Psykologeiksi hakeutuu ongelmaisia ihmisiä?

Niillä, joilla on ollut ongelmia todennäköisesti kiinnostuvat alasta sen takia, kun he etsivät omille ongelmilleen apua. Myös sellainen, jolla on ollut ongelmia voi olla parempi psykologi, kun oman menneisyyden pohjalta voi ymmärtää potilaita. Tämä tosin tarkoittaa sitä, että psykologi olisi itse kyennyt selättämään omat ongelmansa ja pääsemään niistä ylitse sekä kykenee katsomaan omaa menneisyyttään ja ongelmia mahdollisimman objektiivisesti. Mutta nämä vain, jos ongelmat ovat olleet lieviä (masennus, trauma ym). 

En kuitenkaan voi mennä sanomaan, ovatko psykologit jollain tavalla "älykkäämpiä". Olen tavannut monia psykologeja, jotka eivät tunnu niin älykkäiltä, kuin voisi kuvitella. 

Monista viesteistä huomaa, että psykologeille on todella paljon odotuksia. Huonoa päivää ei saisi olla vaan joka paikkaan pitää kulkea ”pirtsakkana” ja valmiina ”juttelemaan pirtsakasti”, vaikka olet ehkä juuri ohjannut psykoottisen oppilaan päivystykseen tai joutunut tekemään tutkintapyynnön poliisille lapseen kohdistuneesta väkivallasta. Ihan hirveää duunia, etenkin kun on opettajatkin kimpussa ja arvostelemassa jopa ulkonäköä ja arvuuttelemassa mielenterveysongelmia. Aliarvostettua, yksinäistä ja epäkiitollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän mielisairaalassakaan henkilökunnalla ja potilailla ole muuta eroa kuin että toisilla on avaimet.

Tuohan on totta. Kaikki ovat ihmisiä. Minusta on typerää pitää itseään esim. ammatin perusteella kaikkivoipana tai parempana ihmisenä, joka ei 100% varmuudella sairastu tai uuvu.

kaikkhan tässä ihmisiä ollaan ;)

Tämän ketjun perusteella:

Psykologi ei saisi:

-käyttää LV-laukkuja eikä pukeutua muutenkaan snobisti

-vaikuttaa edes hetkellisesti tai väsyneenä vähemmän älykkäältä kuin mitä parhaimmillaan on

-koskaan jännittää sosiaalisissa tilanteissa, masentua tai ahdistua mistään

Psykologin pitäisi:

-aina tervehtiä iloisesti ja pirteästi kaikkia ja hakea kontaktia ja olla hyvin kohtelias

-kyetä parantamaan kaikki mistä vain parilla käynnillä

Todellisuudessa psykologit on ihan tavallisia ihmisiä, vastaavia kuin lääkärit, juristit, kauppatieteilijät, sosiaalityöntekijät jne.

Jos on jo nuoruudesta asti kärsinyt erilaisista psyykkisistä ja / tai sosiaalisista ongelmista, niin psykologiaa opiskelemalla ne ongelmat eivät varmasti parane, pikemminkin pahenevat. Tiedän tapauksia, joissa paheneminen on ollut niin vaikeaa, että opiskelut ovat jääneet siihen eikä paranemisesta ole ollut mitään toiveita. Sairauseläke ja keväin syksyin osastohoito, muuten kotona apaattisena.

Sinä, joka sanoit meneväsi mieluummin sellaiselle psykologille, jolla on omakohtaisia kokemuksia ongelmista, vaaditko kirurgiltakin, että hän on potenut umpisuolta tai jotain muuta leikattavaa vaivaa, ennen kuin suostut potilaaksi?

Käyttäköön vain LV-laukkuja, mutta jos palaverin keskeisin asia on se kassi ja sen laittaminen sata kertaa palaverin aikana siten, että sitä voi itse tuijottaa, on se minusta hieman naurettavaa. Ja tekokynsien ja tukan. Kyllä ihmisestä hetkessä osaa sanoa, mikä on olennaisin juttu: oma ulkonäkö ja tyyli vai se lapsi.

