Psykologeiksi hakeutuu ongelmaisia ihmisiä?

5 käyntiä ei riitä mihinkään jos on paha ujous, estyneisyys jne! Ne kun voi olla oireita isommista ongelmista, joihin tarvittaisiin vuosien terapia. Ei persoonaa muuteta 5 (!) tunnin keskustelulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykaa on todella vaikea päästä opiskelemaan. Pääsykokeeseen osallistuneista pääsi sisään viime vuonna esimerkiksi Tampereelle 2,1 % ja Turkuun 2,5 %. Ja nämä prosentit on siis niistä, jotka osallistui pääsykokeeseen, ei kaikista hakijoista. Kaikista hakijoista laskettuna prosentit jää alle yhden. 

Pääsykokeessa puolet tehtävistä on matematiikkaa ja puolet ns. vaativaa psykaa kuten neurobiologiaa ja kognitiivista psykologiaa. Sisään ei voi päästä, jos ei menesty noissa matikan osioissa, hyvällä pärjäämisellä psykan osioissa ei pysty kompensoimaan huonompaa pärjäämistä matikan osioissa, se matikka ratkaisee ketkä pääsee (koska se on yleisesti ottaen se vaikeampi eli erottelukykyisempi osio kokeesta). 

Tästä voi aika luotettavasti päätellä, että psykaa pääsee opiskelemaan vain älykkäät ja lahjakkaat, jotka on vähintään matemaattisesti mutta myös yleistiedollisesti/kielellisesti lahjakkaita. On selvää, että tämä näkyy myös jossain määrin siinä millaista persoonallisuutta psykologit noin keskimäärin edustaa. 

Psykologien pääsykokeessa puolet matikkaa? Onkohan kriteerien laatijalla kaikki kotona? Ymmärrän että psykologi voi tarvita tilastomatematiikkaa jos tekee tieteellistä tutkimusta, mutta mihin muuhun psykologi voi sitä tarvita?

Tilastomatematiikkaahan se on. Pääsykokeisiin pitää päntätä tilastomatematiikan kirja, ei muuta matematiikkaa. Jotenkin kuvittelisin, ettei tarvitse olla matemaattisesti lahjakas sitä ymmärtääkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykaa on todella vaikea päästä opiskelemaan. Pääsykokeeseen osallistuneista pääsi sisään viime vuonna esimerkiksi Tampereelle 2,1 % ja Turkuun 2,5 %. Ja nämä prosentit on siis niistä, jotka osallistui pääsykokeeseen, ei kaikista hakijoista. Kaikista hakijoista laskettuna prosentit jää alle yhden. 

Pääsykokeessa puolet tehtävistä on matematiikkaa ja puolet ns. vaativaa psykaa kuten neurobiologiaa ja kognitiivista psykologiaa. Sisään ei voi päästä, jos ei menesty noissa matikan osioissa, hyvällä pärjäämisellä psykan osioissa ei pysty kompensoimaan huonompaa pärjäämistä matikan osioissa, se matikka ratkaisee ketkä pääsee (koska se on yleisesti ottaen se vaikeampi eli erottelukykyisempi osio kokeesta). 

Tästä voi aika luotettavasti päätellä, että psykaa pääsee opiskelemaan vain älykkäät ja lahjakkaat, jotka on vähintään matemaattisesti mutta myös yleistiedollisesti/kielellisesti lahjakkaita. On selvää, että tämä näkyy myös jossain määrin siinä millaista persoonallisuutta psykologit noin keskimäärin edustaa. 

Psykologien pääsykokeessa puolet matikkaa? Onkohan kriteerien laatijalla kaikki kotona? Ymmärrän että psykologi voi tarvita tilastomatematiikkaa jos tekee tieteellistä tutkimusta, mutta mihin muuhun psykologi voi sitä tarvita?

