Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu, että kaverit jättää reagoimatta isompiin kuulumisiini?
06.05.2018 |
Usein käy niin, että kun mainitsen ensimmäisen kerran jotain tavallisista tyhjänpäiväisistä kuulumisistani poikkeavaa kavereilleni, tämä yks kaks ohitetaankin ihan täysin, kaveri tokaisee jonkun yhden sanan "jaa", "aha" "hmph" ja vaihtaa suoraan puheenaihetta. Tätä käynyt useasti, useammankin kaverin taholta, jotka muuten kyllä kuuntelevat ja vastailevat.
Esim. Yhdelle sanoin taannoin kesken ostosreissun, että "ai muuten, varasin juuri perheellemme ulkomaanmatkan pitkästä aikaa" (emme tosiaan ole matkustanut vuosiin), kaveri sanoi nopeasti "aijaa" ja alkoi puhua jostain paidasta jota juuri katseli. Kuuli kyllä mitä sanoin, muttei reagoinut mitenkään. Itse jäin vähän hämilleni, enkä jatkanut juttuani, jäi siis esim sanomatta että minne olemme lähdössä ja milloin. Ei näyttänyt kaveria kiinnostavan? Itse olisin vastaavassa tilanteessa kysynyt tietysti lisää ja intoillutkin kaverin puolesta.
Toinen hyvä esimerkki, kun kerroin toiselle kaverilleni että "juoksin muuten elämäni ensimmäisen puolimaratonin viikonloppuna", tuli taas samanlainen yksisanainen "jaa" ja nopea aiheenvaihto omaan juttuun. Tällöinkin jäi sitten juttuni siihen. Ei kaveri kysellyt mitään että miten sujui tms.
Ja kolmas esimerkki, kerroin että remontoimme kotiani. Taas "jaa" ja nopea aiheenvaihto. Ei mitään kyselyä esim että mitä remontoimme, tai millaiseksi.
En ymmärrä mistä tällaiset reagoinnit ja aiheenvaihdot heti perään johtuu? Itse kuuntelen ja kyselen lisää jos ihmiset kertovat mulle asioitaan, vaikkei ne olisi sen kummoisiakaan kun että vaikka pohtivat mitä tekisivät ruoaksi. Hämmästyttää, että omat isommatkin (ja varsinkin siis ne) kuulumiseni jäävät ihan vaille mitään huomiota? Ollaan kuin evvk? Mistä johtuu, täytyykö vaan ottaa asia niin, ettei minun elämäni ja kuulumiseni oikeasti kiinnostakaan heitä pätkän vertaa?
Välillä tulee tosin mieleen, että kateuttako? Mutta toisaalta tuntuisi tyhmältä, jos oikeasti näyttäisivät sen noin läpinäkyvästi. Ja miksi näitä kadehtisivat, itsekin ovat matkustaneet, urheilleet ja remontoineet. Ja minä olen silloin iloinnut puolestaan.
Kommentit (96)
Ap, ovatko nuo mielestäsi isoja kuulumisia? Remonttihommat, matka tai urheiluprojekti.
:-D
Ajattelin että olet sairastunut syöpään, muutatte toiseen paikkaan tai miehesi on jättänyt sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ovatko nuo mielestäsi isoja kuulumisia? Remonttihommat, matka tai urheiluprojekti.
:-D
Ajattelin että olet sairastunut syöpään, muutatte toiseen paikkaan tai miehesi on jättänyt sinut.
Tämä on suoraan oppikirjasta; suomalainen ei suo kenellekään mitään hyvää.
Lue kommentointipalstoja, lue foorumeita, jos uutinen kertoo jonkun onnistumisesta, voitosta jossakin kilpailussa, avioitumisesta, mistä vain hyvästä ja myönteisestä, hyeenalauma on verenhimoisena kimpussa.
