Kiistaa suvun kesämökistä, mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän me tiedetä tarvitsiko tädin myydä mökki henkensä pitimiksi. Hän saattaa olla ihan hyvätuloinen eläkeläinen. Tavallaan ymmärtäisin jos vastaavassa tilanteessa - kauemmin suvussa kulkenut mökki - veli kokisi ettei tädin tulisi myydä mökkiä vaan sen pitäisi kulkea perintönä.

Toinen juttu on sekin, että onko veljellä mahdollisuuksia ottaa lainaa. Ehkä ap tietää että oikeasti ei ole, ja nyt leikkii kuitenkin kilttiä ja jalomielistä "ihan vain heikon vanhuksen takia".

Onhan näitä vaihtoehtoja:)

Mutta millä ihmeen oikeudella ap. veli edes kuvittelee, tädin "sukumökin" kulkevan juuri heidän perheensä sukuperintönä, koska niin ap. kuin veli, eivät kuulu edes perintökaareen, vaan hänen isänsä ja hänen muut sisaret.

Ihan samalla tavalla ap. mahdolliset serkut saattavat olettaa mökin kuuluvan heidän perheelle.

Kyllä on oksan ottajia, kun on puun kaatajia, jo vanhakansa tiesi kertoa.

Minusta jo perusoikeuksiin, myös vanhuksilla on itsemääräämisoikeus, niin kauan kunnes ei ole holhouksen alaisena. Ja sitä oikeutta on myös kunnioitettava, oli mieli kuinka ahne tahansa.

Ja ehkä täti luotti ap. ja tiesi hänen pitävän huolta mökistä. En minäkään möisi tai antaisi rakasta paikkaa, kelle tahansa.

Ymmärsin, että ap:n vanhemmista jompi kumpi ainoa perijä, kun tädin aika jättää. Tottakai ap:n veli oletti, että mökki menisi perintönä ap:n vanhemmille ja veli voisi käydä perheineen vanhempiensa mökillä.

Vanhemmilla ei ollut varaa lunastaa paikkaa ja veli ei halunnut tai pystynyt ottamaan velkaa. Kyllä tässä dealissä nyt veljen lisäksi kärsii myös ap:n vanhemmat. Ehkä veli on ainoa, joka uskaltaa tuoda tuntonsa esiin. Nyt mökki ei pysy suvussa, vaan myös ap:n miehen suvulla on lusikkansa sopassa, kun mietitään tulevaisuutta.

Oli tädin ikioma kesäpaikka, ei mikään sukumökki.

Suku, koska olivat hyvissä väleissä, saivat viettää siellä lomiaan tädin seurana. Omistussuhteisiin tämä kesien vietto ole vaikuttanut juuta eikä jaata.

Toisaalta otsikkoon ap on itsekin kuvannut sitä suvun mökiksi. Ja tässä etsitään selityksiä sille mikä veljeä voisi harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän me tiedetä tarvitsiko tädin myydä mökki henkensä pitimiksi. Hän saattaa olla ihan hyvätuloinen eläkeläinen. Tavallaan ymmärtäisin jos vastaavassa tilanteessa - kauemmin suvussa kulkenut mökki - veli kokisi ettei tädin tulisi myydä mökkiä vaan sen pitäisi kulkea perintönä.

Toinen juttu on sekin, että onko veljellä mahdollisuuksia ottaa lainaa. Ehkä ap tietää että oikeasti ei ole, ja nyt leikkii kuitenkin kilttiä ja jalomielistä "ihan vain heikon vanhuksen takia".

Onhan näitä vaihtoehtoja:)

Mutta millä ihmeen oikeudella ap. veli edes kuvittelee, tädin "sukumökin" kulkevan juuri heidän perheensä sukuperintönä, koska niin ap. kuin veli, eivät kuulu edes perintökaareen, vaan hänen isänsä ja hänen muut sisaret.

Ihan samalla tavalla ap. mahdolliset serkut saattavat olettaa mökin kuuluvan heidän perheelle.

Kyllä on oksan ottajia, kun on puun kaatajia, jo vanhakansa tiesi kertoa.

Minusta jo perusoikeuksiin, myös vanhuksilla on itsemääräämisoikeus, niin kauan kunnes ei ole holhouksen alaisena. Ja sitä oikeutta on myös kunnioitettava, oli mieli kuinka ahne tahansa.

