Parisuhde ei etene

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla alkaa olla lasten hankinnan suhteen viimeiset hetket. Täytän pian 37 vuotta. Aikaisemminkin olisin toivonut lapsia, mutta löysin sen oikean vasta reilusti yli 30-vuotiaana, joten minkäs teet. Nyt olemme miehen kanssa siinä tilanteessa, että tiedämme olevamme yhdessä aina, ja tiedän että tähän suhteeseen on turvallista tuoda lapsi. Rahatilanne on mikä on. Olemme akateemisia, mutta huonosti palkattuja. Asumme pienessä kaksiossa. Säästöjä ei ole nimeksikään. Mutta koska haluamme lapsen, niin alamme yrittämään nyt. Viestini sinulle on siis, että jos ikä on tulossa vastaan, niin älä anna lapsihaaveiden lipua ohitsenne vain sen takia, että asunto on pieni. Isomman asunnon voi hankkia milloin vaan, lapsentekoaika on rajattu. Kuulostaa siltä, että teillä kuitenkin on taloudellisia resursseja pitää huolta pienestä. Mutta jos harkitset eroa tai koet olevasi väärässä suhteessa, niin ei kannata tuoda lapsia huonoon suhteeseen. Elämä kyllä kantaa, luota siihen. Tsemppiä!

Ap kirjoitti ettei lapsi ole hänelle suuri haave, vaikka on siihen valmis.

Ok, ymmärsin siis väärin. Lapsen myötä tulee niin suuri vastuu ja elämänmuutos, että pakkopullana tai kumppanin takia maailmaan saatettu lapsi ei kuulosta hyvältä idealta kenenkään kannalta. 

-72.

No harrastus on melko tuntematon, eli dendrologia. Haaveena oli perustaa pienimuotoinen puulajipuisto omaksi iloksi, mutta tätä menoa kohta tulee olemaan liian myöhäistä. Eläimiä meillä ei ole ollenkaan, mutta kanoja olisi toki kiva ottaa puutarhaan.

Surusilmäinen kirjoitti:

Sehän siinä on kun me ei olla riidelty edes tästä vaan oltu mukamas samaa mieltä kaiken aikaa. Sanotaanko että rakkaan harrastukseni vuoksi en halua enää pitkään asua rivitalossa eikä kerrostalokaan siksi käy. Kaikki nämä vuodet kun olemme asuneet rivitalossa, on rakas harrastukseni ollut mahdollista toteuttaa hyvin pienessä mittakaavassa. Tarvin sille oman pihamaan. Siksi juuri omakotitalo. Harrastus on minulle henki ja elämä, enkä halua sen vuoksi elää "sitten kun" elämää enää yhtään vuotta.

Aluksi olikin tarkoitus ostaa talo, mutta molempia miellyttävää taloa ei kertakaikkiaan vain muka löytynyt, vaikka kierrettiin vuosia sitten väsymiseen asti esittelyssä, joten se ongelma ratkaistiin sillä että sovittiin että alamme rakentamaan. Sitten alkoi tää väsytystaistelu jolle ei näy loppua.

Ja kuten tuolla joku totesi niin asia on paisunut mun mielessä. Myönnän sen. Oon asiaa niin kauan jo lykännyt ja toivonut että pääsemme eteenpäin.

Toisessa kommentissasi kuitenkin sanoit, että ette ole missään vaiheessa puhuneet talon ostamisesta. 

Dendrologia. Provo. Voi huokaus. Kenen lauantaihupina on väsätä tällaisia, täytyy olla todella tyhjä elämä.

Surusilmäinen kirjoitti:

No harrastus on melko tuntematon, eli dendrologia. Haaveena oli perustaa pienimuotoinen puulajipuisto omaksi iloksi, mutta tätä menoa kohta tulee olemaan liian myöhäistä. Eläimiä meillä ei ole ollenkaan, mutta kanoja olisi toki kiva ottaa puutarhaan.

Hei kuule, mulla on sama harrastus. Ostin vanhan mökin itselleni tätä varten jo sinkkunainen . Miehen kanssa yhteinen koti on nykyään kerrostalossa . Ei aina miestä saa elämään omaa unelmaa...meillä minä sopeudun kerrostaloon ja mies siihen että monesti meen viikonlopuksi mökille vaikka hän ei lähtisi. Joudut nyt miettimään onko suhde muuten niin hyvä että olet valmis kompromisseihin.

No jos tämä kuvitteellinen ap olisi ollut oikea ihminen, ja hänen elämänikäinen haaveensa olisi ollut kennel tai hevonen tai oma iso puutarha, olisin sanonut että mene ja toteuta se. Ei tarvitse edes erota. Mene ja osta pieni edullinen talo syrjemmältä, jossa on iso villiintynyt piha. Jätä mies asumaan vuokralle. Hän voi tulla viikonloppuisin sinua auttelemaan.