Sosionomi

Vierailija kirjoitti:

Käyttäköön vain LV-laukkuja, mutta jos palaverin keskeisin asia on se kassi ja sen laittaminen sata kertaa palaverin aikana siten, että sitä voi itse tuijottaa, on se minusta hieman naurettavaa. Ja tekokynsien ja tukan. Kyllä ihmisestä hetkessä osaa sanoa, mikä on olennaisin juttu: oma ulkonäkö ja tyyli vai se lapsi.

Sosionomi

Olet vain kateellinen kun ruodit vieraan ihmisen kalliita laukkuja ja ulkonäköä ja hiuksia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tästä ole jotain ihan statistiikkaakin olemassa että psykologiopiskelijoiden keskuudessa on poikkeuksellisen paljon mielenterveyden ongelmia? Omasta lähipiiristäni ainoa psykologiaa opiskelemaan hakeutunut on sairastanut vuosia persoonallisushäiriötä ja masennusta, kuulemma kanssaopiskelijoilla samat sävelet. 

Älykkäillä ihmisillä on todennäköisemmin tiettyjä mt-ongelmia, kuten sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Psykologiaa ei pääse opiskelemaan kuin älykkäät ihmiset. Eli todennäköisesti psykologeilla on enemmän mt-ongelmia kuin joillain muilla, vähemmän älykkäillä ammattiryhmillä.

Olet ihan hakoteillä.

On totta, että älykkäillä ihmisillä on keskimääräistä useammin vaativa persoonallisuus (perfektionismi), introvertin piirteitä joihin liittyy usein sosiaalista jännittämistä, ja esimerkiksi nuoruusiän anoreksia korreloi älykkyyden ja vaativan persoonallisuuden kanssa. 

Mutta masennusta, epävakaata persoonallisuutta ja skitsofreniaa ja muita psykoottisia häiriöitä on kyllä enemmän ei-niin-älykkäillä ja matalasti koulutetuilla. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella:

Psykologin pitäisi:

-aina tervehtiä iloisesti ja pirteästi kaikkia ja hakea kontaktia ja olla hyvin kohtelias

-kyetä parantamaan kaikki mistä vain parilla käynnillä

Todellisuudessa psykologit on ihan tavallisia ihmisiä, vastaavia kuin lääkärit, juristit, kauppatieteilijät, sosiaalityöntekijät jne.

Miten teoriasi pätee opettajiin? Ovatko he tavallisia ihmisiä muiden tapaan vai sadisteja, kuten täällä kommentoidaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella:

Psykologin pitäisi:

-aina tervehtiä iloisesti ja pirteästi kaikkia ja hakea kontaktia ja olla hyvin kohtelias

-kyetä parantamaan kaikki mistä vain parilla käynnillä

Todellisuudessa psykologit on ihan tavallisia ihmisiä, vastaavia kuin lääkärit, juristit, kauppatieteilijät, sosiaalityöntekijät jne.

Miten teoriasi pätee opettajiin? Ovatko he tavallisia ihmisiä muiden tapaan vai sadisteja, kuten täällä kommentoidaan?

Jos olet ajatuksella lukenut tämän ketjun, niin täällä ei ole yleistetty opettajiin (koko ammattikuntaan) liittyväksi ap:n piirteitä vaan täällä on kritisoitu pelkkää ap:ta, ei opettajia sinänsä. Sen sijaan tässä ketjussa on yleisestetty vaikka mitä yksittäiseen psykologiin liittyvää koskemaan koko psykologien ammattikuntaa. Ihan ap itse jo aloituksessaan teki niin. Hän kertoi, että on yhdestä psykologista tehnyt havainnon, että tämä ei tervehdi eikä ole kovin kohtelias, ja siitä hän yleisti että psykologit ovat ongelmaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on jo nuoruudesta asti kärsinyt erilaisista psyykkisistä ja / tai sosiaalisista ongelmista, niin psykologiaa opiskelemalla ne ongelmat eivät varmasti parane, pikemminkin pahenevat. Tiedän tapauksia, joissa paheneminen on ollut niin vaikeaa, että opiskelut ovat jääneet siihen eikä paranemisesta ole ollut mitään toiveita. Sairauseläke ja keväin syksyin osastohoito, muuten kotona apaattisena.