Ja ehkä täti luotti ap. ja tiesi hänen pitävän huolta mökistä. En minäkään möisi tai antaisi rakasta paikkaa, kelle tahansa.

Ymmärsin, että ap:n vanhemmista jompi kumpi ainoa perijä, kun tädin aika jättää. Tottakai ap:n veli oletti, että mökki menisi perintönä ap:n vanhemmille ja veli voisi käydä perheineen vanhempiensa mökillä.

Vanhemmilla ei ollut varaa lunastaa paikkaa ja veli ei halunnut tai pystynyt ottamaan velkaa. Kyllä tässä dealissä nyt veljen lisäksi kärsii myös ap:n vanhemmat. Ehkä veli on ainoa, joka uskaltaa tuoda tuntonsa esiin. Nyt mökki ei pysy suvussa, vaan myös ap:n miehen suvulla on lusikkansa sopassa, kun mietitään tulevaisuutta.

Miten nyt ei mökki pysy suvussa, jos ap. sen ostaa?

Ja jos veli olisi ostanut mökin, yhtälailla ap. kälyn suvulla olisi ollut lusikkansa sopassa.

Minulla on vähän vastaava tilanne päällä. Vanhempani ovat aikeissa alkaa myydä maaseudulla sijaitsevaa kotitaloaan ja muuttaa niillä rahoilla kaupunkiin. Äitini kertoi, että hänen veljensä lapset olivat alkaneet kärttää taloa suvun kesäpaikaksi. Kommentoin ensin, että sehän olisi hyvä ratkaisu jos nämä serkkuni sen paikan ostaisivat itselleen ja suvun niille jäsenille, jotka siellä päin asuvat. Itse asun niin kaukana että en haluaisi osallistua, mutta moni muu varmaan voisi haluta, ja minulle tämä olisi täysin ok.

Mykistyin kun äiti sanoi ymmärtäneensä, että veljen lapset eivät kuitenkaan taida olla halukkaita ostamaan paikkaa. 

Siis ilmeisesti serkkuni olettavat saavansa vanhempieni talon jonkinlaisena perintönä ilmaiseksi?? En itse ole ajatellut vielä perintöasioita ollenkaan, vaan haluan että vanhempani viettävät vanhuutensa niin hyvin kuin mahdollista ja tuon talon myyminen on yksi osa sitä suunnitelmaa. Jos jotain perintöä heiltä jää, niin sen jakakoot suvulle kuten tahtovat. On kuitenkin uskomattoman moukkamaista serkuiltani odottaa, että vanhempani noin vain luovuttavat omaisuudestaan arvokkaimman osan heidän käyttöönsä ilmaiseksi! Äidilläni on toinenkin veli, jolla on myös lapsia. Minulla taas ei ole lapsia, mutta olen kuitenkin vanhempieni ainoa lakiosaan oikeutettu perillinen.

Kyse on kateudesta. Ei ole valmis ottamaan lainaa mutta ei haluaisi mökin silti.

Nyt sitten harmittaa, kun sinulla on se mökki.

Tädillä oikeus myydä mökkinsä jos haluaa ja käyttää rahat itseensä. Ei todellakaan tarvitse ajatella perijöitä, kun omia lapsia ei ole.

Persettä voi pyyhkiä ihmisen ahneudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän me tiedetä tarvitsiko tädin myydä mökki henkensä pitimiksi. Hän saattaa olla ihan hyvätuloinen eläkeläinen. Tavallaan ymmärtäisin jos vastaavassa tilanteessa - kauemmin suvussa kulkenut mökki - veli kokisi ettei tädin tulisi myydä mökkiä vaan sen pitäisi kulkea perintönä.

Toinen juttu on sekin, että onko veljellä mahdollisuuksia ottaa lainaa. Ehkä ap tietää että oikeasti ei ole, ja nyt leikkii kuitenkin kilttiä ja jalomielistä "ihan vain heikon vanhuksen takia".

Onhan näitä vaihtoehtoja:)

Mutta millä ihmeen oikeudella ap. veli edes kuvittelee, tädin "sukumökin" kulkevan juuri heidän perheensä sukuperintönä, koska niin ap. kuin veli, eivät kuulu edes perintökaareen, vaan hänen isänsä ja hänen muut sisaret.