Elämä on liian lyhyt käydä kenenkään kanssa vuosien viivytystaistelua. Tämä niille jotka aidosti on tuossa tilanteessa.

Ei talon omistamiseen miestä tarvita. Ei lumityöt ja nuohoojan tilaaminen ole rakettitiedettä.

Tarkoitin että sen jälkeen kun aloimme talon rakentamisesta suunnitella, ei talon ostaminen ole enää ollut vaihtoehto.

Eikä tämä todellakaan ole provo ja onneksi olen tämän keskustelun myötä saanut paljon erilaisia näkökulmia asiaa koskien. Helpompi miettiä nyt tätä asiaa ja lähestyä miestä eri tavalla asian suhteen mitä aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Dendrologia. Provo. Voi huokaus. Kenen lauantaihupina on väsätä tällaisia, täytyy olla todella tyhjä elämä.

Kuule, ihan normaali harrastus.

T. Puutarhurin tytär

Eli haluan kiittää asiallisista vastauksista ilman provohuuteluita! Ap

Mikä pakkomielle sulla siitä talosta on?

Harvalla on jäänyt perhe perustamatta kun ei ole kokonaista itse rakennettua omakotitaloa. Ei ihme jos mies ei tajua rinnakkaistodellisuuttasi. Unelmat on eri kuin pakkomielteet.

Jos mies haluaa lapsia, hänellä on oikeus perustaa perhe vaikka jonkun toisen kanssa.

Otsikko hämäsi. Kyse ei siis olekaan parisuhteen etenemisestä vaan siitä, että koet oman elämäsi jämähtäneen paikoilleen. Haluat siis edetä elämässäsi, mikä on ihan ymmärrettävää. Saisitko miehen ymmärtämään, että tuo harrastuksesi on sellainen, että lopputuloksenkin näkemiseen menee vuosia tai kenties vuosikymmeniä? Et voi loputtomiin jäädä odottamaan, milloin pääset edes aloittamaan.

Lapselle kamalaa jos vanhemmat on epävarmoja jahkailijoita. Etkä voi sitä takaisinkaan työntää. Joten unohda lapsihaave.

Tottakai miehellä on oikeus tehdä mitä vaan. Mutta minä en odota enää katetta tyhjille lupauksille kovin kauaa vaan jotain on tapahduttava. Ap

Surusilmäinen kirjoitti:

Taustaa: Ollaan miehen kanssa taaplattu yhdessä jo 10 vuotta(!?), josta saman katon alla 8. Lapsia ei ole, niistä puhuttu säännöllisesti ja vaimo on sitä mieltä, että oma koti pitää olla ennenkuin niitä aletaan yrittää. Ollaan siis asuttu vuokralla kaikki nämä vuodet... Tällä hetkellä rivitalo kansiossa, joka meille kahdelle juuri sopiva, mutta perheenlisäystä ei salli tilan puolesta. Mies on aina ollut halukkaampi lasten hankintaan ja haluaisi isäksi mielellään. No nyt ikää meillä jo niin paljon, että tuskin edes enää onnistuisi vaikka alkaisi yrittää. Talon rakentamisesta puhuttu melkein 5 vuotta, mies lupaa kerta toisensa jälkeen, että nyt aloitetaan, mutta joka kerta vaimo joutuu pettymään. Tuntuu että elämä ei etene ja koko loppu elämä kuluu samaa rataa. Lastenhankinta ikäkin alkaa tässä jahkatessa olla ohitettu. Mitä tässä on tehtävissä, kun ei päästä näistä elämän suurista kysymyksistä samoille linjoille!? Taloudellinen tilanne sallisi talon rakentamisen aivan helposti eli rahasta tämä ei ole kiinni. Molemmat hyväpalkkaisissa asiantuntijatöissä. Muutoinkin parisuhteessa arkielämä sujuu hienosti, eikä ole ollut alkon, pettämisen tms suhteen ikinä mitään. Onnellinen en tosin voi enää sanoa olevani vaan katkeruus siitä, että elämän suurimmat haaveet lipuu ohitse, on istunut sydämeen. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Mistä tässä tilanteessa ulkopuolisen silmin kiikastaa? En enää keksi muuta konstia kuin erolla uhkailun, jos asiat ei etene. Sitä en ole uskaltanut vielä kokeilla.. Enkä oikeastaan edes haluaisi. Mutta tiedän että oman mielenterveyteni takia en voi kovin kauaa jatkaa elämää näin. Oma talo on kuitenkin elämäni suurin haave, joka toteutuessaan mahdollistaisi paljon haaveilemiani asioita. Nyt pelkään että ne kaikki jää minulle vain haaveiksi sillä välin kun masennun ja katkeroidun tyhjiin lupauksiin. Auttakaa.

