Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu, että kaverit jättää reagoimatta isompiin kuulumisiini?
06.05.2018 |
Usein käy niin, että kun mainitsen ensimmäisen kerran jotain tavallisista tyhjänpäiväisistä kuulumisistani poikkeavaa kavereilleni, tämä yks kaks ohitetaankin ihan täysin, kaveri tokaisee jonkun yhden sanan "jaa", "aha" "hmph" ja vaihtaa suoraan puheenaihetta. Tätä käynyt useasti, useammankin kaverin taholta, jotka muuten kyllä kuuntelevat ja vastailevat.
Esim. Yhdelle sanoin taannoin kesken ostosreissun, että "ai muuten, varasin juuri perheellemme ulkomaanmatkan pitkästä aikaa" (emme tosiaan ole matkustanut vuosiin), kaveri sanoi nopeasti "aijaa" ja alkoi puhua jostain paidasta jota juuri katseli. Kuuli kyllä mitä sanoin, muttei reagoinut mitenkään. Itse jäin vähän hämilleni, enkä jatkanut juttuani, jäi siis esim sanomatta että minne olemme lähdössä ja milloin. Ei näyttänyt kaveria kiinnostavan? Itse olisin vastaavassa tilanteessa kysynyt tietysti lisää ja intoillutkin kaverin puolesta.
Toinen hyvä esimerkki, kun kerroin toiselle kaverilleni että "juoksin muuten elämäni ensimmäisen puolimaratonin viikonloppuna", tuli taas samanlainen yksisanainen "jaa" ja nopea aiheenvaihto omaan juttuun. Tällöinkin jäi sitten juttuni siihen. Ei kaveri kysellyt mitään että miten sujui tms.
Ja kolmas esimerkki, kerroin että remontoimme kotiani. Taas "jaa" ja nopea aiheenvaihto. Ei mitään kyselyä esim että mitä remontoimme, tai millaiseksi.
En ymmärrä mistä tällaiset reagoinnit ja aiheenvaihdot heti perään johtuu? Itse kuuntelen ja kyselen lisää jos ihmiset kertovat mulle asioitaan, vaikkei ne olisi sen kummoisiakaan kun että vaikka pohtivat mitä tekisivät ruoaksi. Hämmästyttää, että omat isommatkin (ja varsinkin siis ne) kuulumiseni jäävät ihan vaille mitään huomiota? Ollaan kuin evvk? Mistä johtuu, täytyykö vaan ottaa asia niin, ettei minun elämäni ja kuulumiseni oikeasti kiinnostakaan heitä pätkän vertaa?
Välillä tulee tosin mieleen, että kateuttako? Mutta toisaalta tuntuisi tyhmältä, jos oikeasti näyttäisivät sen noin läpinäkyvästi. Ja miksi näitä kadehtisivat, itsekin ovat matkustaneet, urheilleet ja remontoineet. Ja minä olen silloin iloinnut puolestaan.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut montaa kommenttia, anteeksi jos tulee toistoa.
Älkää ymmärtäkö väärin, olen oikeasti lämmin ja symppis tyyppi. Alan olla keski-ikäinen kuten kaveritkin, paljon on nähty ja koettu tahoillamme. Jos kaverini alkaa puhua rempasta, en kyllä rehellisesti ole kiinnostunut, tottakai sitten kohteliaasti kysyn muutaman tarkentavan kysymyksen ja rempan valmistuttua käyn kehumassa lopputuloksen. Mutta oikeasti, mitä mä teen sillä tiedolla että te remppaatte? En ole kateellinen, rehellisesti ei kiinnosta. Mitä rempasta voi edes puhua, tulee valkoiset kaapit, vähän erilaisilla rungoilla ja tohon tulee reikä seinään. Aha.
Tai puolimaratoni. Olen aikuinen, tiedän mitä se vaatii ihmiseltä, ei tarvitse erikseen puida kuinka siihen treenataan jne. Kiva että juoksit ja meni ilmeisesti hyvin kun et muuta maininnut. Tässäkin tottakai onnittelen asiaankuuluvasti ja olen kyllä iloinen kanssasi mutta thats it.
Minä en harrasta ulkomaanmatkoilla joten tässä on todella iso aukko sivityksessä. Kaverini on varanneet jo satoja matkoja ulkomaille, olen iloinen toki mutta mitäpä osaisin kysyä. Ne pakolliset minne ja milloin?
Ei ainakaan itsellä ole kyseessä kateus tai se ettenkö välittäisi ystävieni asioista, jotkut asiat on vain sellaisia että ei niitä ole tarvetta puida sen enempää.
On toki ihmisiä joille ystävät on vain omia likasankoja, olen monesti ollut tälläinen. Minuun laitettiin välit poikki kun äitini kuoli, ensin sanottiin ettei ystäviä saa kuormittaa murheilla ja sitten kun en toiminutkaan parissa kuukaudessa, laitettiin mut pihalle porukasta. Ja en, en puhunut asioistani, en yhtään kellekkään.
Toinen kaveri ei päässyt yli pariin viikkoon asiasta kun mursi varpaansa, lihoo kuulemma muodottomaksi possuksi ja on niin kipeä ettei mitään järkeä. Olipa kiva olla tukena kun olinkin jo koko talven muutenkin maannut sohvalla kun perussairauteni vei kävelykyvyn.Jotkut vaan on tuollaisia minä minä minä-tyyppejä. Olkoot mutta ei mun elämässä.
Anteeksi suoruuteni mutta tämän perusteella sulta puuttuu selkästi sosiaalinen pelisilmä ja käytöstavat. Esim. remontoidessa kotia niin ei tarkoita silti sitä, että jokaisesta käänteestä pitää raportoida ystäville erikseen mutta koen täysin normaaliksi, että siitä omasta remontista voi mainita tai jopa puhua ystävälle. Niin varmasti myös valtosa ihmisistä ajattelee. Kuulostaa mielestäni hieman ylimieliseltä, jos ystävä päättä mielessään mistä asioista toinen saa puhua ja jos asia ei ole itselle tarpeeksi tärkeä niin tämän voi täysin ohittaa. Loppujen lopussa suurin osa elämästä ja sitä myöten keskustelusta on niitä arkisia asioita. Eipä sitä ihan hirveästi jäisi puheenaiheita, jos näistä ei saisi puhua.
