Lapsesi menee naimisiin, mutta ei järjestä juhlia

Ymmärtäisin kyllä. Itsekään en halua sen kummemmin juhlia. Varmaan juurikin maistraattiin (mies ei kuulu kirkkoon) ja sieltä syömään perheiden kanssa, siinä se.

Luin ap:n väliin kirjoittaman viestin vasta kun kirjoitin tuon numeron 15. Ap, äidillesi lienee ongelma se, että joutuu selittelemään sukulaisille, miksei heitä ole kutsuttu. Hän ottaa siitä itseensä. Sama vähän taisi olla oman äitini kanssa ja samoin kaverini tytär kutsui vain perheen, ei setiä ja tätiä ja kaveri sai sitten vastata puheluihin, kun nämä sedät ja tädit olivat kuulleet, että häät on ja odotelleet kutsua. Siinä on tarve päästä pätemään. Sun pitää vain sanoa äidillesi että ei sitten, kutsut todistajat muualta. Sä voit sanoa äidillesi vaikka, että jos hänen mielestään juhlat pitää olla, niin järjestää ne sitten itse. Päätös on sinun.

Juu ja en todellakaan loukkaantuisi. Enemmänkin olisi kiva päästä juuri tuolla tavalla todistajaksi, sillä en erityisemmin pidä isoista juhlista. Eikä mulla ole tarve päteä lasteni kautta kenellekään, eikä selitellä. Voisi mun veljet vähän loukkaantua, jos eivät pääsisi kummipoikien häihin, mutta mä osaan selittää heille kyllä, että ne ovat perheen sisäiset juhlat poikien päätöksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan sadannen kerran. Kirkkohäissä ei ole mitään sellaista lakia, etteikö saisi mennä pienellä budjetilla naimisiin. Mistä ihmeestä tämä käsitys tulee, että silloin pitää mennä maistraattiin, jos ei järjestä juhlia. Kirkkohäissä riittää yhtä lailla kaksi todistajaa. Kaverini on mennyt naimisiin hääpukuineen ja huntuineen kirkossa, mutta päiväsaikaan arkena ja todistajat seurakunnan kansliasta.

Haluan tietää, miksi niin monet luulevat, että kirkkohäitä ei voi järjestää pienesti? Meillä oli sellaiset kirkkohäät, että kutsuttiin vain sisarukset, vanhemmat ja minun mummoni sekä miehen ukki, jotka oli vielä elossa ja tarpeeksi hyväkuntoisia tulemaan. Ei muita sukulaisia eikä kavereita. Muutama kaveri ilmeisesti loukkaantui, kun ei menty maistraatissa. Miksi? Meillä oli rahalle tärkeämpääkin käyttöä kuin juhlat ja ei haluttu nuorta porukkaa valittamaan, kuinka ei ole alkoholitarjoilua ja kivaa ohjelmaa. Meillä oli vain kahvittelu sitten omassa kodissa, mä toimin emäntänä, mies auttoi ja puheiden pitämisen kielsimme. Oikeastaan mies ehdottikin maistraattia, minä ehdotin että voidaan mennä kirkossa ilman vieraita, mutta mies sitten halusi kuitenkin perheensä ja kyllä kai mun äiti oli onnellinen kun pääsi mun häihini.

Mutta omat lapset ovat nyt aikuisia. Minulle on oikeastaan ihan sama, miten menevät naimisiin. Se on heidän päätöksensä. Jos yleensä menevät, luulen, että kumpikaan ei mene koskaan. He ovat sangen tyytyväisiä poikamieselämäänsä ja osaavat kaikkea, mitä pitääkin osata.

Sori jos puhkaisen jonkun uskovaisen kuplasi, mutta ei maistraatti ole mikään pienempi vaihtoehto kirkolle, vaan iso osa pareista ei halua mennä naimisiin kirkossa lainkaan. Ei isosti tai pienesti.

Ei tässä ollutkaan kyse siitä, vaan että aina ehdotetaan isojen kirkkohäiden vaihtoehdoksi maistraattia. Isojen kirkkohäiden vaihtoehto on yhtä lailla pienet kirkkohäät, jos NIIN HALUAA. En ole uskovainen, kerroin vain faktat.

Sano nyt rakas Ap äidillesi että tulee paikalle. Mielestäni se on todella tärkeää sekä hänelle että teille. Jos jokin asia siinä teidän hääjärjestelyssä mättää niin asiasta kannattaisi jutella mielummin ennen kuin jälkeen papin aamenta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi loukkaantuisin?

