Mikä on pahin moka, minkä olet tehnyt töissä?
Itse mokasin pahemman kerran tänään (tai no parina viime päivänä). Tein yhtä isoa projektia kolme kokonaista työpäivää ja tänään pomoni tuli katsomaan miten minulla menee. Olen kuulemman tehnyt kaiken ihan väärin ja kolmen päivän urakka on ollut periaatteessa turha. Pomo vihainen ja minua itkettää.
Heittäkää vähän vertaistukea kertomalla omia mokianne!
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nuorena keikkalaisena syöttänyt potilaalle supon (en kouluttautunut hoitoalalle, pitkä juttu).
Sen jälkeen olin töissä samassa paikassa 10 vuotta. Joskus tuli oltua pitkän illan jälkeen edelleen kännissä, joskus pilvessä, joskus kipulääkkeissä. Kerran olen karannut kesken työpäivän kotiin nukkumaan, välillä on käyty kaupungilla hoitamassa omia asioita. Olen tapellut työkaverin kanssa. Jättänyt kellokortin leimaamatta. Aiheuttanut oikosulun, hajottanut epähuomiossa yli 3000 euron edestä tavaraa (näin laskun), pannut kolmea työkaveria (iso työpaikka) ja avioitunut heistä yhden kanssa. (Ollaan muuten onnellisia edelleen, romanssi on kestänyt nyt 15 vuotta) :D
Näin aluksi. - Terveisin sittemmin perusakateeminen, keskiluokkainen perheenäiti ;)
Olitko Mc Donaldsissa töissä?
Olin
No just käytin pari työpäivää selvittäen yhtä ongelmaa jonka ois voinut ratkaista silmänräpäyksessä jos ois vaan tajunnut sen vian.
Itse uudessa työpaikassa koulunkäynnin ohjaajanan ja opettajan sijaisena, ja tuntuu, että teen monta asiaa väärin. En saa aina opppilaita kuriin, enkä tiedä miten toimia erityislasten kanssa. Tuntuu että vakkarit katsovat ettei tuo taida osata näitä hommia.. Nyt ei ole pariin päivään sijaisuuksia tarjottu, mietin miksiköhän..
Se, kun olen jo vuosia tehnyt päivässä enemmän töitä kuin työ”kaverini” kuukaudessa samalla palkalla! Palkankorotusta olen pyytänyt mutten ole saanut. Ihan sairasta!
Vierailija kirjoitti:
Jätin maitotankin hanan auki ja lypsin muutaman sata litraa maitoa viemäriin.
Niin minäkin. Oon myös jättänyt pesurin letkun tankkiin pesun ajaksi, onneks oli vaan ekan lypsyn maidot tankissa. Tuostakin jo 15 vuotta ja vahingoista onneks oppii.
Asiakas oli tilannut meiltä verhoilukangasta sohvaa varten, ja kangas lähetettiin meiltä suoraan ulkomailla sijaitsevaan verhoiluliikkeeseen. Lähetin vahingossa väärää kangasta. Virhe huomattiin vasta siinä vaiheessa kun asiakas saapui liikkeeseen valmista sohvaansa noutamaan.
Ruokakaupassa työskennellessäni vahingossa horjautin lattianpesunestepullon alas hyllyltä, jolloin lattiaan iskeytyi korkki ja se halkesi. En joutunut korvaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Asiakas oli tilannut meiltä verhoilukangasta sohvaa varten, ja kangas lähetettiin meiltä suoraan ulkomailla sijaitsevaan verhoiluliikkeeseen. Lähetin vahingossa väärää kangasta. Virhe huomattiin vasta siinä vaiheessa kun asiakas saapui liikkeeseen valmista sohvaansa noutamaan.
Voi ei. Miten tämä ratkaistiin?
Olen ollut reilun vuoden työpaikassa, jossa esimiehen mielestä teen yksinkertaisimmatkin asiat koko ajan väärin. En ole kertaakaan saanut kiitosta mistään, pelkkiä moitteita.
Olen kohta nelikymppinen ja olen ollut seitsemässä pätkätyössä ennen tätä työtä. Minua on pidetty tehokkaana, luotettavana, järjestelmällisenä ja aikaan saavana naisena. Olen saanut pelkkää kiitosta työstäni, aina. Meidän alalla projekti- ja pätkätyöt ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus ja siksi olin revetä riemusta, kun sain tämän nykyisen vakituisen työpaikkani.
Haluan täältä pois, mutten enää uskalla lähteä pätkätyökierteeseen, sillä alan työttömyys vain kasvaa koko ajan.
Laskin alvit puoli miltsiä vikaan.
Kertoo tietty firman liikevaihdosta, että huomattiin vasta kolmen kuukauden päästä.
Työkaveri maksoi työntekijöille palkat väärän firman tililtä. Hän kyllä totesi pian sen jälkeen, ettei tilitoimisto ole oikeastaan hänen työpaikkansa.
Itse onnistuin myös maksamaan yhden puhelinlaskun toisen asiakkaan tililtä. Toinen yrittäjistä oli sellainen taivaanrannanmaalari, jota ei pankkitilin tapahtumat pahemmin kiinnostaneet ja toinen pyöritti pöytälaatikkofirmaa vasemmalla kädellä ja teki uraa toisaalla. Joten luulen, ettei kukaan edes huomannut, tai ei ainakaan tullut puheeksi koskaan.
Annoin väärälle potilaalle väärää lääkettä. Tai oikeastaan kahden lääkkeet menivät sekaisin. Kummalekaan ei koitunut mitään mutta vointia tuli seurata tarkemmin ja tiiviimmin.