Tilastomatematiikkaahan se on. Pääsykokeisiin pitää päntätä tilastomatematiikan kirja, ei muuta matematiikkaa. Jotenkin kuvittelisin, ettei tarvitse olla matemaattisesti lahjakas sitä ymmärtääkseen.

Mutta sinun pitää ymmärtää sitä tilastomatikkaa paremmin kuin 1500 muuta samaan pääsykokeeseen osallistuvaa, jotka ovat kaikki päntänneet sen saman kirjan. Muuten et pääse sisälle.

Vierailija kirjoitti:

5 käyntiä ei riitä mihinkään jos on paha ujous, estyneisyys jne! Ne kun voi olla oireita isommista ongelmista, joihin tarvittaisiin vuosien terapia. Ei persoonaa muuteta 5 (!) tunnin keskustelulla.

Ujous on sitäpaitsi osin geneettistä. Minun mielestä tämä ap-opettaja vaikuttaa sadistiselta ihmiseltä, kun vaatii, että jonkun lapsen ujous pitäisi olla tiessään kun käy pari kertaa koulupsykologilla.

Alan ymmärtää, miksi se ap:n koulun koulupsykologi ei halua tervehtiä ap:ta.

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa vielä: kun lähetän helposti sosiaalisissa tilanteissa ahdistuvan oppilaan tukikeskusteluihin psykologille, joka vaikuttaa oppilastani ahdistuneemmalta sosiaalisissa tilanteissa, en luota, että asia menee parempaan suuntaan. Jos psykologi ei itse pärjää muiden ihmisten kanssa, miten hän auttaa muita. Kannattaisko aloittaa vaikka itsestä se sosiaalistuminen? Harmittaa vaan, että on käytössä tällainen palvelu, joka ei näytä kuitenkaan toimivan.

Vaikutat niin suoraviivaiselta ajattelultasi, että onneksi et auta muita. Tuossa tapauksessa psykologi tietää mistä on ehkä kyse, osaa antaa pärjäämisehdotuksia (koska hänkin on pärjännyt kuitenkin) ja ennenkaikkea, antaa jännittäjälle mallin, että on tämä on ihan ok, sinäkin voit pärjätä omana itsenäsi. Ei tarvitse olla rohkein ekstrovertti ja se on ihan ok. Tätä kautta itsetunto alkaa vahvistua. Osaa todennäköisesti myös kuunnella toista, eikä päteminen ole etusijalla. Kaikki ei ole samasta muotista ja niillä mennään mitä on.

Vierailija kirjoitti:

psykologiksi hakeutuvat harvoin on empaattisia ihmisiä. tiedän erään joka opiskelee sitä ja on ollut aikoinaan koulukiusaaja

Ainakin psykologit joutuvat opettelemaan tieteellistä ajattelua. Itse yleistät yksittäistapauksen kattamaan ammattiryhmän.

Koulupsykologin työ on haastavaa monelta kantilta, etenkin kun useimmat koulupsykologit on nuoria. Työ on esim. yksinäistä verrattuna monen muun alan psykologiin. Koulupsykologin odotetaan parantavan muutamalla kerralla sosiaalisten tilanteiden pelon, vaikean masennuksen tai vaikka aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen. Todellisuudessa psykologi tekee alkuarviota, pyrkii tukemaan lasta ja ohjaa jatkohoitoon muualle.

Vierailija kirjoitti:

Sitä jotenkin odottaisi, että psykologi, jos kuka, olisi tasapainoinen ihminen. Kun huomaa, että näin ei ole, pettyy. Ja tukikeskusteluja meidän kunnassa tarjotaan 5 kpl / oppilas, joten kyllä sitä odottaisi, että siitä hyötyäkin olisi. Ja kokisin itseni epäonnistuneeksi opena, ellen odottaisikin jotain. Oppilaan etua tässä ajetaan.