Ihan samalla tavalla ap. mahdolliset serkut saattavat olettaa mökin kuuluvan heidän perheelle.

Kyllä on oksan ottajia, kun on puun kaatajia, jo vanhakansa tiesi kertoa.

Minusta jo perusoikeuksiin, myös vanhuksilla on itsemääräämisoikeus, niin kauan kunnes ei ole holhouksen alaisena. Ja sitä oikeutta on myös kunnioitettava, oli mieli kuinka ahne tahansa.

Ja ehkä täti luotti ap. ja tiesi hänen pitävän huolta mökistä. En minäkään möisi tai antaisi rakasta paikkaa, kelle tahansa.

Ymmärsin, että ap:n vanhemmista jompi kumpi ainoa perijä, kun tädin aika jättää. Tottakai ap:n veli oletti, että mökki menisi perintönä ap:n vanhemmille ja veli voisi käydä perheineen vanhempiensa mökillä.

Vanhemmilla ei ollut varaa lunastaa paikkaa ja veli ei halunnut tai pystynyt ottamaan velkaa. Kyllä tässä dealissä nyt veljen lisäksi kärsii myös ap:n vanhemmat. Ehkä veli on ainoa, joka uskaltaa tuoda tuntonsa esiin. Nyt mökki ei pysy suvussa, vaan myös ap:n miehen suvulla on lusikkansa sopassa, kun mietitään tulevaisuutta.

Miten nyt ei mökki pysy suvussa, jos ap. sen ostaa?

Ja jos veli olisi ostanut mökin, yhtälailla ap. kälyn suvulla olisi ollut lusikkansa sopassa.

Ja jos se olisi tullut tädiltä perintönä, niin taas olisi ollut perijöiden puolisoiden lusikat sopassa. Nyt täti on saanut ihan itse päättää mökin kohtalosta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän vastaava tilanne päällä. Vanhempani ovat aikeissa alkaa myydä maaseudulla sijaitsevaa kotitaloaan ja muuttaa niillä rahoilla kaupunkiin. Äitini kertoi, että hänen veljensä lapset olivat alkaneet kärttää taloa suvun kesäpaikaksi. Kommentoin ensin, että sehän olisi hyvä ratkaisu jos nämä serkkuni sen paikan ostaisivat itselleen ja suvun niille jäsenille, jotka siellä päin asuvat. Itse asun niin kaukana että en haluaisi osallistua, mutta moni muu varmaan voisi haluta, ja minulle tämä olisi täysin ok.

Mykistyin kun äiti sanoi ymmärtäneensä, että veljen lapset eivät kuitenkaan taida olla halukkaita ostamaan paikkaa. 

Siis ilmeisesti serkkuni olettavat saavansa vanhempieni talon jonkinlaisena perintönä ilmaiseksi?? En itse ole ajatellut vielä perintöasioita ollenkaan, vaan haluan että vanhempani viettävät vanhuutensa niin hyvin kuin mahdollista ja tuon talon myyminen on yksi osa sitä suunnitelmaa. Jos jotain perintöä heiltä jää, niin sen jakakoot suvulle kuten tahtovat. On kuitenkin uskomattoman moukkamaista serkuiltani odottaa, että vanhempani noin vain luovuttavat omaisuudestaan arvokkaimman osan heidän käyttöönsä ilmaiseksi! Äidilläni on toinenkin veli, jolla on myös lapsia. Minulla taas ei ole lapsia, mutta olen kuitenkin vanhempieni ainoa lakiosaan oikeutettu perillinen.

Olen aika neuvoton tämän asian edessä ja pelkään, että äidilläni ei ole pokkaa kieltäytyä tästä veljen lasten taholta tulevasta painostuksesta. Hän on äärimmäisen kiltti ihminen ja vaikutti jonkun verran ahdistuneelta asiasta. Itselläni on noihin serkkuihin etäiseksi jääneet välit enkä koe voivani alkaa heille soitella ja käskyttää pysymään loitolla äidistäni.

