Kuinka sopeutua ettei enää saa lasta,

Sama. Mies vielä toivoo, mutta itse en usko, että enää natsaa. Olen 45. 

Olen 42v ja mies ei vain halua. Minulle tämä on iso kriisi, ja vaikea tietää kuinka tästä eteenpäin. Itse olen alkanut inhoamaan intiimi kontaktia, ja juuri tämän takia. Ap

Niin yleistä.

Pitää vain olla tyytyväinen kun on saanut lapsen, eikä haluta lisää.

Se on niin vaikeaa olla haluamatta jos on kova vauvakuume. Siinä on oikein järkipuheet auta ja jos jo aiempi lapsi iso, niin ei häntäkään voi hoivata pienen tavoin.

No, mulla on lähipiirissä tapaus, jossa perheessä oli kolme lasta. Vaimo halusi väen vängällä vielä yhtä, mies ei olisi halunnut. Myöntyi sitten lopulta. Neljäs lapsi tuli, ja on autistinen poika. Perheen isä työlääntyi raskaaseen arkeen ja otti eron. Nyt ystäväni on sitten neljän lapsen yh, joista nuorin vaikea erityislapsi. Joskus tavatessamme lasten äiti sanoikin, aivan loppuunajettuna: "En mä ihan tätä itselleni toivonut".  Pidä siis varasi mitä toivot, toiveesi saattaa toteutua, mutta lopputulos olla ihan erilainen kuin ajattelit.

Tiedän tunteen. Mutta mies mokasi ja unohti ehkäisyn. Neljännen jälkeen (olin 41v) onneksi sitten tuli tunne, että nyt on kaikki kotona.

Eikö tuossa iässä jo voi suunnitella mukavaa elämää ison lapsen kanssa! En jaksa ymmärtää yli nelikymppisinä vauvan tehneitä! Suuntaa ajatuksesi muualle ja ajattele loogisesti- jaksatko ihan oikeasti vielä mahdollista koliikkivauvaa saati sitten vammaista? Mies harvoin jaksaa varsinkin jos ei ollut hänen

halunsa alunperinkään. Siinäpä olet vaativan lapsen yksinhuoltajana. Vauvakuume menee kyllä ohi kunhan

annat sen mennä etkä juutu haaveilemaan.

Ei missään nimessä toista lasta. Olette jo ensimmäisen kanssa päässeet pitkälle, miksi heittää sitä haaskuuseen?

Sinulla on jo lapsi - mieti niitä, joilla ei ole lasta lainkaan.

Ole kiitollinen lapsestasi - ja anna hänelle myös rakkautta ja huomiota - lapseton ei näin voi tehdä.

Mutta miestäsi voisit kyllä muistuttaa siitä, että moni aikuinen ja ainoa lapsi kokee voimakasta tuskaa vanhempana, jos esim. vanhemmat sairastuvat ja kuolevat nuorena.

Lapsesta tulee täysorpo  -  ja kun ei ole sisaruksiakaan, niin "lapsuudenperheetön" - kukaan ei voi jakaa muistoja omasta ydinperheestä hän kanssaan.

Sisarukset ovat myös turva, henkinen turva - vaikka välit olisivat myöhemmin hieman etäisetkin. Lapsena sisaruksilla on kuitenkin paljon merkitystä.

Jos on vain yksi lapsi, niin hänelle on syytä luoda turvaverkostoa sukulaisista ja ystävistä - jo ajoissa.

On myös niitä traagisia tapauksia, joissa pariskunnan ainoa lapsi on kuollut - vanhempien on ollut usein hyvin vaikea selvitä tällaisestä. Jos on sisaruksia, niin elämä jatkuu heidän kanssaan.

Minkä ikäinen lapsenne on? Ja joo, ymmärrän ettet halua enää läheisyyttä miehesi kanssa. Sulla on niin vahva halu saada lapsi, että et osaa muuta ajatella.

