En kuulemma osaa kirjoittaa suomea oikein, vaikka olen kielen ammattilainen – miten jotkut Vauva-palstalaiset osaavatkin kieliopin muita paremmin?

Millainen kirjoittamisen ammattilainen tekee tuollaisen aloituksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska täällä on kielinatsitohtoreita, äidinkielenopettajia jne.

Voin vakuuttaa, että jos joku puuttuu tekstisi kieliasuun, se ei todellakaan ole äidinkielen opettaja. Me emme enää vapaa-aikanamme jaksa kiinnostua kenenkään pilkkuvirheistä. Emme edes omistamme, saati toisten.

Samaa mietin. Kun kirjoittaa viikossa noin 40 tuntia työkseen, ei vapaa-ajalla jaksa todellakaan huomautella muiden virheistä. Se olisi myös tekopyhää, koska virheitä tulee tehtyä itsekin.

Jos sen sijaan huono kieli on vähällä päätyä painettuun julkaisuun tai ihan vain nettijuttuunkin, huomautan kyllä mielelläni. Ilman oikeakielisyyttä ei ole selkeää ja täsmällistä viestintää. Ap 

Voit oikein hyvin olla tekstisi perusteella toimittaja. Juuri toimittajat tekevät paljon kirjoitusvirheitä. Aloituksessasi on aika lailla pilkku- ja muita välimerkkivirheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on nimitetty ammattikirjoittajaksi tällä palstalla, koska juttuni ovat liian hyviä provoja ollakseen totta. Kirjoitan myös tosi sujuvaa paskaa, jossa pilkut ovat näennäisesti oikeissa paikoissa. Yo-kokeen äikkä E, vähän yritin yliopistoakin käydä, AMK-tutkinto (ei tosin kirjoittamista vaativalta alalta) ja nyt olen työtön. Minulla ei siis ole minkäänlaista kirjoittajan taustaa.

Voisin siis sanoa, että tällä palstalla olet Runeberg, jos osaat edes muodostaa selkeitä lauseita, joissa pilkutus menee melkein sääntöjen mukaan.

Suomen kielen pilkkusääntöjen mukainen pilkutus näyttää todellakin oudolta jossain keskustelupalstalla. Välillä joudun oikein pinnistelemään, jotta saisin jätettyä edes muutaman pois ja tekstini näyttämään normaalimmalta ja sujuvammalta. Mutta minkäs teet, ovat juurtuneet selkärankaan ja sieltä putkahtelevat ihan niille kieliopillisille paikoilleen.

Sille, joka sanoi, että kieliopilla ei ole mitään tekemistä kielenhuollon kanssa: on sillä, kun puhutaan pilkuista. Suomen kielen pilkutus on kieliopillista, ei prosodista.

Kuten sanoin, säännöt toki perustellaan kielioppitermein, mutta niitä ei todellakaan opiskella missään kielioppikursseilla. Suomen kielen rakenteiden eli kieliopin (oikeammin morfologian) kursseilla ei kuitenkaan oteta mitään kantaa siihen, erotetaanko sivulause päälauseesta pilkulla tai kirjoitetaanko sanaliitot, joiden toinen osa on nominaalimuotoinen verbi, yhteen vai erikseen. Eri kielissä päädytään eri ratkaisuihin. Ssamankin kielen säännöt muuttuvat aikojen kuluessa, vaikka itse rakenteet eli kielioppi pysyvät samoina.

Suomen opiskelijat opiskevat kieltä lähinnä deskriptiivisestä näkökulmasta. Opiskelu ei siis ole sen pohtimista, mikä on "oikein" vaan miten kieltä todellisuudessa käytetään.

Olen itse lukenut muinoin suomen kieltä pääaineenani noin 80 opintoviikkoa. Muistaakseni tästä oli kielenhuoltoa - eli näitä mainittuja sääntöjä - ehkä kaksi opintoviikkoa.

Hei, tämä on vaiva-palsta.

Täällä minäkään en osaa englantia (vaiva-palstan tietäjien mukaan), vaikka olen asunut vuosikaudet Englannissa ja teen työni englannin kielellä.

Työni on tiedon etsimistä ja sen kirjoittamista selkeään, ymmärrettävään muotoon.

Vierailija kirjoitti:

Voit oikein hyvin olla tekstisi perusteella toimittaja. Juuri toimittajat tekevät paljon kirjoitusvirheitä. Aloituksessasi on aika lailla pilkku- ja muita välimerkkivirheitä.

