Lue keskustelun säännöt.
En kuulemma osaa kirjoittaa suomea oikein, vaikka olen kielen ammattilainen – miten jotkut Vauva-palstalaiset osaavatkin kieliopin muita paremmin?
02.05.2018 |
Käyn aina välillä Vauva-palstalla kommentoimassa, jos aihe sattuu olemaan lähellä sydäntä.
Olen tottunut kaikenlaiseen vääntöön, mutta yksi erikoispiirre hämmentää:
Joka ikinen kerta, kun mainitsen ammattini (olen media-alalla), joku toteaa, etten mitenkään voi olla toimittaja. En nimittäin osaa kirjoittaa suomea ja teen alkeellisia kielivirheitä.
Ymmärrän kyllä sisältöön kohdistuvan kritiikin, ja olen valmis keskustelemaan asiasta. Minua ihmetyttää kuitenkin, mikä tekee Vauva-palstalaisista niin kovia kielen ammattilaisia. Jos syyttää kielivirheistä, olisi kiva nähdä myös korjattu versio.
Kieleen puuttuminen hämmentää, koska 1. olen opiskellut alaa maisteriksi asti 2. kukaan ei kirjoittele keskustelupalstoilla hiottua ja täydellistä tekstiä, vaan pikemminkin sekoittelee puhe- ja kirjakieltä 3. näen itse aivan hyvin, että kirjoitan ihan sujuvaa suomea.
No, viimeksi tämä kävi yllättäen Saara Aaltoa koskevassa keskustelussa. Yhdessä kommentissa sekoitin relatiivipronominit joka ja mikä, ja virke oli muutenkin puhekielinen. Tuo kömmähdys kuulemma paljasti, etten mitenkään voi olla oikea toimittaja.
En ollut yliopistossa mikään priimus, mutta näkisin, että suomen kielen sivuaineopinnot, media-alan maisterintutkinto ja lukuisat kielioppikurssit valmentavat aika hyvin kirjoittamaan suomea.
Kärsinkö tietämättäni lukihäiriöstä?
Kommentit (77)
Välimerkkien poikkeava käyttö voi olla myös tyylikeino, ei mikään virhe. Kielellisiä virheitä tehdään joskus tahalteenkin. Jos sellaisen syytä tai merkitystä tekstin sisältöön nähden ei ymmärrä, niin ei sitten ymmärrä. Minusta ap on oikealla asialla ja osaava kirjoittaja. Oikeakielisyys on perusta täsmälliselle viestinnälle ja edistää viestien omaksumista. Toimittajista toteaisin: he ovat usein subjektiivisia ja omaa tai lehtensä agendaa syöttämässä. Tulisi muistaa, että lukijat ajattelevat omilla aivoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on nimitetty ammattikirjoittajaksi tällä palstalla, koska juttuni ovat liian hyviä provoja ollakseen totta. Kirjoitan myös tosi sujuvaa paskaa, jossa pilkut ovat näennäisesti oikeissa paikoissa. Yo-kokeen äikkä E, vähän yritin yliopistoakin käydä, AMK-tutkinto (ei tosin kirjoittamista vaativalta alalta) ja nyt olen työtön. Minulla ei siis ole minkäänlaista kirjoittajan taustaa.
Voisin siis sanoa, että tällä palstalla olet Runeberg, jos osaat edes muodostaa selkeitä lauseita, joissa pilkutus menee melkein sääntöjen mukaan.
Suomen kielen pilkkusääntöjen mukainen pilkutus näyttää todellakin oudolta jossain keskustelupalstalla. Välillä joudun oikein pinnistelemään, jotta saisin jätettyä edes muutaman pois ja tekstini näyttämään normaalimmalta ja sujuvammalta. Mutta minkäs teet, ovat juurtuneet selkärankaan ja sieltä putkahtelevat ihan niille kieliopillisille paikoilleen.
Sille, joka sanoi, että kieliopilla ei ole mitään tekemistä kielenhuollon kanssa: on sillä, kun puhutaan pilkuista. Suomen kielen pilkutus on kieliopillista, ei prosodista.
