Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu, että kaverit jättää reagoimatta isompiin kuulumisiini?
06.05.2018 |
Usein käy niin, että kun mainitsen ensimmäisen kerran jotain tavallisista tyhjänpäiväisistä kuulumisistani poikkeavaa kavereilleni, tämä yks kaks ohitetaankin ihan täysin, kaveri tokaisee jonkun yhden sanan "jaa", "aha" "hmph" ja vaihtaa suoraan puheenaihetta. Tätä käynyt useasti, useammankin kaverin taholta, jotka muuten kyllä kuuntelevat ja vastailevat.
Esim. Yhdelle sanoin taannoin kesken ostosreissun, että "ai muuten, varasin juuri perheellemme ulkomaanmatkan pitkästä aikaa" (emme tosiaan ole matkustanut vuosiin), kaveri sanoi nopeasti "aijaa" ja alkoi puhua jostain paidasta jota juuri katseli. Kuuli kyllä mitä sanoin, muttei reagoinut mitenkään. Itse jäin vähän hämilleni, enkä jatkanut juttuani, jäi siis esim sanomatta että minne olemme lähdössä ja milloin. Ei näyttänyt kaveria kiinnostavan? Itse olisin vastaavassa tilanteessa kysynyt tietysti lisää ja intoillutkin kaverin puolesta.
Toinen hyvä esimerkki, kun kerroin toiselle kaverilleni että "juoksin muuten elämäni ensimmäisen puolimaratonin viikonloppuna", tuli taas samanlainen yksisanainen "jaa" ja nopea aiheenvaihto omaan juttuun. Tällöinkin jäi sitten juttuni siihen. Ei kaveri kysellyt mitään että miten sujui tms.
Ja kolmas esimerkki, kerroin että remontoimme kotiani. Taas "jaa" ja nopea aiheenvaihto. Ei mitään kyselyä esim että mitä remontoimme, tai millaiseksi.
En ymmärrä mistä tällaiset reagoinnit ja aiheenvaihdot heti perään johtuu? Itse kuuntelen ja kyselen lisää jos ihmiset kertovat mulle asioitaan, vaikkei ne olisi sen kummoisiakaan kun että vaikka pohtivat mitä tekisivät ruoaksi. Hämmästyttää, että omat isommatkin (ja varsinkin siis ne) kuulumiseni jäävät ihan vaille mitään huomiota? Ollaan kuin evvk? Mistä johtuu, täytyykö vaan ottaa asia niin, ettei minun elämäni ja kuulumiseni oikeasti kiinnostakaan heitä pätkän vertaa?
Välillä tulee tosin mieleen, että kateuttako? Mutta toisaalta tuntuisi tyhmältä, jos oikeasti näyttäisivät sen noin läpinäkyvästi. Ja miksi näitä kadehtisivat, itsekin ovat matkustaneet, urheilleet ja remontoineet. Ja minä olen silloin iloinnut puolestaan.
Kommentit (96)
Ei taida olla kovin kivoja kavereita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, ymmärrän sinua täydellisesti. Mulle tulee mieleen, että toi on kateutta tai sit vaan jotenkin tyhmyyttä tai semmosta. Itsekin hehkuttaa muiden isompia asioita, niin on toi tyhmää.
Kateus. Hyvin harva ihminen on puolestasi aidon onnellinen, kun hyviä ja vähän arkea isompia asioita tapahtuu. Sen oppii ohittamaan ja jakaa ilouutiset ensin niiden kanssa, joilta tietää saavansa hyväntahtoisen reaktion. Toimii toisinkin päin huom!
Veikkaan Pekka ja susi -asiaa. Eli sinulla on koko ajan näitä "isoja" kuulumisia ja kukaan ei ole oikeasti enää kiinnostunut niistä, koska höpötät niistä taukoamatta. Höpötät ilmeisesti muutenkin itsestäsi liikaa ja et kuuntele ystäviesi tärkeitä asioita.
Tottakai tulet nyt kirjoittamaan, että näin ei asia ole, mutta niin kauan kun emme saa tähän ystäväsi kertomaa totuutta, niin tämä on varmasti se totuus.
Vierailija kirjoitti:
Kateus. Hyvin harva ihminen on puolestasi aidon onnellinen, kun hyviä ja vähän arkea isompia asioita tapahtuu. Sen oppii ohittamaan ja jakaa ilouutiset ensin niiden kanssa, joilta tietää saavansa hyväntahtoisen reaktion. Toimii toisinkin päin huom!
