Pitääkö välittäminen ansaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Ja tämähän on siis ihan paskaaaa olettaa, että kaikki aina noudattaisivat hyviä käytöstapoja edes työpaikalla. Sellaisia tiuskivasti puhuvia työkavereita on, jotka oikeuttavat pskamaisuutensa sillä, että "sanovat asiasta". Sanovatkin, tiuskien. Jos sen kokee ei-välittämisenä, ja vihamielisyytenä ja loukkaavana, on heistä joku itkua tuhertava turha nillittäjä.

ap

Ja mun äidin mielestä tällaisia tiuskijoita piti ymmärtää, ja itse sain pelkkää syyttämistä ja haukkuja äidiltä, jos mä annoin vihaisesti tuossa tilanteessa takaisin. Vaikka aivan kuin mua itkettäis, mitä mieltä sellainen pskanaama minusta on, jolta ne käytöstavat puuttuu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Ja tämähän on siis ihan paskaaaa olettaa, että kaikki aina noudattaisivat hyviä käytöstapoja edes työpaikalla. Sellaisia tiuskivasti puhuvia työkavereita on, jotka oikeuttavat pskamaisuutensa sillä, että "sanovat asiasta". Sanovatkin, tiuskien. Jos sen kokee ei-välittämisenä, ja vihamielisyytenä ja loukkaavana, on heistä joku itkua tuhertava turha nillittäjä.

ap

No meillä noudattaa. Ei äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei ole mitään tarvetta käyttäytyä huonosti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Ja tämähän on siis ihan paskaaaa olettaa, että kaikki aina noudattaisivat hyviä käytöstapoja edes työpaikalla. Sellaisia tiuskivasti puhuvia työkavereita on, jotka oikeuttavat pskamaisuutensa sillä, että "sanovat asiasta". Sanovatkin, tiuskien. Jos sen kokee ei-välittämisenä, ja vihamielisyytenä ja loukkaavana, on heistä joku itkua tuhertava turha nillittäjä.

ap

No meillä noudattaa. Ei äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei ole mitään tarvetta käyttäytyä huonosti. 

No, ethän sinä sitä päätä, keiden kanssa joudut töitä tekemään. Nytpä olikin kuvaus tilanteesta, missä muut sikailevat. Mieti. Tajuatko sä edes sellaista? Tajuatko? Vai ootko niin tyhmä, ettet tajua, oot.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Ja tämähän on siis ihan paskaaaa olettaa, että kaikki aina noudattaisivat hyviä käytöstapoja edes työpaikalla. Sellaisia tiuskivasti puhuvia työkavereita on, jotka oikeuttavat pskamaisuutensa sillä, että "sanovat asiasta". Sanovatkin, tiuskien. Jos sen kokee ei-välittämisenä, ja vihamielisyytenä ja loukkaavana, on heistä joku itkua tuhertava turha nillittäjä.

ap

No meillä noudattaa. Ei äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei ole mitään tarvetta käyttäytyä huonosti. 

No, ethän sinä sitä päätä, keiden kanssa joudut töitä tekemään. Nytpä olikin kuvaus tilanteesta, missä muut sikailevat. Mieti. Tajuatko sä edes sellaista? Tajuatko? Vai ootko niin tyhmä, ettet tajua, oot.

ap

Johan mä sulle aiemmin sanoin, että minä en päätä, keitä työkavereinani on. Siitä päättää toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja myös päättää, että meillä ei työpaikalla äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei pomolle, työkavereille eikä asiakkaille. Sulla ei ilmeisesti esimies ole kovin hyvin perillä, mitä työpaikalla tapahtuu, jos työntekijät äyskivät, tiuskivat ja sikailevat toisilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Ja tämähän on siis ihan paskaaaa olettaa, että kaikki aina noudattaisivat hyviä käytöstapoja edes työpaikalla. Sellaisia tiuskivasti puhuvia työkavereita on, jotka oikeuttavat pskamaisuutensa sillä, että "sanovat asiasta". Sanovatkin, tiuskien. Jos sen kokee ei-välittämisenä, ja vihamielisyytenä ja loukkaavana, on heistä joku itkua tuhertava turha nillittäjä.

ap

No meillä noudattaa. Ei äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei ole mitään tarvetta käyttäytyä huonosti. 