Kellään neuvoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän vastaava tilanne päällä. Vanhempani ovat aikeissa alkaa myydä maaseudulla sijaitsevaa kotitaloaan ja muuttaa niillä rahoilla kaupunkiin. Äitini kertoi, että hänen veljensä lapset olivat alkaneet kärttää taloa suvun kesäpaikaksi. Kommentoin ensin, että sehän olisi hyvä ratkaisu jos nämä serkkuni sen paikan ostaisivat itselleen ja suvun niille jäsenille, jotka siellä päin asuvat. Itse asun niin kaukana että en haluaisi osallistua, mutta moni muu varmaan voisi haluta, ja minulle tämä olisi täysin ok.

Mykistyin kun äiti sanoi ymmärtäneensä, että veljen lapset eivät kuitenkaan taida olla halukkaita ostamaan paikkaa. 

Siis ilmeisesti serkkuni olettavat saavansa vanhempieni talon jonkinlaisena perintönä ilmaiseksi?? En itse ole ajatellut vielä perintöasioita ollenkaan, vaan haluan että vanhempani viettävät vanhuutensa niin hyvin kuin mahdollista ja tuon talon myyminen on yksi osa sitä suunnitelmaa. Jos jotain perintöä heiltä jää, niin sen jakakoot suvulle kuten tahtovat. On kuitenkin uskomattoman moukkamaista serkuiltani odottaa, että vanhempani noin vain luovuttavat omaisuudestaan arvokkaimman osan heidän käyttöönsä ilmaiseksi! Äidilläni on toinenkin veli, jolla on myös lapsia. Minulla taas ei ole lapsia, mutta olen kuitenkin vanhempieni ainoa lakiosaan oikeutettu perillinen.

Olen aika neuvoton tämän asian edessä ja pelkään, että äidilläni ei ole pokkaa kieltäytyä tästä veljen lasten taholta tulevasta painostuksesta. Hän on äärimmäisen kiltti ihminen ja vaikutti jonkun verran ahdistuneelta asiasta. Itselläni on noihin serkkuihin etäiseksi jääneet välit enkä koe voivani alkaa heille soitella ja käskyttää pysymään loitolla äidistäni.

Kellään neuvoja?

Joo. Järjestä tapaaminen fiksun ja jämäkän juristin kanssa ja äitisi kanssa, mene sinne mukaan. Anna juristin neuvoa äitiäsi, voit vaikka vähän pohjustaa asiaa ennakkoon tuolle juristille. 

Kyseessähän ei ole mikään suvun kesämökki, vaan tätisi mökki, ja täti saa mökin myydä kenelle haluaa. Muut sukulaiaet eivät voi pitää mökkiä minkäänlaisena suvun mökkinä, vaikka ovat saaneet siellä oleskella.

Olen kuullut vanhusjärjestön edustajalta, että ei ole mitenkään harvinaista, että heille tulee tapauksia, joissa vanhuksen aikuiset lapset ovat vieneet omaisuutta vanhukselta. Lapset ovat esim voineet järjestää vanhuksen palvelutaloon tms ja myyneet sitten hänen asuntonsa ja irtaimistonsa, vanhusta ei ole voinut enää sitten kotiuttaa, vaikka hän itse haluaisi asua kotonaan. Ihmeen moni kokee, että heidän vanhrmpiensa tai sukulaisten omaisuus jotenkin kuuluisikin heille, eikä vanhukselle itselleen.

Yksi tekijä, mikä sai minut todella ihailemaan miestäni oli, kun kävi ilmi, että hänen varakas tätinsä oli testamentannut koko huomattavan omaisuutensa yksin mieheni veljelle. Minusta se kuulosti aika epäreilulta, mutta mieheni, todella rahaton vaikka kova tekemään töitä, ei ollut edes maininnut asiasta mitään. Ei ryhtynyt purnaamaan ja valittamaan testamentista, vaan itsestäänselvästi kunnioitti tädin tahtoa. Aikamoinen luonnetesti sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän vastaava tilanne päällä. Vanhempani ovat aikeissa alkaa myydä maaseudulla sijaitsevaa kotitaloaan ja muuttaa niillä rahoilla kaupunkiin. Äitini kertoi, että hänen veljensä lapset olivat alkaneet kärttää taloa suvun kesäpaikaksi. Kommentoin ensin, että sehän olisi hyvä ratkaisu jos nämä serkkuni sen paikan ostaisivat itselleen ja suvun niille jäsenille, jotka siellä päin asuvat. Itse asun niin kaukana että en haluaisi osallistua, mutta moni muu varmaan voisi haluta, ja minulle tämä olisi täysin ok.