Kuten sanoin, säännöt toki perustellaan kielioppitermein, mutta niitä ei todellakaan opiskella missään kielioppikursseilla. - - Olen itse lukenut muinoin suomen kieltä pääaineenani noin 80 opintoviikkoa. Muistaakseni tästä oli kielenhuoltoa - eli näitä mainittuja sääntöjä - ehkä kaksi opintoviikkoa.
Kielioppikursseilla ei opiskella kielenhuoltoa, mutta kieliopin täytyy olla hallussa, jotta pystyy ymmärtämään monia kielenhuollon käytänteitä. Pilkkusäännöt on näistä yksi (täytyy tajuta, mitä on rinnasteisuus ja alisteisuus, täytyy erottaa pää- ja sivulauseet toisistaan, täytyy tietää, mitä ovat lauseenvastikkeet jne.). Toinen kielenhuollon osa-alue, jossa on hallittava kielioppia, ovat yhdyssanat (nominaalimuotojen tunnistaminen ja eri sanaluokkien hallinta ovat tarpeen). Myös lauseenjäsennystä on hyvä ymmärtää, jotta esimerkiksi osaisi valita lauseenvastikkeeseen oikean objektin sijan. Ellei ole mitään käsitystä kieliopista, ei näitä voi hallita kunnolla.
Missä noin vähällä kielenhuollolla pääsi läpi aineopinnoista? Kyllä meillä aikoinaan oli kielenhuoltoa useita kursseja, todellakin enemmän kuin pari opintoviikkoa.
Kurkkasin tuossa Tampereen yliopiston aineopintojen kuvausta. Ihan se näytti samalta matskulta kuin Helsingissä 90-luvulla, eli siellä oli semantiikkaa, kielen variaatiota, kielihistoriaa, tekstianalyysia. Ei vaikuttanut olevan mitään kielenhuoltoa. Eihän yliopistoon kai kukaan mene pilkun paikkaa etsimään. Kaikki säännöt kuuluvat jo peruskoulun ja lukion oppimäärään.
Jos aiheeseen erikoistuu yliopistossa, siihen otetaan vähän erilainen näkökulma kuin tämmöinen koulumainen sääntöajattelu. Esimerkiksi Kielitoimistossa työskentelevälle ihmiselle ei tietotaidoksi riitä sääntöjen osaaminen, vaan hänen pitää osata avata suurelle yleisölle niiden perusteluja, muotoilla uusia sääntöjä kielen muuttuessa, kirjoittaa aiheesta sekä ammatilaisille että maallikolle jne.
Käyn aina välillä Vauva-palstalla kommentoimassa sydäntäni lähellä olevia aiheita.
Olen tottunut kaikenlaiseen vääntöön, mutta eräs asia aiheuttaa hämmennystä.
Aina mainitessani työskenteleväni media alalla, saan kritiikkiä tekemistäni kielioppivirheistä. Virheistä johtuen minun ei uskota olevan ammatiltani toimittaja.
Ymmärrän sisältöön kohdistuvan kritiikin ja olen valmis keskustelemaan sisältöön liittyvistä asioista. Itseäni todella ihmetyttää Vauva-palstalaisten kielioppiosaaminen. Toivoisin, että syytettäessä virheistä tuodaan esille virheen kohdalla oikea muoto.
Tämä kieleen puuttuminen hämmentää itseäni, koska olen opiskellut maisterin tutkinnon. Kukaan muukaan ei kirjoita palstalla täydellistä kieltä, vaan viestit ovat sekoitus puhe- ja kirjakieltä. Olen itse vakuuttunut kirjoittamani tekstin oikeellisuudesta.
Viimeksi asia tuli esiin Saara Aaltoon liittyvässä keskustelussa. Yhdessä kommentissani sekoitin relatiivipronominit joka ja mikä. Virke oli muutenkin puhekielen mukainen. Tämän pienen kömmähdykseni vuoksi minun ei uskottu olevani ammatiltani toimittaja.
Myönnän, etten ollut yliopistossa luokkani priimus. Näkisin kuitenkin, että suomen kielen sivuaineopinnot, media-alan maisterintutkinto ja lukuisat suorittamani kielioppikurssit valmentavat kirjoittamaan hyvää suomea.
