan osaa, ja huono kuuntelu taito ilmenee juuri näin miten kaverisi toimii. Ei olla läsnä, ei keskitytä siihen mitä toinen sanoo, ei osata reagoida oikein tai ilmaista omaa kiinnostusta toisen asioita kohtaan. Parhaiten tämä ilmenee, jos yrittää keskustella jostain pidemmän kaavan kautta. Jostain paidoistahan on helppo puhua, kun se vaatii vain muutaman lauseen, eikä toisen sanomalla oikeastaan ole niin väliä. Kaverisi saattaa olla hyvinkin kiinnostunut jutuistasi, mutta ei siis osaa kuunnella. Hän ei välttämättä tajua lainkaan, että se hänen aiheen vaihtamisensa keskeyttää jotain. Hän saattaa olettaa, että jatkat omaa juttuasi automaattisesti, ilman että hän tekee mitään vastavuoroista elettä. Tämä voi olla aivan tiedostamatonta, eikä hän ymmärrä olevansa ihan surkea kuuntelija.
Itse vuosia sitten käyttäydyin kaveria kohtaan samallai. Otti asian puheeksi ja kun asiaa mietin niin tajusin että kateudesta johtui, kaveri saanut kaiken aina kultalusikalla tarjoiltuna kun itse saanut kaiken ruosteisella syömäpuikolla. Korjasin asennettani, ei se ole multa pois jos kaverilla menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on sentään kavereita, joille kertoa asioita.
Kateutta.
Minulle on myös käynyt noin.
Ja olen huomannut, että helposti toimin itsekin noin, kun joku kertoo tekevänsä jotain, josta itse haaveilen mutta en uskalla tai voi tehdä.
Toinen vastaava tilanne, jolloin voin käyttäytyä noin, on se, kun inhoan sitä asiaa, joka toisen mielestä on ihana ja jonka hän tekee. En siis tiedä mitä sanoa, olen mykistynyt. Verrattavissa tilanteeseen: "Olen ostanut perheelleni upean mökin Mordorista."
Minä:"Aha. Onnea."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti he eivät ole oikeita kavereita. Ei välttämättä ole kateus vaan asiasi ei heitä kiinnosta.
Minä en ole koskaan ollut kateellinen kavereilleni vaan aidosti olen iloinnut heidän puolestaan asiasta kuin asiasta. Miksi kukaan on kateellinen hyvälle ystävälleen.
Puolimaratonin juokseminen ei merkitse muille mitään, paitsi juoksijalle. Remontti sellaiselle, jolla on remontti suunnitteilla jne..Itse olen esim. Kohauttanut olkapäitä kacerin kerrotyua juosseen jonku puolikkaan. Se ei sanonut minulle mitään. Mikä maratonpuolikas. Kun itse aloin lenkkeilemään, tajusin vasta, mikä se on. Kaverini varmaan myös ajatteli minun olevan kade, vaikka en edes tajunnut, mikä puolikas on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Humble bragging ketuttaa kavereitasi. Siksi suhtautuminen.
Vertaa:
"Varasimme muuten ulkomaanmatkan koko perheelle.." vai
"Kerroinko jo, että olen tosi innoissani, kun päästään pitkästä aikaa reissuun? Edellisestä on niin pitkä aika!"
"Juoksin muuten ensimmäisen puolimaratonini" vai
"Kerroinko jo, että sain vihdoinkin hilattua takamukseni puolimaratonille - ja kuvittele - vedin sen loppuun asti!
Ensimmäinen lause humble bragging
Toinen lause innostava keskustelunaloitus
Yleensäkin, tuo "muuten" sana tekee heitosta sellaisen vähättelevän, ihan kuin sillä ei olisi merkitystä sinullekaan, miksi kaverillesi?