No, ethän sinä sitä päätä, keiden kanssa joudut töitä tekemään. Nytpä olikin kuvaus tilanteesta, missä muut sikailevat. Mieti. Tajuatko sä edes sellaista? Tajuatko? Vai ootko niin tyhmä, ettet tajua, oot.

ap

Johan mä sulle aiemmin sanoin, että minä en päätä, keitä työkavereinani on. Siitä päättää toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja myös päättää, että meillä ei työpaikalla äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei pomolle, työkavereille eikä asiakkaille. Sulla ei ilmeisesti esimies ole kovin hyvin perillä, mitä työpaikalla tapahtuu, jos työntekijät äyskivät, tiuskivat ja sikailevat toisilleen. 

No siis sanoin, että välitän työtovereistani, ellei ole aihetta muuhun. Tiuskiminen antaa toki aihetta muuhun, mutta ongelmanahan onkin äitini neuvot, joiden mukaan tiuskiminen johtuikin minusta ja oli mun syy, ja mun piti ansaita se, ettei mulle tiuskita.

ap

Äitini vielä selitti mulle, miten hän on muiden kanssa toimeentulemisen mestari. No, mä ainakin vihaan ja halveksin häntä hänet ehkä parhaiten maailmassa tuntevana ihmisenä. Hänen todellisen luonteensa. Että enpä tiedä, mistä moinen harhakuvitelma juontuu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Ja tämähän on siis ihan paskaaaa olettaa, että kaikki aina noudattaisivat hyviä käytöstapoja edes työpaikalla. Sellaisia tiuskivasti puhuvia työkavereita on, jotka oikeuttavat pskamaisuutensa sillä, että "sanovat asiasta". Sanovatkin, tiuskien. Jos sen kokee ei-välittämisenä, ja vihamielisyytenä ja loukkaavana, on heistä joku itkua tuhertava turha nillittäjä.

ap

No meillä noudattaa. Ei äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei ole mitään tarvetta käyttäytyä huonosti. 

No, ethän sinä sitä päätä, keiden kanssa joudut töitä tekemään. Nytpä olikin kuvaus tilanteesta, missä muut sikailevat. Mieti. Tajuatko sä edes sellaista? Tajuatko? Vai ootko niin tyhmä, ettet tajua, oot.

ap

Johan mä sulle aiemmin sanoin, että minä en päätä, keitä työkavereinani on. Siitä päättää toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja myös päättää, että meillä ei työpaikalla äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei pomolle, työkavereille eikä asiakkaille. Sulla ei ilmeisesti esimies ole kovin hyvin perillä, mitä työpaikalla tapahtuu, jos työntekijät äyskivät, tiuskivat ja sikailevat toisilleen. 

Ja aika naurettavaa muutenkin kuvitella, että työpaikoilla pomot auttaisivat, jos joku tiuskii ja loukkaa toisia. Se voi oikein hyvin olla vaikka firman pomo itse.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Ja tämähän on siis ihan paskaaaa olettaa, että kaikki aina noudattaisivat hyviä käytöstapoja edes työpaikalla. Sellaisia tiuskivasti puhuvia työkavereita on, jotka oikeuttavat pskamaisuutensa sillä, että "sanovat asiasta". Sanovatkin, tiuskien. Jos sen kokee ei-välittämisenä, ja vihamielisyytenä ja loukkaavana, on heistä joku itkua tuhertava turha nillittäjä.

ap

No meillä noudattaa. Ei äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei ole mitään tarvetta käyttäytyä huonosti. 

No, ethän sinä sitä päätä, keiden kanssa joudut töitä tekemään. Nytpä olikin kuvaus tilanteesta, missä muut sikailevat. Mieti. Tajuatko sä edes sellaista? Tajuatko? Vai ootko niin tyhmä, ettet tajua, oot.

ap

Johan mä sulle aiemmin sanoin, että minä en päätä, keitä työkavereinani on. Siitä päättää toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja myös päättää, että meillä ei työpaikalla äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei pomolle, työkavereille eikä asiakkaille. Sulla ei ilmeisesti esimies ole kovin hyvin perillä, mitä työpaikalla tapahtuu, jos työntekijät äyskivät, tiuskivat ja sikailevat toisilleen. 