Tässä onkin suuri ero ihmisten välillä. Mä en koskaan puhu arkisista asioista (paitsi niistä yhteisistä, "monelta tavataan" tai "mennäänkö jumppaan") ystävien kanssa... töissä ym. ympäristöissä olen sitten huomannut, että ihmisethän puhuu tosi paljon kaikesta sellaisesta mitä minä olen kyllä tottunut tekemään, mutta ihan ilman tarvetta kertoa niistä kenellekään (kuten mitä ruokaa laittaisin, pidinpä suursiivouksen, pitäisi ostaa mekko kaverin häihin). Mutta tämä tuskin haittaa ketään, sillä ystävikseni on myös valikoitunut sellaisia ihmisiä, joita ei arkiset puheenaiheet kiinnosta.
Puhutko nyt hieman aiheen vierestä. Tässä ei ollut kyse mistään ruuanlaittamisesta tai suursivouksesta, vaan remontista. Remontti on yleensä runsaasti aikaavievä iso asia sen hetkisessä elämäntilanteessa. Tämän kommentoijan mielestä tästäkään ei saanut mainita, koska se ei satu kiinnostamana häntä. Ehkä sulla ei sitten ole hyviä ystäviä, jos susta tuntuu tällaisia asioita elämästä jakaa ystäville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut montaa kommenttia, anteeksi jos tulee toistoa.
Älkää ymmärtäkö väärin, olen oikeasti lämmin ja symppis tyyppi. Alan olla keski-ikäinen kuten kaveritkin, paljon on nähty ja koettu tahoillamme. Jos kaverini alkaa puhua rempasta, en kyllä rehellisesti ole kiinnostunut, tottakai sitten kohteliaasti kysyn muutaman tarkentavan kysymyksen ja rempan valmistuttua käyn kehumassa lopputuloksen. Mutta oikeasti, mitä mä teen sillä tiedolla että te remppaatte? En ole kateellinen, rehellisesti ei kiinnosta. Mitä rempasta voi edes puhua, tulee valkoiset kaapit, vähän erilaisilla rungoilla ja tohon tulee reikä seinään. Aha.
Tai puolimaratoni. Olen aikuinen, tiedän mitä se vaatii ihmiseltä, ei tarvitse erikseen puida kuinka siihen treenataan jne. Kiva että juoksit ja meni ilmeisesti hyvin kun et muuta maininnut. Tässäkin tottakai onnittelen asiaankuuluvasti ja olen kyllä iloinen kanssasi mutta thats it.
Minä en harrasta ulkomaanmatkoilla joten tässä on todella iso aukko sivityksessä. Kaverini on varanneet jo satoja matkoja ulkomaille, olen iloinen toki mutta mitäpä osaisin kysyä. Ne pakolliset minne ja milloin?
Ei ainakaan itsellä ole kyseessä kateus tai se ettenkö välittäisi ystävieni asioista, jotkut asiat on vain sellaisia että ei niitä ole tarvetta puida sen enempää.
On toki ihmisiä joille ystävät on vain omia likasankoja, olen monesti ollut tälläinen. Minuun laitettiin välit poikki kun äitini kuoli, ensin sanottiin ettei ystäviä saa kuormittaa murheilla ja sitten kun en toiminutkaan parissa kuukaudessa, laitettiin mut pihalle porukasta. Ja en, en puhunut asioistani, en yhtään kellekkään.
Toinen kaveri ei päässyt yli pariin viikkoon asiasta kun mursi varpaansa, lihoo kuulemma muodottomaksi possuksi ja on niin kipeä ettei mitään järkeä. Olipa kiva olla tukena kun olinkin jo koko talven muutenkin maannut sohvalla kun perussairauteni vei kävelykyvyn.Jotkut vaan on tuollaisia minä minä minä-tyyppejä. Olkoot mutta ei mun elämässä.
Anteeksi suoruuteni mutta tämän perusteella sulta puuttuu selkästi sosiaalinen pelisilmä ja käytöstavat. Esim. remontoidessa kotia niin ei tarkoita silti sitä, että jokaisesta käänteestä pitää raportoida ystäville erikseen mutta koen täysin normaaliksi, että siitä omasta remontista voi mainita tai jopa puhua ystävälle. Niin varmasti myös valtosa ihmisistä ajattelee. Kuulostaa mielestäni hieman ylimieliseltä, jos ystävä päättä mielessään mistä asioista toinen saa puhua ja jos asia ei ole itselle tarpeeksi tärkeä niin tämän voi täysin ohittaa. Loppujen lopussa suurin osa elämästä ja sitä myöten keskustelusta on niitä arkisia asioita. Eipä sitä ihan hirveästi jäisi puheenaiheita, jos näistä ei saisi puhua.
Tässä onkin suuri ero ihmisten välillä. Mä en koskaan puhu arkisista asioista (paitsi niistä yhteisistä, "monelta tavataan" tai "mennäänkö jumppaan") ystävien kanssa... töissä ym. ympäristöissä olen sitten huomannut, että ihmisethän puhuu tosi paljon kaikesta sellaisesta mitä minä olen kyllä tottunut tekemään, mutta ihan ilman tarvetta kertoa niistä kenellekään (kuten mitä ruokaa laittaisin, pidinpä suursiivouksen, pitäisi ostaa mekko kaverin häihin). Mutta tämä tuskin haittaa ketään, sillä ystävikseni on myös valikoitunut sellaisia ihmisiä, joita ei arkiset puheenaiheet kiinnosta.
