Musiikkiopistoon pyrkiminen

Tuo riippuu musiikkiopistosta ja sen systeemeistä. Omien lasteni musiikkiopistossa nämä kaksi lasta eivät hakisi samoja paikkoja. Jos ei ole soittanut lainkaan, hakee soitinvalmennukseen, jonne pääsyn ratkaisee ainoastaan menestyminen noissa toistotehtävissä (lapsi toistaa hänelle laulettuja melodioita ja rytmejä). Soitinvalmennukseen valittujen pitää pyrkiä 1-3 vuoden päästä varsinaisiksi oppilaiksi.

Jos taas on jo soittanut sitä soitinta, johon hakee, hakee suoraan varsinaiseksi oppilaaksi. Silloin osa pisteistä tulee soittonäytteestä ja osa noista toistotehtävistä. Muistaakseni noin puolet pisteistä tuli soittonäytteestä ja noin puolet muista tehtävistä. Käytännössä se tarkoitti sitä, että vaikka soittonäytteestä olisi tullut täydet pisteet, ei suosituimpiin soittimiin pystynyt pääsemään, jos muut testit eivät menneet hyvin. Täysiä pisteitä niistä ei kuitenkaan tarvinnut saada.

Ykkönen lisää vielä. Niitä toistotehtäviä kannattaa tietenkin harjoitella etukäteen kotona. Ei puhtaasti laulaminen ole ominaisuus, joka joko on tai ei ole, vaan ominaisuus, jota voi harjoitella hyvin pitkälle.

Olen sitä mieltä, että motivaatio pitäisi olla tosi tärkeä valintaperuste. Mitä hyötyä on jos laulat täysin puhtaasti, mutta innostus ei ole kovin suuri ja soittoharrastus tulee ehkä jäämään pian johtuen motivaation puutteesta.

Ja jos ei ole ihan toivoton tunari laulamisessa, menee nyt edes suunnilleen oikein laulut ja tehtävät. Mutta jos osoittaa suurta harrastuneisuutta ja innostusta. Niin valitsisin innokkaamman hakijan.

Näinhän se ei useinkaan mene? Vaan juuri päinvastoin.

nostan

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että motivaatio pitäisi olla tosi tärkeä valintaperuste. Mitä hyötyä on jos laulat täysin puhtaasti, mutta innostus ei ole kovin suuri ja soittoharrastus tulee ehkä jäämään pian johtuen motivaation puutteesta.

Ja jos ei ole ihan toivoton tunari laulamisessa, menee nyt edes suunnilleen oikein laulut ja tehtävät. Mutta jos osoittaa suurta harrastuneisuutta ja innostusta. Niin valitsisin innokkaamman hakijan.

Näinhän se ei useinkaan mene? Vaan juuri päinvastoin.

Kuten edellä kerroin, omien lasteni musiikkiopistossa puhtaasti laulamisella pääsee vasta soitinvalmennukseen, jossa voi jatkaa korkeintaan kolme vuotta. Sitten pitää pyrkiä varsinaiseksi oppilaaksi, ja siinä vaiheessa pitää antaa myös soittonäyte. Jos mitään motivaatiota ja kiinnostusta soittamiseen ei ole, ei tuossa vaiheessa ole kehittynyt niin paljon, että pääsisi jatkamaan.

1

Miten ap:stä motivaatiota pitäisi pääsykokeissa testata muuten kuin soittonäytteellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että motivaatio pitäisi olla tosi tärkeä valintaperuste. Mitä hyötyä on jos laulat täysin puhtaasti, mutta innostus ei ole kovin suuri ja soittoharrastus tulee ehkä jäämään pian johtuen motivaation puutteesta.

Ja jos ei ole ihan toivoton tunari laulamisessa, menee nyt edes suunnilleen oikein laulut ja tehtävät. Mutta jos osoittaa suurta harrastuneisuutta ja innostusta. Niin valitsisin innokkaamman hakijan.

Näinhän se ei useinkaan mene? Vaan juuri päinvastoin.