No siis sanoin, että välitän työtovereistani, ellei ole aihetta muuhun. Tiuskiminen antaa toki aihetta muuhun, mutta ongelmanahan onkin äitini neuvot, joiden mukaan tiuskiminen johtuikin minusta ja oli mun syy, ja mun piti ansaita se, ettei mulle tiuskita.

ap

Eikö teillä töissä esimies puutu tuohon sikailuun? Ymmärrän ongelmasi äitisi kanssa, mutta käsitttääkseni äitisi ei ole samassa työpaikassa kanssasi ja työpaikan huono käytös kuuluu esimiehelle. Eli esimiehen tehtävä on huolehtia, että työpaikalla kukaan ei käyttäydy huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Ja tämähän on siis ihan paskaaaa olettaa, että kaikki aina noudattaisivat hyviä käytöstapoja edes työpaikalla. Sellaisia tiuskivasti puhuvia työkavereita on, jotka oikeuttavat pskamaisuutensa sillä, että "sanovat asiasta". Sanovatkin, tiuskien. Jos sen kokee ei-välittämisenä, ja vihamielisyytenä ja loukkaavana, on heistä joku itkua tuhertava turha nillittäjä.

ap

No meillä noudattaa. Ei äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei ole mitään tarvetta käyttäytyä huonosti. 

No, ethän sinä sitä päätä, keiden kanssa joudut töitä tekemään. Nytpä olikin kuvaus tilanteesta, missä muut sikailevat. Mieti. Tajuatko sä edes sellaista? Tajuatko? Vai ootko niin tyhmä, ettet tajua, oot.

ap

Johan mä sulle aiemmin sanoin, että minä en päätä, keitä työkavereinani on. Siitä päättää toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja myös päättää, että meillä ei työpaikalla äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei pomolle, työkavereille eikä asiakkaille. Sulla ei ilmeisesti esimies ole kovin hyvin perillä, mitä työpaikalla tapahtuu, jos työntekijät äyskivät, tiuskivat ja sikailevat toisilleen. 

Ja aika naurettavaa muutenkin kuvitella, että työpaikoilla pomot auttaisivat, jos joku tiuskii ja loukkaa toisia. Se voi oikein hyvin olla vaikka firman pomo itse.

ap

Siinä tapauksessa asia viedään luottamusmiehelle tai jos sellaista ei ole, työsuojeluvaltuutetulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Ja tämähän on siis ihan paskaaaa olettaa, että kaikki aina noudattaisivat hyviä käytöstapoja edes työpaikalla. Sellaisia tiuskivasti puhuvia työkavereita on, jotka oikeuttavat pskamaisuutensa sillä, että "sanovat asiasta". Sanovatkin, tiuskien. Jos sen kokee ei-välittämisenä, ja vihamielisyytenä ja loukkaavana, on heistä joku itkua tuhertava turha nillittäjä.

ap

No meillä noudattaa. Ei äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei ole mitään tarvetta käyttäytyä huonosti. 

No, ethän sinä sitä päätä, keiden kanssa joudut töitä tekemään. Nytpä olikin kuvaus tilanteesta, missä muut sikailevat. Mieti. Tajuatko sä edes sellaista? Tajuatko? Vai ootko niin tyhmä, ettet tajua, oot.

ap

Johan mä sulle aiemmin sanoin, että minä en päätä, keitä työkavereinani on. Siitä päättää toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja myös päättää, että meillä ei työpaikalla äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei pomolle, työkavereille eikä asiakkaille. Sulla ei ilmeisesti esimies ole kovin hyvin perillä, mitä työpaikalla tapahtuu, jos työntekijät äyskivät, tiuskivat ja sikailevat toisilleen. 