Tai sitten se ei ole kateutta, vaan täydellistä kyllästymistä ap:n jaaritteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töksäytätkö kuulumisesi yhtäkkiä? Esim. shoppailette, juttelette vaatteista, ystävä miettii paidan ostoa ja sitten yhtäkkiä kerrot asiasi? Ja ystävä koittaa ns. palata aiheeseen.
En tee näin. Vaan tuossakin käveltiin hyllyjenvälissä, puhuttiin jotain, sit tuli hiljainen hetki, jolloin totesin tuon "ai muuten, varasin juuri perheellemme matkan!" Kaveri sanoi siihen sen ykssanaisen kommentin, sitten kääntyi hipelöimään paitaa sanoen jotain "mä varmaan tarvisin t-paidan" ja jatkoi siitä sitren jotain. Ja sitten mäkin siirryin keskustelemaan t-paidasta, kun mun asia ei näköjään kiinnostanut yhtään...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan Pekka ja susi -asiaa. Eli sinulla on koko ajan näitä "isoja" kuulumisia ja kukaan ei ole oikeasti enää kiinnostunut niistä, koska höpötät niistä taukoamatta. Höpötät ilmeisesti muutenkin itsestäsi liikaa ja et kuuntele ystäviesi tärkeitä asioita.
Tottakai tulet nyt kirjoittamaan, että näin ei asia ole, mutta niin kauan kun emme saa tähän ystäväsi kertomaa totuutta, niin tämä on varmasti se totuus.
No sun asenne on valmiiksi tuo, joten kirjoittamani vastine ei hyödytä mitään, mutta kerron silti että minä olen yleensä aina se hiljainen, joka kuuntelee toisten asiat, eikä itse saa suunvuoroa tai uskalla sitä ottaa. Mua on monesti luonnehdittu hiljaiseksi, mutta hyväksi kuuntelijaksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan Pekka ja susi -asiaa. Eli sinulla on koko ajan näitä "isoja" kuulumisia ja kukaan ei ole oikeasti enää kiinnostunut niistä, koska höpötät niistä taukoamatta. Höpötät ilmeisesti muutenkin itsestäsi liikaa ja et kuuntele ystäviesi tärkeitä asioita.
Tottakai tulet nyt kirjoittamaan, että näin ei asia ole, mutta niin kauan kun emme saa tähän ystäväsi kertomaa totuutta, niin tämä on varmasti se totuus.
No sun asenne on valmiiksi tuo, joten kirjoittamani vastine ei hyödytä mitään, mutta kerron silti että minä olen yleensä aina se hiljainen, joka kuuntelee toisten asiat, eikä itse saa suunvuoroa tai uskalla sitä ottaa. Mua on monesti luonnehdittu hiljaiseksi, mutta hyväksi kuuntelijaksi.
Ap
Okei, no niinpä tietysti. Aloituksesikin oli sellainen napakka lyhyt viesti, että melkein uskon sinua. Jaxuhalit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töksäytätkö kuulumisesi yhtäkkiä? Esim. shoppailette, juttelette vaatteista, ystävä miettii paidan ostoa ja sitten yhtäkkiä kerrot asiasi? Ja ystävä koittaa ns. palata aiheeseen.
En tee näin. Vaan tuossakin käveltiin hyllyjenvälissä, puhuttiin jotain, sit tuli hiljainen hetki, jolloin totesin tuon "ai muuten, varasin juuri perheellemme matkan!" Kaveri sanoi siihen sen ykssanaisen kommentin, sitten kääntyi hipelöimään paitaa sanoen jotain "mä varmaan tarvisin t-paidan" ja jatkoi siitä sitren jotain. Ja sitten mäkin siirryin keskustelemaan t-paidasta, kun mun asia ei näköjään kiinnostanut yhtään...
Ap
Kerrotko kaiken ihan varmuuden kahteen kertaan kavereillesikin? Varmistat, että asiat menevät varmasti jakeluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on käynyt useasti noin. Ja samoista asioista: kodin remontointi, matkan varaus, pitkästä aikaa miehen kanssa kahdestaan hotelliin. "Aijaa", "aha", "kiva" ja takaisin kaverin kuulumisiin tai juttuihin. Se on oikeastaan ihan perseestä, että jotkut tekee noin. Ja joku jo ehti etsiä syytä sinusta ap, ja minäkin vastaan että ei, en töksäyttele kuulumisia (toisaalta, mitä ihmettä? Miten ne pitää pohjustaa?), en jaarittele vain itsestäni ja ei, minulle ei satu isoja iloisia asioita koko ajan.