Niin, sitä minäkin mietin.

Olen siis tämän skenaarion lapsi. Kaksi viikkoa sitten kerroin vanhemmilleni, että menemme naimisiin ja kutsuin heidät vihkitilaisuuteen mukaan. Vihkimisen jälkeen olisi tarkoitus käydä syömässä tällä pienellä porukalla (minä, mies ja molempien vanhemmat). Siinä kaikki.

Äitini kysyi, mitenkäs ne juhlat sitten, ja selitin, että ei tuon kummempia juhlia ole tiedossa. Huomasin jo silloin elekielestä, että nyt meni herne syvälle nenään.

Äsken äiti sitten soitti ja kertoi, miten hirveästi yhtäkkiä on tullut töitä juuri sille päivälle, että eivät varmaan pääse paikalle. "Mutta haitanneeko tuo mitään, kun eihän ne mitkään oikeat häät ole".

Joopa joo, kiitos äiti. Ei tarvitse enää soitella ja odottaa kylään.

Ap

Anteeksi, mutta äitisi on typerys, ainakin tässä asiassa. Lisäksi hän on lapsellinen, jos ei pysty sen vertaa itseään hillitsemään, että tulisi paikalle kun hänen tyttärensä vihitään.

Toimit viisaasti kun pidät pääsi, sillä tuolla asenteella äitisi saattaisi kaapata häänne ja j'ärjestää sellaiset bakkanaalit, joissa sinä ja miehesi olisitte pelkkiä statisteja. 

Koska minut ja mieheni on vihitty täsmälleen samoin menoin kuin ne, joita te suunnittelette, pidän tietysti teidän häitänne täysin normaaleina! :) 

Järjestimme tosin myöhemmin juhlat, mutta se ei kuulu tähän. Oleellista on se, että vaikka meidän häämme eivät olleet äitisi mukaan "oikeat häät", olemme olleet naimisissa 20 v., meillä on kolme mainiota lasta ja elämä on oikein mukavaa. Eikös se ole se parisuhteen pointti?

8

Äitisi on törkeä ja hänen käytöksestään voisi loukkaantua syvästi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi loukkaantuisin?

Niin, sitä minäkin mietin.

Olen siis tämän skenaarion lapsi. Kaksi viikkoa sitten kerroin vanhemmilleni, että menemme naimisiin ja kutsuin heidät vihkitilaisuuteen mukaan. Vihkimisen jälkeen olisi tarkoitus käydä syömässä tällä pienellä porukalla (minä, mies ja molempien vanhemmat). Siinä kaikki.

Äitini kysyi, mitenkäs ne juhlat sitten, ja selitin, että ei tuon kummempia juhlia ole tiedossa. Huomasin jo silloin elekielestä, että nyt meni herne syvälle nenään.

Äsken äiti sitten soitti ja kertoi, miten hirveästi yhtäkkiä on tullut töitä juuri sille päivälle, että eivät varmaan pääse paikalle. "Mutta haitanneeko tuo mitään, kun eihän ne mitkään oikeat häät ole".

Joopa joo, kiitos äiti. Ei tarvitse enää soitella ja odottaa kylään.

Ap

Äidilläsi on vääristynyt käsitys siitä mitä häät ovat. Itse olen ilkeämielinen ja toivon puolestasi että tuota materialistia jonain päivänä todella paljon hävettää että ei mennyt tyttärensä häihin, etenkin kun ne olisivat noin eksklusiiviset ja hänellä kunnia kuulua niihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan sadannen kerran. Kirkkohäissä ei ole mitään sellaista lakia, etteikö saisi mennä pienellä budjetilla naimisiin. Mistä ihmeestä tämä käsitys tulee, että silloin pitää mennä maistraattiin, jos ei järjestä juhlia. Kirkkohäissä riittää yhtä lailla kaksi todistajaa. Kaverini on mennyt naimisiin hääpukuineen ja huntuineen kirkossa, mutta päiväsaikaan arkena ja todistajat seurakunnan kansliasta.