Mieti vähän millaista oma ulosantisi on ja kitise vasta sitten kavereiden suhtautumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kateuden tyrkyttäminen joka asian selitykseksi tökkii minua jo pahasti. Ei ihmiset ole sinun tyhjänpäiväisistä jutuistasi kateellinen, vaikka sinusta on kiva niin ajatella. Olisihan se hienoa, jos sinun elämäsi olisi niin paljon parempaa ja spesiaalimpaa kuin muiden, että kaikki sitä kadehtivat.
Oikeasti ketään ei vain kiinnosta toisten tekemiset.
Oikeasti oikeita kavereita/ystäviä kyllä kiinnostaa sinun kuulumiset. Ja ap kai kertoi ystäviensä reaktioista. Ja kyllä se yleensä on se kateus , joka estää ihmistä iloitsmasta toisen matkasta/remontista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset ei tule kuulluiksi. Toiset herättää aina mielenkiintoa. Se on jokin oma ominaisuus.
Ystäväni kotona tehtiin sauna-ja pesuhuone remontti. Kun se oli valmis, ystävä pyysi minua sitä katsomaan. Sauna oli ihan perussauna. Seinät ja lauteet oli puunväristä lautaa ja lauteet ihan tavalliset lauteet. Kehuin tietenkin saunaa, koska olihan se ihan siisti ja normaali perussauna. Pesuhuoneessa oli perusvalkoiset kaakelit sekä seinillä, että lattiassa.
Meillä tehtii myöhemmin sauna-ja pesuhuone sekä pukuhuone remontti. Pyysin liikkeestä remonttisuunnitelman ja ammattimiehet kävi sen toteuttamassa, koska emme itse olisi osanneet laatoittaa tai muutenkaan tehdä isoa remonttia.
Saunasta ja pesuhuoneesta tuli hienot. No ystävä tietenkin kävi katsomassa, kun remontti oli valmis. Ei sanonut juuta eikä jaata. Ei sanonut yhtään mitään.
Kyllähän se on se kateus joka ne sanat vie.
Vierailija kirjoitti:
Puolimaratonin juokseminen ei merkitse muille mitään, paitsi juoksijalle. Remontti sellaiselle, jolla on remontti suunnitteilla jne..Itse olen esim. Kohauttanut olkapäitä kacerin kerrotyua juosseen jonku puolikkaan. Se ei sanonut minulle mitään. Mikä maratonpuolikas. Kun itse aloin lenkkeilemään, tajusin vasta, mikä se on. Kaverini varmaan myös ajatteli minun olevan kade, vaikka en edes tajunnut, mikä puolikas on.
Niin tai sitten hän vain ajatteli, että sua ei kiinnosta hänen asiansa. En ymmärrä näitä kommentteja täällä, jossa parjataan ap:ta siitä, että hänen puhetyylissään on varmasti jotakin vikaa ja tuskin ystäviä kuitenkaan kiinnostaa hänen asiansa. Mihin se liittyy, että sinä et tiennyt puolimaratonista mitään? Eikö silloin nimenomaan olisi ollut hyvä paikka kysellä enemmän. Miksi se että ystävän asiat eivät sinun elämääsi hetkauta tarkoittaa, että niitä ei myöskään tarvitse kuunnella tai kommentoida. Hyvä ystävä ymmärtää, että nämä asiat ovat ystävälle tärkeitä ja tämä haluaa jakaa ne kanssani. On ylipäätään erittäin huonoa käytöstä olla osoittamatta kiinnostusta toisen asioihin. Eri asia, jos ap höpöttää jatkuvasti vain itsestään mutta näin ei tiannut olla.
Et sä voi päättää, mitä se toinen vastaa sun puheisiin. Jos sä kerrot omat uutisesi vaatteiden katselun lomassa, asia saattaa jäädä siihen, jos haluat keskustella asiasta syvällisemmin, kannattaa kertoa asia esim. kahvilla, jolloin toisella on ehkä helpompi kysellä asiasta lisää. Eli mielestäni myös tilanne vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kateuden tyrkyttäminen joka asian selitykseksi tökkii minua jo pahasti. Ei ihmiset ole sinun tyhjänpäiväisistä jutuistasi kateellinen, vaikka sinusta on kiva niin ajatella. Olisihan se hienoa, jos sinun elämäsi olisi niin paljon parempaa ja spesiaalimpaa kuin muiden, että kaikki sitä kadehtivat.
