Psykologeiksi hakeutuu ongelmaisia ihmisiä?
Olen alakoulussa opena ja oppilaitani käy kunnan koulupsykologilla tutkimuksissa ja terapiakeskusteluissa. Pääsääntöisesti nämä koulupsykologit eivät osaa tervehtiä muita ihmisiä koulun käytävillä, ottaa katsekontaktia tai hallitse muitakaan ihan peruskäytöstapoja. Olen alkanut miettiä, että alalle hakeutuu ongelmaisia ihmisiä auttamaan toisia esim sosiaalisissa ongelmissa. Hyvä lopputulos?
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan nuo tulot korreloida mt ongelmien vuoksi siksi, että pitkäkestoisesti sairaana on vaikeampi opiskella vaativaan ammattiin kuin terveenä?? Ei siinä älykkyydestä ole kyse!
Tämä on ihan oikein. Kyse on siitä, että ne joilla on hyvä mielenterveys kykenevät kouluttautumaan huomattavasti paremmin kuin ne, joilla on mielenterveydenhäiriöitä. Älykäskin henkilö voi sairastua.
Vierailija kirjoitti:
Olen työni puolesta paljonkin tekemisissä koulupsykologien kanssa. Olen törmännyt monenlaisiin, mutta rehellisesti sanottuna viime vuosina vain yhteen ihan "normaaliin". Kaksi on sellaisia hienonpieruja LV-laukkuineen ja näytänkökokoajanhyvältä-tyyleineen. Kaksi juuri näitä sosiaalisesti rajoittuineita lahnankäsikättelyineen. Yksi tosiaan hoiti hommansa hyvin, mutta on harmikseni äitiyslomalla.
Olen joskus pohtinut, että poliiseille, opettajille ja moneen muuhunkin työhön on soveltuvuuskokeet, mutta ei lääkärin tai psykologin työhön.
Sosionomi
Psykologian soveltuvuuskokeisiin kättelytestit, niin valikoituu se parhain aines. Tulee asiakkaillekin heti luottavainen olo, viis siitä jos testit menee päin mäntyä, ei ne mitään huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työni puolesta paljonkin tekemisissä koulupsykologien kanssa. Olen törmännyt monenlaisiin, mutta rehellisesti sanottuna viime vuosina vain yhteen ihan "normaaliin". Kaksi on sellaisia hienonpieruja LV-laukkuineen ja näytänkökokoajanhyvältä-tyyleineen. Kaksi juuri näitä sosiaalisesti rajoittuineita lahnankäsikättelyineen. Yksi tosiaan hoiti hommansa hyvin, mutta on harmikseni äitiyslomalla.
Olen joskus pohtinut, että poliiseille, opettajille ja moneen muuhunkin työhön on soveltuvuuskokeet, mutta ei lääkärin tai psykologin työhön.
Sosionomi
"Normaali" näyttää olevan hyvin kapea käsite. Ei saa olla liikaa, ei liian vähän... yrittäkääpä ymmärtää, että peilaatte normaaliutta täysin oman viitekehyksenne kautta. Psykologi ymmärtäisi tämän. Monelle korkeakoulutetulle on ihan normaalia olla "hieno pieru". Kauppislaiselle tämä on normaalin oletusarvo, millainen psykologin tulisi tyyliltään olla, jotta mahtuisi "normaalin psykologin" muottiin? :D
Näin. Ymmärtääkseni juristit, ekonomit ja psykologit pukeutuvat mielellään tyylikkäästi, pukuihin, jakkupukuihin tai sellaiseen posh-tyyliin LV-laukkuineen. Mitä pahaa siinä on, jos koulutettu, menestyvä ja hyvää palkkaa nauttiva ihminen tykkää näyttää tyylikkäältä?
Moni kuvittelee, että psykologin pitäisi olla kuin joku psyk.sh tai muu tukihenkilö tms virttyneine villapaitoineen ja sammareineen. En tiedä mistä tällainen harhaluulo on muodostunut.