Sinä, joka sanoit meneväsi mieluummin sellaiselle psykologille, jolla on omakohtaisia kokemuksia ongelmista, vaaditko kirurgiltakin, että hän on potenut umpisuolta tai jotain muuta leikattavaa vaivaa, ennen kuin suostut potilaaksi?

Umpisuoli ja psyykkiset ongelmat kun eivät ole nyt ihan asia, vaikka kuinka haluat sitä vääntää. 

Ja en ymmärrä tätä, että millä tavalla ongelmat pahenisivat psykologiaa opiskelemalla? Tuon väittämän mukaan ongelmat pahenisivat kun menee psykologille juttelemaan ongelmistaan, koska psykologin ja esim psykoterapian yleisin tapa auttaa on auttaa potilasta ymmärtämään ongelmansa ja käsittelemään niitä itse ja löytämään itse vastauksia. 

Psykologiaa opiskelemalla voi ymmärtää laajemmin omasta häiriöstään, sen hoitomuodoista ynnä muusta. Ei tarvitse edes psykologiksi pyrkiä, että voi lukea psykologiaa ja ymmärtää alaa laajemmin.

Rusinat kuuluu pullaan!

Antaa mehevyyttä ja makua. Tästä ei kannata nyt kinastella yhtään. 

En ole kaunis näky kun suutun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tästä ole jotain ihan statistiikkaakin olemassa että psykologiopiskelijoiden keskuudessa on poikkeuksellisen paljon mielenterveyden ongelmia? Omasta lähipiiristäni ainoa psykologiaa opiskelemaan hakeutunut on sairastanut vuosia persoonallisushäiriötä ja masennusta, kuulemma kanssaopiskelijoilla samat sävelet. 

Älykkäillä ihmisillä on todennäköisemmin tiettyjä mt-ongelmia, kuten sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Psykologiaa ei pääse opiskelemaan kuin älykkäät ihmiset. Eli todennäköisesti psykologeilla on enemmän mt-ongelmia kuin joillain muilla, vähemmän älykkäillä ammattiryhmillä.

Olet ihan hakoteillä.

On totta, että älykkäillä ihmisillä on keskimääräistä useammin vaativa persoonallisuus (perfektionismi), introvertin piirteitä joihin liittyy usein sosiaalista jännittämistä, ja esimerkiksi nuoruusiän anoreksia korreloi älykkyyden ja vaativan persoonallisuuden kanssa. 

Mutta masennusta, epävakaata persoonallisuutta ja skitsofreniaa ja muita psykoottisia häiriöitä on kyllä enemmän ei-niin-älykkäillä ja matalasti koulutetuilla. 

Minkä tutkimuksen perusteella tätä väität? Masennusta kun on eritasoisia ja on erikoista, että olet laittanut masennuksen, jota voi olla 4 eri asteista vakavampiin häiriöihin, kuten epävakaaseen persoonallisuuteen ja skitsofreniaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on jo nuoruudesta asti kärsinyt erilaisista psyykkisistä ja / tai sosiaalisista ongelmista, niin psykologiaa opiskelemalla ne ongelmat eivät varmasti parane, pikemminkin pahenevat. Tiedän tapauksia, joissa paheneminen on ollut niin vaikeaa, että opiskelut ovat jääneet siihen eikä paranemisesta ole ollut mitään toiveita. Sairauseläke ja keväin syksyin osastohoito, muuten kotona apaattisena.

Sinä, joka sanoit meneväsi mieluummin sellaiselle psykologille, jolla on omakohtaisia kokemuksia ongelmista, vaaditko kirurgiltakin, että hän on potenut umpisuolta tai jotain muuta leikattavaa vaivaa, ennen kuin suostut potilaaksi?

Ei psykologina voi toimia, jos on vakavia ja pitkäkestoisia mielenterveyden ongelmia. Mutta masennus, ahdistuneisuuden eri muodot (sosiaalinen ahdistus, paniikkihäiriö jne) tai vaikkapa traumat voivat olla psykologillekin tuttuja kokemuksia. Ja väitän, että psykologin oma kokemus näistä ei ainakaan haittaa tee asiakkaan kokemuksen ymmärtämiselle. Toki psykologin pitää olla ns. selvillä vesillä itse näistä, jotta voi oikeasti olla avuksi.