Haluan tietää, miksi niin monet luulevat, että kirkkohäitä ei voi järjestää pienesti? Meillä oli sellaiset kirkkohäät, että kutsuttiin vain sisarukset, vanhemmat ja minun mummoni sekä miehen ukki, jotka oli vielä elossa ja tarpeeksi hyväkuntoisia tulemaan. Ei muita sukulaisia eikä kavereita. Muutama kaveri ilmeisesti loukkaantui, kun ei menty maistraatissa. Miksi? Meillä oli rahalle tärkeämpääkin käyttöä kuin juhlat ja ei haluttu nuorta porukkaa valittamaan, kuinka ei ole alkoholitarjoilua ja kivaa ohjelmaa. Meillä oli vain kahvittelu sitten omassa kodissa, mä toimin emäntänä, mies auttoi ja puheiden pitämisen kielsimme. Oikeastaan mies ehdottikin maistraattia, minä ehdotin että voidaan mennä kirkossa ilman vieraita, mutta mies sitten halusi kuitenkin perheensä ja kyllä kai mun äiti oli onnellinen kun pääsi mun häihini.

Mutta omat lapset ovat nyt aikuisia. Minulle on oikeastaan ihan sama, miten menevät naimisiin. Se on heidän päätöksensä. Jos yleensä menevät, luulen, että kumpikaan ei mene koskaan. He ovat sangen tyytyväisiä poikamieselämäänsä ja osaavat kaikkea, mitä pitääkin osata.

Sori jos puhkaisen jonkun uskovaisen kuplasi, mutta ei maistraatti ole mikään pienempi vaihtoehto kirkolle, vaan iso osa pareista ei halua mennä naimisiin kirkossa lainkaan. Ei isosti tai pienesti.

Ei tässä ollutkaan kyse siitä, vaan että aina ehdotetaan isojen kirkkohäiden vaihtoehdoksi maistraattia. Isojen kirkkohäiden vaihtoehto on yhtä lailla pienet kirkkohäät, jos NIIN HALUAA. En ole uskovainen, kerroin vain faktat.

Niin siis missä kohtaa tässäkin ketjussa joku esittää pienen budjetin maistraattihäitä vaihtoehtona isoille kirkkohäille? Mä en näe yhtään sellaista viestiä, vaan täällä on paremminkin useampi viesti pienistä kirkkohäistä

Vierailija kirjoitti:

Sano nyt rakas Ap äidillesi että tulee paikalle. Mielestäni se on todella tärkeää sekä hänelle että teille. Jos jokin asia siinä teidän hääjärjestelyssä mättää niin asiasta kannattaisi jutella mielummin ennen kuin jälkeen papin aamenta.

Pappi ei lausu aamentaan – tai tässä tapauksessa maistraatin virkamies avioliittoa solmituksi – tyttären ja hänen äitinsä ylle, vaan vihittävälle avioparille. 

Jos äidillä on ongelmia sukulaisten ja naapurien reaktioiden kanssa, ne ovat hänen ongelmiaan, eivät ap:n. Kyselyihin on helppo vastaus: "Aviopari haluaa tehdä sen näin". Ellei se kelpaa, niin voivoi. 

Ap, voit varmaan jostakin ostaa äidillesi bokseja, joissa on Satuhäitä, Unelmahäitä, Ensitreffit alttarilla, Häät sulhasen tapaan, Maailman övereimmät häät, Häät sulhasen tapaan, Tahtoo hääpuvun jne. Eiköhän hän niistä tyydyty. :)

8

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan sadannen kerran. Kirkkohäissä ei ole mitään sellaista lakia, etteikö saisi mennä pienellä budjetilla naimisiin. Mistä ihmeestä tämä käsitys tulee, että silloin pitää mennä maistraattiin, jos ei järjestä juhlia. Kirkkohäissä riittää yhtä lailla kaksi todistajaa. Kaverini on mennyt naimisiin hääpukuineen ja huntuineen kirkossa, mutta päiväsaikaan arkena ja todistajat seurakunnan kansliasta.

Haluan tietää, miksi niin monet luulevat, että kirkkohäitä ei voi järjestää pienesti? Meillä oli sellaiset kirkkohäät, että kutsuttiin vain sisarukset, vanhemmat ja minun mummoni sekä miehen ukki, jotka oli vielä elossa ja tarpeeksi hyväkuntoisia tulemaan. Ei muita sukulaisia eikä kavereita. Muutama kaveri ilmeisesti loukkaantui, kun ei menty maistraatissa. Miksi? Meillä oli rahalle tärkeämpääkin käyttöä kuin juhlat ja ei haluttu nuorta porukkaa valittamaan, kuinka ei ole alkoholitarjoilua ja kivaa ohjelmaa. Meillä oli vain kahvittelu sitten omassa kodissa, mä toimin emäntänä, mies auttoi ja puheiden pitämisen kielsimme. Oikeastaan mies ehdottikin maistraattia, minä ehdotin että voidaan mennä kirkossa ilman vieraita, mutta mies sitten halusi kuitenkin perheensä ja kyllä kai mun äiti oli onnellinen kun pääsi mun häihini.