Sen sijaan kuten yo. "ajattelin että olit sairastunut syöpään".. jne kaikki paha saa silmät loistamaan ja kuolan valumaan. Kerro ihmeessä lisää! Ja tiedätkö, mun tuttuni kummin setä kuoli kauheisiin tuskiin juuri tuohon samaan sairauteen jne!
Ilkeys, kateus, pahan tahtoisuus, suoranainen julmuus on suomalaisilla verissä. Sitä ei peitä edes olematon sivistyksen pintakerros. Sitä kun ei ole.
Minua ärsyttää ihmiset kenestä joutuu lypsämään kaiken irti kysymyksillä. Yksi ystäväni on tällainen kenellä on tapana kertoa kaikki kuulumiset vihjaillen ja toisen pitää sitten osata kysellä tarpeeksi että asia tulee kerrottua kokonaan. Minä taas en jaksa kiskoa sitä asiaa ulos kaverista, joten usein keskustelut menee mainitsemallasi tavalla. Eipä juuri nähdäkään nykyään, sillä vietän mieluummin aikaani sellaisten ystävien kanssa kenen kanssa kuulumisia voidaan kertoa ihan oma-aloitteisesti.
Siis töksäytät jotain ja jäät odottelemaan, että kaveri kysyy lisää aiheesta. Miksi et heti kerro minne olet varannut matkan ja miltä tuntuu juosta maratoni tai millaista remonttia teette? Ehkä siitä sitten jotain keskustelua syntyy.
Minäkin todennäköisesti vastaisin ai jaa, jos joku kertoo tekevänsä remonttia, mutta ei kerro asiasta enempää.
Mulla oli tuollainen kaveri. Minä olin kuuntelija, saatoin kuunnella tunteja hänen ongelmiaan ja jaksoin tukea. Mutta sitten kun itse kerron jotain tärkeää, se ohitettiin heti. Jätin tuon kaveruuden lopulta. Taustalla kateus, kyvyttömyys iloita minun onnestani. Ei tuo ole aitoa ystävyyttä. Noista tilanteista jää aina paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää ihmiset kenestä joutuu lypsämään kaiken irti kysymyksillä. Yksi ystäväni on tällainen kenellä on tapana kertoa kaikki kuulumiset vihjaillen ja toisen pitää sitten osata kysellä tarpeeksi että asia tulee kerrottua kokonaan. Minä taas en jaksa kiskoa sitä asiaa ulos kaverista, joten usein keskustelut menee mainitsemallasi tavalla. Eipä juuri nähdäkään nykyään, sillä vietän mieluummin aikaani sellaisten ystävien kanssa kenen kanssa kuulumisia voidaan kertoa ihan oma-aloitteisesti.
Miten siinä jatkat juttua, kun toinen vaihtaa puheenaihetta?
Oot varmaan näitä ihmisiä, jotka puhuvat sujuvasti omia asioitaan, kuuntelematta toista laisinkaan. Itse koin hämmentävän keskustelun naapurin kanssa, joka juuri tuollainen, ja testasin mitä tapahtuu jos kerrankin teen samoin kuin hän, en reagoi kertomaansa vaan jatkan vaan omaa juttuani. Keskustelu meni jotakuinkin näin:
Minä: meidän rajalla oleva pensas pitäis leikata
Naapuri: aha. Mä ajattelin laittaa kasvimaan pystyyn.
M: aha. leikaatteko te, kun me leikattiin viimeks?
N: Aattelin laittaa porkkanan ja herneen lisäks jotain erikoisempaakin tänä vuonna
M: On kai teillä pensasleikkurit?
N: jotain netistä jo kattelinkin lajikkeita, jostain puutarhasivuilta
M: älkää sitten liikaa leikatko, ettei mee liian lyhyeks
N: olikohan se jotain yrttiä, en saa nimeä nyt päähäni
Jne jne. Todella hedelmällistä "keskustelua" :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töksäytätkö kuulumisesi yhtäkkiä? Esim. shoppailette, juttelette vaatteista, ystävä miettii paidan ostoa ja sitten yhtäkkiä kerrot asiasi? Ja ystävä koittaa ns. palata aiheeseen.