Sosiaalinen ahdistus on aivan muuta kuin esiintymisjännitys. Jälkimmäistä potevat melkein kaikki ihmiset - siis aivan normaalit - ja useimmat ammattiesiintyjätkin. Sosiaalinen ahdistus on neuroottistasoinen jännitysoire, joka haittaa ihmistä monella tavalla. Toisin kuin esiintymisjännitys, joka harvoin tulee esille missään muussa elämäntilanteessa kuin siis siinä esiintymisessä. En mitenkään usko, että pelkän esiintymisjännityksen takia lapsia lähetetään koulupsykologille. Ja jos lähetetäänkin, apua ei sieltä luultavasti saada, koska psykologeista on pulaa ja kouluihin haketuvat yleensä vastavalmistuneet ja kokemattomat. Jännitysten hoitaminen edellyttää terapiakoulutusta tai ainakin hyvää kokemusta.
Opettaja voisi yrittää muuttaa esiintymistilanteita sellaisiksi, että jännittäminen vähentyy. Keinoja on paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen työni puolesta paljonkin tekemisissä koulupsykologien kanssa. Olen törmännyt monenlaisiin, mutta rehellisesti sanottuna viime vuosina vain yhteen ihan "normaaliin". Kaksi on sellaisia hienonpieruja LV-laukkuineen ja näytänkökokoajanhyvältä-tyyleineen. Kaksi juuri näitä sosiaalisesti rajoittuineita lahnankäsikättelyineen. Yksi tosiaan hoiti hommansa hyvin, mutta on harmikseni äitiyslomalla.
Olen joskus pohtinut, että poliiseille, opettajille ja moneen muuhunkin työhön on soveltuvuuskokeet, mutta ei lääkärin tai psykologin työhön.
Sosionomi
Millainen se psykologiksi soveltuva persoona sinun mielestä sitten pitäisi olla? Mitä niissä soveltuvuuskokeissa pitäisi mitata?
Vain hyvin pieni osa psykologeista ryhtyy psykoterapeuteiksi. Psykologeiksi valmistuneista iso osa ryhtyy yrityskonsulteiksi, organisaatiopsykogeiksi, henkilöstöjohtajiksi, tutkijoiksi, lentoturvallisuuden kehittäjiksi, ydinvoimaturvallisuuden asiantuntijoiksi, kouluttajiksi, mainostoimistopsykologeiksi, oikeuspsykologeiksi, valmentajiksi, ympäristöpsykologeiksi, pelikehittäjiksi jne jne.
Osassa yliopistoja psykologiaa opiskelemaan pyrkiville on soveltuvuuskokeet osassa ei.
”Keväällä 2018 psykologian valintakoeyhteistyössä ovat mukana Helsingin, Tampereen ja Turun yliopisto. Näihin kolmeen psykologian koulutusohjelmaan on yksi yhteinen kirjallinen valintakoe. Turussa on lisäksi soveltuvuuskoe.”
Vierailija kirjoitti:
”Keväällä 2018 psykologian valintakoeyhteistyössä ovat mukana Helsingin, Tampereen ja Turun yliopisto. Näihin kolmeen psykologian koulutusohjelmaan on yksi yhteinen kirjallinen valintakoe. Turussa on lisäksi soveltuvuuskoe.”
Turun lisäksi myös Jyväskylässä on soveltuvuuskoe.
Helsingissä perinteisesti koulutetaan tutkijoita, niin sinne ei katsota tarvitsevan soveltuvuuskoetta.
Vierailija kirjoitti:
”Keväällä 2018 psykologian valintakoeyhteistyössä ovat mukana Helsingin, Tampereen ja Turun yliopisto. Näihin kolmeen psykologian koulutusohjelmaan on yksi yhteinen kirjallinen valintakoe. Turussa on lisäksi soveltuvuuskoe.”
Jyväskylässä on ensiksi valintakoe, jonka jälkeen haastattelu ja ryhmätuokio ja oliko vielä joku kolmas.
Tunnen kolme psykologia työni puolesta. Ihan "normi" ihmisiä he ovat. Kyseenalaistaisin mielummin opettajat, koska olen työskennellyt myös heidän kanssa liki 15vuotta. Todella harva heistä vaivautuu sanomaan edes huomenta aamulla, saati keskustelemaan jonkun muun kun kollegansa kanssa.
"Normaali" näyttää olevan hyvin kapea käsite. Ei saa olla liikaa, ei liian vähän... yrittäkääpä ymmärtää, että peilaatte normaaliutta täysin oman viitekehyksenne kautta. Psykologi ymmärtäisi tämän. Monelle korkeakoulutetulle on ihan normaalia olla "hieno pieru". Kauppislaiselle tämä on normaalin oletusarvo, millainen psykologin tulisi tyyliltään olla, jotta mahtuisi "normaalin psykologin" muottiin? :D