Kuten edellä kerroin, omien lasteni musiikkiopistossa puhtaasti laulamisella pääsee vasta soitinvalmennukseen, jossa voi jatkaa korkeintaan kolme vuotta. Sitten pitää pyrkiä varsinaiseksi oppilaaksi, ja siinä vaiheessa pitää antaa myös soittonäyte. Jos mitään motivaatiota ja kiinnostusta soittamiseen ei ole, ei tuossa vaiheessa ole kehittynyt niin paljon, että pääsisi jatkamaan.

1

Taitaa olla harvinaista noin. Meilläpäin pyritään suoraan varsinaiseksi oppilaaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että motivaatio pitäisi olla tosi tärkeä valintaperuste. Mitä hyötyä on jos laulat täysin puhtaasti, mutta innostus ei ole kovin suuri ja soittoharrastus tulee ehkä jäämään pian johtuen motivaation puutteesta.

Ja jos ei ole ihan toivoton tunari laulamisessa, menee nyt edes suunnilleen oikein laulut ja tehtävät. Mutta jos osoittaa suurta harrastuneisuutta ja innostusta. Niin valitsisin innokkaamman hakijan.

Näinhän se ei useinkaan mene? Vaan juuri päinvastoin.

Kuten edellä kerroin, omien lasteni musiikkiopistossa puhtaasti laulamisella pääsee vasta soitinvalmennukseen, jossa voi jatkaa korkeintaan kolme vuotta. Sitten pitää pyrkiä varsinaiseksi oppilaaksi, ja siinä vaiheessa pitää antaa myös soittonäyte. Jos mitään motivaatiota ja kiinnostusta soittamiseen ei ole, ei tuossa vaiheessa ole kehittynyt niin paljon, että pääsisi jatkamaan.

1

Tässä kohtaa voitaisiin sitten miettiä,että onko järkeä mennä opiskelemaan sinne ilman motivaatiota?Meno on aika vauhdikasta mitä olen sivusta seurannut.

Vierailija kirjoitti:

Miten ap:stä motivaatiota pitäisi pääsykokeissa testata muuten kuin soittonäytteellä?

En tiedä mitä tarkoitat. Itse olen juuri sitä mieltä, että se jos pystyy antamaan soittonäytteen ja todistetusti on pidemmän aikaa jo ollut kiinnostunut asiasta, kertoo motivaatiosta. Mutta jos ei pysty antamaan pianolla minkäänlaista soittonäytettä, ei voi olla kovin motivoitunut jos ei ole sen vertaa ikinä aikaisemmin soittanut. Tai jos ei ilmene mitenkään, että kyseessä ei ole vaan äkkiä keksitty päähänpissto hakea musiikkiopistoon, niin voiko tosiaan esim puhtaasti laulaminen ja oikein testien tekemisen olla tärkeämpi asia? Sitä tarkoitin.

Motivaatio Banaani kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että motivaatio pitäisi olla tosi tärkeä valintaperuste. Mitä hyötyä on jos laulat täysin puhtaasti, mutta innostus ei ole kovin suuri ja soittoharrastus tulee ehkä jäämään pian johtuen motivaation puutteesta.

Ja jos ei ole ihan toivoton tunari laulamisessa, menee nyt edes suunnilleen oikein laulut ja tehtävät. Mutta jos osoittaa suurta harrastuneisuutta ja innostusta. Niin valitsisin innokkaamman hakijan.

Näinhän se ei useinkaan mene? Vaan juuri päinvastoin.

Kuten edellä kerroin, omien lasteni musiikkiopistossa puhtaasti laulamisella pääsee vasta soitinvalmennukseen, jossa voi jatkaa korkeintaan kolme vuotta. Sitten pitää pyrkiä varsinaiseksi oppilaaksi, ja siinä vaiheessa pitää antaa myös soittonäyte. Jos mitään motivaatiota ja kiinnostusta soittamiseen ei ole, ei tuossa vaiheessa ole kehittynyt niin paljon, että pääsisi jatkamaan.

1

Tässä kohtaa voitaisiin sitten miettiä,että onko järkeä mennä opiskelemaan sinne ilman motivaatiota?Meno on aika vauhdikasta mitä olen sivusta seurannut.