Luulen että usein ihmisillä menee sekaisin psykologin ja psykoterapeutin työt. Psykologi arvioi, tutkii ja voi antaa lyhytkestoisia keskusteluhoitoja. Terapeuttinen työ on aivan muuta ja siihen psykologin peruskoulutus ei juurikaan anna eväitä. Kouluilla psykologi tekee työtään yksin, psykiatrialla on tiimit, joissa asiakkaan hoitoon osallistuu myös lääkärit, sossut ja sairaanhoitajat. Jos tämä kaikki porukka vapautuisi kouluille, mahtuisi joukkoon vaikka millaista persoonallisuutta. Opettajat itse eivät ymmärrä, että koulut ovat todella haastavia paikkoja työskennellä muille ammattikunnille. Eikä vähiten opettajien itsensä tähden.

EI, vaan rusinoita täytyy saada.

Olen nähnyt lampaiden lentävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tästä ole jotain ihan statistiikkaakin olemassa että psykologiopiskelijoiden keskuudessa on poikkeuksellisen paljon mielenterveyden ongelmia? Omasta lähipiiristäni ainoa psykologiaa opiskelemaan hakeutunut on sairastanut vuosia persoonallisushäiriötä ja masennusta, kuulemma kanssaopiskelijoilla samat sävelet. 

Älykkäillä ihmisillä on todennäköisemmin tiettyjä mt-ongelmia, kuten sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Psykologiaa ei pääse opiskelemaan kuin älykkäät ihmiset. Eli todennäköisesti psykologeilla on enemmän mt-ongelmia kuin joillain muilla, vähemmän älykkäillä ammattiryhmillä.

Olet ihan hakoteillä.

On totta, että älykkäillä ihmisillä on keskimääräistä useammin vaativa persoonallisuus (perfektionismi), introvertin piirteitä joihin liittyy usein sosiaalista jännittämistä, ja esimerkiksi nuoruusiän anoreksia korreloi älykkyyden ja vaativan persoonallisuuden kanssa. 

Mutta masennusta, epävakaata persoonallisuutta ja skitsofreniaa ja muita psykoottisia häiriöitä on kyllä enemmän ei-niin-älykkäillä ja matalasti koulutetuilla. 

Minkä tutkimuksen perusteella tätä väität? Masennusta kun on eritasoisia ja on erikoista, että olet laittanut masennuksen, jota voi olla 4 eri asteista vakavampiin häiriöihin, kuten epävakaaseen persoonallisuuteen ja skitsofreniaan. 

En nyt jaksa poimia sinulle tähän mitään kirjallisuuskatsausta, mutta laitan THL:n linkin. THL on tiivistänyt tutkimuskirjallisuudesta tiedot esim. koulutustason ja mielenterveydenhäiriöiden yhteydestä näin:

https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/terveys/m…

"Mielenterveyden ja psyykkisen hyvinvoinnin ongelmat ovat useiden tutkimusten mukaan yleisempiä vähemmän koulutetuilla, työntekijäammateissa toimivilla ja pienituloisilla kuin pidemmälle koulutetuilla, toimihenkilöillä ja suurituloisilla."

"Syömishäiriöt eroavat muista mielenterveyshäiriöistä: ne ovat yleisimpiä tytöillä, joiden vanhempien sosioekonominen asema on hyvä ja jotka itse menestyvät koulussa hyvin."

"Huono koulumenestys, lyhyt koulutusura, koulutuksen ulkopuolelle jääminen ja koulutuksellinen syrjäytyminen ovat yhteydessä psyykkiseen oireiluun ja ongelmiin."

"Vakavat päihdeongelmat ovat yhteydessä alhaiseen koulutustasoon ja työttömyyteen."

"Alimmassa tuloviidenneksessä on eri tavoin psykiatrisesti oireilevia oli kaksi viidesosaa, ylimmässä tuloviidenneksessä oireilevia oli vajaa neljäsosa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tästä ole jotain ihan statistiikkaakin olemassa että psykologiopiskelijoiden keskuudessa on poikkeuksellisen paljon mielenterveyden ongelmia? Omasta lähipiiristäni ainoa psykologiaa opiskelemaan hakeutunut on sairastanut vuosia persoonallisushäiriötä ja masennusta, kuulemma kanssaopiskelijoilla samat sävelet. 