Puhutko nyt hieman aiheen vierestä. Tässä ei ollut kyse mistään ruuanlaittamisesta tai suursivouksesta, vaan remontista. Remontti on yleensä runsaasti aikaavievä iso asia sen hetkisessä elämäntilanteessa. Tämän kommentoijan mielestä tästäkään ei saanut mainita, koska se ei satu kiinnostamana häntä. Ehkä sulla ei sitten ole hyviä ystäviä, jos susta tuntuu tällaisia asioita elämästä jakaa ystäville.
*vieraalta jakaa tällaisia asioita.
Paskapuhetta. Kenelläkään surkimuksella ei ole kavereita. Olet ikuisesti yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota noin... noiden mainitsemiesi suurten asioiden laadusta ei suoraan voi päätellä, että ne ovat erityisen tärkeitä sinulle. Siis puolimaratoni, remontti, ulkomaanmatka. Ja ymmärrän siis, että sulle ne voi subjektiivisesti olla tosi tärkeitä, mutta monille nuo on aika "arkisia" asioita... ja ehkä ne siksi ohitetaan?
Jos asia on itselle merkityksellinen minusta tuonkaltaisista asioista kannattaakin jatkaa keskustelua ihan oma aloitteisesti ja kertoa sille ystävälle miten merkitykselliseksi koet kyseisen asian itsellesi. Kommentit aha tai jaa usein kertoo siitä että ystävä kyllä kuulee mitä sanot mutta odottaa että jatkat vähän tarkemmin ennenkuin haluaa esittää tarkentavia kysymyksiä.
Nimenomaan ap:n olisi ollut hyvä jatkaa... muutenhan tuo heitto "aloitettiin muuten remppa" voi kuulostaa saman sarjan asialta kuin uusi kiva pusero.
Toisaalta tulee mieleen, miten hyvin nuo ihmiset ap:n tuntee ja ap heidät? En mä esimerkiksi tiedä jostain puolitutusta onko ulkomaanmatka tai urheilusuoritus hänelle isoa asia vai ei... eräs ystäväni matkustaa ulkomailla jopa pari kertaa kuukaudessa ja hyvä kun itsekään muistaa mainita matkoistaan. Toinen ystäväni harrastaa tosissaan erästä kamppailulajia ja jos hän sanoo vaikka vain ohimennen käyneensä vyökokeessa, tiedän sen olevan hänelle merkittävä asia. Mutta osaan reagoida näihin uutisiin "oikein" vain siksi, että tunnen nuo ihmiset hyvin ja tiedän minkä merkityksen HE asioille antaa. Asioiden laatu itsessään ei sitä kerro.
Ihan vaikka siitä, että yleensä niille lähemmille ihmisille kerrotaan kaikista tärkeimmät ja syvemmät asiat omasta elämästä. Jos joku tuttu kertoo sinulle itselleen tärkeästä asiasta ja et osaa reagoida tähän "oikein", se on ifan fine, koska et ole tämän henkilön kanssa läheinen ja hän varmasti niiltä omilta läheisiltä odottaa niitä "oikeita" reaktioita. Mutta kyllä itse ainakin silti olen ihmisistä kiinnostunut. Jos joku mulle omista asioistani kertoo niin ihan aidosti olen kiinnostunut. Ei tarvitse mitenkään esittää tai miettiä mikä on oikea reaktio, kun se reaktio oli sitten oikea tai väärä tulee yleensä luonnostaan, kun on aidosti kiinnostunut ihmisistä .
Sitäpä juuri kysyin, että onko ap heille läheinen? Jos olisi, henkilö kyllä tietäisi, että remppa tai puolimaratooni on tärkeä asia juuri ap:lle. Olen itse ollut nuorempana "kuuntelijatyyppiä" ja opin tuomaan itseäni esiin paremmin vasta sitten, kun ihmiset sanoivat minulle, että heistä tuntuu, etteivät he yhtään tunne minua, vaikka ollaan "tunnettu" vuosia. Jos ap ei ole puhunut itsestään, kivuistaan ja peloistaan, siitä mitä juokseminen merkitsee hänelle, onko hän haaveillut rempasta pitkään vai ei... toinen ei voi tietää!
Joo-o, huomattu on, ettei mitään isompaa ja kivaa juttua saisi tapahtua. Kaksi ystävääni ovat aina innoissaan noista, ja yksi kaveri jota näen harvemmin, mutta loput ovat osastoa jaa-a, jaajaa, että sellaista. Enpäs enää kerrokaan kivoja isompia juttuja kuin näille kahdelle :) Ikäviäkään juttuja en kerro enää kuin näille kahdelle, kolmelle, koska ne kyllä kiinnostaisivat muitakin enemmän kuin jaajaa-tasolla. Selkeästi siis on kivempaa että minulle sattuu jotain ikävää, kuin se että käykin jotain mukavaa. Nämä kaksi ystävääni, toinen, paras ystäväni kertoi muuttavansa 600km päähän. Olin aivan innoissani ja kannustin häntä muutossa, vaikka itselleni kova ikävä tulikin. Näemme kerran vuodessa ja puhumme viikottain puhelimessa. Toinen otti vastaan työn, jonka takia yhteiset juttumme kariutuivat. Ennen näin häntä kerran viikkoon, nykyään kerta kuukauteen koska hänen työnsä on nyt semmoinen. Kannustin silti häntä, sillä hän on ystäväni, ja haluan että hän tekee niin kuin itselle parhaaksi on.
Itse kun menin mieheni kanssa yhteen, ei kukaan muu onnitellut, kuin kaverini, ja kaksi ystävääni. Kun ostimme talon, sama homma, ja kun menimme k ihloihin (emme pitäneet siitä mölyä emmekä juhlaa) Niin osa on edelleenkin kuin ei asiasta mitään tietäisi, vaikka sormukset on ollut sormessa jo toista vuotta :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut montaa kommenttia, anteeksi jos tulee toistoa.