Samaa mieltä.. Mitä se auttaa jos laulat täysin nuotilleen jne, jos et ole oikeasti asiasta tosi innostunut. En usko että kukaan jaksaa montaa vuotta jos ei ole motivaatiota. Ei siinä auta vaikka äiti ja soitonopettaja on sitä mieltä että olet helkkarin hyvä. Jos homma ei kiinnosta, niin ei siitä mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ap:stä motivaatiota pitäisi pääsykokeissa testata muuten kuin soittonäytteellä?

En tiedä mitä tarkoitat. Itse olen juuri sitä mieltä, että se jos pystyy antamaan soittonäytteen ja todistetusti on pidemmän aikaa jo ollut kiinnostunut asiasta, kertoo motivaatiosta. Mutta jos ei pysty antamaan pianolla minkäänlaista soittonäytettä, ei voi olla kovin motivoitunut jos ei ole sen vertaa ikinä aikaisemmin soittanut. Tai jos ei ilmene mitenkään, että kyseessä ei ole vaan äkkiä keksitty päähänpissto hakea musiikkiopistoon, niin voiko tosiaan esim puhtaasti laulaminen ja oikein testien tekemisen olla tärkeämpi asia? Sitä tarkoitin.

Jos siis on hakemassa pianoon, niin niinkin yksinkertaista soitinta sitten luulisi vähän osaavan soittaakin. Mutta jos kyseessä on käyrätorvi tai viulu, niin siinä tapauksessa vähän eri :D

Uskoakseni nuo musikaalisuutta mittaavat pääsykoesisällöt kuten rytmien ja melodioiden toistamiset sekä laulunäyte ovat ratkaisevammassa asemassa. Motivaatiota on kuitenkin tosi vaikea pisteyttää pääsykokeen perusteella, vaikuttavathan lapsen ikä ja temperamentti sekä vaikkapa kielellinen kyvykkyys siihen, miten hän tuo itsensä ja motivaationsa ilmi haastattelussa? Lisäksi uskoisin, että kaikki musiikkiopistoon pyrkivät lapset ovat lähtökohtaisesti motivoituneita soittamaan eikä se siten olisi kovin erotteleva tekijä.

Meidän lapsen musiikkiopiston pääsykokeessa oli tosiaan noita toistotehtäviä ja laulunäyte ja lisäksi oli sitten haastattelu, jossa kysyttiin lapsen motivaatiosta ja perheen sitoutumisesta soittoharrastukseen. Ymmärtääkseni tämä varsinainen pääsykoeosio pisteytettiin ja haastatteluosio oli lähinnä tälläinen tsekkaus, että ei tule valittua epämotivoituneita lapsia.

Ilmeisesti isompana musiikkiopistoon pyrkiviltä vaaditaan sitten jo jotain soittotaitoa ja soittonäyte pääsykoetilanteessa. Ainakin meidän lapsen musiikkiopistoon on kohtuullisen helppo päästä noin 5-7-vuotiaana, ja isommille sitten vähemmän aloituspaikkoja ja kilpailu on kovaa.

Minusta on täysin naurettava ajatus, että se ettei pysty antamaan soittonäytettä kertoisi motivaation puutteesta. Miten motivoitunutkaan lapsi olisi voinut oppia soittamaan, jos hänellä ei ole ollut mahdollisuutta saada opetusta tähän mennessä? Ei minusta voi sentään edellyttää, että lapsi opettelisi soittamaan itsekseen ilman ohjausta.

Motivaatio Banaani kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että motivaatio pitäisi olla tosi tärkeä valintaperuste. Mitä hyötyä on jos laulat täysin puhtaasti, mutta innostus ei ole kovin suuri ja soittoharrastus tulee ehkä jäämään pian johtuen motivaation puutteesta.

Ja jos ei ole ihan toivoton tunari laulamisessa, menee nyt edes suunnilleen oikein laulut ja tehtävät. Mutta jos osoittaa suurta harrastuneisuutta ja innostusta. Niin valitsisin innokkaamman hakijan.

Näinhän se ei useinkaan mene? Vaan juuri päinvastoin.

