Lue keskustelun säännöt.
mua rasittaa ihan sanomattoman paljon äidit jotka....
23.04.2006 |
...ensin väkisin haluaa saada useamman lapsen pienillä ikäeroilla- " että ne menee siinä samalla yhdellä vaipparumballa!"
Usein vastahakoisia miehiä oikein taivutellaan " suostumaan vielä yhteen lapseen" .
Sitten kun uhmaikäinen/ikäisiä useampi jaloissa pyörimässä ja vauva käsivarsilla niin alkaa valitus ja marina- KUN ON NIIN RANKKAA ja lapset on hankalia.
Mitä ihmiset oikein kuvittelee- että elämä on helppoa, vai?
Lapset on useimmiten vaan lapsia, on ikävän kuuloista sit syyttää niitä siitä että on itse väsynyt.
Väsynyt tilanteeseen, jonka on itse tekemällä tehnyt.
Siinä tulee helposti päälle se tuttu marttyyrivaihde!
Vai mitä ootte mieltä?
Kommentit (59)
Mä toimin myös eräänlaisena laskiämpärinä niille valituksille kuinka helvetin rankkaa on kun on monta pientä lasta.
Yritän olla tsemppaava niille äideille, mutta ajoittain nousee niskavillat kun ne mulle (suorastaan syyttävään sävyyn) paheksuu että emme aio hankkia toista vielä vuosiin. Haluaako ne mut samaan paskajamaan kuin missä itse tarpovat?
Ääh, en jaksa edes ajatella sellaista. Hajotkoon ne sirkukseensa. Eiks niin. ;)
t-kasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei lapset yllä... :0) Juu, tuo toimii, kun molemmat taaperot vielä alle 2v, vaan saas nähdä, toimiiko vielä, kun lapset ovat esim. 3v. ja 4v. Silloin kekseliäisyys kukkii ja yhdistetyin voimin tehdään vaikka mitä! :0)
Ehkä tää sääntö, että " pikkukakkonen" on tehtävä alle 2 vuodessa esikoisen syntymästä, onkin pirullinen kiertämään laitettu vahinko :oD
Kun kerran meillä on rankkaa niin saa piru vie olla muillakin. Ja eikun sana kiertämään....
HIH HIH!
T:ap
on monta pientä. Organisointia katsos. Mut jos teitä niin harmittaa meidän marmatus niin minua harmittaa suunnattomasti se kuinka äidit joilla vanhempi lapsi jo niin iso ettei tarvitse koko aikaista hoivaa ovat jo tottuneet " omaan aikaan" ja sitten maristaan siitä kun ei ehdi harrastuksiin, ei saa nukkua, jne...
meillä 5 pientä lasta.:) Ja olen aivan varma ettei koskaan kukaan joudu kuuntelemaan meidän valituksia! sellasta. No jos kuitenki vähä... on tää nii raskasta ja rankkaa...oijoijoijoi.. mutta meillä on kivaa ja rentoa..siis tosi kivaa. Ap, tarjoisin sulle mielellää huomenna ruuan ja kahvin, ota vaikka lapsesi mukkaa. Hällä saattas olla kivvaa meillä!! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kirjoituksestasi saa sellaisen kuvan että ajattelet ettei oma aika kuulu äiti-ihmisille ollenkaan?
Ja vanhemmat jotka käsittää omat voimavaransa ja suunnittelevat perhepolitiikkansa niiden mukaan ovat itsekkäitä? Justiinsa joo. Väkisin vaan lapsia vaikkei jaksetakaan...
Se äiti joka ei itse järjestä sitä omaa aikaa kaivaa vaan kuoppaa itselleen- ei omaa aikaa kukaan muu tule kellekään kotiin tarjoamaan.
Jos kerran voi tilanteeseen vaikuttaa niin silloin on otettava valinnoistaan vastuu- eikä odottaa että asiat järjestyy itsestään.
T:Ei-itsekäs äiti jolla on toisinaan omaa aikaa ja lapsilla " iso=5v" ikäero
...meillä yksinkertaisesti haluttiin pienellä ikäerolla syystä, että itse olemme perheistä, missä sisaruksilla on isot ikäerot ja emme ole oikein toistemme kanssa samalla aaltopituudella. Emme koskaan ole leikkineet yhdessä, saatikka tehneet oikein muutakaan " sisarus-juttuja" ...