Ap

Jotenkin olettaisi, että opettaja olisi älykkäämpi kuin peruskoulutasoiset oppilaansa. Näin voisi opettaa jotain uutta, etenkin lahjakkaille oppilaille (ilmankos näitä ei tunnisteta). Kun näin ei ole, en enää edes pety, koska nähty liian monta kertaa. Monet opettajat ovat autoritaarisia, asemastaan liian ylpeitä jähmeitä henkilöitä, jotka eivät osaa ajatella itse.

Vierailija kirjoitti:

Eihän mielisairaalassakaan henkilökunnalla ja potilailla ole muuta eroa kuin että toisilla on avaimet.

Tuohan on totta. Kaikki ovat ihmisiä. Minusta on typerää pitää itseään esim. ammatin perusteella kaikkivoipana tai parempana ihmisenä, joka ei 100% varmuudella sairastu tai uuvu.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Psykologia on lääkiksen ja oikiksen jälkeen kolmanneksi kilpailluin ja siten vain hyvin tunnolliset ihmiset pääsevät opiskelemaan sitä. Tunnollisuus on persoonallisuuden piirre, joka ennustaa aika hyvin yksilön tyytyväisyyttä elämään. Keskimäärin, mitä tunnollisempi, sitä tyytyväisempi elämään on.

Käytännössä kilpaillumpi, koska sisäänottoprosentti on huomattavasti lääkistä ja oikista pienempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 käyntiä ei riitä mihinkään jos on paha ujous, estyneisyys jne! Ne kun voi olla oireita isommista ongelmista, joihin tarvittaisiin vuosien terapia. Ei persoonaa muuteta 5 (!) tunnin keskustelulla.

Ujous on sitäpaitsi osin geneettistä. Minun mielestä tämä ap-opettaja vaikuttaa sadistiselta ihmiseltä, kun vaatii, että jonkun lapsen ujous pitäisi olla tiessään kun käy pari kertaa koulupsykologilla.

Nimenomaan, opettaja vain lisää lapsen ahdistusta. Vaaditaan asioita, jotka eivät ole ujolle lapselle ollenkaan luontaisia, sitten lähetetään koulupsykologille "korjattavaksi" ja kun tämä ei tietenkään onnistu, ilmaistaan pettymystä. Ap voisi miettiä, millä tavalla lapsi hyötyy siitä, että hän tällä tavalla tulee varsin tietoiseksi siitä, että hänen persoonallisuutensa on jotenkin viallinen? Olisiko kuitenkin parempi antaa lapsen hoitaa esitelmät muulla tavoin ja ennemmin vahvistaa lapsen itseluottamusta kuin murentaa sitä?

Ja ei - esitelmien pito luokan edessä ei ole mikään ehdoton opetussuunnitelman vaatimus, esitelmät voi tarvittaessa pitää parityönä, kahden kesken opettajan kanssa tai vaikka videoituna. Jos oikeasti ajatellaan lapsen etua, niin vaihtoehtoja kyllä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 käyntiä ei riitä mihinkään jos on paha ujous, estyneisyys jne! Ne kun voi olla oireita isommista ongelmista, joihin tarvittaisiin vuosien terapia. Ei persoonaa muuteta 5 (!) tunnin keskustelulla.

Ujous on sitäpaitsi osin geneettistä. Minun mielestä tämä ap-opettaja vaikuttaa sadistiselta ihmiseltä, kun vaatii, että jonkun lapsen ujous pitäisi olla tiessään kun käy pari kertaa koulupsykologilla.

Nimenomaan, opettaja vain lisää lapsen ahdistusta. Vaaditaan asioita, jotka eivät ole ujolle lapselle ollenkaan luontaisia, sitten lähetetään koulupsykologille "korjattavaksi" ja kun tämä ei tietenkään onnistu, ilmaistaan pettymystä. Ap voisi miettiä, millä tavalla lapsi hyötyy siitä, että hän tällä tavalla tulee varsin tietoiseksi siitä, että hänen persoonallisuutensa on jotenkin viallinen? Olisiko kuitenkin parempi antaa lapsen hoitaa esitelmät muulla tavoin ja ennemmin vahvistaa lapsen itseluottamusta kuin murentaa sitä?

