omituinen ihminen
En ymmärrä, miksi minusta tuntuu aina, että kaikki vihaavat minua. Lisäksi häpeän, jos koitan tehdä tai saavuttaa jotakin, sillä en ansaitse mitään, kun olen kuitenkin liian huono. Tuntuu vain siltä, että mun täytyisi tajuta pysyä poissa toisten tieltä, sillä olen niin hankala ja vaikea. Olen vain taakaksi muille. Tuntuu, että puheet, ilmeet ja eleet, eli kaikki, mitä teen on väärin. Siksi en juurikaan puhu mitään ja minua ahdistaa ihmisten parissa. Toisaalta läheisten ihmisten parissa olen iloinen, vitsikäs ja eloisa. Onko muita yhtä ristiriitaisia ihmisiä? Enkö osaa vain olla ihminen? Tekisi vain mieli sammuttaa aivotoiminta kokonaan niin pystyisin kerrankin olemaan rennosti ja normaali. Olen outo.
Kommentit (63)
Tunnistan itseni ap:n kuvauksesta myöskin. Ihmisten seurassa usein ahdistun ja se voi kasvaa tutustumisen ja tuntemisen kautta, vaikka pitäisi olla päinvastoin. Tuo vaivasi minua etenkin nuorena, että vaikka miten yrittää parastaan niin aina mokaa jollain todella käsittämättömällä tavalla. Suoriutumiseni jokapäiväisistä tilanteista on valtavan epätasaista välillä, etenkin väsyneenä.
Kun väsyneenä aloin kelata päässäni epäonnistumisiani ja sosiaalisen riittämättömyyden kokemuksia niin siinä saattoi lopulta tulla sellainen olo, että minun on pakko olla jotenkin hirviömäinen ihminen. Epätodelliset itseinhon tunteet ovat vallanneet minut pahimmillaan. Elättelin jossain vaiheessa jopa sellaista ajatusta, että aiheutan itselleni ja ympäristölleni huonoa onnea. Luulen kuitenkin, että tuollaiset ajatukset ovat tulleet lapsuuden henkisesti rankaisevasta ympäristöstä.
Loppujen lopuksi, kun tunnen olevani "vain" outo, niin silloin on aika hyvin :).
No, olen hakenut tietoa psykiatriasta ja tunnistanut itsessäni ADHD/ADD-piirteitä sekä piirteitä estyneestä ja eristäytyvästä persoonallisuudesta. Minulla on jonkinlainen vaikeus tunnistaa tunteitani, tai olla niihin kosketuksissa siinä tilanteessa, jossa niiden kuuluisi tulla tietoisuuteeni. Ne vain eivät tapahdu vaan saattavat tulla monta päivää myöhässä. Toisaalta olen hyvin herkkä ja toisaalta tunteet ovat aivan latistuneet.
Älä lannistu ap. Kun ikää tulee lisää, niin vaatimukset omaa itseä kohtaan muuttuvat vähemmän ankariksi. Itsetuntemus on paras keino pärjätä outouden kanssa. Muista, ettet ole niin läpinäkyvä kuin millaiseksi ehkä tunnet itsesi silloin, kun on henkisesti hankala olla.
Et vain ole oikeassa seurassa, älä huoli. Muut ovat yhtä outoja.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni ap:n kuvauksesta myöskin. Ihmisten seurassa usein ahdistun ja se voi kasvaa tutustumisen ja tuntemisen kautta, vaikka pitäisi olla päinvastoin. Tuo vaivasi minua etenkin nuorena, että vaikka miten yrittää parastaan niin aina mokaa jollain todella käsittämättömällä tavalla. Suoriutumiseni jokapäiväisistä tilanteista on valtavan epätasaista välillä, etenkin väsyneenä.
Kun väsyneenä aloin kelata päässäni epäonnistumisiani ja sosiaalisen riittämättömyyden kokemuksia niin siinä saattoi lopulta tulla sellainen olo, että minun on pakko olla jotenkin hirviömäinen ihminen. Epätodelliset itseinhon tunteet ovat vallanneet minut pahimmillaan. Elättelin jossain vaiheessa jopa sellaista ajatusta, että aiheutan itselleni ja ympäristölleni huonoa onnea. Luulen kuitenkin, että tuollaiset ajatukset ovat tulleet lapsuuden henkisesti rankaisevasta ympäristöstä.
Loppujen lopuksi, kun tunnen olevani "vain" outo, niin silloin on aika hyvin :).
No, olen hakenut tietoa psykiatriasta ja tunnistanut itsessäni ADHD/ADD-piirteitä sekä piirteitä estyneestä ja eristäytyvästä persoonallisuudesta. Minulla on jonkinlainen vaikeus tunnistaa tunteitani, tai olla niihin kosketuksissa siinä tilanteessa, jossa niiden kuuluisi tulla tietoisuuteeni. Ne vain eivät tapahdu vaan saattavat tulla monta päivää myöhässä. Toisaalta olen hyvin herkkä ja toisaalta tunteet ovat aivan latistuneet.
Älä lannistu ap. Kun ikää tulee lisää, niin vaatimukset omaa itseä kohtaan muuttuvat vähemmän ankariksi. Itsetuntemus on paras keino pärjätä outouden kanssa. Muista, ettet ole niin läpinäkyvä kuin millaiseksi ehkä tunnet itsesi silloin, kun on henkisesti hankala olla.