Jos minulle joku kertoo tulevasta reissusta, lähden juttuun mukaan ainakin sanomalla että tosi kiva (ja tarkoitan sitä myös), ja sitten kyselen vähän lisää. Matkat on ihania juttuja! Remontoinnista tai rakentamisestakin on kohteliasta edes jotakin kysyä, se on perus käytöstapoja. Siis minulle, mutta valitettavan monelle ei.
Sitten, kun iso asia onkin negatiivinen, ollaan korvat höröllä kuuntelemassa ja "tukemassa". Olen nyt hiljalleen yli kolmekymppisenä oppinut jättämään näiden ihmisten seuran vähemmälle, ja nauttinut niistä joiden kanssa voi puhua kaikesta, hyvistä ja huonoista uutisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töksäytätkö kuulumisesi yhtäkkiä? Esim. shoppailette, juttelette vaatteista, ystävä miettii paidan ostoa ja sitten yhtäkkiä kerrot asiasi? Ja ystävä koittaa ns. palata aiheeseen.
En tee näin. Vaan tuossakin käveltiin hyllyjenvälissä, puhuttiin jotain, sit tuli hiljainen hetki, jolloin totesin tuon "ai muuten, varasin juuri perheellemme matkan!" Kaveri sanoi siihen sen ykssanaisen kommentin, sitten kääntyi hipelöimään paitaa sanoen jotain "mä varmaan tarvisin t-paidan" ja jatkoi siitä sitren jotain. Ja sitten mäkin siirryin keskustelemaan t-paidasta, kun mun asia ei näköjään kiinnostanut yhtään...
Ap
Kerrotko kaiken ihan varmuuden kahteen kertaan kavereillesikin? Varmistat, että asiat menevät varmasti jakeluun?
Harmittaako sua joku? Se, että et pääse matkalle (vaikka tokihan vastaat tähän että matkustat kuusi kertaa vuodessa ja seuraavaksi Malediiveille, mutta ei sua kukaan usko)? Vai se, ettei sulla ole kavereita ollenkaan, ei edes sellaisia ketkä ignooraa sun elämän hyvät asiat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan Pekka ja susi -asiaa. Eli sinulla on koko ajan näitä "isoja" kuulumisia ja kukaan ei ole oikeasti enää kiinnostunut niistä, koska höpötät niistä taukoamatta. Höpötät ilmeisesti muutenkin itsestäsi liikaa ja et kuuntele ystäviesi tärkeitä asioita.
Tottakai tulet nyt kirjoittamaan, että näin ei asia ole, mutta niin kauan kun emme saa tähän ystäväsi kertomaa totuutta, niin tämä on varmasti se totuus.
No sun asenne on valmiiksi tuo, joten kirjoittamani vastine ei hyödytä mitään, mutta kerron silti että minä olen yleensä aina se hiljainen, joka kuuntelee toisten asiat, eikä itse saa suunvuoroa tai uskalla sitä ottaa. Mua on monesti luonnehdittu hiljaiseksi, mutta hyväksi kuuntelijaksi.
Ap
Sulla on selkeästi tuon kaverisi suhteen kuuntelijan rooli.
Ymmärrän tuskasi. Mulla vähän sama juttu, intoilen toisten kanssa heille tapahtuvista jutuista, mutta jos mulle tapahtuu jotain, niin ne ohitetaan suht nopeasti. Muiden asioita vatvotaan sitten jatkuvasti. Kerran tein testin kun yksi minun mielestäni hyvä ja läheinen (ei läheisin kuitenkaan) ystävä tuli käymään, niin vatvottiin hänen ja exän asioita koko vierailu, eikä muistanut kysyä mitä mulle kuuluu. Kuvaavaa oli että erosta tuossa vaiheessa joku 5 vuotta...
Yks toinen kaveri, jolle kerroin isäni kuolemasta, kuittasi asian suht lyhyesti ja jatkoi perhekuulumisiaan kun chattailtiin. Silloin oli ehkä paskin fiilis itsellä. Ymmärrän kyllä että omat asiat kaikilla lähinnä sydäntä ja mieltä, mutta voisi ehkä hiukan yrittää olla kiinnostunut tuollaisesta asiasta, joka nyt kuitenkin tapahtuu vain kerran elämässä... meitä on moneksi ja tiedän että minun asiani eivät ole maailman napa ja kestän tällaiset kyllä, mut joskus tympii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kateuden tyrkyttäminen joka asian selitykseksi tökkii minua jo pahasti. Ei ihmiset ole sinun tyhjänpäiväisistä jutuistasi kateellinen, vaikka sinusta on kiva niin ajatella. Olisihan se hienoa, jos sinun elämäsi olisi niin paljon parempaa ja spesiaalimpaa kuin muiden, että kaikki sitä kadehtivat.