Mietin alan vaihtoa. Nyt kyse oli toki vahvoista lääkkeistä mutta ei noista henki mene. Mutta joskus käsissä on niin vahvoja aineita että pelottaa jopa. Tuntuu välillä kohtuuttomalta kestää painetta "kuoleekohan joku minun tekemisiini". Ja hoitotyössä me emme saa virheitä tehdä. Tuntuu kohtuuttomalta että meidän pitäisi olla yli-ihmisiä, joille inhimillistä virhettä ei saa tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiakas oli tilannut meiltä verhoilukangasta sohvaa varten, ja kangas lähetettiin meiltä suoraan ulkomailla sijaitsevaan verhoiluliikkeeseen. Lähetin vahingossa väärää kangasta. Virhe huomattiin vasta siinä vaiheessa kun asiakas saapui liikkeeseen valmista sohvaansa noutamaan.
Voi ei. Miten tämä ratkaistiin?
Kangas lähetettiin sitten uudelleen, tällä kertaa oikea . Sohva verhoiltiin uudelleen meidän piikkiin ja asiakas sai sitten sohvansa myöhässä, pahoittelujen kera. En tiedä mitä tapahtui sille väärällä kankaalla verhoilulle sohvalle, kai sitä yritettiin sitten myydä eteenpäin. Pahemmaksi tämän asian jotenkin teki se että asiakaskin oli ulkomaalainen, muistaakseni jossain päin Eurooppaa asuva henkilö. Mitäköhän lienee ajatellut suomalaisesta osaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Annoin väärälle potilaalle väärää lääkettä. Tai oikeastaan kahden lääkkeet menivät sekaisin. Kummalekaan ei koitunut mitään mutta vointia tuli seurata tarkemmin ja tiiviimmin.
Mietin alan vaihtoa. Nyt kyse oli toki vahvoista lääkkeistä mutta ei noista henki mene. Mutta joskus käsissä on niin vahvoja aineita että pelottaa jopa. Tuntuu välillä kohtuuttomalta kestää painetta "kuoleekohan joku minun tekemisiini". Ja hoitotyössä me emme saa virheitä tehdä. Tuntuu kohtuuttomalta että meidän pitäisi olla yli-ihmisiä, joille inhimillistä virhettä ei saa tapahtua.
Viimeisern lauseeseesi:
Teidän työssä ne inhimilliset mokat voivat maksaa potilaan hengen, joten siinä varmaan "pieni" syy siihen, ettei juuri teidän työssä niitä mokia saisi tapahtua.
Olin 3 vuotta töissä eräässä firmassa, kunnes sitten vaihdoin työpaikkaa, joka oli samassa rakennuksessa, mutta eri kerroksessa. Olin ollut 2 viikkoa tuossa uudessa paikassa, kun eräs maanantai marssin vanhasta tottumuksesta edelliseen työpaikkaan. Eihän mulla ollut sinne enää avainlätkää, mutta eräs vanha, etäiseksi jäänyt työkaveri päästi minut sisälle. Ei tiennyt että olen vaihtanut firmaa. Menin sitten omalle vanhalle pisteelle istumaan ja laitoin koneen päälle. Siinä koneen käynnistyessä entinen työkaveri saapui paikalle ja ihmetteli mitä ihmettä hommailen siellä. Saatiin hyvät naurut ja hilpaisin siitä pari kerrosta ylemmäs uudelle työpisteelle...
Ei itselle sattunut mutta työkaveri jakoi postit väärään kerrostaloon, joka asuntoon toisen rapun postit. Voi vaan kuvitella vuoropäällikön mietteet sinä päivänä :D. Tosin en tiedä tarkemmin asian selvittelystä.
Valmistuin viime kesänä Tradenomiksi ja nyt olen ollut taloushallinnossa töissä. Ärsyttää kun tuntuu, että kokoajan mokaa jotain. Työkaverit on onneksi ihania ja tsemppaa sanomalla, että kaikki me mokataan nämä asiat kerran ennenkuin ne oppii.
Onnkesi talousalan mokat ei ole kohtalokkaita vaan yleensä se on tositteiden purkua ja uudelleen tekoa. Mutta onpahan ärsyttävää! Välillä tekis mieli alkaa itkeä kun mikään ei onnistu ja tulee tyhmä olo :D En malta odottaa että olen itse se naapuri huoneen 50v nainen joka ymmärtää asioiden väliset suhteet ja osaa tehdä kaiken vaikka silmät sidottuina.
Vierailija kirjoitti:
Annoin väärälle potilaalle väärää lääkettä. Tai oikeastaan kahden lääkkeet menivät sekaisin. Kummalekaan ei koitunut mitään mutta vointia tuli seurata tarkemmin ja tiiviimmin.
Mietin alan vaihtoa. Nyt kyse oli toki vahvoista lääkkeistä mutta ei noista henki mene. Mutta joskus käsissä on niin vahvoja aineita että pelottaa jopa. Tuntuu välillä kohtuuttomalta kestää painetta "kuoleekohan joku minun tekemisiini". Ja hoitotyössä me emme saa virheitä tehdä. Tuntuu kohtuuttomalta että meidän pitäisi olla yli-ihmisiä, joille inhimillistä virhettä ei saa tapahtua.
Itselläni kerran virhe aiheutti useiden tuhansien tappiot. Nyt kun miettii uudelleen niin ei se lopulta ole kuin rahaa. Nostan hattua hoitajille ja lääkäreille, itse en kestäisi.
Voisiko työtön mennä salaa töihin, aloittaisi vain työt suoraan.