Mykistyin kun äiti sanoi ymmärtäneensä, että veljen lapset eivät kuitenkaan taida olla halukkaita ostamaan paikkaa. 

Siis ilmeisesti serkkuni olettavat saavansa vanhempieni talon jonkinlaisena perintönä ilmaiseksi?? En itse ole ajatellut vielä perintöasioita ollenkaan, vaan haluan että vanhempani viettävät vanhuutensa niin hyvin kuin mahdollista ja tuon talon myyminen on yksi osa sitä suunnitelmaa. Jos jotain perintöä heiltä jää, niin sen jakakoot suvulle kuten tahtovat. On kuitenkin uskomattoman moukkamaista serkuiltani odottaa, että vanhempani noin vain luovuttavat omaisuudestaan arvokkaimman osan heidän käyttöönsä ilmaiseksi! Äidilläni on toinenkin veli, jolla on myös lapsia. Minulla taas ei ole lapsia, mutta olen kuitenkin vanhempieni ainoa lakiosaan oikeutettu perillinen.

Pidät nyt huolen, että vanhempasi myyvät tilansa oikeasti, jotta saavat rahaa kaupunkiasuntoon.

Voit muistuttaa siitä, että sinä olet heidän perillisensä, eivät jotkut serkut - vaikka et olisi mitään haluamassakaan - jos kerran on olemassa riski, että vanhempasi joutuvat manipuloivien serkkujen kynsiin ja menettävät talonsa saamatta rahaa uusiin asumisjärjestelyihinsä.

Edellä esitetystä juristikeikasta on hyvä aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut vanhusjärjestön edustajalta, että ei ole mitenkään harvinaista, että heille tulee tapauksia, joissa vanhuksen aikuiset lapset ovat vieneet omaisuutta vanhukselta. Lapset ovat esim voineet järjestää vanhuksen palvelutaloon tms ja myyneet sitten hänen asuntonsa ja irtaimistonsa, vanhusta ei ole voinut enää sitten kotiuttaa, vaikka hän itse haluaisi asua kotonaan. Ihmeen moni kokee, että heidän vanhrmpiensa tai sukulaisten omaisuus jotenkin kuuluisikin heille, eikä vanhukselle itselleen.

Yksi tekijä, mikä sai minut todella ihailemaan miestäni oli, kun kävi ilmi, että hänen varakas tätinsä oli testamentannut koko huomattavan omaisuutensa yksin mieheni veljelle. Minusta se kuulosti aika epäreilulta, mutta mieheni, todella rahaton vaikka kova tekemään töitä, ei ollut edes maininnut asiasta mitään. Ei ryhtynyt purnaamaan ja valittamaan testamentista, vaan itsestäänselvästi kunnioitti tädin tahtoa. Aikamoinen luonnetesti sellainen.

Kaikissa suvuissa ja perheissä on tarinansa. Ulkopuolinen ei voi tietää. Ap:n tilanne voisi näyttää eriltä jos tietäisimme kaiken. Tämän lainatun viestin miehen tilanne: miksi ihmeessä täti on noin tehnyt? Miksi on ok suosia yhtä ja jättää toinen ilman mitään? Miksi on hienoa vaieta tällaisesta? Toki selitys voi olla mitä ymmärrettävin, veli on pyytteettömästi auttanut tätiään jne. Mutta selitys voi olla myös joku suosimisen kulttuuri, joku joka ei olekaan niin ok.

Minun isoäiti myi heti isoisän kuoleman jälkeen meressä saaressa olevan mökin ulkopuolisille. Hän ei koskaan kysynyt, olisimmeko me lapsenlapset halunneet ostaa mökin. Meillä lapsenlapsilla ei ollut avainta, että olisimme voineet edes käydä mökillä. Mökin myynnillä isoäiti sai rahaa vanhuuden turvaksi. Ei kai se väärin ole myydä omaisuuttaan.

AP:n täti teki aivan oikein, kun myi mökin elinaikanaan sinulle. Veljesi on turhaan katkera sinulle. Tsemppiä vaan AP:lle! Anna anteeksi veljellesi hänen katkeroitunut käytöksensä.