Kuten edellä kerroin, omien lasteni musiikkiopistossa puhtaasti laulamisella pääsee vasta soitinvalmennukseen, jossa voi jatkaa korkeintaan kolme vuotta. Sitten pitää pyrkiä varsinaiseksi oppilaaksi, ja siinä vaiheessa pitää antaa myös soittonäyte. Jos mitään motivaatiota ja kiinnostusta soittamiseen ei ole, ei tuossa vaiheessa ole kehittynyt niin paljon, että pääsisi jatkamaan.

1

Tässä kohtaa voitaisiin sitten miettiä,että onko järkeä mennä opiskelemaan sinne ilman motivaatiota?Meno on aika vauhdikasta mitä olen sivusta seurannut.

Sitä motivaatiota on aika vaikea tietää ennen kuin on aloittanut soittamisen ja jatkanut sitä jonkin aikaa. Lapsi voi olla hyvinkin sitä mieltä, että hän haluaa ehdottomasti oppia soittamaan viulua. Mieli voi kuitenkin muuttua siinä vaiheessa, kun opiskelu alkaa ja lapsi huomaa,mettä se ei olekaan niin helppoa. Toisaalta mieli voi myös muuttua uudelleen, jos pääsee alkuvaikeuksien yli.

Motivaatio ehtii kyllä karista sitten teini-iässä :D

Tärkeintä on saada sisään popimiskykyistä ja musikaalista ainesta, mikä testataan erilaisin musikaalisuustestein. Ei eka-tokaluokkalainen osaa sanoa motivaatiosta mitään. Isompien lasten pitäisi taas olla jo soittamassa eikä pyrkiä sisään.

Vierailija kirjoitti:

Uskoakseni nuo musikaalisuutta mittaavat pääsykoesisällöt kuten rytmien ja melodioiden toistamiset sekä laulunäyte ovat ratkaisevammassa asemassa. Motivaatiota on kuitenkin tosi vaikea pisteyttää pääsykokeen perusteella, vaikuttavathan lapsen ikä ja temperamentti sekä vaikkapa kielellinen kyvykkyys siihen, miten hän tuo itsensä ja motivaationsa ilmi haastattelussa? Lisäksi uskoisin, että kaikki musiikkiopistoon pyrkivät lapset ovat lähtökohtaisesti motivoituneita soittamaan eikä se siten olisi kovin erotteleva tekijä.

Meidän lapsen musiikkiopiston pääsykokeessa oli tosiaan noita toistotehtäviä ja laulunäyte ja lisäksi oli sitten haastattelu, jossa kysyttiin lapsen motivaatiosta ja perheen sitoutumisesta soittoharrastukseen. Ymmärtääkseni tämä varsinainen pääsykoeosio pisteytettiin ja haastatteluosio oli lähinnä tälläinen tsekkaus, että ei tule valittua epämotivoituneita lapsia.

Ilmeisesti isompana musiikkiopistoon pyrkiviltä vaaditaan sitten jo jotain soittotaitoa ja soittonäyte pääsykoetilanteessa. Ainakin meidän lapsen musiikkiopistoon on kohtuullisen helppo päästä noin 5-7-vuotiaana, ja isommille sitten vähemmän aloituspaikkoja ja kilpailu on kovaa.

Meidän musiikkiopistossamme taas 5-7-vuotiaille suositellaan ensisijaisesti muskaria.

Millä keinolla lautakunta mittaisi motivaatiota pienellä lapsella, joka ei siis kuvaamassasi tapauksessa osaa (vielä) soittaa soitinta, ei laula puhtaasti eikä osaa taputtaa rytmitehtäviä oikein? Joka ei tietenkään vielä edes tiedä, mitä soittoharrastus vaatii, koska on vasta aloittamassa harrastusta? Aika mahdoton tehtävä, sanoisin.

Eivätköhän ne laulu- ja taputustestit kuitenkin jotain kerro siitä musikaalisuudesta. Lauluja ja laulamista voi harjoitella kotona ennen testejä. Motivaatiota on vaikea mitat ja se voi kasvaa tai hiipua harrastuksen aikanakin.

Siinä olet oikeassa että musiikkiharrastuksessa kuten muissakin harrastuksissa ja elämän hankkeissa harjoittelu ja sinnikkyys ovat se kaikkein ratkaisevin tekijä menestyksessä.