Ja ei - esitelmien pito luokan edessä ei ole mikään ehdoton opetussuunnitelman vaatimus, esitelmät voi tarvittaessa pitää parityönä, kahden kesken opettajan kanssa tai vaikka videoituna. Jos oikeasti ajatellaan lapsen etua, niin vaihtoehtoja kyllä löytyy.

Voi kun olet nero! Luuletko, että me kouluissa olemme niin tyhmiä, että emme ole jo kaikkeamme koittaneet? Psykologi on vain yksi konsti lisää. Se ei ole lannistamista. Miksi täällä aina sellaiset kommentoi, jotka eivät tiedä mistään mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 käyntiä ei riitä mihinkään jos on paha ujous, estyneisyys jne! Ne kun voi olla oireita isommista ongelmista, joihin tarvittaisiin vuosien terapia. Ei persoonaa muuteta 5 (!) tunnin keskustelulla.

Ujous on sitäpaitsi osin geneettistä. Minun mielestä tämä ap-opettaja vaikuttaa sadistiselta ihmiseltä, kun vaatii, että jonkun lapsen ujous pitäisi olla tiessään kun käy pari kertaa koulupsykologilla.

Nimenomaan, opettaja vain lisää lapsen ahdistusta. Vaaditaan asioita, jotka eivät ole ujolle lapselle ollenkaan luontaisia, sitten lähetetään koulupsykologille "korjattavaksi" ja kun tämä ei tietenkään onnistu, ilmaistaan pettymystä. Ap voisi miettiä, millä tavalla lapsi hyötyy siitä, että hän tällä tavalla tulee varsin tietoiseksi siitä, että hänen persoonallisuutensa on jotenkin viallinen? Olisiko kuitenkin parempi antaa lapsen hoitaa esitelmät muulla tavoin ja ennemmin vahvistaa lapsen itseluottamusta kuin murentaa sitä?

Ja ei - esitelmien pito luokan edessä ei ole mikään ehdoton opetussuunnitelman vaatimus, esitelmät voi tarvittaessa pitää parityönä, kahden kesken opettajan kanssa tai vaikka videoituna. Jos oikeasti ajatellaan lapsen etua, niin vaihtoehtoja kyllä löytyy.

Voi kun olet nero! Luuletko, että me kouluissa olemme niin tyhmiä, että emme ole jo kaikkeamme koittaneet? Psykologi on vain yksi konsti lisää. Se ei ole lannistamista. Miksi täällä aina sellaiset kommentoi, jotka eivät tiedä mistään mitään?

Oletko ap vai toinen kaltaisensa opettaja? Ei ole lannistamista lähettää koulupsykologille, mutta se on, jos ei ymmärretä, että sosiaalista ahdistuneisuutta ei paranneta muutamalla jutustelukäynnillä. Ap ei ymmärrä yhtään mistä asiassa on kyse, ja koulupsykologin syyllistäminen ei todellakaan vakuuta siitä, että osaisi suhtautua lapseen yhtään sen kypsemmin ja empaattisemmin.

Eikö tästä ole jotain ihan statistiikkaakin olemassa että psykologiopiskelijoiden keskuudessa on poikkeuksellisen paljon mielenterveyden ongelmia? Omasta lähipiiristäni ainoa psykologiaa opiskelemaan hakeutunut on sairastanut vuosia persoonallisushäiriötä ja masennusta, kuulemma kanssaopiskelijoilla samat sävelet. 