Älkää ymmärtäkö väärin, olen oikeasti lämmin ja symppis tyyppi. Alan olla keski-ikäinen kuten kaveritkin, paljon on nähty ja koettu tahoillamme. Jos kaverini alkaa puhua rempasta, en kyllä rehellisesti ole kiinnostunut, tottakai sitten kohteliaasti kysyn muutaman tarkentavan kysymyksen ja rempan valmistuttua käyn kehumassa lopputuloksen. Mutta oikeasti, mitä mä teen sillä tiedolla että te remppaatte? En ole kateellinen, rehellisesti ei kiinnosta. Mitä rempasta voi edes puhua, tulee valkoiset kaapit, vähän erilaisilla rungoilla ja tohon tulee reikä seinään. Aha.
Tai puolimaratoni. Olen aikuinen, tiedän mitä se vaatii ihmiseltä, ei tarvitse erikseen puida kuinka siihen treenataan jne. Kiva että juoksit ja meni ilmeisesti hyvin kun et muuta maininnut. Tässäkin tottakai onnittelen asiaankuuluvasti ja olen kyllä iloinen kanssasi mutta thats it.
Minä en harrasta ulkomaanmatkoilla joten tässä on todella iso aukko sivityksessä. Kaverini on varanneet jo satoja matkoja ulkomaille, olen iloinen toki mutta mitäpä osaisin kysyä. Ne pakolliset minne ja milloin?
Ei ainakaan itsellä ole kyseessä kateus tai se ettenkö välittäisi ystävieni asioista, jotkut asiat on vain sellaisia että ei niitä ole tarvetta puida sen enempää.
On toki ihmisiä joille ystävät on vain omia likasankoja, olen monesti ollut tälläinen. Minuun laitettiin välit poikki kun äitini kuoli, ensin sanottiin ettei ystäviä saa kuormittaa murheilla ja sitten kun en toiminutkaan parissa kuukaudessa, laitettiin mut pihalle porukasta. Ja en, en puhunut asioistani, en yhtään kellekkään.
Toinen kaveri ei päässyt yli pariin viikkoon asiasta kun mursi varpaansa, lihoo kuulemma muodottomaksi possuksi ja on niin kipeä ettei mitään järkeä. Olipa kiva olla tukena kun olinkin jo koko talven muutenkin maannut sohvalla kun perussairauteni vei kävelykyvyn.Jotkut vaan on tuollaisia minä minä minä-tyyppejä. Olkoot mutta ei mun elämässä.
Anteeksi suoruuteni mutta tämän perusteella sulta puuttuu selkästi sosiaalinen pelisilmä ja käytöstavat. Esim. remontoidessa kotia niin ei tarkoita silti sitä, että jokaisesta käänteestä pitää raportoida ystäville erikseen mutta koen täysin normaaliksi, että siitä omasta remontista voi mainita tai jopa puhua ystävälle. Niin varmasti myös valtosa ihmisistä ajattelee. Kuulostaa mielestäni hieman ylimieliseltä, jos ystävä päättä mielessään mistä asioista toinen saa puhua ja jos asia ei ole itselle tarpeeksi tärkeä niin tämän voi täysin ohittaa. Loppujen lopussa suurin osa elämästä ja sitä myöten keskustelusta on niitä arkisia asioita. Eipä sitä ihan hirveästi jäisi puheenaiheita, jos näistä ei saisi puhua.
Tässä onkin suuri ero ihmisten välillä. Mä en koskaan puhu arkisista asioista (paitsi niistä yhteisistä, "monelta tavataan" tai "mennäänkö jumppaan") ystävien kanssa... töissä ym. ympäristöissä olen sitten huomannut, että ihmisethän puhuu tosi paljon kaikesta sellaisesta mitä minä olen kyllä tottunut tekemään, mutta ihan ilman tarvetta kertoa niistä kenellekään (kuten mitä ruokaa laittaisin, pidinpä suursiivouksen, pitäisi ostaa mekko kaverin häihin). Mutta tämä tuskin haittaa ketään, sillä ystävikseni on myös valikoitunut sellaisia ihmisiä, joita ei arkiset puheenaiheet kiinnosta.
Puhutko nyt hieman aiheen vierestä. Tässä ei ollut kyse mistään ruuanlaittamisesta tai suursivouksesta, vaan remontista. Remontti on yleensä runsaasti aikaavievä iso asia sen hetkisessä elämäntilanteessa. Tämän kommentoijan mielestä tästäkään ei saanut mainita, koska se ei satu kiinnostamana häntä. Ehkä sulla ei sitten ole hyviä ystäviä, jos susta tuntuu tällaisia asioita elämästä jakaa ystäville.
Kyllä tiedän mikä remontti on, iso sellainen oli kotonani viime kesänä. Ja kyllä pidän hyvinä ystävinä sellaisia, joiden kanssa voin puhua isäni kuolemasta, lapsuuteni väkivaltakokemuksista, siitä onko jumala olemassa, mikä on elämän tarkoitus ja miksi juoksiessaan tuntee elävänsä täysillä. Ihan oikeasti, meitä vain on sellaisia ihmisiä, joille arkea on ihan tarpeeksi siinä, että hoitaa hommat jotka on pakko hoitaa (kuten ne lukemattomat remonttiin liittyvät hommat) eikä sille arjella halua antaa yhtään enempää aikaa vielä lisäksi puhumalla siitä ystävilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut montaa kommenttia, anteeksi jos tulee toistoa.
Älkää ymmärtäkö väärin, olen oikeasti lämmin ja symppis tyyppi. Alan olla keski-ikäinen kuten kaveritkin, paljon on nähty ja koettu tahoillamme. Jos kaverini alkaa puhua rempasta, en kyllä rehellisesti ole kiinnostunut, tottakai sitten kohteliaasti kysyn muutaman tarkentavan kysymyksen ja rempan valmistuttua käyn kehumassa lopputuloksen. Mutta oikeasti, mitä mä teen sillä tiedolla että te remppaatte? En ole kateellinen, rehellisesti ei kiinnosta. Mitä rempasta voi edes puhua, tulee valkoiset kaapit, vähän erilaisilla rungoilla ja tohon tulee reikä seinään. Aha.