En tee näin. Vaan tuossakin käveltiin hyllyjenvälissä, puhuttiin jotain, sit tuli hiljainen hetki, jolloin totesin tuon "ai muuten, varasin juuri perheellemme matkan!" Kaveri sanoi siihen sen ykssanaisen kommentin, sitten kääntyi hipelöimään paitaa sanoen jotain "mä varmaan tarvisin t-paidan" ja jatkoi siitä sitren jotain. Ja sitten mäkin siirryin keskustelemaan t-paidasta, kun mun asia ei näköjään kiinnostanut yhtään...
Ap
Kerrotko kaiken ihan varmuuden kahteen kertaan kavereillesikin? Varmistat, että asiat menevät varmasti jakeluun?
Harmittaako sua joku? Se, että et pääse matkalle (vaikka tokihan vastaat tähän että matkustat kuusi kertaa vuodessa ja seuraavaksi Malediiveille, mutta ei sua kukaan usko)? Vai se, ettei sulla ole kavereita ollenkaan, ei edes sellaisia ketkä ignooraa sun elämän hyvät asiat?
Voi pientä, vastasinko sinulle väärällä tavalla? Kaverit ovat kavereita, eli sellaisia lähinnä juttuseuraksi sopivia tuttuja, mutta ystävät ovat enemmän. Minulla on ystäviä, sinulla kavereita. Valitse siis läheisesi tarkemmin tästä lähtien ja yritä päästä pois tuosta sinun ikävästä kettumaisesta nalkuttamisestasi. Ystävyydellä tämän neuvon. ❤️ :)
Klassinen kiusaaja. Ensin vttuilet ihan huolella, ja sitten perään sydän ja hymiöitä. En ole tuo kelle vastasit, mutta tekis mieli sanoa että painu.............................................n
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu homma, mulla on ystävä tai "ystävä", joka ei edes tiedä, mitä teen nykyään työkseni. Kerroin kyllä, että aloitin uudessa paikassa, mutta hän ohitti asian ja jatkoi omia juttujaan. Ei ole palattu. viimeksi nähdessäni mainitsin jotain, mitä olin (työ)päivän aikana tehnyt, kun se liittyi muuten puheenaiheeseen. Hän näytti vähän hämmästyneeltä, mutta jatkoi taas omista työasioistaan. Muutaman kerran, kun hänellä on ollut riitaa miesystävän kanssa tai muita isompia huolia, hän on tullut käymään yhtäkkiä ja saanut "terapiaistunnon".
No näin se kyllä menee yleensäkin,hän puhuu, minä kuuntelen, kyselen, kommentoin. Kun yritän sanoa jotain muutakin, hän usein keskeyttää ihan jollain muulla, millä tahansa asialla. Paljon puhutaan hänen työstään, perheestään, pihatöistä, kampaajalla käynnistä, mistä vaan pikkujutuista.
Joku harva asia minun elämässäni kiinnostaa, hän saattaa kysyä jotain esim. pihanhoidosta ja saan muutaman sekunnin aikaa vastata ennen keskeytystä.... Ei kai meitä oikein yhdistä kuin yhteinen harrastus. Yhä harvemmin nähdään nykyään eikä mua niin haittaa. Ei mulla niin ole tarvetta jakaa aina asioitani, mutta vähitellen loukkaa enemmän, ettei ole tilaisuuttakaan.