Yritin koodata näitä AP:n aloitusviestin välimerkkivirheitä. 

Numeroluettelon huomasin, se on väärin.

Entä ne muut pilkkuvirheet? Kertokaa, kiinnostaa. Haluan oppia uutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit oikein hyvin olla tekstisi perusteella toimittaja. Juuri toimittajat tekevät paljon kirjoitusvirheitä. Aloituksessasi on aika lailla pilkku- ja muita välimerkkivirheitä.

Yritin koodata näitä AP:n aloitusviestin välimerkkivirheitä. 

Numeroluettelon huomasin, se on väärin.

Entä ne muut pilkkuvirheet? Kertokaa, kiinnostaa. Haluan oppia uutta. 

Ei siellä ole pilkkuvirheitä.

Terv. äikänope

Vierailija kirjoitti:

Kyse lienee laajemmasta ilmiöstä. Täällä käy ihmisiä, jotka nauttivat saadessaan ilkeillä muille. Toimittajille ilkeillään nykyisin muutenkin huomattavasti enemmän kuin ennen, jolloin journalismia arvostettiin. Median halveksunta on yksi pätemisen keino sellaiselle, jolla muuten on vähän  näitä "pätemisen" mahdollisuuksia. Muiden arvostelevia kommentteja ei kannata ottaa liian henkilökohtaisesti. 

Kielioppivirheet ja lukihäiriö ovat muuten kaksi toisistaan erillistä asiaa. Kieliopin voi hallita, vaikka olisikin lukihäiriöinen. Oikeuskirjoitusvirheistä ihmisiä ei juuri mollatakaan, koska tekstinsyöttöohjelmat tehtailevat niitä ihan itsestään. Lukihäiriö ei estä kirjoittamasta ammatikseen - kiitos oikolukuohjelmien. [/quo

Journalismin täytyy ansaita arvostuksensa, nykyäänkin. Kyllä toimittajien taso on laskenut vauhdilla. Mennään oma asenne edellä ja tulkitaan tutkimuksia ja muita lähteitä reippaasti pieleen, etenkin tilastoja; ei vaivauduta tarkistamaan taustoja ja asioiden oikeellisuutta, tehdään päättelyt persiilleen.  Otsikoksi saatetaan heittää jotain raflaavaa, joka kääntää varsinaisen asian päälaelleen. Lisäksi sitten vielä ne kirjoituskukkaiset siellä tekstissä... ja oikaisu tulee pari päivää myöhemmin, sivun A16 oikeaan alakulmaan, kolmella rivillä. Ei kukaan niitä lue eikä muista, mieleen jää vain se vetävä otsikko ja sitä kautta virheellinen tieto. 

Voi mikä nautinto onkin lukea asiaansa perehtyneen toimittajan hienosti kirjoittamaa juttua.  Onneksi heitäkin vielä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on nimitetty ammattikirjoittajaksi tällä palstalla, koska juttuni ovat liian hyviä provoja ollakseen totta. Kirjoitan myös tosi sujuvaa paskaa, jossa pilkut ovat näennäisesti oikeissa paikoissa. Yo-kokeen äikkä E, vähän yritin yliopistoakin käydä, AMK-tutkinto (ei tosin kirjoittamista vaativalta alalta) ja nyt olen työtön. Minulla ei siis ole minkäänlaista kirjoittajan taustaa.

Voisin siis sanoa, että tällä palstalla olet Runeberg, jos osaat edes muodostaa selkeitä lauseita, joissa pilkutus menee melkein sääntöjen mukaan.

Suomen kielen pilkkusääntöjen mukainen pilkutus näyttää todellakin oudolta jossain keskustelupalstalla. Välillä joudun oikein pinnistelemään, jotta saisin jätettyä edes muutaman pois ja tekstini näyttämään normaalimmalta ja sujuvammalta. Mutta minkäs teet, ovat juurtuneet selkärankaan ja sieltä putkahtelevat ihan niille kieliopillisille paikoilleen.

Sille, joka sanoi, että kieliopilla ei ole mitään tekemistä kielenhuollon kanssa: on sillä, kun puhutaan pilkuista. Suomen kielen pilkutus on kieliopillista, ei prosodista.

Kuten sanoin, säännöt toki perustellaan kielioppitermein, mutta niitä ei todellakaan opiskella missään kielioppikursseilla. - - Olen itse lukenut muinoin suomen kieltä pääaineenani noin 80 opintoviikkoa. Muistaakseni tästä oli kielenhuoltoa - eli näitä mainittuja sääntöjä - ehkä kaksi opintoviikkoa.