Kiitos kannustavasta viestistä (:
ap
Yleistynyt ahdistushäiriö? Kärsin vastaavista tunteista vuosia. Helpotti kun aika kului. N. 25 -vuotiaana aloin olla selvillä vesillä.
Vierailija kirjoitti:
Yleistynyt ahdistushäiriö? Kärsin vastaavista tunteista vuosia. Helpotti kun aika kului. N. 25 -vuotiaana aloin olla selvillä vesillä.
Kiva kuulla, että voit paremmin. Mä en vaan taida jaksaa oottaa niin kauaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
314 kirjoitti:
Et ole outo - muut ei ole sen kummenpia - monet vielä kummallisempia.
On sitä kuitenkin olemassa tietynlainen olemisen tapa, jolla ei erotu negatiivisesti muista.
ap
Riippuu täysin millaisessa seurassa olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleistynyt ahdistushäiriö? Kärsin vastaavista tunteista vuosia. Helpotti kun aika kului. N. 25 -vuotiaana aloin olla selvillä vesillä.
Kiva kuulla, että voit paremmin. Mä en vaan taida jaksaa oottaa niin kauaa.
ap
Ikäsi?
Vierailija kirjoitti:
Huumeet auttaa pinttyneistä ajatusmalleista irtautumiseen.
Häivy, mäntti. Huumeet ei kuulu tähän (kään) keskusteluun. Ei mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet - noin 16?
Niin, olen vähän jälkeen jäänyt parikymppinen. Kai nämä henkiset vaikeudet ovat hidastaneet kehitystä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ikäsi?
23v
ap Sähän olet vielä kesken ja nuori. Älä ihmeessä luovuta, hae apua. Vaikka mielialatutkimuksiin.
Millaisia ihmisiä suvussasi on? Minulla on juurikin syrjään vetäytyviä, rajaseudun geeneillä varustettuja erakkoja. Meillä on mm. asuttu paljon syrjäisissä saarissa, milloin venäläisiä, milloin muita tunkeutujia peläten. Ihmiset on muokkaantuneet pitkien aikojen saatossa. Nykyaika on vain lyhyt henkäys siihen verrattuna.
Osa on liian suppean perimänsä takia add/adhd/ Asperger- väkeä. Skitsofreniaakin on. Loput on muuten vaan maalaisia, omalaatuisia, erilaisia hahmotusongelmia.
Ei varmaan harvinaista tällaisessa maassa, jossa ollaan yhtä aikaa kaikille sukua ja omiin nurkkiin pinttyneitä.
#56 jatkaa... On niitäkin, jotka ovat hyvin älykkäitä, mutta kärsivät estoista ja neurologisista vammoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet - noin 16?
Niin, olen vähän jälkeen jäänyt parikymppinen. Kai nämä henkiset vaikeudet ovat hidastaneet kehitystä.
ap
Päinvastoin, vaikutat älykkäältä.
Yksi neuvo; jos menet lääkäriin, ole varovainen mielialalääkkeiden kanssa. Suomessa määrätään aivan vääriä lääkkeitä masennukseen, jotkut lääkkeet vain pahentavat ahdistusta. Eikä mikään lääke ole vaaraton, vaikka lääkäri sanoisikin niin. Ne muuttavat aivokemiaa, ja ihmisen persoonallisuutta. Haittavaikutukset voivat kestää vuosia lopettamisen jälkeen. Paitsi JOS haluat tavalliseksi ajattelemattomaksi zombieksi, joka vain suorittaa työnsä ja elämänsä, sitten voit tietenkin ottaa lääkityksen.
Mutta tsemppiä! Uskon että ahdistuksen voi saada kuntoon erilaisilla terapioilla ja itsensä tuntemisella, mindfulness, maalausterapia, NLP, tms. Se että olet erikoinen, on taiteellisuutta, ja vanhempana ymmärrät että se on ainoastaan hienoa. Nyt olet vielä kovin nuori oppiaksesi tuntemaan itseäsi tarpeeksi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Yksi neuvo; jos menet lääkäriin, ole varovainen mielialalääkkeiden kanssa. Suomessa määrätään aivan vääriä lääkkeitä masennukseen, jotkut lääkkeet vain pahentavat ahdistusta. Eikä mikään lääke ole vaaraton, vaikka lääkäri sanoisikin niin. Ne muuttavat aivokemiaa, ja ihmisen persoonallisuutta. Haittavaikutukset voivat kestää vuosia lopettamisen jälkeen. Paitsi JOS haluat tavalliseksi ajattelemattomaksi zombieksi, joka vain suorittaa työnsä ja elämänsä, sitten voit tietenkin ottaa lääkityksen.
Mutta tsemppiä! Uskon että ahdistuksen voi saada kuntoon erilaisilla terapioilla ja itsensä tuntemisella, mindfulness, maalausterapia, NLP, tms. Se että olet erikoinen, on taiteellisuutta, ja vanhempana ymmärrät että se on ainoastaan hienoa. Nyt olet vielä kovin nuori oppiaksesi tuntemaan itseäsi tarpeeksi hyvin.
Toiset kyllä tarvitsevat lääkityksen, jotta jaksavat sen kehitysprosessin läpi. Lääke+terapia.
Vierailija kirjoitti:
Tuo otsikko :D
:D
Erityisesti mua surettaa, että musta saa usein kolean ja välinpitämättömän kuvan, vaikka olen hyvin empaattinen ja toivon muille hyvää.
ap