Kuinka sopeutua ettei enää saa lasta,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on jo lapsi - mieti niitä, joilla ei ole lasta lainkaan.

Ole kiitollinen lapsestasi - ja anna hänelle myös rakkautta ja huomiota - lapseton ei näin voi tehdä.

Mutta miestäsi voisit kyllä muistuttaa siitä, että moni aikuinen ja ainoa lapsi kokee voimakasta tuskaa vanhempana, jos esim. vanhemmat sairastuvat ja kuolevat nuorena.

Lapsesta tulee täysorpo  -  ja kun ei ole sisaruksiakaan, niin "lapsuudenperheetön" - kukaan ei voi jakaa muistoja omasta ydinperheestä hän kanssaan.

Sisarukset ovat myös turva, henkinen turva - vaikka välit olisivat myöhemmin hieman etäisetkin. Lapsena sisaruksilla on kuitenkin paljon merkitystä.

Jos on vain yksi lapsi, niin hänelle on syytä luoda turvaverkostoa sukulaisista ja ystävistä - jo ajoissa.

On myös niitä traagisia tapauksia, joissa pariskunnan ainoa lapsi on kuollut - vanhempien on ollut usein hyvin vaikea selvitä tällaisestä. Jos on sisaruksia, niin elämä jatkuu heidän kanssaan.

Minulla ei kyllä ole noin auvoista, emme pidä siskoni kanssa toisistamme emmekä ole yhteydessä toisiimme aikuisena. Lapsenakin vain hakkasimme toisiamme.

Ymmärrät varmaan kuuluvasi aikamoiseen vähemmistöön.

Kyllä siitä pääsee yli. Hankit muuta ajateltavaa, vaikka rakastajan, kun se mörökölli ei enää kiinnosta.

Pakkomielle sinulla on, romantisoit asiaa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 42v ja mies ei vain halua. Minulle tämä on iso kriisi, ja vaikea tietää kuinka tästä eteenpäin. Itse olen alkanut inhoamaan intiimi kontaktia, ja juuri tämän takia. Ap

Älä anna periksi - menkää asiantuntijan juttusille yksin ja yhdessä.

Mikä asiantuntija komentaa ap:n miestä haluamaan lapsen, jota ei halua?

Ei tuossa niin sanottu. Sinulla on ongelma joko luetun ymmärtämisessä tai jotain pahemmin pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 42v ja mies ei vain halua. Minulle tämä on iso kriisi, ja vaikea tietää kuinka tästä eteenpäin. Itse olen alkanut inhoamaan intiimi kontaktia, ja juuri tämän takia. Ap

Älä anna periksi - menkää asiantuntijan juttusille yksin ja yhdessä.

Mikä asiantuntija komentaa ap:n miestä haluamaan lapsen, jota ei halua?

Voi kriisiin muukin ratkaisu löytyä. Kyllä minustakin joku pariterapia tai vaikka yksinkin keskusteluapua hakeminen on hyvä idea.

t. N43 vauvakuumeessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 42v ja mies ei vain halua. Minulle tämä on iso kriisi, ja vaikea tietää kuinka tästä eteenpäin. Itse olen alkanut inhoamaan intiimi kontaktia, ja juuri tämän takia. Ap

Älä anna periksi - menkää asiantuntijan juttusille yksin ja yhdessä.

Mikä asiantuntija komentaa ap:n miestä haluamaan lapsen, jota ei halua?

Ei tuossa niin sanottu. Sinulla on ongelma joko luetun ymmärtämisessä tai jotain pahemmin pielessä.

Missä asiassa ap:n ei pidä antaa periksi?

Vierailija kirjoitti:

Se on niin vaikeaa olla haluamatta jos on kova vauvakuume. Siinä on oikein järkipuheet auta ja jos jo aiempi lapsi iso, niin ei häntäkään voi hoivata pienen tavoin.

Järki nimenomaan auttaa, ja esim. hormonikierukka.

Hoivantarpeen voi tyydyttää muutenkin.

Miksi ap:n pitäisi laittaa hormonikierukka jos haluaa lapsen? Mies tässä junnaa vastaan, hänen tuo pitää hoitaa. Nyt on vain jo heillä se tilanne, että ap ei halua miestään joten ei ole edes ehkäisystä kiinni tämä.