Mutta omat lapset ovat nyt aikuisia. Minulle on oikeastaan ihan sama, miten menevät naimisiin. Se on heidän päätöksensä. Jos yleensä menevät, luulen, että kumpikaan ei mene koskaan. He ovat sangen tyytyväisiä poikamieselämäänsä ja osaavat kaikkea, mitä pitääkin osata.

Sori jos puhkaisen jonkun uskovaisen kuplasi, mutta ei maistraatti ole mikään pienempi vaihtoehto kirkolle, vaan iso osa pareista ei halua mennä naimisiin kirkossa lainkaan. Ei isosti tai pienesti.

Ei tässä ollutkaan kyse siitä, vaan että aina ehdotetaan isojen kirkkohäiden vaihtoehdoksi maistraattia. Isojen kirkkohäiden vaihtoehto on yhtä lailla pienet kirkkohäät, jos NIIN HALUAA. En ole uskovainen, kerroin vain faktat.

Niin siis missä kohtaa tässäkin ketjussa joku esittää pienen budjetin maistraattihäitä vaihtoehtona isoille kirkkohäille? Mä en näe yhtään sellaista viestiä, vaan täällä on paremminkin useampi viesti pienistä kirkkohäistä

No ei varsinaisesti ehdoteta, mutta tuossa yhdessä viestissä ihmetellään hääkuvaa ja joku vastaa, että onhan se voinut olla maisraatissa. Juu, mut on voinut olla kirkossakin ilman suurta vierasjoukkoa. Sekä usein kyllä muutoin ehdotetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi loukkaantuisin?

Niin, sitä minäkin mietin.

Olen siis tämän skenaarion lapsi. Kaksi viikkoa sitten kerroin vanhemmilleni, että menemme naimisiin ja kutsuin heidät vihkitilaisuuteen mukaan. Vihkimisen jälkeen olisi tarkoitus käydä syömässä tällä pienellä porukalla (minä, mies ja molempien vanhemmat). Siinä kaikki.

Äitini kysyi, mitenkäs ne juhlat sitten, ja selitin, että ei tuon kummempia juhlia ole tiedossa. Huomasin jo silloin elekielestä, että nyt meni herne syvälle nenään.

Äsken äiti sitten soitti ja kertoi, miten hirveästi yhtäkkiä on tullut töitä juuri sille päivälle, että eivät varmaan pääse paikalle. "Mutta haitanneeko tuo mitään, kun eihän ne mitkään oikeat häät ole".

Joopa joo, kiitos äiti. Ei tarvitse enää soitella ja odottaa kylään.

Ap

No olisivathan nuo olleet juhlat. Outo äiti.

Itselle kävi vähän samoin tässä taannoin. Kerroimme kihlauksestamme ja aikeesta mennä naimisiin ajankohtana X. Kun juhlia ei niitä kahvitteluja kummempia luvattu, niin salaa järjestettiin kihlajaisjuhlat, jonne kaikki saamarin sukulaiset kyselemään hääkutsun perään ja sitten loukkaantumaan, kun pidin pääni ja ilmoitin, ettei tarvitse kutsua suotta odotella. Farssihan tästä koko hommasta tuli ja turhaa draamaa, jota en itse tilannut. Mutta minä jätin kylmästi äitini siivoamaan omat sotkunsa, koska tiedän, kuinka ilkeitä ja pahapuheisia tietyt sukulaiseni osaavat olla - ja siinä myös se alkuperäinen syy, ettemme mieheni kanssa isoja juhlua halunneet.

Ja ei, ei todellakaan ole mitään oikeutta tai syytä loukkaantua. On kyllä erittäin lapsellista äidiltäsi olla näkemättä vihkimisen arvoa. Sehän se pääasia on, ei mikään sukulaisten viihdyttäminen, joka tulee vain lieveilmiönä. Typerää ja kylmää käytöstä!

Vierailija kirjoitti:

Sano nyt rakas Ap äidillesi että tulee paikalle. Mielestäni se on todella tärkeää sekä hänelle että teille. Jos jokin asia siinä teidän hääjärjestelyssä mättää niin asiasta kannattaisi jutella mielummin ennen kuin jälkeen papin aamenta.