Kielioppikursseilla ei opiskella kielenhuoltoa, mutta kieliopin täytyy olla hallussa, jotta pystyy ymmärtämään monia kielenhuollon käytänteitä. Pilkkusäännöt on näistä yksi (täytyy tajuta, mitä on rinnasteisuus ja alisteisuus, täytyy erottaa pää- ja sivulauseet toisistaan, täytyy tietää, mitä ovat lauseenvastikkeet jne.). Toinen kielenhuollon osa-alue, jossa on hallittava kielioppia, ovat yhdyssanat (nominaalimuotojen tunnistaminen ja eri sanaluokkien hallinta ovat tarpeen). Myös lauseenjäsennystä on hyvä ymmärtää, jotta esimerkiksi osaisi valita  lauseenvastikkeeseen oikean objektin sijan. Ellei ole mitään käsitystä kieliopista, ei näitä voi hallita kunnolla.

Missä noin vähällä kielenhuollolla pääsi läpi aineopinnoista? Kyllä meillä aikoinaan oli kielenhuoltoa useita kursseja, todellakin enemmän kuin pari opintoviikkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä pitäisi kenellekään mitään haittaaa olla ettei käytä kirjakieltä somessa. On jopa tutkittu että jos joku kirjoittaa kieliopillisesti oikein, niin tuollaista pidetään outona.

Totta. Mun sisko on äidinkielen opettaja ja on aika piinallista lukea hänen facepäivityksiä. Hän esim. yrittää kertoa, että kissa teki jotain hassua, mutta kun se on _täydellistä suomen kieltä_, se ei ole enää muuta kuin tylsä päivitys ja melkein aiheuttaa myötähäpeää. Olen tästä kyllä hänelle sanonut, että ottaisit vähän rennommin, mutta ei kuulemma voi, ammatti ei salli kirjoittaa julkisesti (some) puhekieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse lienee laajemmasta ilmiöstä. Täällä käy ihmisiä, jotka nauttivat saadessaan ilkeillä muille. Toimittajille ilkeillään nykyisin muutenkin huomattavasti enemmän kuin ennen, jolloin journalismia arvostettiin. Median halveksunta on yksi pätemisen keino sellaiselle, jolla muuten on vähän  näitä "pätemisen" mahdollisuuksia. Muiden arvostelevia kommentteja ei kannata ottaa liian henkilökohtaisesti. 

Kielioppivirheet ja lukihäiriö ovat muuten kaksi toisistaan erillistä asiaa. Kieliopin voi hallita, vaikka olisikin lukihäiriöinen. Oikeuskirjoitusvirheistä ihmisiä ei juuri mollatakaan, koska tekstinsyöttöohjelmat tehtailevat niitä ihan itsestään. Lukihäiriö ei estä kirjoittamasta ammatikseen - kiitos oikolukuohjelmien. [/quo

Journalismin täytyy ansaita arvostuksensa, nykyäänkin. Kyllä toimittajien taso on laskenut vauhdilla. Mennään oma asenne edellä ja tulkitaan tutkimuksia ja muita lähteitä reippaasti pieleen, etenkin tilastoja; ei vaivauduta tarkistamaan taustoja ja asioiden oikeellisuutta, tehdään päättelyt persiilleen.  Otsikoksi saatetaan heittää jotain raflaavaa, joka kääntää varsinaisen asian päälaelleen. Lisäksi sitten vielä ne kirjoituskukkaiset siellä tekstissä... ja oikaisu tulee pari päivää myöhemmin, sivun A16 oikeaan alakulmaan, kolmella rivillä. Ei kukaan niitä lue eikä muista, mieleen jää vain se vetävä otsikko ja sitä kautta virheellinen tieto. 

Voi mikä nautinto onkin lukea asiaansa perehtyneen toimittajan hienosti kirjoittamaa juttua.  Onneksi heitäkin vielä on.

HS kuukausiliite on nimenomaan tämän takia nautinnollista luettavaa. Iltalehdessä on ihan kamalia virheitä ja sanahirviöitä päivästä toiseen. Sitä aina ihmettelen, että kehtaako ne siihen kirjoittajat todellakin käyttää toimittajan titteliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse lienee laajemmasta ilmiöstä. Täällä käy ihmisiä, jotka nauttivat saadessaan ilkeillä muille. Toimittajille ilkeillään nykyisin muutenkin huomattavasti enemmän kuin ennen, jolloin journalismia arvostettiin. Median halveksunta on yksi pätemisen keino sellaiselle, jolla muuten on vähän  näitä "pätemisen" mahdollisuuksia. Muiden arvostelevia kommentteja ei kannata ottaa liian henkilökohtaisesti. 