Tuota noin....mies ei saanut (eikä tule saamaankaan) haluamiaan lapsia, joten miksi sinun pitäisi saada haluamasi talo? Kaksiohan riittää teille oikein hyvin, kun mies on joutunut luopumaan lapsihaaveistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Otsikko hämäsi. Kyse ei siis olekaan parisuhteen etenemisestä vaan siitä, että koet oman elämäsi jämähtäneen paikoilleen. Haluat siis edetä elämässäsi, mikä on ihan ymmärrettävää. Saisitko miehen ymmärtämään, että tuo harrastuksesi on sellainen, että lopputuloksenkin näkemiseen menee vuosia tai kenties vuosikymmeniä? Et voi loputtomiin jäädä odottamaan, milloin pääset edes aloittamaan.

Minä tuskin ehdin nähdä kuin lyhyen alkuvaiheen tästä harrastuksestani, jos nyt ylipäätään ehdin päästä edes alkuun ja joku muu sitten vuosikymmenien kuluttua toivottavasti ihastelee lopputulosta. Mutta ehkä tämä tosiaan on ainoastaan minun oma unelma ja mies ei jaa sitä. Ehkä on aika lähteä eri teille... Ap

Olemme 35 vuotiaita eli ehkä vielä pieni mahdollisuus olisi lapsia saada jos nyt pistäisi töpinäksi. Ap

Tiedätkö mitä? Miehesi ei ehkä olekaan vielä luopunut lapsihaaveistaan. Hän kuitenkin tiedostaa, että sinun kanssasi lasten hankinta on todennäköisesti jo liian myöhäistä. Talon rakentaminen ja siihen suurilla summilla investoiminen yhdessä sinun kanssasi ei miehen näkökulmasta ole  järkevää, jos hänen toiveenaan  on vielä joskus perustaa perhekin.

Parisuhde ei etene, kun sinä et saa toteuttaa omia haaveitasi? Ahaa, olin kuvitellut, että parisuhdetta edistetään toteuttamalla yhteisiä haaveita. Kuulostaa siltä, että miehelläsi ei ole sinulle muuta kuin välinearvoa. Olet suhteessa vain hyötymistarkoituksessa: jotta saisit talon, joka mahdollistaisi sinulle sinun harrastuksesi. Sinä, sinä ja sinä. Luulen, että mieskin on tajunnut, ettei kumppanina merkitse sinulle mitään, ja puntaroi parhaillaan, kannattaako tuollaista suhdetta enää jatkaa.

Sinulla on unelmia siitä mitä elämäsi olisi. Tottakai ihminen toivoo että voisi jakaa niitä unelmia kumppanin kanssa.

Joskus käy niin että kumppani ei ole ottanut niitä meidän unelmia ihan todesta alun perinkään, eikä kuinka tärkeitä ne on meille. Voi olla että nykyinen miehesi ei tule ikinä ihan ymmärtämään tuota sinun intohimoa. Jos hän silti tukisi sinua sen saavuttamisessa, olisi vielä mahdollisuus ihan hyvään suhteeseen jossa molempien päämääriä tuetaan. Mutta nythän näyttää että mies ei ymmärrä eikä halua ymmärtää ja jäät hänen kanssa ilman haavettasi. Jos jäät yhteen hänen kanssa.

Ihan en ymmärtänyt miksi vain itse rakennettu kelpaa. Onko se tullut mieheltä? Koska sinulle näyttäisi tärkeää olevan piha, ei niinkään talo.

Onko mies asettanut ehdon joka tekee sen mahdottomaksi ettei hänen tarvitsisi ruveta siihen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö mitä? Miehesi ei ehkä olekaan vielä luopunut lapsihaaveistaan. Hän kuitenkin tiedostaa, että sinun kanssasi lasten hankinta on todennäköisesti jo liian myöhäistä. Talon rakentaminen ja siihen suurilla summilla investoiminen yhdessä sinun kanssasi ei miehen näkökulmasta ole  järkevää, jos hänen toiveenaan  on vielä joskus perustaa perhekin.

Ei mitenkään todennäköisesti. Kyllä 35 on vielä ok ikä, vasta 40 jälkeen alkaa hedelmällisyys todella radikaalisti laskea . Eikä keski -ikäiselle miehelle nuoremman lapsia haluavan naisen löytäminen tapahdu tuosta noin vain.