Tai puolimaratoni. Olen aikuinen, tiedän mitä se vaatii ihmiseltä, ei tarvitse erikseen puida kuinka siihen treenataan jne. Kiva että juoksit ja meni ilmeisesti hyvin kun et muuta maininnut. Tässäkin tottakai onnittelen asiaankuuluvasti ja olen kyllä iloinen kanssasi mutta thats it.
Minä en harrasta ulkomaanmatkoilla joten tässä on todella iso aukko sivityksessä. Kaverini on varanneet jo satoja matkoja ulkomaille, olen iloinen toki mutta mitäpä osaisin kysyä. Ne pakolliset minne ja milloin?
Ei ainakaan itsellä ole kyseessä kateus tai se ettenkö välittäisi ystävieni asioista, jotkut asiat on vain sellaisia että ei niitä ole tarvetta puida sen enempää.
On toki ihmisiä joille ystävät on vain omia likasankoja, olen monesti ollut tälläinen. Minuun laitettiin välit poikki kun äitini kuoli, ensin sanottiin ettei ystäviä saa kuormittaa murheilla ja sitten kun en toiminutkaan parissa kuukaudessa, laitettiin mut pihalle porukasta. Ja en, en puhunut asioistani, en yhtään kellekkään.
Toinen kaveri ei päässyt yli pariin viikkoon asiasta kun mursi varpaansa, lihoo kuulemma muodottomaksi possuksi ja on niin kipeä ettei mitään järkeä. Olipa kiva olla tukena kun olinkin jo koko talven muutenkin maannut sohvalla kun perussairauteni vei kävelykyvyn.Jotkut vaan on tuollaisia minä minä minä-tyyppejä. Olkoot mutta ei mun elämässä.
Anteeksi suoruuteni mutta tämän perusteella sulta puuttuu selkästi sosiaalinen pelisilmä ja käytöstavat. Esim. remontoidessa kotia niin ei tarkoita silti sitä, että jokaisesta käänteestä pitää raportoida ystäville erikseen mutta koen täysin normaaliksi, että siitä omasta remontista voi mainita tai jopa puhua ystävälle. Niin varmasti myös valtosa ihmisistä ajattelee. Kuulostaa mielestäni hieman ylimieliseltä, jos ystävä päättä mielessään mistä asioista toinen saa puhua ja jos asia ei ole itselle tarpeeksi tärkeä niin tämän voi täysin ohittaa. Loppujen lopussa suurin osa elämästä ja sitä myöten keskustelusta on niitä arkisia asioita. Eipä sitä ihan hirveästi jäisi puheenaiheita, jos näistä ei saisi puhua.
Tässä onkin suuri ero ihmisten välillä. Mä en koskaan puhu arkisista asioista (paitsi niistä yhteisistä, "monelta tavataan" tai "mennäänkö jumppaan") ystävien kanssa... töissä ym. ympäristöissä olen sitten huomannut, että ihmisethän puhuu tosi paljon kaikesta sellaisesta mitä minä olen kyllä tottunut tekemään, mutta ihan ilman tarvetta kertoa niistä kenellekään (kuten mitä ruokaa laittaisin, pidinpä suursiivouksen, pitäisi ostaa mekko kaverin häihin). Mutta tämä tuskin haittaa ketään, sillä ystävikseni on myös valikoitunut sellaisia ihmisiä, joita ei arkiset puheenaiheet kiinnosta.
Puhutko nyt hieman aiheen vierestä. Tässä ei ollut kyse mistään ruuanlaittamisesta tai suursivouksesta, vaan remontista. Remontti on yleensä runsaasti aikaavievä iso asia sen hetkisessä elämäntilanteessa. Tämän kommentoijan mielestä tästäkään ei saanut mainita, koska se ei satu kiinnostamana häntä. Ehkä sulla ei sitten ole hyviä ystäviä, jos susta tuntuu tällaisia asioita elämästä jakaa ystäville.
Kyllä tiedän mikä remontti on, iso sellainen oli kotonani viime kesänä. Ja kyllä pidän hyvinä ystävinä sellaisia, joiden kanssa voin puhua isäni kuolemasta, lapsuuteni väkivaltakokemuksista, siitä onko jumala olemassa, mikä on elämän tarkoitus ja miksi juoksiessaan tuntee elävänsä täysillä. Ihan oikeasti, meitä vain on sellaisia ihmisiä, joille arkea on ihan tarpeeksi siinä, että hoitaa hommat jotka on pakko hoitaa (kuten ne lukemattomat remonttiin liittyvät hommat) eikä sille arjella halua antaa yhtään enempää aikaa vielä lisäksi puhumalla siitä ystävilleen.
Mitkä asiat ovat sinun ystävillesi tärkeitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota noin... noiden mainitsemiesi suurten asioiden laadusta ei suoraan voi päätellä, että ne ovat erityisen tärkeitä sinulle. Siis puolimaratoni, remontti, ulkomaanmatka. Ja ymmärrän siis, että sulle ne voi subjektiivisesti olla tosi tärkeitä, mutta monille nuo on aika "arkisia" asioita... ja ehkä ne siksi ohitetaan?
Jos asia on itselle merkityksellinen minusta tuonkaltaisista asioista kannattaakin jatkaa keskustelua ihan oma aloitteisesti ja kertoa sille ystävälle miten merkitykselliseksi koet kyseisen asian itsellesi. Kommentit aha tai jaa usein kertoo siitä että ystävä kyllä kuulee mitä sanot mutta odottaa että jatkat vähän tarkemmin ennenkuin haluaa esittää tarkentavia kysymyksiä.
Nimenomaan ap:n olisi ollut hyvä jatkaa... muutenhan tuo heitto "aloitettiin muuten remppa" voi kuulostaa saman sarjan asialta kuin uusi kiva pusero.