Kärsinkö tietämättäni lukihäiriöstä ja olenko sokea tekemilleni virheille?
Tässä ap:lle esimerkki paremmasta kielestä. Ole hyvä!
Anna tuollaisten asioiden olla. On yleisesti tiedossa, että toimittajat kirjoittavat umpipaskaa kieltä. Miksi edes mainitset ammattisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyn aina välillä Vauva-palstalla kommentoimassa sydäntäni lähellä olevia aiheita.
Olen tottunut kaikenlaiseen vääntöön, mutta eräs asia aiheuttaa hämmennystä.
Aina mainitessani työskenteleväni media alalla, saan kritiikkiä tekemistäni kielioppivirheistä. Virheistä johtuen minun ei uskota olevan ammatiltani toimittaja.
Ymmärrän sisältöön kohdistuvan kritiikin ja olen valmis keskustelemaan sisältöön liittyvistä asioista. Itseäni todella ihmetyttää Vauva-palstalaisten kielioppiosaaminen. Toivoisin, että syytettäessä virheistä tuodaan esille virheen kohdalla oikea muoto.
Tämä kieleen puuttuminen hämmentää itseäni, koska olen opiskellut maisterin tutkinnon. Kukaan muukaan ei kirjoita palstalla täydellistä kieltä, vaan viestit ovat sekoitus puhe- ja kirjakieltä. Olen itse vakuuttunut kirjoittamani tekstin oikeellisuudesta.
Viimeksi asia tuli esiin Saara Aaltoon liittyvässä keskustelussa. Yhdessä kommentissani sekoitin relatiivipronominit joka ja mikä. Virke oli muutenkin puhekielen mukainen. Tämän pienen kömmähdykseni vuoksi minun ei uskottu olevani ammatiltani toimittaja.
Myönnän, etten ollut yliopistossa luokkani priimus. Näkisin kuitenkin, että suomen kielen sivuaineopinnot, media-alan maisterintutkinto ja lukuisat suorittamani kielioppikurssit valmentavat kirjoittamaan hyvää suomea.
Kärsinkö tietämättäni lukihäiriöstä ja olenko sokea tekemilleni virheille?
Tässä ap:lle esimerkki paremmasta kielestä. Ole hyvä!
Korjaan itse: pitäisi olla media-alalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on nimitetty ammattikirjoittajaksi tällä palstalla, koska juttuni ovat liian hyviä provoja ollakseen totta. Kirjoitan myös tosi sujuvaa paskaa, jossa pilkut ovat näennäisesti oikeissa paikoissa. Yo-kokeen äikkä E, vähän yritin yliopistoakin käydä, AMK-tutkinto (ei tosin kirjoittamista vaativalta alalta) ja nyt olen työtön. Minulla ei siis ole minkäänlaista kirjoittajan taustaa.
Voisin siis sanoa, että tällä palstalla olet Runeberg, jos osaat edes muodostaa selkeitä lauseita, joissa pilkutus menee melkein sääntöjen mukaan.
Suomen kielen pilkkusääntöjen mukainen pilkutus näyttää todellakin oudolta jossain keskustelupalstalla. Välillä joudun oikein pinnistelemään, jotta saisin jätettyä edes muutaman pois ja tekstini näyttämään normaalimmalta ja sujuvammalta. Mutta minkäs teet, ovat juurtuneet selkärankaan ja sieltä putkahtelevat ihan niille kieliopillisille paikoilleen.
Sille, joka sanoi, että kieliopilla ei ole mitään tekemistä kielenhuollon kanssa: on sillä, kun puhutaan pilkuista. Suomen kielen pilkutus on kieliopillista, ei prosodista.
Kuten sanoin, säännöt toki perustellaan kielioppitermein, mutta niitä ei todellakaan opiskella missään kielioppikursseilla. - - Olen itse lukenut muinoin suomen kieltä pääaineenani noin 80 opintoviikkoa. Muistaakseni tästä oli kielenhuoltoa - eli näitä mainittuja sääntöjä - ehkä kaksi opintoviikkoa.