Tässä on kyse kaikesta muusta kuin ehkäisyn valinnasta. Koen ahdistusta läheisyydestä koska en saa lasta jonka halusin. Nämä asiat alkavat nyt liittyä niin vahvasti jo yhteen. Koen loukkaavana miehen lähestymisen. Ap

Ei minusta siitä kannata loukkaantua, että miehesi lähentyy ja haluaa seksiä, vaikka ei lasta haluakaan. Hänhän vain haluaa päästä rakkaan vaimonsa lähelle ja syleilyyn, näyttää rakastavansa ja haluaa jakaa yhteisen nautinnon. Ehkä jopa läheisyydellään lohduttaa sinua, että et ole yksin, teitä on siinä kaksi ja olette yhteenhioutunut tiimi, ja tätä sidettä haluaa vahvistaa. Se ei liity lapsentekoon millään tavalla, vaan puolisoiden normaaliin kanssakäymiseen. Siinä ei ole mitään loukkaavaa. Yritä ihmeessä muuttaa ajatustapaasi tähän liittyen ja vihoitella hänelle jollain muulla tavalla, jos kerta on ihan pakko. Vaikka rahankäytöstä tai jostain, en tiedä. Mutta seksistä suuttuminen on aivan järjetöntä, koska pidemmän päälle se johtaa siihen, että torppaat viimeisetkin mahdollisuudenrippeet siihen toiseen lapseen, koska ilman seksiä sitä lasta ei vaan tule. Enkä itsekään toista lasta haluaisi sellaisen kumppanin kanssa, joka ilmaisee mieltään pihtamalla, tulisin varmaan toisiin ajatuksiin että ehkä ei sittenkään sitä toista lasta enää kun näyttää tarpeeksi vaikealta tämä elämä jo valmiiksi.

Ja joo, tiedän, että nämä asiat eivät liity yhteen, siis seksi ja halu saada lapsi. Mutta nyt kun tämä on ollut niin hankalaa ja tästä on ollut ristiriitaa, niin nämä ovat tulleet minulle ylivoimaisiksi. Ap

Niinhän ne parisuhteen skismat usein heijastuvat seksielämään. Siinähän se haaste onkin. Yritä ap löytää lohtu jo olemassa olevasta lapsestasi ja miehestäsi, joka jakaa kanssasi kotisi ja elämäsi toivottavasti loppuun saakka. Lapset on joka tapauksessa vain ohikiitävän hetken lainassa. Yritä löytää elämästäsi ne asiat, mistä eniten nautit ja mihin sinulla on mahdollisuus vaikuttaa. Ehkä tämä kliseinen sisällön löytyminen elämään voisi auttaa, siis jos nyt tuntuu tyhjältä. Vanha tai uusi harrastus, lapsen kanssa jotain touhua (geokätköilyä, vaikka pokemon go, ihan sama, jotain ulkona liikkumista ajattelin), keksi jotain aivan ihanaa ja ikiomaa, minkä haluat lisätä viikottaiseen kalenteriisi. Mistä nautit, missä olet hyvä? Nyt alkaa vaihe elämässä missä sinulla on aikaa olla juuri sinä ja nauttia perheestäsi, joka sinulla on, ja josta olet joskus haaveillut, sait kokea raskauden ja äitiyden ja saat olla vaimo ja perheenäiti. Sinulla on jo paljon, kun vaan hieman hellität surustasi niin näet sen kyllä. <3

Pakko sopeutua. Mulla on sentään yksi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 42v ja mies ei vain halua. Minulle tämä on iso kriisi, ja vaikea tietää kuinka tästä eteenpäin. Itse olen alkanut inhoamaan intiimi kontaktia, ja juuri tämän takia. Ap

Älä anna periksi - menkää asiantuntijan juttusille yksin ja yhdessä.

Mikä asiantuntija komentaa ap:n miestä haluamaan lapsen, jota ei halua?

EI, vaan kertoo, että mies on itsekäs.

Ja parisuhteen jatkoa voi sitten pohtia yhdessä ja erikseen.

On liian iso asia luopua lapsesta toisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 42v ja mies ei vain halua. Minulle tämä on iso kriisi, ja vaikea tietää kuinka tästä eteenpäin. Itse olen alkanut inhoamaan intiimi kontaktia, ja juuri tämän takia. Ap

Älä anna periksi - menkää asiantuntijan juttusille yksin ja yhdessä.

Mikä asiantuntija komentaa ap:n miestä haluamaan lapsen, jota ei halua?

EI, vaan kertoo, että mies on itsekäs.

Ja parisuhteen jatkoa voi sitten pohtia yhdessä ja erikseen.

On liian iso asia luopua lapsesta toisen takia.

Siis tuo kommentti sopii jollekulle, jolla ei lasta ollenkaan. ;) Ei sovikaan aloittajalle, luin huonosti.