Toisaalta tulee mieleen, miten hyvin nuo ihmiset ap:n tuntee ja ap heidät? En mä esimerkiksi tiedä jostain puolitutusta onko ulkomaanmatka tai urheilusuoritus hänelle isoa asia vai ei... eräs ystäväni matkustaa ulkomailla jopa pari kertaa kuukaudessa ja hyvä kun itsekään muistaa mainita matkoistaan. Toinen ystäväni harrastaa tosissaan erästä kamppailulajia ja jos hän sanoo vaikka vain ohimennen käyneensä vyökokeessa, tiedän sen olevan hänelle merkittävä asia. Mutta osaan reagoida näihin uutisiin "oikein" vain siksi, että tunnen nuo ihmiset hyvin ja tiedän minkä merkityksen HE asioille antaa. Asioiden laatu itsessään ei sitä kerro.
Ihan vaikka siitä, että yleensä niille lähemmille ihmisille kerrotaan kaikista tärkeimmät ja syvemmät asiat omasta elämästä. Jos joku tuttu kertoo sinulle itselleen tärkeästä asiasta ja et osaa reagoida tähän "oikein", se on ifan fine, koska et ole tämän henkilön kanssa läheinen ja hän varmasti niiltä omilta läheisiltä odottaa niitä "oikeita" reaktioita. Mutta kyllä itse ainakin silti olen ihmisistä kiinnostunut. Jos joku mulle omista asioistani kertoo niin ihan aidosti olen kiinnostunut. Ei tarvitse mitenkään esittää tai miettiä mikä on oikea reaktio, kun se reaktio oli sitten oikea tai väärä tulee yleensä luonnostaan, kun on aidosti kiinnostunut ihmisistä .
Sitäpä juuri kysyin, että onko ap heille läheinen? Jos olisi, henkilö kyllä tietäisi, että remppa tai puolimaratooni on tärkeä asia juuri ap:lle. Olen itse ollut nuorempana "kuuntelijatyyppiä" ja opin tuomaan itseäni esiin paremmin vasta sitten, kun ihmiset sanoivat minulle, että heistä tuntuu, etteivät he yhtään tunne minua, vaikka ollaan "tunnettu" vuosia. Jos ap ei ole puhunut itsestään, kivuistaan ja peloistaan, siitä mitä juokseminen merkitsee hänelle, onko hän haaveillut rempasta pitkään vai ei... toinen ei voi tietää!
Eiköhän tässä läheisistä kavereista ollut kyse, kun kyse oli nimenomaan isoista uutisista. Silloin varmasti nämä kaverit tuntee ap:n sen verran hyvin, että tähän puolimaratoninkin on varmaan jonkin verran harjoiteteltu ja se on iso juttu. Ja vaikka joku tuttu kertoisi mulle puolimaratonistaan niin selkeästi hän on halunnut jakaa asian kanssani, koska hän siitä avautui. Ei tulisi mieleenkään ylimielisesti vain ignoorata koko asiaa, vaan ainakin onnittelisin ja voisin kysellä jotakin. Yleensä ihmiset avaavat suunsa, koska haluevat jakaa asioita muiden kanssa. Joskus näistä asioista syntyy syvempikin keskustelu, kun joskus ne taas tyrehtyy. Tarkoittamatta silti ettei näihin tarvitsisi reagoida mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut montaa kommenttia, anteeksi jos tulee toistoa.
Älkää ymmärtäkö väärin, olen oikeasti lämmin ja symppis tyyppi. Alan olla keski-ikäinen kuten kaveritkin, paljon on nähty ja koettu tahoillamme. Jos kaverini alkaa puhua rempasta, en kyllä rehellisesti ole kiinnostunut, tottakai sitten kohteliaasti kysyn muutaman tarkentavan kysymyksen ja rempan valmistuttua käyn kehumassa lopputuloksen. Mutta oikeasti, mitä mä teen sillä tiedolla että te remppaatte? En ole kateellinen, rehellisesti ei kiinnosta. Mitä rempasta voi edes puhua, tulee valkoiset kaapit, vähän erilaisilla rungoilla ja tohon tulee reikä seinään. Aha.
Tai puolimaratoni. Olen aikuinen, tiedän mitä se vaatii ihmiseltä, ei tarvitse erikseen puida kuinka siihen treenataan jne. Kiva että juoksit ja meni ilmeisesti hyvin kun et muuta maininnut. Tässäkin tottakai onnittelen asiaankuuluvasti ja olen kyllä iloinen kanssasi mutta thats it.
Minä en harrasta ulkomaanmatkoilla joten tässä on todella iso aukko sivityksessä. Kaverini on varanneet jo satoja matkoja ulkomaille, olen iloinen toki mutta mitäpä osaisin kysyä. Ne pakolliset minne ja milloin?
Ei ainakaan itsellä ole kyseessä kateus tai se ettenkö välittäisi ystävieni asioista, jotkut asiat on vain sellaisia että ei niitä ole tarvetta puida sen enempää.
On toki ihmisiä joille ystävät on vain omia likasankoja, olen monesti ollut tälläinen. Minuun laitettiin välit poikki kun äitini kuoli, ensin sanottiin ettei ystäviä saa kuormittaa murheilla ja sitten kun en toiminutkaan parissa kuukaudessa, laitettiin mut pihalle porukasta. Ja en, en puhunut asioistani, en yhtään kellekkään.
Toinen kaveri ei päässyt yli pariin viikkoon asiasta kun mursi varpaansa, lihoo kuulemma muodottomaksi possuksi ja on niin kipeä ettei mitään järkeä. Olipa kiva olla tukena kun olinkin jo koko talven muutenkin maannut sohvalla kun perussairauteni vei kävelykyvyn.Jotkut vaan on tuollaisia minä minä minä-tyyppejä. Olkoot mutta ei mun elämässä.
