omituinen ihminen
En ymmärrä, miksi minusta tuntuu aina, että kaikki vihaavat minua. Lisäksi häpeän, jos koitan tehdä tai saavuttaa jotakin, sillä en ansaitse mitään, kun olen kuitenkin liian huono. Tuntuu vain siltä, että mun täytyisi tajuta pysyä poissa toisten tieltä, sillä olen niin hankala ja vaikea. Olen vain taakaksi muille. Tuntuu, että puheet, ilmeet ja eleet, eli kaikki, mitä teen on väärin. Siksi en juurikaan puhu mitään ja minua ahdistaa ihmisten parissa. Toisaalta läheisten ihmisten parissa olen iloinen, vitsikäs ja eloisa. Onko muita yhtä ristiriitaisia ihmisiä? Enkö osaa vain olla ihminen? Tekisi vain mieli sammuttaa aivotoiminta kokonaan niin pystyisin kerrankin olemaan rennosti ja normaali. Olen outo.
Kommentit (63)
Huono itsetunto, masennusta, vääristynyt omakuva.. jne.
add? Joku keskittymishäiriö? masennus?...
Hei ap! Itse mietin samaa lähes joka päivä. En vain osaa olla puolituttujen kanssa ja tuntuu juurikin tuolta että ilmeet, sanomiset ym. menee väärin ja että kukaan ei pidä minusta. Uskon että se liittyy juurikin huonoon itsetuntoon, ehkä tarkkailen itseäni liikaa ym- ja toisaalta voi olla että muut näkevät saman. Ei voi tietää. En osaa auttaa, mutta et ole yksin. Ehkä se on vaan niin että sosiaalisia tilanteita pitää harjoittaa ja toisaalta osata suodattaa liiat itseanalyysit pois. Mutta yleisesti ottaen uskon että mua pidetään outona ja minusta huomaa että olen aika yksinäinen ja jo se karkottaa muut. On outoa olla se ainoa outo normaaleiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Ap on omituinen höpöttäjä.
Miten niin omituinen höpöttäjä?
Kuvaus osui itseeni myös, ainakin toisinaan mietin aika samalla tavalla.
Sama täällä.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän on intoa puhua omista ajatuksista, koska mut ymmärretään aina väärin.
Oudointa on, että mua kuvaillaan normaaliksi. Varmaan siksi, koska pystyn esittämään normaalia.
Ihmiset myös kiinnostavat vähemmän nykyään. Samat jutut vähän eri muodossa kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi minusta tuntuu aina, että kaikki vihaavat minua. Lisäksi häpeän, jos koitan tehdä tai saavuttaa jotakin, sillä en ansaitse mitään, kun olen kuitenkin liian huono. Tuntuu vain siltä, että mun täytyisi tajuta pysyä poissa toisten tieltä, sillä olen niin hankala ja vaikea. Olen vain taakaksi muille. Tuntuu, että puheet, ilmeet ja eleet, eli kaikki, mitä teen on väärin. Siksi en juurikaan puhu mitään ja minua ahdistaa ihmisten parissa. Toisaalta läheisten ihmisten parissa olen iloinen, vitsikäs ja eloisa. Onko muita yhtä ristiriitaisia ihmisiä? Enkö osaa vain olla ihminen? Tekisi vain mieli sammuttaa aivotoiminta kokonaan niin pystyisin kerrankin olemaan rennosti ja normaali. Olen outo.
Moi. Mulla on melkein samat jutut. Ollut aina mutta nyt viime aikoina todella pahana. Häpeän itseäni ihan mielettömästi.
Milloin tuntemukset ovat erityisen voimakkaita?
Vierailija kirjoitti:
Ap on omituinen höpöttäjä.
Joku kuvailee oloaan ja se on sun mielestä omituista höpöttämistä. :D Pitäiskö vain säästä jutella, vaikka kivun tiedostaminen auttaa kohti parempaa.
Mä olen aika samanlainen. Lisäksi jos en pidä jostain ihmisestä niin pysyn poissa niistä paikoista missä se liikkuu vaikka siellä on muitakin mun kavereita. Sitte mua harmittaa kun jään paitsi yhteisistä tapahtumista.
Vierailija kirjoitti:
Milloin tuntemukset ovat erityisen voimakkaita?
Väsymys lisää synkkiä ajatuksia. Tällöin myös vatvon menneitä asioita. Joskus tuntuu, että olen tuomittu epäonnistumaan.
Vierailija kirjoitti:
add? Joku keskittymishäiriö? masennus?...
Välillä ajatukset harhailee turhan vinhaa vauhtia, jolloin keskittyminen on hankalaa. Tämä lisää myös tuskaisia ajatuksia ja huonojen kokemuksien muistamista. Olen myös melko ärsykeherkkä. Usein koen turvattomuutta vieraiden ihmisten parissa. Surullisuus ja synkät ajatukset voisivat kyllä olla masennustakin. Joskus näen unta erilaisista itsemurhatavoista.
ap
Vierailija kirjoitti:
kontrollifriikki?
Myönnän olevani melko neuroottinen ihminen ja pienestä pitäen olen tykännyt näpertää esim. askartelujen parissa. Tuppaan myös hiomaan asioita turhan perusteellisesti. Kokonaisuudet ovat minulle todella tärkeitä.
ap
Suurin osa ihmisistä on ns. ylinormoja ja laumasieluja. Mennään jyrkänteeltä jos pääsopuli niin päättää. Jos sinua itseäsi ei liikaa haittaa ajatus siitä, ettet vietä aikaasi tällaisten persoonien kanssa niin nakkaa ****** koko hommalle. Et voi muuttaa itseäsi juurikaan ja jos voisitkin, olisitko sitten tyytyväinen näytellessäsi jonkun toisen toiveiden mukaista roolia elämässäsi? Eikä se aivotoiminnan lamaaminen normotasolle yleensä onnistu kuin vahvoilla lääkkeillä tai muilla päihteillä, en suosittele.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aika samanlainen. Lisäksi jos en pidä jostain ihmisestä niin pysyn poissa niistä paikoista missä se liikkuu vaikka siellä on muitakin mun kavereita. Sitte mua harmittaa kun jään paitsi yhteisistä tapahtumista.
Kiva, että on muitakin samanlaisia. Musta kaikki ihmiset on kivoja omalla tavallaan.
ap
Olenko oikeasti ainut omituinen?