Vaikka nyt olisi kuinka rankkaa, niin olen 100% varma, että tämä on pitemmällä tähtäimellä ollut oikea ja hyvä ratkaisu! Niin, ja todellakin, väsymys kestää vain hetken!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua toista vielä muutamaan vuoteen, odotan kunnes eka on kolme-neljä, en edes tiedä haluanko toisen. Ei kai sitä tarvitse isoa katrasta väkisin tehdä. Tykkään siitä, kun on aikaa jutella ja puuhastella kaksistaan, ja antaa tarpeeksi aikaa pienelle olla äidin kanssa. Minun lapseni on mustasukkainen jopa serkuilleen, jotka haluavat minun kanssa jutella, sanoo ' mee pois, mun äiti' ..:)
Olen usein ihmetellyt, että MIKSI pitää tehdä useampia lapsia, jos siitä seuraa sitten tuo RAIVOSTUTTAVA mariseminen elämän rankkuudesta ja kauheaa marttyyrimeininkiä. Eiköhän olisi järkevintä tyytyä yhteen tai korkeintaan kahteen lapseen, jos vähääkään on sitä marisijatyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He oppivat nimittäin JAKAMAAN ja olemaan vähemmän itsekkäitä! Ai niin, ja jos kumminkin päätät tehdä sitten vasta muutaman vuoden päästä, varaudu siihen, että se tulee olemaan shokki esikoisellesi, joka on jo niin kauan ehtinyt olla se ainokainen kullannuppu!
Vierailija:
Minun lapseni on mustasukkainen jopa serkuilleen, jotka haluavat minun kanssa jutella, sanoo ' mee pois, mun äiti' ..:)
On mulla älyä selittää lapselle, että saanhan toisillekin puhua. Pointtini oli etten tiedä haluanko edes lisää, koska rehellisesti tuo yksi tuntuu olevan tarpeeksi meille ainakin tässä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että lapsi saa sisaruksen on lapselle AINA SHOKKI, oli minkä ikäinen LAPSI hyvänsä.
Se on ensimmäinen kokemus siitä, että tulee " hylätyksi" vanhempien, etenkin äidin taholta- vaikkei oikeasta hylkäämisestä tietenkään ole kysymys.
Lapsi oppii muuten mainiosti jakamista, jos sitä vaivautuu opettamaan esimerkein ja huolella.
Pahimmat itsekkäät ja ilkeät mukulat joita itse olen hoitanut ja nähnyt lastenhoitajan 20v urallani ovat olleet isoista perheistä.
T:perhepäivähoitaja/lastensairaanhoitaja
sitä, että olen joskus väsynyt. Teidän mielestänne en ilmeisesti saisi sitä ikinä olla, koska lapsillani sattuu olemaan vain 1,5 vuotta ikäeroa?
Tietenkin arki on joskus rankkaa, mutta niin se on kaikilla. Minä olen iloinen, että olemme saaneet lapsemme pienellä ikäerolla; se on sopinut meille kaikin puolin oikein hyvin ja lapsista on seuraa toisilleen.
Suoraan sanottuna: kaikesta tekin jaksatte valittaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskoa herättävän tällaisia intohimoja ja raivoa kenessäkään. kaikkea sitä av:lta oppii.
Ei oo kukaan vaatinut väsymystä anteeksi pyytelemään!
Lue ap:n teksti, vai jaksatko? :oD
Minä taas olen nähnyt liian paljon näitä lapsia! Ainokaiset kun kuvittelevat, että koko maailma kuuntelee heidän juttujaan tai passaa heitä juuri sillä hetkellä kun he haluavat, koska kotonakin tehdään niin!
Minun kälylleni tuli toinen lapsi viiden vuoden ikäerolla, eikä tämä esikoinen vieläkään (2,5 vuoteen) ole hyväksynyt, että tämä toinen on tullut taloon JÄÄDÄKSEEN!!