Olen työni puolesta paljonkin tekemisissä koulupsykologien kanssa. Olen törmännyt monenlaisiin, mutta rehellisesti sanottuna viime vuosina vain yhteen ihan "normaaliin". Kaksi on sellaisia hienonpieruja LV-laukkuineen ja näytänkökokoajanhyvältä-tyyleineen. Kaksi juuri näitä sosiaalisesti rajoittuineita lahnankäsikättelyineen. Yksi tosiaan hoiti hommansa hyvin, mutta on harmikseni äitiyslomalla.

Olen joskus pohtinut, että poliiseille, opettajille ja moneen muuhunkin työhön on soveltuvuuskokeet, mutta ei lääkärin tai psykologin työhön.

Sosionomi

Vierailija kirjoitti:

Olen työni puolesta paljonkin tekemisissä koulupsykologien kanssa. Olen törmännyt monenlaisiin, mutta rehellisesti sanottuna viime vuosina vain yhteen ihan "normaaliin". Kaksi on sellaisia hienonpieruja LV-laukkuineen ja näytänkökokoajanhyvältä-tyyleineen. Kaksi juuri näitä sosiaalisesti rajoittuineita lahnankäsikättelyineen. Yksi tosiaan hoiti hommansa hyvin, mutta on harmikseni äitiyslomalla.

Olen joskus pohtinut, että poliiseille, opettajille ja moneen muuhunkin työhön on soveltuvuuskokeet, mutta ei lääkärin tai psykologin työhön.

Sosionomi

Niin, no mitä väliä sillä persoonalla on jos osaa työnsä. Mukavia voi jutella kaverin kanssa, se ei ole psykologilla käynnin pointti.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tästä ole jotain ihan statistiikkaakin olemassa että psykologiopiskelijoiden keskuudessa on poikkeuksellisen paljon mielenterveyden ongelmia? Omasta lähipiiristäni ainoa psykologiaa opiskelemaan hakeutunut on sairastanut vuosia persoonallisushäiriötä ja masennusta, kuulemma kanssaopiskelijoilla samat sävelet. 

Enpä usko, että tavallista enemmän olisi ongelmia. Valmistumisprosentti ja työllisyysprosentti on korkea. Mt-häiriöitä luulisi olevan enemmän aloilla, joissa opinnot jää roikkumaan ja työtä ei saa. Oikeasti mt-ongelmainen ei kyllä kestä psykologin työtä.

Vierailija kirjoitti:

Olen työni puolesta paljonkin tekemisissä koulupsykologien kanssa. Olen törmännyt monenlaisiin, mutta rehellisesti sanottuna viime vuosina vain yhteen ihan "normaaliin". Kaksi on sellaisia hienonpieruja LV-laukkuineen ja näytänkökokoajanhyvältä-tyyleineen. Kaksi juuri näitä sosiaalisesti rajoittuineita lahnankäsikättelyineen. Yksi tosiaan hoiti hommansa hyvin, mutta on harmikseni äitiyslomalla.

Olen joskus pohtinut, että poliiseille, opettajille ja moneen muuhunkin työhön on soveltuvuuskokeet, mutta ei lääkärin tai psykologin työhön.

Sosionomi

Arvostelet psykologia tyylin perusteella? Miten LV laukku liittyy mihinkään? Kuvailetko vähän, millainen tyyli olisi psykologille sopiva?

Vierailija kirjoitti:

Eikö tästä ole jotain ihan statistiikkaakin olemassa että psykologiopiskelijoiden keskuudessa on poikkeuksellisen paljon mielenterveyden ongelmia? Omasta lähipiiristäni ainoa psykologiaa opiskelemaan hakeutunut on sairastanut vuosia persoonallisushäiriötä ja masennusta, kuulemma kanssaopiskelijoilla samat sävelet. 

Älykkäillä ihmisillä on todennäköisemmin tiettyjä mt-ongelmia, kuten sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Psykologiaa ei pääse opiskelemaan kuin älykkäät ihmiset. Eli todennäköisesti psykologeilla on enemmän mt-ongelmia kuin joillain muilla, vähemmän älykkäillä ammattiryhmillä.