Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
omituinen ihminen
04.05.2018 |
En ymmärrä, miksi minusta tuntuu aina, että kaikki vihaavat minua. Lisäksi häpeän, jos koitan tehdä tai saavuttaa jotakin, sillä en ansaitse mitään, kun olen kuitenkin liian huono. Tuntuu vain siltä, että mun täytyisi tajuta pysyä poissa toisten tieltä, sillä olen niin hankala ja vaikea. Olen vain taakaksi muille. Tuntuu, että puheet, ilmeet ja eleet, eli kaikki, mitä teen on väärin. Siksi en juurikaan puhu mitään ja minua ahdistaa ihmisten parissa. Toisaalta läheisten ihmisten parissa olen iloinen, vitsikäs ja eloisa. Onko muita yhtä ristiriitaisia ihmisiä? Enkö osaa vain olla ihminen? Tekisi vain mieli sammuttaa aivotoiminta kokonaan niin pystyisin kerrankin olemaan rennosti ja normaali. Olen outo.
Kommentit (63)
Monenlaisia selityksiä voi olla... Erityisherkkä persoonallisuus, ehkä ADD, ehkä asperger - nuo tuntemukset voi sanoittaa monella tapaa mitä noista aiheutuu, ja oireet aika yksilöllisiä. Yksi mikä itselleni tuli kanssa jostakin syystä mieleen, on impostor syndrome eli huijarisyndrooma. En tiedä auttaisiko vaikka joku mindfullness siihen, jos ahdistumiseen asti tarkkailee ja tuomitsee itseään. Monella teini-ikäisellä, etenkin ehkä tytöillä, tuon tapaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, liityn joukkoon. Olen yksi teistä, eli on meitä enemmänkin! Yritetään jaksaa!
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy se, että olet outo.
Kunpa voisinkin hyväksyä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on ns. ylinormoja ja laumasieluja. Mennään jyrkänteeltä jos pääsopuli niin päättää. Jos sinua itseäsi ei liikaa haittaa ajatus siitä, ettet vietä aikaasi tällaisten persoonien kanssa niin nakkaa ****** koko hommalle. Et voi muuttaa itseäsi juurikaan ja jos voisitkin, olisitko sitten tyytyväinen näytellessäsi jonkun toisen toiveiden mukaista roolia elämässäsi? Eikä se aivotoiminnan lamaaminen normotasolle yleensä onnistu kuin vahvoilla lääkkeillä tai muilla päihteillä, en suosittele.
Heh, aika kärjistettyä tekstiä, mutta ei voi mitään, toltahan se tuntuu etenkin välillä!
Hei ap, yritä kanavoida tuo herkkyytesi taiteeseen! Se auttaa ahdistavia ajatuksia, ja olet selvästi herkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Itse mietin samaa lähes joka päivä. En vain osaa olla puolituttujen kanssa ja tuntuu juurikin tuolta että ilmeet, sanomiset ym. menee väärin ja että kukaan ei pidä minusta. Uskon että se liittyy juurikin huonoon itsetuntoon, ehkä tarkkailen itseäni liikaa ym- ja toisaalta voi olla että muut näkevät saman. Ei voi tietää. En osaa auttaa, mutta et ole yksin. Ehkä se on vaan niin että sosiaalisia tilanteita pitää harjoittaa ja toisaalta osata suodattaa liiat itseanalyysit pois. Mutta yleisesti ottaen uskon että mua pidetään outona ja minusta huomaa että olen aika yksinäinen ja jo se karkottaa muut. On outoa olla se ainoa outo normaaleiden joukossa.
Tjaa... että läheisten kanssa normaali oma itsensä... mutta puolituttujen kanssa outo. No, mullakin on noin. Mutta mua se ei harmita yhtään. Koska en arvosta puolituttuja yhtään, en tahdo koskaan olla sekuntiakaan heidän seurassaan, mulle ei ole mitään väliä mitä he musta ajattelevat. Eli aivan sama vaikka olisin puolituttujen mielestä aivan superouto. Minulle on väliä vain sillä minkälaista minulla on läheisteni kanssa.
En ymmärrä miksi ihmiset jaksavat stressata jotain puolituttuja. Elämästä tulee kevyempää ja itsensä päästää paljon helpommalla kun unohtaa kaikenmaailman turhuudet... unohtaa puolitutut ihmiset... unohtaa pelon siitä että onko outo... unohtaa vaikka mitä jonninjoutavaa...