Vierailija:
Se, että lapsi saa sisaruksen on lapselle AINA SHOKKI, oli minkä ikäinen LAPSI hyvänsä.
Se on ensimmäinen kokemus siitä, että tulee " hylätyksi" vanhempien, etenkin äidin taholta- vaikkei oikeasta hylkäämisestä tietenkään ole kysymys.
Lapsi oppii muuten mainiosti jakamista, jos sitä vaivautuu opettamaan esimerkein ja huolella.
Pahimmat itsekkäät ja ilkeät mukulat joita itse olen hoitanut ja nähnyt lastenhoitajan 20v urallani ovat olleet isoista perheistä.
T:perhepäivähoitaja/lastensairaanhoitaja
Tuo on ihmiset yksi maailman vanhimmista stereotypioista että ainut lapsi on aina lellitty!
On ihan vanhemmista kiinni pitääkö lasta pikku ruhtinaana joka sanelee koko perheen tekemiset ja menemiset ja saa kaiken haluamansa.
Tokihan näitä pikkukuninkaita/kuningattaria on ainoissa lapsissa mutta niin on piruvie niissäkin joilla on sisaruksia.
Ei lapsen jokaista pikku oikkua tule täyttää- kaikki lapset kyllä yrittää jossain vaiheessa saada läpi vaikka minkälaisia vaatimuksia.
On kasvattajasta/vanhemmista kiinni minkälaiset edellytykset lapselleen tarjoaa.
Väsyttää välillä oikeesti mutta, elämä on= )
Siis oma avoukkoni ja samaten myös isäni ovat kotoisin 5-lapsisesta perheestä ja molemmat ovat niin ITSEKKÄITÄ kuin olla voi. Isäni on vanhemmiten sentään paljonkin " laistanut" siitä itsekkyydestä ja sen kanssa voi nykyään tulla jopa toimeen, mutta avoukkoni perusasenne on MINÄ JA VAIN MINÄ, asettaa oman mukavuutensa täysin esim. 3 v. poikamme edelle, eikä vahingossakaan suostu joustamaan missään asiassa. Muut joutuvat joustamaan äijän mukaan (em. juttujen takia siis on pelkkä AVOukko...).
Olen siis joutunut lähipiirissäni nahoissani tuntemaan, millaisia ovat monilapsisen perheen kasvatit... Äitinikin arvelee, että ukkoni on sen takia niin omahyväinen ja itsekäs, kun on joutunut aikanaan sisaruslaumassa taistelemaan ja kilpailemaan kaikesta. Sama kilpailumeininki äijällä jatkuu mun kanssani joka asiassa; RASITTAVAA.
Äitini taas on ollut ainoa lapsi, eikä sen epäitsekkäämpää ja empaattisempaa ihmistä helpolla löydy, aina on asettanut lastensa edun omansa edelle ja samalla tavoin toimii muutenkin.
Ymmärsit täysin mun pointtini.
Tuntuu että ihmiset " tehtailee" ne lapset pienellä ikäerolla- nimenomaan VIIMEISTÄÄN kaksivuotiaalla pitää jo olla pikkusisarus ainakin tulossa- siksi, että MUUTKIN TEKEE NIIN/NIIN KUULUU TEHDÄ.
Kovaan ääneen ihmetellään laiskoja vanhempia jotka malttaa odottaa " pikkukakkosten" haalimisen kanssa ja samaan hengenvetoon känistään omaa " kamalaa" arkea.
Minusta jokaisesta lapsesta pitäisi osata iloita.
Yksilöitä ovat kaikki, yhtä arvokkaita vaikka ainokaisia olisivatkin.
Lähipiirissä on perhe jossa on toimittu just tämä stereotypian mukaan, ja minä saan kuunnella valitukset:o)
Lapsia on 4, ikäerot 9 kuukaudesta 1,4 vuoteen ja nimetkin on samaa sarjaa tyyliin JENNIINA, JESSIKA, JULIANIINA, JANIKA....
Eivät siis juuri nämä nimet mutta samaa tyyliä.
He ovat vanhemmilleen keräilysarja, joista on " liikaa vaivaa" :o(((
AP