Kielioppikursseilla ei opiskella kielenhuoltoa, mutta kieliopin täytyy olla hallussa, jotta pystyy ymmärtämään monia kielenhuollon käytänteitä. Pilkkusäännöt on näistä yksi (täytyy tajuta, mitä on rinnasteisuus ja alisteisuus, täytyy erottaa pää- ja sivulauseet toisistaan, täytyy tietää, mitä ovat lauseenvastikkeet jne.). Toinen kielenhuollon osa-alue, jossa on hallittava kielioppia, ovat yhdyssanat (nominaalimuotojen tunnistaminen ja eri sanaluokkien hallinta ovat tarpeen). Myös lauseenjäsennystä on hyvä ymmärtää, jotta esimerkiksi osaisi valita lauseenvastikkeeseen oikean objektin sijan. Ellei ole mitään käsitystä kieliopista, ei näitä voi hallita kunnolla.
Missä noin vähällä kielenhuollolla pääsi läpi aineopinnoista? Kyllä meillä aikoinaan oli kielenhuoltoa useita kursseja, todellakin enemmän kuin pari opintoviikkoa.
Kurkkasin tuossa Tampereen yliopiston aineopintojen kuvausta. Ihan se näytti samalta matskulta kuin Helsingissä 90-luvulla, eli siellä oli semantiikkaa, kielen variaatiota, kielihistoriaa, tekstianalyysia. Ei vaikuttanut olevan mitään kielenhuoltoa. Eihän yliopistoon kai kukaan mene pilkun paikkaa etsimään. Kaikki säännöt kuuluvat jo peruskoulun ja lukion oppimäärään.
Jos aiheeseen erikoistuu yliopistossa, siihen otetaan vähän erilainen näkökulma kuin tämmöinen koulumainen sääntöajattelu. Esimerkiksi Kielitoimistossa työskentelevälle ihmiselle ei tietotaidoksi riitä sääntöjen osaaminen, vaan hänen pitää osata avata suurelle yleisölle niiden perusteluja, muotoilla uusia sääntöjä kielen muuttuessa, kirjoittaa aiheesta sekä ammatilaisille että maallikolle jne.
Kaivoin esille oman opintosuoritusotteeni, kun alkoi kiinnostaa, minkä verran kielenhuoltoa meillä sitten olikaan. Äkkiä selaten löytyi kurssit Kielenhuolto I ja II (à 1 ov), Kielenkäyttö ja viestintä 1-3 (à 2 ov), Lauseoppi I ja II (à 2 ov), Suomen kielen lauseopin kysymyksiä (1½ ov). Ainakin nämä, ja muistan että jotain demoja oli lisäksi vähän väliä, että onhan tuota vähän enemmän kuin pari kurssia ollut. Hyvä niin, sillä kyllä suomen kielen ammattilaisilla täytyy teoreettisen tiedon lisäksi olla myös käytännön taitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyn aina välillä Vauva-palstalla kommentoimassa sydäntäni lähellä olevia aiheita.
Olen tottunut kaikenlaiseen vääntöön, mutta eräs asia aiheuttaa hämmennystä.
Aina mainitessani työskenteleväni media alalla, saan kritiikkiä tekemistäni kielioppivirheistä. Virheistä johtuen minun ei uskota olevan ammatiltani toimittaja.
Ymmärrän sisältöön kohdistuvan kritiikin ja olen valmis keskustelemaan sisältöön liittyvistä asioista. Itseäni todella ihmetyttää Vauva-palstalaisten kielioppiosaaminen. Toivoisin, että syytettäessä virheistä tuodaan esille virheen kohdalla oikea muoto.
Tämä kieleen puuttuminen hämmentää itseäni, koska olen opiskellut maisterin tutkinnon. Kukaan muukaan ei kirjoita palstalla täydellistä kieltä, vaan viestit ovat sekoitus puhe- ja kirjakieltä. Olen itse vakuuttunut kirjoittamani tekstin oikeellisuudesta.
Viimeksi asia tuli esiin Saara Aaltoon liittyvässä keskustelussa. Yhdessä kommentissani sekoitin relatiivipronominit joka ja mikä. Virke oli muutenkin puhekielen mukainen. Tämän pienen kömmähdykseni vuoksi minun ei uskottu olevani ammatiltani toimittaja.