Saat todennäköisesti lapsenlapsia, toivon mukaan - se ajatus voi myös auttaa.

Meillä oli molemmilla yksi lapsi kun tavattiin, seurusteltiin ja mentiin naimisiin. Mies ja kai minäkin olin ollut sitä mieltä että lapsiluku oli täynnä. Yhteisen lapsen kaipuu kuitenkin iski. Minulle. Mies oli alkuun todella vastaan tätä. Ja minä myönnyin siihen. No keskityin sitten muuhun ja olin tyytyväinen. Mutta ehkäisy petti parin vuoden päästä ja yllättäen mies olikin sitä mieltä että kyllä me tämä vauva pidetään.

Hänelle kaikki oli kovin selvää mutta minua huolestutti. Olin juuri täyttänyt 39. Vanhempi lapseni oli jo 14-vuotias.

Kaikki kuitrnkin meni hyvin ja meille syntyi terve poika, joka on nyt 4-vuotias

Saisinpa edes yhden.

Ajattele kaikkia niitä hyviä puolia, joita yksilapsisuuteen liittyy. Voit keskittyä itseesi, hemmotella itseäsi, harrastaa, panostaa uraan tai kiinnostuksenkohteisiisi, sinun ei tarvitse jakaa huomiotasi kahdelle lapselle, rento elämä jne.

Vierailija kirjoitti:

Olen 42v ja mies ei vain halua. Minulle tämä on iso kriisi, ja vaikea tietää kuinka tästä eteenpäin. Itse olen alkanut inhoamaan intiimi kontaktia, ja juuri tämän takia. Ap

Älä anna periksi - menkää asiantuntijan juttusille yksin ja yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä toista lasta. Olette jo ensimmäisen kanssa päässeet pitkälle, miksi heittää sitä haaskuuseen?

Kaikille ei ole tärkeää saada lapset mahdollisimman nopeasti jaloista pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 42v ja mies ei vain halua. Minulle tämä on iso kriisi, ja vaikea tietää kuinka tästä eteenpäin. Itse olen alkanut inhoamaan intiimi kontaktia, ja juuri tämän takia. Ap

Älä anna periksi - menkää asiantuntijan juttusille yksin ja yhdessä.

Mikä asiantuntija komentaa ap:n miestä haluamaan lapsen, jota ei halua?

Tiedän mistä puhut.

Suru päällimmäisenä ja ehkä vihakin ajoittain.

Mut elämä jatkuu.

N45

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on jo lapsi - mieti niitä, joilla ei ole lasta lainkaan.

Ole kiitollinen lapsestasi - ja anna hänelle myös rakkautta ja huomiota - lapseton ei näin voi tehdä.

Mutta miestäsi voisit kyllä muistuttaa siitä, että moni aikuinen ja ainoa lapsi kokee voimakasta tuskaa vanhempana, jos esim. vanhemmat sairastuvat ja kuolevat nuorena.

Lapsesta tulee täysorpo  -  ja kun ei ole sisaruksiakaan, niin "lapsuudenperheetön" - kukaan ei voi jakaa muistoja omasta ydinperheestä hän kanssaan.

Sisarukset ovat myös turva, henkinen turva - vaikka välit olisivat myöhemmin hieman etäisetkin. Lapsena sisaruksilla on kuitenkin paljon merkitystä.

Jos on vain yksi lapsi, niin hänelle on syytä luoda turvaverkostoa sukulaisista ja ystävistä - jo ajoissa.

On myös niitä traagisia tapauksia, joissa pariskunnan ainoa lapsi on kuollut - vanhempien on ollut usein hyvin vaikea selvitä tällaisestä. Jos on sisaruksia, niin elämä jatkuu heidän kanssaan.

Minulla ei kyllä ole noin auvoista, emme pidä siskoni kanssa toisistamme emmekä ole yhteydessä toisiimme aikuisena. Lapsenakin vain hakkasimme toisiamme.