Anteeksi suoruuteni mutta tämän perusteella sulta puuttuu selkästi sosiaalinen pelisilmä ja käytöstavat. Esim. remontoidessa kotia niin ei tarkoita silti sitä, että jokaisesta käänteestä pitää raportoida ystäville erikseen mutta koen täysin normaaliksi, että siitä omasta remontista voi mainita tai jopa puhua ystävälle. Niin varmasti myös valtosa ihmisistä ajattelee. Kuulostaa mielestäni hieman ylimieliseltä, jos ystävä päättä mielessään mistä asioista toinen saa puhua ja jos asia ei ole itselle tarpeeksi tärkeä niin tämän voi täysin ohittaa. Loppujen lopussa suurin osa elämästä ja sitä myöten keskustelusta on niitä arkisia asioita. Eipä sitä ihan hirveästi jäisi puheenaiheita, jos näistä ei saisi puhua.
Tässä onkin suuri ero ihmisten välillä. Mä en koskaan puhu arkisista asioista (paitsi niistä yhteisistä, "monelta tavataan" tai "mennäänkö jumppaan") ystävien kanssa... töissä ym. ympäristöissä olen sitten huomannut, että ihmisethän puhuu tosi paljon kaikesta sellaisesta mitä minä olen kyllä tottunut tekemään, mutta ihan ilman tarvetta kertoa niistä kenellekään (kuten mitä ruokaa laittaisin, pidinpä suursiivouksen, pitäisi ostaa mekko kaverin häihin). Mutta tämä tuskin haittaa ketään, sillä ystävikseni on myös valikoitunut sellaisia ihmisiä, joita ei arkiset puheenaiheet kiinnosta.
Puhutko nyt hieman aiheen vierestä. Tässä ei ollut kyse mistään ruuanlaittamisesta tai suursivouksesta, vaan remontista. Remontti on yleensä runsaasti aikaavievä iso asia sen hetkisessä elämäntilanteessa. Tämän kommentoijan mielestä tästäkään ei saanut mainita, koska se ei satu kiinnostamana häntä. Ehkä sulla ei sitten ole hyviä ystäviä, jos susta tuntuu tällaisia asioita elämästä jakaa ystäville.
Kyllä tiedän mikä remontti on, iso sellainen oli kotonani viime kesänä. Ja kyllä pidän hyvinä ystävinä sellaisia, joiden kanssa voin puhua isäni kuolemasta, lapsuuteni väkivaltakokemuksista, siitä onko jumala olemassa, mikä on elämän tarkoitus ja miksi juoksiessaan tuntee elävänsä täysillä. Ihan oikeasti, meitä vain on sellaisia ihmisiä, joille arkea on ihan tarpeeksi siinä, että hoitaa hommat jotka on pakko hoitaa (kuten ne lukemattomat remonttiin liittyvät hommat) eikä sille arjella halua antaa yhtään enempää aikaa vielä lisäksi puhumalla siitä ystävilleen.
Mitkä asiat ovat sinun ystävillesi tärkeitä?
No mainitsin jo erään ystäväni, jolle vyökokeet harrastamassaan lajissa on tärkeitä. Toiselle tärkeitä on useat koetut keskenmenot, juoksuharrastus (joka on meille yhteinen) ja vaikea suhde erääseen läheiseen sukulaiseensa. Nuo esimerkkejä, toki muutakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, ymmärrän sinua täydellisesti. Mulle tulee mieleen, että toi on kateutta tai sit vaan jotenkin tyhmyyttä tai semmosta. Itsekin hehkuttaa muiden isompia asioita, niin on toi tyhmää.
Sama tuli mieleen. Eivät arvosta, ovat kateellisia ja yksinkertaisia. Ovat tottuneet kanssasi siihen, että vain heidän tapahtumansa ovat jotain ihmeellistä, kun sinä niin asioita hehkutat. Maksa potut pottuina seuraavan kerran.
Vierailija kirjoitti:
Todelliset ystävät tosiaan reagoivat hyviin ja huonoihin uutisiin, mutta kaverit (etäisemmät ja helpommin kateelliset) ovat vähäsanaisia.
Minusta ystävyyden yksi perusta onkin, että ystävän elämä ihan oikeasti kiinnostaa. Ei tarvitse esittää kiinnostunutta, koska on aidosti kiinnostunut. Kavereiden kanssa ei juurikaan edes jutella omista asioista vaan siitä, mitä ollaan juuri sillä hetkellä tekemässä (esim shoppailemassa) tai joistain yleisistä asioista kuten politiikasta, elokuvista tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monista kommenteista huomaa, miten retuperällä vuorovaikutustaidot on nykyään.
Minkä ikäisiä on vanhimat somenatiivit, 20?
Fb.ssä ihastellaan hymiöillä yhdentekeviä varpaankynsiä ja kissatarroja. "Kavereita" on satoja, heitä puhutellaan "ihaniksi rakkaiksi".Elävässä elämässä ollaan kuin pystyynkuolleita. Ei jaksa kiinnostaa kaverin puheet, ne ehkä esitetään väärillä sanoilla tai on muuten vaan tylsää.
Onneksi olen syntynyt aikana jolloin tietokoneita saati älypuhelimia ei ollut. Ihmiset sen sijaan oli eläviä, puhuvia ja tuntevia.
He ovat sitä yhä.Tämä, hyvä oivallus!
Olen jo ikävä kyllä sanonut aika ilkeästi muutamille kavereille kun huomaan keskittymisen puutetta.
Henkkoht pohjat tässä veti kaveri, joka kutsui mua innokkaasti yökylään. Siinä juteltiin sit illalla, ja samalla se räpläsi puhelinta koko ajan keskittyneenä. Kävi ilmi että se oli valikoinut seuraavan tindertyypin ja sopinut sen kanssa treffit seuraavaksi päiväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ovatko nuo mielestäsi isoja kuulumisia? Remonttihommat, matka tai urheiluprojekti.
:-D
Ajattelin että olet sairastunut syöpään, muutatte toiseen paikkaan tai miehesi on jättänyt sinut.
Tämä on suoraan oppikirjasta; suomalainen ei suo kenellekään mitään hyvää.