Myönnän, etten ollut yliopistossa luokkani priimus. Näkisin kuitenkin, että suomen kielen sivuaineopinnot, media-alan maisterintutkinto ja lukuisat suorittamani kielioppikurssit valmentavat kirjoittamaan hyvää suomea.
Kärsinkö tietämättäni lukihäiriöstä ja olenko sokea tekemilleni virheille?
Tässä ap:lle esimerkki paremmasta kielestä. Ole hyvä!
Kun ehjää lähtee korjaamaan, niin jälki ei aina ole kovin kaunista.
Nythän kävi niin, että laatimasi "parempi" versio on huomattavan paljon raskaampaa luettavaa kuin alkuperäinen, joten en ymmärrä muunnoksen funktiota. Mitään varsinaista kielellistä vikaa ei alkuperäisessäkään ollut (sitä luetteloa ehkä lukuun ottamatta).
"Käyn aina välillä Vauva-palstalla kommentoimassa sydäntäni lähellä olevia aiheita."
-> Tässä on eri sävy ja hiukan eri painotukset kuin alkuperäisessä esimerkissä. Kielen korjaamisen tehtävä on selkeyttää viesti, ei muuttaa merkityksiä.
"Olen tottunut kaikenlaiseen vääntöön, mutta eräs asia aiheuttaa hämmennystä."
-> "Asia" on epätäsmällinen, sitä kannattaa välttää. "Aiheuttaa hämmennystä" on kankeampi kuin "hämmentää". Ylipäätään kaikki ilmaukset, joilla kierrellään ja kaarrellaan, kannattaa korvata aktiivilla: kuka teki ja mitä.
"Aina mainitessani työskenteleväni media alalla, saan kritiikkiä tekemistäni kielioppivirheistä. Virheistä johtuen minun ei uskota olevan ammatiltani toimittaja."
-> Media alalla -> media-alalla, no tuo oli varmaankin typo. "Mainitessani" on lauseenvastike, jonka kanssa ei käytetä pilkkua. "Virheistä johtuen" taas on kankea, ja tiukimpien opettajien mukaan myös virheellinen. Ylipäätään lauseenvastikkeet ovat aina kankeampia ja epätarkempia. Tässä hyvää asiaa aiheesta: http://jkorpela.fi/kirj/4.7.html
"Ymmärrän sisältöön kohdistuvan kritiikin ja olen valmis keskustelemaan sisältöön liittyvistä asioista."
-> "Sisältöön liittyvistä" ja "sisältöön kohdistuvan" ovat molemmat jälleen kerarn turhanpäiväistä, abstraktia ja virkamiestyylistä kiertelyä. Mieluummin "sisällöstä". Selkeyttää ja vie vähemmän tilaa!
"Itseäni todella ihmetyttää Vauva-palstalaisten kielioppiosaaminen. Toivoisin, että syytettäessä virheistä tuodaan esille virheen kohdalla oikea muoto."
-> "Itseäni" on kankea. "Minua" on parempi. Ja tuo jälkimmäinen virke taas on niin kamalaa suomea, etten edes jaksa lähetä erittelemään, mikä siinä on pielessä...
"Tämä kieleen puuttuminen hämmentää itseäni, koska olen opiskellut maisterin tutkinnon. Kukaan muukaan ei kirjoita palstalla täydellistä kieltä, vaan viestit ovat sekoitus puhe- ja kirjakieltä.
-> "Tämä" on turha ja jälleen kerran "itseäni" on tarpeeton. Mieluummin "minua". "...koska olen opiskellut maisterin tutkinnon" ei edes ollut pointtini, vaan se, että olen opiskellut SUOMEN KIELTÄ maisteriksi asti. Muutit siis koko merkityksen... Viimeinen virke on itse asiassa jopa selkeämpi kuin alkuperäinen!
"Olen itse vakuuttunut kirjoittamani tekstin oikeellisuudesta."
-> Miksi ihmeessä tämä olisi parempi vaihtoehto kuin "Näen itse aivan hyvin, että kirjoitan ihan sujuvaa suomea"?