Miksi ihmeessä pitäisi reagoida turhanpäiväiseen elämääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesitkö, että tuollainen vihjailu ja asioiden panttaaminen on äärimmäisen ärsyttävää. Jos joku kertoo varanneensa matkan, niin kyllä minä siinä vaiheessa vielä odotan, että kaveri kertoo minne on lähdössä. Todennäköisesti sanoisin tuossa välissä ai jaa. Ja jos kaveri ei jatka tarinaa, jutustelu jää siihen. Onneksi ei ole sinunlaisia kavereita vaan omat kaverit kertovat innoissaan heti minne ja milloin ovat lähdössä reissuun. Sen jälkeen sanon, että onpa mukavaa siellä en ole ennen käynytkään tai juu se onkin tosi kiva paikka, olin siellä silloin ja silloin ja siitä se keskustelu jatkuu.
En siis usko, että kyseessä on kateus vaan sinun ärsyttävä tapasi kertoa asioista.
Minä olen tommonen "jaa" "hmm" vastailija, yks kaveri kälättää tuntikaupalla putkeen omia asioitaa, kaikki puheenaiheet kääntää itseensä niin kyllä siinä yksinkertaisesti väsyy niin ei voi ku önistä jotain vastausta.... itse jos yrittää omia asioita puhuu niin joko hetken esittää kiinnostusta tai suorilla kääntää itteensä ja kälätys jatkuu...
Jos olen hirveän uupunut ja väsynyt kälätyksen takia niin mun kuulo menee off asentoon eli siinähä kälättää, en kuuntele 😂 ja huolestuttavinta on ettei se kaveri välitä vaikkei häntä kuunnella! Ihmeen pakkomielle saada puhua koko ajan. Jos ei puhu niin hymisee (pakko olla äänessä siis) yritin kerran että nyt kuuntelen kaiken mitä sanottavaa hällä ja yritän vastailla jne. No se pahenti tuota käyttäytymistä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö, että tuollainen vihjailu ja asioiden panttaaminen on äärimmäisen ärsyttävää. Jos joku kertoo varanneensa matkan, niin kyllä minä siinä vaiheessa vielä odotan, että kaveri kertoo minne on lähdössä. Todennäköisesti sanoisin tuossa välissä ai jaa. Ja jos kaveri ei jatka tarinaa, jutustelu jää siihen. Onneksi ei ole sinunlaisia kavereita vaan omat kaverit kertovat innoissaan heti minne ja milloin ovat lähdössä reissuun. Sen jälkeen sanon, että onpa mukavaa siellä en ole ennen käynytkään tai juu se onkin tosi kiva paikka, olin siellä silloin ja silloin ja siitä se keskustelu jatkuu.
En siis usko, että kyseessä on kateus vaan sinun ärsyttävä tapasi kertoa asioista.
Miksi luet aloitustani tunkemalla tapahtuneeseen omia olettamuksiasi, vaikket tunne minua ja tapaani puhua lainkaan?
Kerroin jo aloituksessani, ja uudelleen kommentissa, että kaverini tokaisi sen "aijaa" ja samantien, siis nopeasti, alkoi puhua paidasta. Ei siinä jäänyt yhtään tilaa kertoa enempää matkasta. Jos olisikin.sanonut aijaa ja pitänyt esim tauon, olisinkin kertonut lisää, mutta kun heti, välittömästi aletaan puhua muuta, siinä viedään toiselta tilaisuus jatkaa aloittamaansa tarinaa. Muissa tilanteissa sama juttu tapahtunut. Muutama vastaaja ymmärsikin, mistä oli kyse.
Ap
Facebookissa harrastetaan tuollaista aloittajan kaltaista vihjailua. Kirjoitetaan vain, että matka varattu ja perään hyömiö. Sitten jäädän odottamaan, että kaverit kysyvät enemmän aiheesta. En ikinä vastaa tuollaisiin vihjailuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö, että tuollainen vihjailu ja asioiden panttaaminen on äärimmäisen ärsyttävää. Jos joku kertoo varanneensa matkan, niin kyllä minä siinä vaiheessa vielä odotan, että kaveri kertoo minne on lähdössä. Todennäköisesti sanoisin tuossa välissä ai jaa. Ja jos kaveri ei jatka tarinaa, jutustelu jää siihen. Onneksi ei ole sinunlaisia kavereita vaan omat kaverit kertovat innoissaan heti minne ja milloin ovat lähdössä reissuun. Sen jälkeen sanon, että onpa mukavaa siellä en ole ennen käynytkään tai juu se onkin tosi kiva paikka, olin siellä silloin ja silloin ja siitä se keskustelu jatkuu.