Lue kommentointipalstoja, lue foorumeita, jos uutinen kertoo jonkun onnistumisesta, voitosta jossakin kilpailussa, avioitumisesta, mistä vain hyvästä ja myönteisestä, hyeenalauma on verenhimoisena kimpussa.
Sen sijaan kuten yo. "ajattelin että olit sairastunut syöpään".. jne kaikki paha saa silmät loistamaan ja kuolan valumaan. Kerro ihmeessä lisää! Ja tiedätkö, mun tuttuni kummin setä kuoli kauheisiin tuskiin juuri tuohon samaan sairauteen jne!
Ilkeys, kateus, pahan tahtoisuus, suoranainen julmuus on suomalaisilla verissä. Sitä ei peitä edes olematon sivistyksen pintakerros. Sitä kun ei ole.
No avioituminen, lapsen saanti ja rakastuminen voisi olla niitä myönteisiä isoja asioita... eri kaliperia kuin puolimaratoni tai joku remppa.
Sulle saa siis puhua vain lapsen saannista ja rakastumisesta.. niin ja tietysti paidoista. Kaikki muu on tyhjänpäiväistä jorinaa eikä kiinnosta ketään. Sulle on vissiin ihan ok. Että kaveri on yllättäin rempannut murjustaan palatsin, laittaa iloisia kuvia faceen maratonin jälkeen, ja ilmoittaa ettei voi tavata kuukauteen tuntemattomasta syystä. Facesta sitten katsot että ahaa, tyyppi on lähtenyt maailman ympärysmatkalle. Sinulle ei ole kerrottu, kun eihän sellaiset typerät asiat kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota noin... noiden mainitsemiesi suurten asioiden laadusta ei suoraan voi päätellä, että ne ovat erityisen tärkeitä sinulle. Siis puolimaratoni, remontti, ulkomaanmatka. Ja ymmärrän siis, että sulle ne voi subjektiivisesti olla tosi tärkeitä, mutta monille nuo on aika "arkisia" asioita... ja ehkä ne siksi ohitetaan?
Jos asia on itselle merkityksellinen minusta tuonkaltaisista asioista kannattaakin jatkaa keskustelua ihan oma aloitteisesti ja kertoa sille ystävälle miten merkitykselliseksi koet kyseisen asian itsellesi. Kommentit aha tai jaa usein kertoo siitä että ystävä kyllä kuulee mitä sanot mutta odottaa että jatkat vähän tarkemmin ennenkuin haluaa esittää tarkentavia kysymyksiä.
Miten ehdotat, että mihin kohtaan ja miten kannattaa keskustelua jatkaa jos ystävä alkaa nopeasti puhua jostain muusta hänelle todella merkityksellisestä asiasta kuten t-paidasta?
Keskustella t-paidasta eikö ystävä vain ohimennen todennut tarvitsevansa ehkä t-paidan. Itse katkaisin siitä edellisestä aiheesta heti tuon ohimenevä kommentoinnin jälkeen. Jos taas ystävä todella vaihtaa aiheesta kokonaan toiseksi. Kyllä minä kysyisin kuuntelijoiden hän mitä minä äsken sanoin ja kertoisin haluan jatkaa vielä siitä maratonissa tai remontista.
Ehkä ihmiset sitten vain ovat niin mänttejä ja minä arvioin tuollaista käytöstä sen mukaan mitä itse pidän hyvänä käytöksenä. Mutta se on helppo tarkistaa. Toimisin samalla lailla ja seuraan miten toinen reagoi, jos hän närkästyy ettei häntä kuunnella niin tiedän hänen olevan täysi pelle, itserakas apina.
Olen testannut jos itse puhun samaa aikaa miehelleni kun kaverini puhuu puhelimessa niin hän alkaa hermostua. Kun hän tekee vielä samaa ja puhuu perheelleen TAI KOIRALLE (!!!) ja minulle yhtäaikaa niin laitan puhelimen kiinni. Jos hän soittaa ja syö samalla (maiskuttaa) niin sanon, että ahas, sulla on ruokailu kesken, soita sitten kun olet syönyt.. hän sanoo ei tää haittaa - tuut tuut tuut. Ei tuota moniajoa tarvitse sietää, luuri kiinni vaan.
Miksi olla ystävä jonkun kanssa jonka käytöstä pitää mänttinä? Älä hukkaa aikaasi siihen että analysoitiin miksi joku käyttäytyy tavalla joka ei sinua miellytä käytä aika mieluummin olemalla niiden ihmisten seurassa joiden kanssa viihdyt.
Ilonpilaajia! Kohteliaisuuteen kuuluu edes näytellä iloista pikku hetken toisen puolesta. Anoppini on ilonpilaaja, ei kommentoi mitään asioihin joita paheksuu: matkat, kylpylät, ostokset, viihteelliset elokuvat, minun sukulaisteni kanssa oleminen. Sitruunamummoa on pakko sietää, mutta ystävikseni valitsen peruskohteliaisuuden ja kannustavuuden omaavia henkilöitä!
Ehkä ihmiset sitten vain ovat niin mänttejä ja minä arvioin tuollaista käytöstä sen mukaan mitä itse pidän hyvänä käytöksenä. Mutta se on helppo tarkistaa. Toimisin samalla lailla ja seuraan miten toinen reagoi, jos hän närkästyy ettei häntä kuunnella niin tiedän hänen olevan täysi pelle, itserakas apina.
Olen testannut jos itse puhun samaa aikaa miehelleni kun kaverini puhuu puhelimessa niin hän alkaa hermostua. Kun hän tekee vielä samaa ja puhuu perheelleen TAI KOIRALLE (!!!) ja minulle yhtäaikaa niin laitan puhelimen kiinni. Jos hän soittaa ja syö samalla (maiskuttaa) niin sanon, että ahas, sulla on ruokailu kesken, soita sitten kun olet syönyt.. hän sanoo ei tää haittaa - tuut tuut tuut. Ei tuota moniajoa tarvitse sietää, luuri kiinni vaan.