Oikeasti ketään ei vain kiinnosta toisten tekemiset.
Mulla on hiljainen kaveri, jonka kuulumisia olisi tosi kiva kuulla. Mutta hän ei kerro niistä kysyttäessä, vaan silloin, kun se hänen mielialalleen sopii. Kun sitten joskus yhtäkkiä tuleekin kaverilta jotain kommenttia, niin se on niin yhtäkkistä, ettei siihen välttämättä osaa reagoida oikein. Aivot ei ehdi sopeutua, että nyt sieltä tulikin puhetta. Sitä kun tulee kerran puolessa vuodessa, niin se on silloin tullessaan hyvin odottamatonta ja yhtäkkistä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kateuden tyrkyttäminen joka asian selitykseksi tökkii minua jo pahasti. Ei ihmiset ole sinun tyhjänpäiväisistä jutuistasi kateellinen, vaikka sinusta on kiva niin ajatella. Olisihan se hienoa, jos sinun elämäsi olisi niin paljon parempaa ja spesiaalimpaa kuin muiden, että kaikki sitä kadehtivat.
Oikeasti ketään ei vain kiinnosta toisten tekemiset.
Jos ei kateellisia, sitten huonokäytöksisiä törppöjä ja huonoja kavereita/ystäviä toisille. Sellainen ei ole kovin ihailtava piirre ihmisessä, mutta kyllä sinä sen taidat tietää. Defenssit päällä vaan sinulla nyt.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hiljainen kaveri, jonka kuulumisia olisi tosi kiva kuulla. Mutta hän ei kerro niistä kysyttäessä, vaan silloin, kun se hänen mielialalleen sopii. Kun sitten joskus yhtäkkiä tuleekin kaverilta jotain kommenttia, niin se on niin yhtäkkistä, ettei siihen välttämättä osaa reagoida oikein. Aivot ei ehdi sopeutua, että nyt sieltä tulikin puhetta. Sitä kun tulee kerran puolessa vuodessa, niin se on silloin tullessaan hyvin odottamatonta ja yhtäkkistä.
Mitä ihmettä? Eikö asioista yleensä kerrottu silloin, kun niistä itse haluaa avautua. Ehkä hän ei kuulumisia kysyttäessä aiemmin ollut vielä valmis kertomaan uutisistaan. Tuli tästä vähän sellainen olo, että kerran kun on kysytty, eikä ole vastattu niin eipä sitä nyt sen jälkeenkään tarvitse enää mitään höpöttää, kun ei ole itse ehtinyt valmistautumaan kuuntelemiseen ja reagoimiseen.
Tää on niin tätä. Juuri tuosta syystä olen jo vuosia viettänyt mieluummin aikaa perheeni kanssa lähinnä ja tapaan kavereita harvakseltaan. Ehkä kerran kahdessa kuussa käyn jonkun kaverin kanssa kahvilla tai syömässä ja se on minulle ihan täysin fine. Jutellaan silloin kuulumiset tunnissa-parissa läpi.
Jotenkin elämässä on tullut karsittua kaverit ihan muutamaan ja sitten niihin muutamaan vanhaan opiskelukaveriin, jotka asuvat eri puolilla Suomea eikä nähdä edes joka vuosi. En vaan jaksa sitä, miten ketään ei enää kiinnosta toistensa asiat aidosti. Juuri samalla tavalla tuli kommenttia ihmisiltä, oli asia sitten mitä vaan. Tyyliin lapsen syntymä, uusi työpaikka, jatko-opiskelu, uusi koti... Kaikkeen vaan aha.
Mutta perhekeskeisenä ihmisenä näin on hyvä, vaikka toki joskus sitä toivoisi ehkä muutakin.
Kateus. Mun sisarukset teki mulle ihan tota samaa. Hankkiudu tollasista ihmisistä eroon, he eivät halua sinulle hyvää.
Töksäytätkö kuulumisesi yhtäkkiä? Esim. shoppailette, juttelette vaatteista, ystävä miettii paidan ostoa ja sitten yhtäkkiä kerrot asiasi? Ja ystävä koittaa ns. palata aiheeseen.