En siis usko, että kyseessä on kateus vaan sinun ärsyttävä tapasi kertoa asioista.
Miksi luet aloitustani tunkemalla tapahtuneeseen omia olettamuksiasi, vaikket tunne minua ja tapaani puhua lainkaan?
Kerroin jo aloituksessani, ja uudelleen kommentissa, että kaverini tokaisi sen "aijaa" ja samantien, siis nopeasti, alkoi puhua paidasta. Ei siinä jäänyt yhtään tilaa kertoa enempää matkasta. Jos olisikin.sanonut aijaa ja pitänyt esim tauon, olisinkin kertonut lisää, mutta kun heti, välittömästi aletaan puhua muuta, siinä viedään toiselta tilaisuus jatkaa aloittamaansa tarinaa. Muissa tilanteissa sama juttu tapahtunut. Muutama vastaaja ymmärsikin, mistä oli kyse.Ap
No sitten sinulla on vääränlaisia kavereita. Ilmeisesti asiasi ei kiinnosta heitä pätkän vertaa. Ei kannata enää kaveerata heidän kanssaan.
Aina sitä heitetään tuo kateuskortti :D Taidatte sen viljelijät itse olla niitä kateellisia ihmisiä, sillä sehän on niin, että jos on yhtään huonompi itsetunto niin näkee muissa ihmisissä omat huonot puolensa.
Ap, miksi et itse jatka juttujasi? Jos minä vastaan johonki "Aijaa?" tarkoitan että kerro lisää. Toki voisin vastata että "oho vähänkö siistiä!! Omg" mutta olen aikuinen eikä esim matkustaminen mielestäni ole enää niin yllättävää ja hienoa kuin lapsena. Toki jos kaverini joka ei ole koskaan käynyt missään ulkomailla ja kertoo sitten lähtevänsä Etelä-Amerikkaan kiertämään, reagoisin "villimmin" mutta niille joille matkustaminen on ihan perusjuttu (vaikka oliskin aikaa viime reissusta) en rupea itse intoilemaan ellei kertoja itse hehkuta jonkun erityisen syyn vuoksi. Remontoinnista kaikilla ei ehkä taas ole mitään intressiä puhua, kun ei ymmärrä sen päälle yhtään mitään. Mulle se ois sama kun joku kertois ostaneensa uuden traktorin. Turha mulle olis kertoa minkä merkkinen traktori, kun en ymmärrä.
Mutta jatkossa kerro vaan lisää niistä tärkeistä asioistasi rohkeasti, olettaen että oikeasti olet hiljainen niin kuin sanoit.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kateuden tyrkyttäminen joka asian selitykseksi tökkii minua jo pahasti. Ei ihmiset ole sinun tyhjänpäiväisistä jutuistasi kateellinen, vaikka sinusta on kiva niin ajatella. Olisihan se hienoa, jos sinun elämäsi olisi niin paljon parempaa ja spesiaalimpaa kuin muiden, että kaikki sitä kadehtivat.
Oikeasti ketään ei vain kiinnosta toisten tekemiset.
Jaa, ainakin minua ystävien kuulumiset ja tekemiset kiinnostavat ja toivoisin, että minunkin hiukan heitä. (En ole ap)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö, että tuollainen vihjailu ja asioiden panttaaminen on äärimmäisen ärsyttävää. Jos joku kertoo varanneensa matkan, niin kyllä minä siinä vaiheessa vielä odotan, että kaveri kertoo minne on lähdössä. Todennäköisesti sanoisin tuossa välissä ai jaa. Ja jos kaveri ei jatka tarinaa, jutustelu jää siihen. Onneksi ei ole sinunlaisia kavereita vaan omat kaverit kertovat innoissaan heti minne ja milloin ovat lähdössä reissuun. Sen jälkeen sanon, että onpa mukavaa siellä en ole ennen käynytkään tai juu se onkin tosi kiva paikka, olin siellä silloin ja silloin ja siitä se keskustelu jatkuu.