Älykkäillä ihmisillä on todennäköisemmin tiettyjä mt-ongelmia, kuten sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Psykologiaa ei pääse opiskelemaan kuin älykkäät ihmiset. Eli todennäköisesti psykologeilla on enemmän mt-ongelmia kuin joillain muilla, vähemmän älykkäillä ammattiryhmillä.

Olet ihan hakoteillä.

On totta, että älykkäillä ihmisillä on keskimääräistä useammin vaativa persoonallisuus (perfektionismi), introvertin piirteitä joihin liittyy usein sosiaalista jännittämistä, ja esimerkiksi nuoruusiän anoreksia korreloi älykkyyden ja vaativan persoonallisuuden kanssa. 

Mutta masennusta, epävakaata persoonallisuutta ja skitsofreniaa ja muita psykoottisia häiriöitä on kyllä enemmän ei-niin-älykkäillä ja matalasti koulutetuilla. 

Minkä tutkimuksen perusteella tätä väität? Masennusta kun on eritasoisia ja on erikoista, että olet laittanut masennuksen, jota voi olla 4 eri asteista vakavampiin häiriöihin, kuten epävakaaseen persoonallisuuteen ja skitsofreniaan. 

En nyt jaksa poimia sinulle tähän mitään kirjallisuuskatsausta, mutta laitan THL:n linkin. THL on tiivistänyt tutkimuskirjallisuudesta tiedot esim. koulutustason ja mielenterveydenhäiriöiden yhteydestä näin:

https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/terveys/m…

"Mielenterveyden ja psyykkisen hyvinvoinnin ongelmat ovat useiden tutkimusten mukaan yleisempiä vähemmän koulutetuilla, työntekijäammateissa toimivilla ja pienituloisilla kuin pidemmälle koulutetuilla, toimihenkilöillä ja suurituloisilla."

"Syömishäiriöt eroavat muista mielenterveyshäiriöistä: ne ovat yleisimpiä tytöillä, joiden vanhempien sosioekonominen asema on hyvä ja jotka itse menestyvät koulussa hyvin."

"Huono koulumenestys, lyhyt koulutusura, koulutuksen ulkopuolelle jääminen ja koulutuksellinen syrjäytyminen ovat yhteydessä psyykkiseen oireiluun ja ongelmiin."

"Vakavat päihdeongelmat ovat yhteydessä alhaiseen koulutustasoon ja työttömyyteen."

"Alimmassa tuloviidenneksessä on eri tavoin psykiatrisesti oireilevia oli kaksi viidesosaa, ylimmässä tuloviidenneksessä oireilevia oli vajaa neljäsosa."

Älä jaksa puhua saksaa! Kukaan ei ymmärrä!

Olen raskaana.

Voisikohan nuo tulot korreloida mt ongelmien vuoksi siksi, että pitkäkestoisesti sairaana on vaikeampi opiskella vaativaan ammattiin kuin terveenä?? Ei siinä älykkyydestä ole kyse!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tästä ole jotain ihan statistiikkaakin olemassa että psykologiopiskelijoiden keskuudessa on poikkeuksellisen paljon mielenterveyden ongelmia? Omasta lähipiiristäni ainoa psykologiaa opiskelemaan hakeutunut on sairastanut vuosia persoonallisushäiriötä ja masennusta, kuulemma kanssaopiskelijoilla samat sävelet. 

Älykkäillä ihmisillä on todennäköisemmin tiettyjä mt-ongelmia, kuten sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Psykologiaa ei pääse opiskelemaan kuin älykkäät ihmiset. Eli todennäköisesti psykologeilla on enemmän mt-ongelmia kuin joillain muilla, vähemmän älykkäillä ammattiryhmillä.

Olet ihan hakoteillä.