Mitä väliä sillä on missä vaiheessa keskustellee järjestelyistä sellaisen kanssa joka on juhlissa vieras? Ei hänen kanssaan ole mitään tarvetta missään vaiheessa keskustella järjestelyistä, ainoastaan kutsua paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Itselle kävi vähän samoin tässä taannoin. Kerroimme kihlauksestamme ja aikeesta mennä naimisiin ajankohtana X. Kun juhlia ei niitä kahvitteluja kummempia luvattu, niin salaa järjestettiin kihlajaisjuhlat, jonne kaikki saamarin sukulaiset kyselemään hääkutsun perään ja sitten loukkaantumaan, kun pidin pääni ja ilmoitin, ettei tarvitse kutsua suotta odotella. Farssihan tästä koko hommasta tuli ja turhaa draamaa, jota en itse tilannut. Mutta minä jätin kylmästi äitini siivoamaan omat sotkunsa, koska tiedän, kuinka ilkeitä ja pahapuheisia tietyt sukulaiseni osaavat olla - ja siinä myös se alkuperäinen syy, ettemme mieheni kanssa isoja juhlua halunneet.

Ja ei, ei todellakaan ole mitään oikeutta tai syytä loukkaantua. On kyllä erittäin lapsellista äidiltäsi olla näkemättä vihkimisen arvoa. Sehän se pääasia on, ei mikään sukulaisten viihdyttäminen, joka tulee vain lieveilmiönä. Typerää ja kylmää käytöstä!

Siis hetkinen. Teille järjestettiin (vasten teidän tahtoa) yllätys juhlat?

Oletko ainut lapsi? Meillä tuli hiukan voivottelua, kun aikoinaan mentiin mieheni kanssa maistraatissa naimisiin ja sen jälkeen käytiin lähimpien kanssa syömässä hienon ravintolan kabinetissa. Onneksi minulla on muita sisaruksia, jotka ovat sittemmin pitäneet kirkkohäät ja isomman hääjuhlan. Vetosin aikoinaan tähän korttiin, kun äitini asiaa harmitteli.

Naimisiin voi mennä kotonakin, kyllä papit vihkii, ei tarvitse kirkkoon mennä. Siis jos kuuluu edes toinen kirkkoon. Kaverini lapsi kastettiin  ja sitten vanhemmat meni naimisiin. Oli ylläri kaikille:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle kävi vähän samoin tässä taannoin. Kerroimme kihlauksestamme ja aikeesta mennä naimisiin ajankohtana X. Kun juhlia ei niitä kahvitteluja kummempia luvattu, niin salaa järjestettiin kihlajaisjuhlat, jonne kaikki saamarin sukulaiset kyselemään hääkutsun perään ja sitten loukkaantumaan, kun pidin pääni ja ilmoitin, ettei tarvitse kutsua suotta odotella. Farssihan tästä koko hommasta tuli ja turhaa draamaa, jota en itse tilannut. Mutta minä jätin kylmästi äitini siivoamaan omat sotkunsa, koska tiedän, kuinka ilkeitä ja pahapuheisia tietyt sukulaiseni osaavat olla - ja siinä myös se alkuperäinen syy, ettemme mieheni kanssa isoja juhlua halunneet.

Ja ei, ei todellakaan ole mitään oikeutta tai syytä loukkaantua. On kyllä erittäin lapsellista äidiltäsi olla näkemättä vihkimisen arvoa. Sehän se pääasia on, ei mikään sukulaisten viihdyttäminen, joka tulee vain lieveilmiönä. Typerää ja kylmää käytöstä!

Siis hetkinen. Teille järjestettiin (vasten teidän tahtoa) yllätys juhlat?

Kyllä vain. Kiusallista oli, kun toivat vielä rahalahjoja sillä ajatuksella, että "saa nuoripari avustusta häiden järjestämiseen", ja niitä antaessaan alkoi heti se utelu, että koskas sopii sitä kutsua odottaa. Ja erittäin selvästi olin omille vanhemmilleni kertonut, että hääjuhlia EI tule, korkeintaan pienet kahvittelut vanhemmille ja parhaille ystäville. Joten siinä sitten kiusaantuneena otimme vastaan rahaa, jota ei ole aikomus käyttää ko. sukulaisten kestitsemiseen. Tuli itselle todella törppö ja moukka olo, mutta eipä siinä voinut takaisinkaan niitä kuoria alkaa työntämään. Ja nyt selvittelevät sitten jälkipyykkiä.