En siis usko, että kyseessä on kateus vaan sinun ärsyttävä tapasi kertoa asioista.
Miksi luet aloitustani tunkemalla tapahtuneeseen omia olettamuksiasi, vaikket tunne minua ja tapaani puhua lainkaan?
Kerroin jo aloituksessani, ja uudelleen kommentissa, että kaverini tokaisi sen "aijaa" ja samantien, siis nopeasti, alkoi puhua paidasta. Ei siinä jäänyt yhtään tilaa kertoa enempää matkasta. Jos olisikin.sanonut aijaa ja pitänyt esim tauon, olisinkin kertonut lisää, mutta kun heti, välittömästi aletaan puhua muuta, siinä viedään toiselta tilaisuus jatkaa aloittamaansa tarinaa. Muissa tilanteissa sama juttu tapahtunut. Muutama vastaaja ymmärsikin, mistä oli kyse.Ap
Mutta tapasi on kuitenkin vihjata vain pikkasen aiheesta ja sen jälkeen odotat niitä kysymyksiä.
"Ja kolmas esimerkki, kerroin että remontoimme kotiani. Taas "jaa" ja nopea aiheenvaihto. Ei mitään kyselyä esim että mitä remontoimme, tai millaiseksi"
Tuo voi todellakin ärsyttää kavereitasi ja sen takia he eivät kysy mitään ja vaihtavat nopeasti aihetta. Kerro heti enemmän aiheesta ilman taukoja. Silloin on pakko kuunnella asia loppuun ja ehkäpä asia sitten kiinnostaa enemmmän.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kateuden tyrkyttäminen joka asian selitykseksi tökkii minua jo pahasti. Ei ihmiset ole sinun tyhjänpäiväisistä jutuistasi kateellinen, vaikka sinusta on kiva niin ajatella. Olisihan se hienoa, jos sinun elämäsi olisi niin paljon parempaa ja spesiaalimpaa kuin muiden, että kaikki sitä kadehtivat.
Oikeasti ketään ei vain kiinnosta toisten tekemiset.
Sulla taitaa olla tosi mielenkiintoisia tapaamisia kavereidesi kanssa. Kumpikin on hiljaa eikä vahingossakaan kerro mitään, koska molempien jutut on aivan turhia ja tyhjänpäiväisiä. Ei kannata rasittaa muita sellaisilla. Sinä vilkuilet vain kelloa, koska ei vois vähempää kiinnostaa se vieressä istuva tyyppi joka luulee olevansa niin spesiaali että tuhlaa sun kallista aikaasi. Hienoa ystävyyttä.
Jos käyt kovin usein matkoilla niin ei mua ainakaan kiinnosta, ai nyt mennään sinne, ai nyt tuonne, ai tällä kertaa tänne. Tai yleensä sanon kyllä että ohhoh, mahtavaa! Ilman sen suurempaa tunnekuohua kuitenkaan. Jos lentopelkoinen psniikkihäiriöinen kertoo lähtevänsä ekaa kertaa ulkomaille niin se onkin jo isompi juttu.
Voi pientä, vastasinko sinulle väärällä tavalla? Kaverit ovat kavereita, eli sellaisia lähinnä juttuseuraksi sopivia tuttuja, mutta ystävät ovat enemmän. Minulla on ystäviä, sinulla kavereita. Valitse siis läheisesi tarkemmin tästä lähtien ja yritä päästä pois tuosta sinun ikävästä kettumaisesta nalkuttamisestasi. Ystävyydellä tämän neuvon. ❤️ :)