Vierailija kirjoitti:
Monenlaisia selityksiä voi olla... Erityisherkkä persoonallisuus, ehkä ADD, ehkä asperger - nuo tuntemukset voi sanoittaa monella tapaa mitä noista aiheutuu, ja oireet aika yksilöllisiä. Yksi mikä itselleni tuli kanssa jostakin syystä mieleen, on impostor syndrome eli huijarisyndrooma. En tiedä auttaisiko vaikka joku mindfullness siihen, jos ahdistumiseen asti tarkkailee ja tuomitsee itseään. Monella teini-ikäisellä, etenkin ehkä tytöillä, tuon tapaista.
Paitsi etten ole enää teini-ikäinen vaan parikymppinen. Vähän jälkeen jäänyt siis.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Paitsi en ajattele olevani huono. Itsetunto on ok, olen vain herkkä ja aika tiedostava. Ja tiedätkö mitä, on niitä paljon meitä oudompiakin ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, yritä kanavoida tuo herkkyytesi taiteeseen! Se auttaa ahdistavia ajatuksia, ja olet selvästi herkkä.
Joo, mulla on aina joku käsityö menossa. Kaikki käsityötekniikat on suurin piirtein kokeiltu. Valokuvaaminenkin on rentouttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on ns. ylinormoja ja laumasieluja. Mennään jyrkänteeltä jos pääsopuli niin päättää. Jos sinua itseäsi ei liikaa haittaa ajatus siitä, ettet vietä aikaasi tällaisten persoonien kanssa niin nakkaa ****** koko hommalle. Et voi muuttaa itseäsi juurikaan ja jos voisitkin, olisitko sitten tyytyväinen näytellessäsi jonkun toisen toiveiden mukaista roolia elämässäsi? Eikä se aivotoiminnan lamaaminen normotasolle yleensä onnistu kuin vahvoilla lääkkeillä tai muilla päihteillä, en suosittele.
Joo, koitan viimeiseen saakka kehittää itseäni terveellisillä keinoilla. Lopulta, kun keinot loppuvat, aion kyllä kokeilla kaikkia mahdollisia tapoja helpottaa olotilaani. Olla edes hetken onnellinen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Hei, liityn joukkoon. Olen yksi teistä, eli on meitä enemmänkin! Yritetään jaksaa!
Yritetään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Paitsi en ajattele olevani huono. Itsetunto on ok, olen vain herkkä ja aika tiedostava. Ja tiedätkö mitä, on niitä paljon meitä oudompiakin ihmisiä.
Minkälaisia?
Varmaan minä. Minulla on kourallinen hyviä ystäviä, ja kukaan kanssani kerran ystävystynyt ei ole ajautunut edes riitoihin kanssani. Välitän ystävistäni pohjattoman paljon. Olen hyvin sosiaalinen heidän seurassaan, ja porukan nokkelimmat hauskat jutut tulevat yleensä minulta.
En tosin ole huonolla itsetunnolla varustettu tai koe itseäni sosiaaliseti ongelmalliseksi, kuten ap ilmeisesti. Opiskelen suht pienessä tiedekunnassa, jossa on vahva lämmin me-henki ja kaikki tuntevat toisensa... tai melkein. Minä tiedän ehkä noin 20 ihmistä etunimeltä, enkä välitä muuttaa tilannetta. Käyn kaikki luennot ja muut, mutta en vain hakeudu lähelle muita. Suurimman osan ajasta luennon ulkopuolella olen napit korvissa, ja hakeudun aina paikkoihin, joissa on vain yksi istuin. Eräässä tentissä odottelimme paikkojen jakoa, kun tyttö takanani nojautui puoleeni ja kysäisi minulta: "olitko sä mun kanssa siinä kurssilla x?" "Mahdollisesti", vastasin ja odotettuani hetken käännyin takaisin kännykkäni pariin. Ainoat tänä keväänä opiskelijatoverille sanomani sanat ovat siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huumeet auttaa pinttyneistä ajatusmalleista irtautumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Huumeet auttaa pinttyneistä ajatusmalleista irtautumiseen.
Mitä suosittelet?
ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on täysin samat fiilikset.
Tsemppii sulle.
Taidankin mennä tästä nukkumaan. Ainut asia, jonka avulla voin paeta nykyistä elämääni. Koitetaan pärjätä.
ap
Et ole outo - muut ei ole sen kummenpia - monet vielä kummallisempia.
314 kirjoitti:
Et ole outo - muut ei ole sen kummenpia - monet vielä kummallisempia.
On sitä kuitenkin olemassa tietynlainen olemisen tapa, jolla ei erotu negatiivisesti muista.
ap
Alue: Aihe vapaa
Välillä on koittanut erilaisten harjoitusten avulla muuttaa ajatteluani positiivisemmaksi. Sitten, kun kuitenkin mokaan kerta toisensa jälkeen, en voi olla ajattelematta, että olen peruuttomasti virheellinen. Olen varmasti jäänyt kehityksessä muita jälkeen.
ap