On totta, että älykkäillä ihmisillä on keskimääräistä useammin vaativa persoonallisuus (perfektionismi), introvertin piirteitä joihin liittyy usein sosiaalista jännittämistä, ja esimerkiksi nuoruusiän anoreksia korreloi älykkyyden ja vaativan persoonallisuuden kanssa. 

Mutta masennusta, epävakaata persoonallisuutta ja skitsofreniaa ja muita psykoottisia häiriöitä on kyllä enemmän ei-niin-älykkäillä ja matalasti koulutetuilla. 

Minkä tutkimuksen perusteella tätä väität? Masennusta kun on eritasoisia ja on erikoista, että olet laittanut masennuksen, jota voi olla 4 eri asteista vakavampiin häiriöihin, kuten epävakaaseen persoonallisuuteen ja skitsofreniaan. 

En nyt jaksa poimia sinulle tähän mitään kirjallisuuskatsausta, mutta laitan THL:n linkin. THL on tiivistänyt tutkimuskirjallisuudesta tiedot esim. koulutustason ja mielenterveydenhäiriöiden yhteydestä näin:

https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/terveys/m…

"Mielenterveyden ja psyykkisen hyvinvoinnin ongelmat ovat useiden tutkimusten mukaan yleisempiä vähemmän koulutetuilla, työntekijäammateissa toimivilla ja pienituloisilla kuin pidemmälle koulutetuilla, toimihenkilöillä ja suurituloisilla."

"Syömishäiriöt eroavat muista mielenterveyshäiriöistä: ne ovat yleisimpiä tytöillä, joiden vanhempien sosioekonominen asema on hyvä ja jotka itse menestyvät koulussa hyvin."

"Huono koulumenestys, lyhyt koulutusura, koulutuksen ulkopuolelle jääminen ja koulutuksellinen syrjäytyminen ovat yhteydessä psyykkiseen oireiluun ja ongelmiin."

"Vakavat päihdeongelmat ovat yhteydessä alhaiseen koulutustasoon ja työttömyyteen."

"Alimmassa tuloviidenneksessä on eri tavoin psykiatrisesti oireilevia oli kaksi viidesosaa, ylimmässä tuloviidenneksessä oireilevia oli vajaa neljäsosa."

Jos luit tuota artikkelia yhtään, niin siinä selitettiin, että mielenterveydenhäiriöt johtavat alhaiseen koulutukseen, varsinkin vakavissa häiriöissä kuten skitsofreniassa ja persoonallisuushäiriöissä. Näillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko älykäs vai ei. Henkilö, joka voi mielenterveydeltään hyvin ei välttämättä ole älykäs, mutta koska heillä ei ole mielenterveydenhäiriöitä jotka haittaavat opiskelua tarkoittaa sitä, että he ovat kyenneet opiskelemaan ja kouluttautumaan paremmin. Taas esimerkiksi skitsofreniaa sairastavan voi olla vaikea opiskella, varsinkin jos ei saa tarpeeksi tukea tai hoitoa häiriöönsä. 

Varsinkin persoonallisuushäiriöissä ja skitsofreniassa oireet usein puhkeavat juuri nuoruudessa, siinä ylä-asteen aikoina. 

Artikkelissa ei missään mainita, että ei älykkäillä olisi enemmän mielenterveydensairauksia. 

Ap on ymmärtänyt koulupsykologin työn aivan väärin. Koulupsykogin työtehtävä on kartoittaa ja arvioida, ja arvioiden perusteella tarvittaessa lähettää muualle (esim. perheneuvola, lastenpsykiatria tms) jatkohoitoon. Lisäksi koulupsykologin työtehtävä on neuvoa opettajia huomioimaan erilaisia lasten oppimisvaikeuksia ja persoonallisuuseroja opettajien omassa opetustyössä. Koulupsykologin työtehtävä ei ole HOITAA oppilaiden psyykkisiä ongelmia kuten sosiaalista ahdistusta, masennusta, aggressiivista oireilua tms. Koulupsykologin työtehtävä ei myöskään ole muuttaa oppilaiden persoonaa, esim. ujoutta tai introversiota. Toki koulupsykologilla voi käydä tukikeskusteluissa, mutta ne eivät ole psykoterapiaa eivätkä psyykkisten häiriöiden HOITOA.