Oikeasti ketään ei vain kiinnosta toisten tekemiset.
Säälin sua, jos tuo on kokemuksesi elämästä ja ihmissuhteista.
Voitko myös kertoa, miksi juorulehdet myy?
Niissähän ei muuta puida, kuin muiden ihmisten asioita. Tuntemattomien peräti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan Pekka ja susi -asiaa. Eli sinulla on koko ajan näitä "isoja" kuulumisia ja kukaan ei ole oikeasti enää kiinnostunut niistä, koska höpötät niistä taukoamatta. Höpötät ilmeisesti muutenkin itsestäsi liikaa ja et kuuntele ystäviesi tärkeitä asioita.
Tottakai tulet nyt kirjoittamaan, että näin ei asia ole, mutta niin kauan kun emme saa tähän ystäväsi kertomaa totuutta, niin tämä on varmasti se totuus.
No sun asenne on valmiiksi tuo, joten kirjoittamani vastine ei hyödytä mitään, mutta kerron silti että minä olen yleensä aina se hiljainen, joka kuuntelee toisten asiat, eikä itse saa suunvuoroa tai uskalla sitä ottaa. Mua on monesti luonnehdittu hiljaiseksi, mutta hyväksi kuuntelijaksi.
Ap
Sulla on selkeästi tuon kaverisi suhteen kuuntelijan rooli.
Mulla on ollut tuollaisia kavereita.
Kaveri kertoo asioistaan, isoista, pienistä, menneistä. Kuuntelen kohteliaasti. Muuten puhutaan vain yhteisestä harrastuksesta, ratsastuksesta. Kerran olen saanut ison opiskeluprojektin valmiiksi ja kerron siitä. Haluaisin puhua enemmänkin, mutta kaveri ei sano edes "jaa".
Silloin tajusin, että me ei koskaan puhuta mulle tärkeistä asioista.
Samanlainen ystävä oli. Vasta jälkeenpäin tajusin hänen käyttäneen vain hyväksi. Olin aina valmis kuuntelemaan hänen murheitaan. Tätä tapahtuikin yleensä päivittäin. Kuitenkaan omille iloilleni tai suruilleni en saanut ikinä vastakaikua. Näihin kommentoitiin aina jotain geneeristä samaa. "ahaa, oho, okei, aijaa!" Kohteliaisuudesta jossakin kohtaa esitti olevansa kiinnostunut asioistani mutta kysymykset oli aina sitä luokkaa, että niistä huomasi kilometrin päähän ettei asia oikeasti kiinnosta. Jos vaikka olin ollut pitkällä reissussa niin hänen ainoa kommenttinsa tai kysymyksensä oli "no, oliko lämmintä?" En oleta, että omasta matkastani tarvitsisi olla superkiinnostunut mutta se kontrasti millainen itse olin häntä kohtaan. Ja varsinkin kun ne reaktiot häneltä oli aina ne samat. Sitten jos saatoin innoissani vastata jopa muutaman lauseen verran. Niin sitten tuli taas ne "oho, kiva, joo, o" ja takaisin hänen asioihin.
Kyllä siinä reilu 15 vuotta meni tajutessa ettei tällainen tyyppi ole aito ystävä. Kaipaa vain jonkun jolle kertoa omia asioita ja minä mahdollistin sen. Aito ystävä välittää ja on aidosti edes ajoittain kiinnostunut mitä sille ystävälle kuuluu. Mitä itse saat tästä ystävyydestä? Kannattaa ehkä tällaisista tyypeistä etääntyä ja pitää kohteliaan etäiset välit muta ei näistä ystäviksi taida olla.