Musiikkiopistoon pyrkiminen

Jos lapsi on noin innostunut, niin miksi ette harjoittele laulamista kotona niin paljon, että se menisi puhtaasti?

Vierailija kirjoitti:

Soitan itse musiikkiopistossa ja silloin kun hain niin muistaakseni piti juurikin tehdä perässä niitä rytmitehtäviä ja laulaa erittäin yksinkertainen laulu, ukko Nooa tai tuiki tuiki tähtönen. Hain ehkä ensimmäisen kerran 6-8 vuotiaana ja ylitin vaadittavat pisterajat mutta aloituspaikkojen puutteen takia en päässyt sisään varsinaiseksi oppilaaksi. Sain kuitenkin aloittaa soiton ”yleisellä linjalla” joten sen jälkeen kun piti pyrkiä uudestaan piti antaa myös soittonäyte.

Tää nyt ehkä meni ohi aiheen ja valintasysteemit on varmaan muuttuneet kymmenen vuoden aikana mutta siis kuten on jo todettu, motivaatiota on vaikea mitata lapselta, joten parhaat mahdollisuudet on päästä sisään kun suoriutuu hyvin annetuista tehtävistä. Ja sitten taas toisaalta vaikka olisi motivoitunut ja jo hiukan soittotavastaan, mutta pärjäisi huonosti tehtävissä ei ehkä pääse niin helposti sisään. Tämäkin tietysti riippuu opistoista ja paikkojen määristä.

Tämä voi olla se syy kyllä. Voihan sitä väittää olevansa vaikka kuinka motivoitunut ja jos tekee tehtävät puhtaasti, niin paremmat mahikset päästä. Eli joka tapauksessa voi motivaatiosta saada plussaa, oli sit sitten oikeasti tai ei. Sitten paikan saa ennemmin se joka tuskin viitsii edes harjoitella, saati jatkaa soittamista vuosia.

Kannattaa lukea musiikkiopistojen opetussuunnitelmat. Sieltä käy ilmi eri painotusalueet. Jos lapsi on jo soittotunneilla, voi katsoa, miten hyvin opetussuunnitelma toteutuu: onko esim. improvisointia ja säveltämistä mukana tunneilla? Enää ei kannata hyväksyä soitonopettajaa, joka antaa oppilailleen vuodesta toiseen samoja kappaleita soitettaviksi ja jättää luovemman toiminnan kokonaan väliin.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on noin innostunut, niin miksi ette harjoittele laulamista kotona niin paljon, että se menisi puhtaasti?

Hyvä kysymys! Lapsi inhoaa laulamista, mutta rakastaa soittamista. Ollaan harjoiteltu. Välillä menee täysin oikein. Mutta valintakoetilanteessa, kun vielä vähän jännittävä tilanne, tuskin menee täysin oikein.

Vierailija kirjoitti:

Niin, en tiedä miten sitä motivaatiota voisi mitata testeissä? Mutta eikö motivaatiosta kerro se, että on jo käynyt pari vuotta yksityisillä tunneilla, pystyy antamaan soittonäytteen, kaikin tavoin tulee ilmi lapsen suuri innostus? Laulu menee suunnilleen oikein, mutta ei täysin. Muut osiot eivät mene täydellisesti.

Paikan saa silti lapsi, joka ei ole koskaan soittanut mitään, hakee ensimmäistä kertaa. Mutta tekee tehtävät hienosti.

Onko se, että on testatusti musikaalinen, (mutta motivaatiosta ei takeita) tärkempää kuin se, että on superinnostunut ollut jo pitkään, mutta häviää toiselle niissä musikaalisuustesteissä?

Ihmettelen vain, mutta varmaan sille on joku hyvä peruste olemassa?

Varmaan riippuu kuinka suuri ero saaduissa pisteissä on. Jos jo pari vuotta innoissaan soittanut pärjää luokattoman huonosti testeissäniin luulisin että pääsee huonommin sisään kuin se joka suoriutuu niissä paremmin. Jos eroa ei ole paljoa niin toki voi olla että motivoituneempi pääsee sisään.

Mutta sitten toisaalta tuli mieleen että mielestäni sisään pääsee kun on ylittänyt jonkun pistemäärän x. Ja varsinaiseksi oppilaaksi otetaan paikkojen mukaan parhaan tuloksen saaneesta alkaen niin kauan kuin paikkoja riittää.