Kielioppivirheet ja lukihäiriö ovat muuten kaksi toisistaan erillistä asiaa. Kieliopin voi hallita, vaikka olisikin lukihäiriöinen. Oikeuskirjoitusvirheistä ihmisiä ei juuri mollatakaan, koska tekstinsyöttöohjelmat tehtailevat niitä ihan itsestään. Lukihäiriö ei estä kirjoittamasta ammatikseen - kiitos oikolukuohjelmien. [/quo

Journalismin täytyy ansaita arvostuksensa, nykyäänkin. Kyllä toimittajien taso on laskenut vauhdilla. Mennään oma asenne edellä ja tulkitaan tutkimuksia ja muita lähteitä reippaasti pieleen, etenkin tilastoja; ei vaivauduta tarkistamaan taustoja ja asioiden oikeellisuutta, tehdään päättelyt persiilleen.  Otsikoksi saatetaan heittää jotain raflaavaa, joka kääntää varsinaisen asian päälaelleen. Lisäksi sitten vielä ne kirjoituskukkaiset siellä tekstissä... ja oikaisu tulee pari päivää myöhemmin, sivun A16 oikeaan alakulmaan, kolmella rivillä. Ei kukaan niitä lue eikä muista, mieleen jää vain se vetävä otsikko ja sitä kautta virheellinen tieto. 

Voi mikä nautinto onkin lukea asiaansa perehtyneen toimittajan hienosti kirjoittamaa juttua.  Onneksi heitäkin vielä on.

HS kuukausiliite on nimenomaan tämän takia nautinnollista luettavaa. Iltalehdessä on ihan kamalia virheitä ja sanahirviöitä päivästä toiseen. Sitä aina ihmettelen, että kehtaako ne siihen kirjoittajat todellakin käyttää toimittajan titteliä?

Ota huomioon, että Kuukausiliitteen toimittajilla on aika paljon enemmän aikaa hioa juttuja. Iltapäivälehtiin jutut päätyvät osittain kiireen takia yleensä ilmaan minkäänlaista editointia. Kuukausiliite sen sijaan muistuttaa aikakauslehtiä, ja käsittääkseni heillä on myös tuottaja/toimitussihteeri ihan vain kielenhuoltoa tekemässä. 

Olen se sama henkilö, joka on työskennellyt aiemmin iltapäivälehdessä. Ihan suoraan myönnän, että tein välillä aivan järkyttäviä typoja, varsinkin alkuaikoina. Se olikin yksi syy, miksi päädyin vaihtamaan työpaikkaa. Toisaalta minulla oli joskus kokonaisen jutun kirjoittamiseen vain vartti aikaa. Tavallisestikin julkaisutahti oli juttu per tunti. Ei ole ihan helppo homma sekään. 

Kyllä silti nautin ja vapaa-ajallani mieluiten luen hiottua, huolellisesti toimitettua journalismia. 

Aloittajan sanavalinnat ja lauserakenteet eivät ole parasta mahdollista muotoa. Asian pystyy ilmaisemaan toisinkin.

Lisäksi aloittajalla on erikoinen tapa laittaa pilkku ja-sanan eteen. Eräällä Helsingin Sanomien toimittajalla on sama tapa.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan sanavalinnat ja lauserakenteet eivät ole parasta mahdollista muotoa. Asian pystyy ilmaisemaan toisinkin.

Lisäksi aloittajalla on erikoinen tapa laittaa pilkku ja-sanan eteen. Eräällä Helsingin Sanomien toimittajalla on sama tapa.

Erikoinen tapa? No, jos säännönmukainen pilkutus on mielestäsi erikoista, niin sitten...

Kirjoitatko aloituksen niin, että sanavalinnat ja lauserakenteet ovat parasta mahdollista muotoa - minä en nimittäin niissä mitään kovin suurta ongelmaa huomannut, joten mielelläni näkisin, mikä niissä oli vialla.

Terv. äikänope

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan sanavalinnat ja lauserakenteet eivät ole parasta mahdollista muotoa. Asian pystyy ilmaisemaan toisinkin.

Lisäksi aloittajalla on erikoinen tapa laittaa pilkku ja-sanan eteen. Eräällä Helsingin Sanomien toimittajalla on sama tapa.