"Viimeksi asia tuli esiin Saara Aaltoon liittyvässä keskustelussa. Yhdessä kommentissani sekoitin relatiivipronominit joka ja mikä. Virke oli muutenkin puhekielen mukainen. Tämän pienen kömmähdykseni vuoksi minun ei uskottu olevani ammatiltani toimittaja."
-> "Tuo kömmähdys kuulemma paljasti, etten mitenkään voi olla oikea toimittaja" on jälleen kerran merkitykseltään ja painotuksiltaan eri kuin alkuperäinen. "Minun ei uskottu olevani -> olevan". Lue myös sama, jonka aiemmin mainitsin passiivista. Alkuperäinen esimerkki on täsmällisempi muun muassa siksi, että siteeraan epäsuorasti alkuperäistä keskustelua, johon viittaan.
"Myönnän, etten ollut yliopistossa luokkani priimus. Näkisin kuitenkin, että suomen kielen sivuaineopinnot, media-alan maisterintutkinto ja lukuisat suorittamani kielioppikurssit valmentavat kirjoittamaan hyvää suomea."
-> Yliopistossa ei ole luokkia. :) "Suorittamani" on turha, koska sen ymmärtää kontekstista muutenkin.
Kiitos sulle, tää on hauskaa :)
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaivoin esille oman opintosuoritusotteeni, kun alkoi kiinnostaa, minkä verran kielenhuoltoa meillä sitten olikaan. Äkkiä selaten löytyi kurssit Kielenhuolto I ja II (à 1 ov), Kielenkäyttö ja viestintä 1-3 (à 2 ov), Lauseoppi I ja II (à 2 ov), Suomen kielen lauseopin kysymyksiä (1½ ov). Ainakin nämä, ja muistan että jotain demoja oli lisäksi vähän väliä, että onhan tuota vähän enemmän kuin pari kurssia ollut. Hyvä niin, sillä kyllä suomen kielen ammattilaisilla täytyy teoreettisen tiedon lisäksi olla myös käytännön taitoa.[/quote]
Itseäni alkoi kiinnostamaan minkä verran kielenhuoltoa olen opiskellut ja kaivoin esille opintosuoritusotteeni.
Kursseja oli seuraavasti:
-Kielenhuolto I ja II
-Lauseoppi I ja II
-Suomen kielen lauseopin kysymyksiä
Kursseja on voinut olla enemmänkin ja lisäksi teimme joitakin demoja. Useampia kursseja olen suorittanut.
Täytyyhän suomen kielen ammattilaisella olla teoreettisen tiedon lisäksi myös käytännön taitoa.
Vierailija kirjoitti:
Kaivoin esille oman opintosuoritusotteeni, kun alkoi kiinnostaa, minkä verran kielenhuoltoa meillä sitten olikaan. Äkkiä selaten löytyi kurssit Kielenhuolto I ja II (à 1 ov), Kielenkäyttö ja viestintä 1-3 (à 2 ov), Lauseoppi I ja II (à 2 ov), Suomen kielen lauseopin kysymyksiä (1½ ov). Ainakin nämä, ja muistan että jotain demoja oli lisäksi vähän väliä, että onhan tuota vähän enemmän kuin pari kurssia ollut. Hyvä niin, sillä kyllä suomen kielen ammattilaisilla täytyy teoreettisen tiedon lisäksi olla myös käytännön taitoa.
Itseäni alkoi kiinnostamaan minkä verran kielenhuoltoa olen opiskellut ja kaivoin esille opintosuoritusotteeni.
Kursseja oli seuraavasti:
-Kielenhuolto I ja II
-Lauseoppi I ja II
-Suomen kielen lauseopin kysymyksiä
Kursseja on voinut olla enemmänkin ja lisäksi teimme joitakin demoja. Useampia kursseja olen suorittanut.
Täytyyhän suomen kielen ammattilaisella olla teoreettisen tiedon lisäksi myös käytännön taitoa.
Kerron sinulle salaisuuden: Tuo kankea kapulakieli, jota tuotat, EI ole hyvää suomen kieltä nähnytkään. Juuri noita kammottavia kapulakielikökkökasoja oppilaiden kanssa pyrimme suomentamaan, kun selkokielistämme esimerkiksi virastohiirien tuottamia outouksia.