Soitan itse musiikkiopistossa ja silloin kun hain niin muistaakseni piti juurikin tehdä perässä niitä rytmitehtäviä ja laulaa erittäin yksinkertainen laulu, ukko Nooa tai tuiki tuiki tähtönen. Hain ehkä ensimmäisen kerran 6-8 vuotiaana ja ylitin vaadittavat pisterajat mutta aloituspaikkojen puutteen takia en päässyt sisään varsinaiseksi oppilaaksi. Sain kuitenkin aloittaa soiton ”yleisellä linjalla” joten sen jälkeen kun piti pyrkiä uudestaan piti antaa myös soittonäyte.

Tää nyt ehkä meni ohi aiheen ja valintasysteemit on varmaan muuttuneet kymmenen vuoden aikana mutta siis kuten on jo todettu, motivaatiota on vaikea mitata lapselta, joten parhaat mahdollisuudet on päästä sisään kun suoriutuu hyvin annetuista tehtävistä. Ja sitten taas toisaalta vaikka olisi motivoitunut ja jo hiukan soittotavastaan, mutta pärjäisi huonosti tehtävissä ei ehkä pääse niin helposti sisään. Tämäkin tietysti riippuu opistoista ja paikkojen määristä.

Niin, en tiedä miten sitä motivaatiota voisi mitata testeissä? Mutta eikö motivaatiosta kerro se, että on jo käynyt pari vuotta yksityisillä tunneilla, pystyy antamaan soittonäytteen, kaikin tavoin tulee ilmi lapsen suuri innostus? Laulu menee suunnilleen oikein, mutta ei täysin. Muut osiot eivät mene täydellisesti.

Paikan saa silti lapsi, joka ei ole koskaan soittanut mitään, hakee ensimmäistä kertaa. Mutta tekee tehtävät hienosti.

Onko se, että on testatusti musikaalinen, (mutta motivaatiosta ei takeita) tärkempää kuin se, että on superinnostunut ollut jo pitkään, mutta häviää toiselle niissä musikaalisuustesteissä?

Ihmettelen vain, mutta varmaan sille on joku hyvä peruste olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoakseni nuo musikaalisuutta mittaavat pääsykoesisällöt kuten rytmien ja melodioiden toistamiset sekä laulunäyte ovat ratkaisevammassa asemassa. Motivaatiota on kuitenkin tosi vaikea pisteyttää pääsykokeen perusteella, vaikuttavathan lapsen ikä ja temperamentti sekä vaikkapa kielellinen kyvykkyys siihen, miten hän tuo itsensä ja motivaationsa ilmi haastattelussa? Lisäksi uskoisin, että kaikki musiikkiopistoon pyrkivät lapset ovat lähtökohtaisesti motivoituneita soittamaan eikä se siten olisi kovin erotteleva tekijä.

Meidän lapsen musiikkiopiston pääsykokeessa oli tosiaan noita toistotehtäviä ja laulunäyte ja lisäksi oli sitten haastattelu, jossa kysyttiin lapsen motivaatiosta ja perheen sitoutumisesta soittoharrastukseen. Ymmärtääkseni tämä varsinainen pääsykoeosio pisteytettiin ja haastatteluosio oli lähinnä tälläinen tsekkaus, että ei tule valittua epämotivoituneita lapsia.

Ilmeisesti isompana musiikkiopistoon pyrkiviltä vaaditaan sitten jo jotain soittotaitoa ja soittonäyte pääsykoetilanteessa. Ainakin meidän lapsen musiikkiopistoon on kohtuullisen helppo päästä noin 5-7-vuotiaana, ja isommille sitten vähemmän aloituspaikkoja ja kilpailu on kovaa.

Meidän musiikkiopistossamme taas 5-7-vuotiaille suositellaan ensisijaisesti muskaria.

Meidän lapselle juuri muskariope suositteli eskarikeväänä hakemaan musiikkiopistoon. Esim. viulun kohdalla sopivaksi aloitusiäksi oli opiston esitteessä mainittu 5-7, mutta varmaan tavallisin aloitusikä yleisesti on tuo 7v.