Jokaisella parilla on oikeus juhlia rakkauttaan juuri niin kuin heille sopii. Oli se sitten isot tai pienet häät, pelkästään vihkiminen tai maistraatti tai olkoon avoliitossa.

Typerää on loukkaantua oman lapsen tavasta tunnustaa omaa rakkauttaan puolisolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi loukkaantuisin?

Niin, sitä minäkin mietin.

Olen siis tämän skenaarion lapsi. Kaksi viikkoa sitten kerroin vanhemmilleni, että menemme naimisiin ja kutsuin heidät vihkitilaisuuteen mukaan. Vihkimisen jälkeen olisi tarkoitus käydä syömässä tällä pienellä porukalla (minä, mies ja molempien vanhemmat). Siinä kaikki.

Äitini kysyi, mitenkäs ne juhlat sitten, ja selitin, että ei tuon kummempia juhlia ole tiedossa. Huomasin jo silloin elekielestä, että nyt meni herne syvälle nenään.

Äsken äiti sitten soitti ja kertoi, miten hirveästi yhtäkkiä on tullut töitä juuri sille päivälle, että eivät varmaan pääse paikalle. "Mutta haitanneeko tuo mitään, kun eihän ne mitkään oikeat häät ole".

Joopa joo, kiitos äiti. Ei tarvitse enää soitella ja odottaa kylään.

Ap

No voi  sentään. Juttu on kuitenkin niin, että tuo on sinun ja tulevan puolisosi juhla (tai siis tässä tapauksessa ei juhla), jonka te järjestätte aivan oman mielenne mukaan. Jos äitisi vetäsee melonin nokkaan, se on hänen ongelmansa, ja toivon, ettei siitä tule ongelmaa sinulle tai se jää teidän väliinne kummittelemaan. 

Jos omat lapseni päättävät sitten aikanaan mennä juhlitta naimisiin, en siitä loukkaannu ollenkaan - se on todellakin heidän oma asiansa. Onnittelen tietysti ja olen onnellinen, että he ovat löytäneet rinnalleen ihmisen, jonka kanssa haluavat avioitua. 

Onnea teidän avioliitollenne! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle kävi vähän samoin tässä taannoin. Kerroimme kihlauksestamme ja aikeesta mennä naimisiin ajankohtana X. Kun juhlia ei niitä kahvitteluja kummempia luvattu, niin salaa järjestettiin kihlajaisjuhlat, jonne kaikki saamarin sukulaiset kyselemään hääkutsun perään ja sitten loukkaantumaan, kun pidin pääni ja ilmoitin, ettei tarvitse kutsua suotta odotella. Farssihan tästä koko hommasta tuli ja turhaa draamaa, jota en itse tilannut. Mutta minä jätin kylmästi äitini siivoamaan omat sotkunsa, koska tiedän, kuinka ilkeitä ja pahapuheisia tietyt sukulaiseni osaavat olla - ja siinä myös se alkuperäinen syy, ettemme mieheni kanssa isoja juhlua halunneet.

Ja ei, ei todellakaan ole mitään oikeutta tai syytä loukkaantua. On kyllä erittäin lapsellista äidiltäsi olla näkemättä vihkimisen arvoa. Sehän se pääasia on, ei mikään sukulaisten viihdyttäminen, joka tulee vain lieveilmiönä. Typerää ja kylmää käytöstä!

Siis hetkinen. Teille järjestettiin (vasten teidän tahtoa) yllätys juhlat?

Kyllä vain. Kiusallista oli, kun toivat vielä rahalahjoja sillä ajatuksella, että "saa nuoripari avustusta häiden järjestämiseen", ja niitä antaessaan alkoi heti se utelu, että koskas sopii sitä kutsua odottaa. Ja erittäin selvästi olin omille vanhemmilleni kertonut, että hääjuhlia EI tule, korkeintaan pienet kahvittelut vanhemmille ja parhaille ystäville. Joten siinä sitten kiusaantuneena otimme vastaan rahaa, jota ei ole aikomus käyttää ko. sukulaisten kestitsemiseen. Tuli itselle todella törppö ja moukka olo, mutta eipä siinä voinut takaisinkaan niitä kuoria alkaa työntämään. Ja nyt selvittelevät sitten jälkipyykkiä.

Jos lohduttaa yleisesti pidetään moukkamaisena antaa lahjoja odottaen jotain takaisin. Etenkin jos se lahja pitäisi käyttää lahjan antajaan.