Suosittelen erittäin paljon kaikille alle kouluikäisille lapsille muskaria. Muskareissa oppii rytmiikkaa, kuuntelua, pääsee kokeilemaan monia soittimia. Yleismusikilliset taidot karttuu. Monella lapsella tulee se kiinnostus jotain tiettyä istrumenttia kohtaan usein vasta myöhemmin. Eikä siitä ole haittaa myöskään että käy sekä muskarissa että soittotunneilla/soitinvalmennuksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, en tiedä miten sitä motivaatiota voisi mitata testeissä? Mutta eikö motivaatiosta kerro se, että on jo käynyt pari vuotta yksityisillä tunneilla, pystyy antamaan soittonäytteen, kaikin tavoin tulee ilmi lapsen suuri innostus? Laulu menee suunnilleen oikein, mutta ei täysin. Muut osiot eivät mene täydellisesti.

Paikan saa silti lapsi, joka ei ole koskaan soittanut mitään, hakee ensimmäistä kertaa. Mutta tekee tehtävät hienosti.

Onko se, että on testatusti musikaalinen, (mutta motivaatiosta ei takeita) tärkempää kuin se, että on superinnostunut ollut jo pitkään, mutta häviää toiselle niissä musikaalisuustesteissä?

Ihmettelen vain, mutta varmaan sille on joku hyvä peruste olemassa?

Suomalainen musiikkiopistojärjestelmä on aina ollut aika suorituskeskeinen. Ei samalla tavalla ankara kuin venäläinen, mutta mentaliteetiltaan sellainen, että tavoitteena on kasvattaa ammattilaisia. Siitä esimerkkinä on joukko maailmanluokan muusikoita, ja toisaalta sitten drop outeja, jotka eivät ole soittimeensa viimeisen soittotunnin jälkeen koskeneetkaan.

Tällaisessa systeemissä tietysti hyvä oppilas on sellainen, jolla on geneettisesti mahdollisimman paljon paukkuja, ja joka ei ole oppinut vielä mitään vääriä tapoja soittaa. Into on toki hieno asia, mutta pelkällä innolla ei musiikin ammattilaiseksi tulla.

Miten vaikea musiikkiopistoihin on päästä isoissa kaupungeissa esim laulamaan?

Jos minulla olisi alle kouluikäinen lapsi pistäisin muskariin. Silläkin sanon tämän että itse olen ammattimuusikko enkä ole itse muskaria käynyt. Aloitin tosin soittamisen alle kouluikäisenä. Mutta muskarissa oppii sellaisia taitoja mitä soittotunneilla ei ehdi oppia. Soittotunneilla kuitenkin keskitytään ensisijaisesti soittimeen tutustumiseen ja soittimen hallintaan, vaikka se onkin erittäin leikinomaista pienillä lapsilla. Itse muuten vaihdoin pääsoitintani myöhemmin, omasta tahdostani. Mutta oli se ensimmäinenkin instrumenttini itse valittu. 

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen erittäin paljon kaikille alle kouluikäisille lapsille muskaria. Muskareissa oppii rytmiikkaa, kuuntelua, pääsee kokeilemaan monia soittimia. Yleismusikilliset taidot karttuu. Monella lapsella tulee se kiinnostus jotain tiettyä istrumenttia kohtaan usein vasta myöhemmin. Eikä siitä ole haittaa myöskään että käy sekä muskarissa että soittotunneilla/soitinvalmennuksessa. 

Samaa suosittelen! Itse aloitin jo vauvana ”vauvamuskarin” josta etenin ”normi” muskariin ja myöhemmin aloitin kanteleen soiton. Sitä soitettuani muutaman vuoden vaihdoin huiluun. Uskon että sisäänpääsy oli juurikin paljon helpompaa kun oli jotain taustaa ja musiikillisia taitoja tuli harjoiteltua niin monta vuotta etukäteen.

T. 18

Tärkeää että soitin on lapsen itsensä valitsema. Jos lapsi haluaisi vaikka soittaa trumpettia mutta vanhemmat tyrkyttävät mielummin huilua kun trumpetissa on liian kova ääni niin aika nopeasti sen lapsen motivaatio voi siinä sammua. Toki voi lapsen kiinnostusta johdatella sillä tavoin, että esittelee erilaisia instrumentteja laajasti. Parhaimmillaan lapsi pääsee "kokeilemaan" jossain musiikkiopiston tutustumispäivässä montaa eri soitinta.