Pilkun laittaminen ja-sanan eteen ei ole mikään erikoinen tapa, vaan yksi mahdollinen tapa pilkuttaa.

Kun päälauseet ovat itsenäisiä, ne kuuluukin erottaa pilkulla.

"Yhdessä kommentissa sekoitin relatiivipronominit joka ja mikä, ja virke oli muutenkin puhekielinen."

-> Itsenäiset päälauseet. Pilkku ehdottomasti.

Jos lauseissa on yhteisiä nimittäjiä, esimerkiksi yhteinen subjekti minä, nykyään saa laittaa näidenkin lauseiden väliin pilkun.

"En nimittäin osaa kirjoittaa suomea ja teen alkeellisia kielivirheitä."

"Ymmärrän kyllä sisältöön kohdistuvan kritiikin, ja olen valmis keskustelemaan asiasta."

-> Kumpikin oikeaoppinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan ammattilainen kirjoita tahattomasti väärin. Osaaminen on ydinjatkeessa, joten vetoaminen johonkin puhekieliseen palstakirjoitteluun haiskahtaa tekosyyltä.

"

Ajatella, jos lipsahtaa tuplapassiivi tai väärä viittaussuhde kaverin Whatsapp-viestiin  – niinkö? Osaaminen ydinjatkeessa ei tarkoita sitä, että 100% tekstistä on kirjakieltä. 

Voihan sitä paitsi olla myös huono toimittaja. ;) Ainahan iltapäivälehtitoimittajienkin kielivirheistä kuittaillaan. 

Vähän sama juttu kuin sairaanhoitajana poistaisin kaverilta tikit, mutta en viitsisi pestä sitä ennen käsiäni, koska yksityiselämässä ei ole niin väliä. Oikeasti: hoitajalla on oma osaaminen niin vahva, että käsienpesu on automaattinen toiminto. Miksi toimittaja ei siis osaisi omaa työtään vapaa-aikana?

Täällä toinen "valetoimittaja" media-alalta, en kuitenkaan iltapäivälehdestä.

Tunnut olettavan, että toimittajan osaamista mittaa vain ja ainoastaan se, tekeekö hän typoja ja kielioppivirheitä. Tulin vain huomauttamaan, että toimittajan työ vaatii aika paljon muutakin. Tiedon kerääminen ja muuntaminen ymmärrettävään muotoon, sujuvan tarinan kuljettaminen, olennaisen erottaminen epäolennaisesta, kiinnostavan kärjen kaivaminen ym. ovat osaamisen ydin. Myös kielen osaaminen on paljon muutakin kuin kielioppisääntöjen taitamista. Itse asiassa kielioppisäännöt ovat noihin muihin taitoihin verrattuna pintaa, mekaanista osaamista, jota voi opetella kirjoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit oikein hyvin olla tekstisi perusteella toimittaja. Juuri toimittajat tekevät paljon kirjoitusvirheitä. Aloituksessasi on aika lailla pilkku- ja muita välimerkkivirheitä.

Yritin koodata näitä AP:n aloitusviestin välimerkkivirheitä. 

Numeroluettelon huomasin, se on väärin.

Entä ne muut pilkkuvirheet? Kertokaa, kiinnostaa. Haluan oppia uutta. 

Ei siellä ole pilkkuvirheitä.

Terv. äikänope

No mitähän kettua? Minä en pilkkuvirheistä jaksa välittää, mutta olihan niitä tuossa muutama. Ap ei osaa rinnasteisten päälauseiden välistä pilkkua. Kolmesti hän laittaa pilkun, vaikka päälauseilla on yhteinen lauseenjäsen. Eli ihan johdonmukainen virhe, ei mikään unohdus siis.

Etkö sinä korjaa tuota virhettä oppilaittesi teksteistä? Yleensä kyllä vain kiitettävät oppilaat pystyvät peruskoulussa tuon säännön oppimaan.

T. Toinen äikänope

Alla viestisi paremmin kirjoitettuna:

Vierailija kirjoitti:

Käyn aina välillä Vauva-palstalla kommentoimassa, jos aihe sattuu olemaan lähellä sydäntä.

Olen tottunut kaikenlaiseen vääntöön, mutta yksi erikoispiirre hämmentää:

Joka ikinen kerta, kun mainitsen ammattini (olen media-alalla), joku toteaa, etten mitenkään voi olla toimittaja. En nimittäin osaa kirjoittaa suomea ja teen alkeellisia kielivirheitä.