Ps. Myös epäsuora kysymyslause on sivulause, joka erotetaan päälauseesta pilkulla... En ehkä noilla taidoilla lähtisi palstoille brassailemaan! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut virheet ovat ymmärrettäviä huolittelemattomassa tekstissä, itselläni esimerkiksi omistuspäätteet tippuvat palstaillessa tai viestitellessä. Toiset taas... miten kenenkään mielestä voi olla ok kirjoittaa "hääkutsut taas saapunut"? Tuo on ihan oikea esimerkki Vauva-palstalta! Tuo ja aloittajan moka kertovat kirjoittajan puutteellisesta kielikorvasta, noin ei kirjoiteta laiskuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Käyn aina välillä Vauva-palstalla kommentoimassa sydäntäni lähellä olevia aiheita.
Olen tottunut kaikenlaiseen vääntöön, mutta eräs asia aiheuttaa hämmennystä.
Aina mainitessani työskenteleväni media alalla, saan kritiikkiä tekemistäni kielioppivirheistä. Virheistä johtuen minun ei uskota olevan ammatiltani toimittaja.
Ymmärrän sisältöön kohdistuvan kritiikin ja olen valmis keskustelemaan sisältöön liittyvistä asioista. Itseäni todella ihmetyttää Vauva-palstalaisten kielioppiosaaminen. Toivoisin, että syytettäessä virheistä tuodaan esille virheen kohdalla oikea muoto.
Tämä kieleen puuttuminen hämmentää itseäni, koska olen opiskellut maisterin tutkinnon. Kukaan muukaan ei kirjoita palstalla täydellistä kieltä, vaan viestit ovat sekoitus puhe- ja kirjakieltä. Olen itse vakuuttunut kirjoittamani tekstin oikeellisuudesta.
Viimeksi asia tuli esiin Saara Aaltoon liittyvässä keskustelussa. Yhdessä kommentissani sekoitin relatiivipronominit joka ja mikä. Virke oli muutenkin puhekielen mukainen. Tämän pienen kömmähdykseni vuoksi minun ei uskottu olevani ammatiltani toimittaja.
Myönnän, etten ollut yliopistossa luokkani priimus. Näkisin kuitenkin, että suomen kielen sivuaineopinnot, media-alan maisterintutkinto ja lukuisat suorittamani kielioppikurssit valmentavat kirjoittamaan hyvää suomea.
Kärsinkö tietämättäni lukihäiriöstä ja olenko sokea tekemilleni virheille?
Tässä ap:lle esimerkki paremmasta kielestä. Ole hyvä!
Ai että oikein media alalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nyt tulee vaan mieleen, että mitä väliä??
Täällä muuten alkoi satamaan. Eikä Kielitoimisto voinut sille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Täällä muuten alkoi satamaan. Eikä Kielitoimisto voinut sille mitään.
Kielitoimisto ei ehkä kiellä, mutta minä kiellän oppilaita käyttämästä tuota muotoa, jos haluavat olla virallisia tai vakuuttavia. Kevyemmissä teksteissä sitten ok.
Luitko tämän aiemman viestini? Kerrohan, mitä pilkkuja tarkoitat, niin korjaan.
Pilkun laittaminen ja-sanan eteen ei ole mikään erikoinen tapa, vaan yksi mahdollinen tapa pilkuttaa.
Kun päälauseet ovat itsenäisiä, ne kuuluukin erottaa pilkulla.
"Yhdessä kommentissa sekoitin relatiivipronominit joka ja mikä, ja virke oli muutenkin puhekielinen."
-> Itsenäiset päälauseet. Pilkku ehdottomasti.
Jos lauseissa on yhteisiä nimittäjiä, esimerkiksi yhteinen subjekti minä, nykyään saa laittaa näidenkin lauseiden väliin pilkun.
"En nimittäin osaa kirjoittaa suomea ja teen alkeellisia kielivirheitä."
"Ymmärrän kyllä sisältöön kohdistuvan kritiikin, ja olen valmis keskustelemaan asiasta."
-> Kumpikin oikeaoppinen.
t. AP