Teinin mielestä oli hauskempaa pelata kännykällä hotellihuoneessa, jossa hän viihtyi suurimman osan ajatsaan. Oltiin siis Agia Napassa Kyproksella pojan, miehen ja vanhempieni kanssa. Meillä oli talvilomaa töistä ja poikakin sai lomaa koulusta, kun teki tehtävät valmiiksi ennen lähtöä. Vanhemmat on jo eläkkeellä.

poika ei paljoa uima-altaalla tai meren rannalla viihtynyt vaan tykkäsi räplätä kännykkäänsä. Ei oikein retket kiinnostanut tai mikään muukaan.

Viimeisenä iltana, kun piti alkaa ruveta pakkaamaan poika sitten tajusi tilanteen, että loma on ohi ja huomenna alkaa arki. mies myös sanoi, ettei enää kustanna isoa miestä ulkomaille pelaamaan, kun sitä voi tehdä kotimaassakin. Sitten hän vasta havahtui, ettei ole oikein tehnyt mitään mitä piti ja alkoi vaatimus, että siirrettäisiin suomeen paluuta muutamalla päivällä ja ostetaan uudet lentoliput eikä ymmärtänyt, ettei se ole mahdollista. Sitten alkoi huuto ja riehuminen, että miehellä ja isällä oli täysi työ saada poika rauhoittumaan.

No, kun tilanne oli ohi, sanoi vanhemmatkin, ettei enää vie poikaa edes jäätelökioskille.

poika ei paluumatkalla juuri puhunut eikä syönyt oikein mitään.

On ollut aika vaitonainen ja olen ollut nyt koulukuraattoriin yhteydessä. Ehkä vielä kaikki kääntyy parhain päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 42v ja mies ei vain halua. Minulle tämä on iso kriisi, ja vaikea tietää kuinka tästä eteenpäin. Itse olen alkanut inhoamaan intiimi kontaktia, ja juuri tämän takia. Ap

Älä anna periksi - menkää asiantuntijan juttusille yksin ja yhdessä.

Mikä asiantuntija komentaa ap:n miestä haluamaan lapsen, jota ei halua?

EI, vaan kertoo, että mies on itsekäs.

Ja parisuhteen jatkoa voi sitten pohtia yhdessä ja erikseen.

On liian iso asia luopua lapsesta toisen takia.

MIkä se sellainen asiantuntija siis on, että voi noin sanoa kenellekään? Kiertäisin kaukaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 42v ja mies ei vain halua. Minulle tämä on iso kriisi, ja vaikea tietää kuinka tästä eteenpäin. Itse olen alkanut inhoamaan intiimi kontaktia, ja juuri tämän takia. Ap

Älä anna periksi - menkää asiantuntijan juttusille yksin ja yhdessä.

Mikä asiantuntija komentaa ap:n miestä haluamaan lapsen, jota ei halua?

EI, vaan kertoo, että mies on itsekäs.

Ja parisuhteen jatkoa voi sitten pohtia yhdessä ja erikseen.

On liian iso asia luopua lapsesta toisen takia.

MIkä se sellainen asiantuntija siis on, että voi noin sanoa kenellekään? Kiertäisin kaukaa. 

Kommentoin jo kommenttiani, sopii siis sellaiselle, jolla ei lapsia.

Mutta kyllä aloittajakin voisi käydä puhumassa asiantuntijan kanssa, jos jo katkeruus valtaa mieltä ja parisuhde uhkaa kriisiytyä.

Mielestäni täysin loogista, että nuo asiat liittyvät yhteen. Ja varsinkin jos ehkäisy jää ap:n harteille. Siinä joutuu toimimaan täysin itseään vastaankin.

Miksi ette tehneet toista lasta silloin vuosia sitten, kun asia oli ajankohtainen? Vai pitääkö sinulle tulla joku tunne, ennen kuin voi tehdä asioita? Oletko kuinka paljon miettinyt muiden tunteita tässä asiassa? Pitäisikö ison lapsen luopua omasta rauhasta, ja kuunnella pikkulapsen rääkymistä? Entäpä mies? Tuleeko hänen kustantaa sinulle taas monen vuoden kotilomat, ihan siksi että saisit leikkiä nukkekotia, eikä tarvitse pärjätä työelämässä ja kantaa omaa korteasi kekoon perheen talouden suhteen?

Vai oletko huomannut, että suhteenne on väljentynyt, ja kun lapsikin on jo iso, ja pärjää itsenäisesti, pelkäät että mies lähtee jos ei ole uutta lasta sitomassa kotiin? Jos rupeat seksissä pihtaamaan, se mies kyllä löytää naisen joka pitää seksissä eikä käytä sitä rankaisukeinona parisuhteessa.

On myös hyvin vaikeaa haluta seksiä, jollei sitä halua. Se on näin yksinkertaista. Jos jo ajatus ahdistaa, niin onko se hyväksi tehdä vastoin tahtoaan asioita.