Ymmärrän kyllä sisältöön kohdistuvan kritiikin, ja olen valmis keskustelemaan asiasta. Minua ihmetyttää kuitenkin, mikä tekee Vauva-palstalaisista niin kovia kielen ammattilaisia. Jos syyttää kielivirheistä, olisi kiva nähdä myös korjattu versio.

Kieleen puuttuminen hämmentää, koska 1. olen opiskellut alaa maisteriksi asti 2. kukaan ei kirjoittele keskustelupalstoilla hiottua ja täydellistä tekstiä, vaan pikemminkin sekoittelee puhe- ja kirjakieltä 3. näen itse aivan hyvin, että kirjoitan ihan sujuvaa suomea.

No, viimeksi tämä kävi yllättäen Saara Aaltoa koskevassa keskustelussa. Yhdessä kommentissa sekoitin relatiivipronominit joka ja mikä, ja virke oli muutenkin puhekielinen. Tuo kömmähdys kuulemma paljasti, etten mitenkään voi olla oikea toimittaja.

En ollut yliopistossa mikään priimus, mutta näkisin, että suomen kielen sivuaineopinnot, media-alan maisterintutkinto ja lukuisat kielioppikurssit valmentavat aika hyvin kirjoittamaan suomea.

Kärsinkö tietämättäni lukihäiriöstä?

Vierailija kirjoitti:

Millainen kirjoittamisen ammattilainen tekee tuollaisen aloituksen?

Kaikki siis alkoi, kun kerroin yhdessä Saara Aaltoa käsittelevässä keskustelussa tavanneeni Saaran ja saaneeni hänestä ujon, varautuneen vaikutelman. Mielestäni tämä on kiinnostavaa, koska minä ja monet muutkin ovat saaneet hänestä räväkän, jopa röyhkeän kuvan. 

Olisin mielelläni keskustellut havainnostani lisääkin, mutta ei. Joku fiksu tuli sanomaan, etten varmasti ole tavannut Saaraa. Kirjoitan nimittäin niin huonoa suomea, etten voi olla toimittaja. Tästä eteenpäin kinastelimme sivukaupalla siitä, valehtelenko ammattini. Kukaan ei jatkanut enää alkuperäisestä aiheestani. Hiukan rasittavaa.

Sama kävi kerran, kun aloitin keskustelun kielioppisääntöjen väljenemisestä. Kerran taas otin kantaa Me too -kampanjaan. Mainitsin kummassakin ammattini, koska se liittyi keskustelun sisältöön.

Varmaankin sama ihminen keksii kaivaa jokaisesta aloituksestani tai kommentistani kielivirheen ja kääntää keskustelun siihen. Tuohan lopulta kertoo vain sen, ettei keksi mitään sanottavaa itse asiasta. Olen sitä paitsi huomannut samaa kielipiikittelyä muissakin keskusteluissa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit oikein hyvin olla tekstisi perusteella toimittaja. Juuri toimittajat tekevät paljon kirjoitusvirheitä. Aloituksessasi on aika lailla pilkku- ja muita välimerkkivirheitä.

Yritin koodata näitä AP:n aloitusviestin välimerkkivirheitä. 

Numeroluettelon huomasin, se on väärin.

Entä ne muut pilkkuvirheet? Kertokaa, kiinnostaa. Haluan oppia uutta. 

Ei siellä ole pilkkuvirheitä.

Terv. äikänope

No mitähän kettua? Minä en pilkkuvirheistä jaksa välittää, mutta olihan niitä tuossa muutama. Ap ei osaa rinnasteisten päälauseiden välistä pilkkua. Kolmesti hän laittaa pilkun, vaikka päälauseilla on yhteinen lauseenjäsen. Eli ihan johdonmukainen virhe, ei mikään unohdus siis.

Etkö sinä korjaa tuota virhettä oppilaittesi teksteistä? Yleensä kyllä vain kiitettävät oppilaat pystyvät peruskoulussa tuon säännön oppimaan.

T. Toinen äikänope

En korjaisi noita. Kaikki ovat tapauksia, joissa on tulkinnanvaraa. Yksikön 1. persoona voi olla riittävä yhteinen osa - tai olla olematta. Samoin virkkeen alussa oleva paikanmääre voi ulottua jälkimmäiseenkin lauseeseen tai sitten ei. Korjattavaa kertyy totta vieköön ihan tarpeeksi täysin selvistäkin tapauksista, joten tällaiset jätän suosiolla omaan arvoonsa.