Ja aika naurettavaa muutenkin kuvitella, että työpaikoilla pomot auttaisivat, jos joku tiuskii ja loukkaa toisia. Se voi oikein hyvin olla vaikka firman pomo itse.

ap

Siinä tapauksessa asia viedään luottamusmiehelle tai jos sellaista ei ole, työsuojeluvaltuutetulle. 

No kuvittele vaan, kuinka monessa paikassa uskalletaan. Ja siis mun kohdalla se ei ollut se pointti, vaan se, miten äitini oli arvostanut minua, eli yhtä paljon kuin paskaaa. Opettanut, että kaikki tuollainen johtuu minusta ja mulle saa puhua rumasti, ellen ole välittämisen arvoinen jne. Vaikka sellaisesta, että oisin tehnyt töitä huonosti ei tietenkään ollut kyse. Vaan siitä, että joillain ihmisillä on huonot käytöstavat. Mukaanlukien äitini.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Ja tämähän on siis ihan paskaaaa olettaa, että kaikki aina noudattaisivat hyviä käytöstapoja edes työpaikalla. Sellaisia tiuskivasti puhuvia työkavereita on, jotka oikeuttavat pskamaisuutensa sillä, että "sanovat asiasta". Sanovatkin, tiuskien. Jos sen kokee ei-välittämisenä, ja vihamielisyytenä ja loukkaavana, on heistä joku itkua tuhertava turha nillittäjä.

ap

No meillä noudattaa. Ei äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei ole mitään tarvetta käyttäytyä huonosti. 

No, ethän sinä sitä päätä, keiden kanssa joudut töitä tekemään. Nytpä olikin kuvaus tilanteesta, missä muut sikailevat. Mieti. Tajuatko sä edes sellaista? Tajuatko? Vai ootko niin tyhmä, ettet tajua, oot.

ap

Johan mä sulle aiemmin sanoin, että minä en päätä, keitä työkavereinani on. Siitä päättää toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja myös päättää, että meillä ei työpaikalla äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei pomolle, työkavereille eikä asiakkaille. Sulla ei ilmeisesti esimies ole kovin hyvin perillä, mitä työpaikalla tapahtuu, jos työntekijät äyskivät, tiuskivat ja sikailevat toisilleen. 

No siis sanoin, että välitän työtovereistani, ellei ole aihetta muuhun. Tiuskiminen antaa toki aihetta muuhun, mutta ongelmanahan onkin äitini neuvot, joiden mukaan tiuskiminen johtuikin minusta ja oli mun syy, ja mun piti ansaita se, ettei mulle tiuskita.

ap

Eikö teillä töissä esimies puutu tuohon sikailuun? Ymmärrän ongelmasi äitisi kanssa, mutta käsitttääkseni äitisi ei ole samassa työpaikassa kanssasi ja työpaikan huono käytös kuuluu esimiehelle. Eli esimiehen tehtävä on huolehtia, että työpaikalla kukaan ei käyttäydy huonosti.

Etkö sä tajua, että tuollaisessa opissa mitä äitini antoi ollut ihminen häpeää sitä, että hänelle tiuskitaan?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Ja tämähän on siis ihan paskaaaa olettaa, että kaikki aina noudattaisivat hyviä käytöstapoja edes työpaikalla. Sellaisia tiuskivasti puhuvia työkavereita on, jotka oikeuttavat pskamaisuutensa sillä, että "sanovat asiasta". Sanovatkin, tiuskien. Jos sen kokee ei-välittämisenä, ja vihamielisyytenä ja loukkaavana, on heistä joku itkua tuhertava turha nillittäjä.

ap

No meillä noudattaa. Ei äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei ole mitään tarvetta käyttäytyä huonosti. 

No, ethän sinä sitä päätä, keiden kanssa joudut töitä tekemään. Nytpä olikin kuvaus tilanteesta, missä muut sikailevat. Mieti. Tajuatko sä edes sellaista? Tajuatko? Vai ootko niin tyhmä, ettet tajua, oot.

ap

Johan mä sulle aiemmin sanoin, että minä en päätä, keitä työkavereinani on. Siitä päättää toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja myös päättää, että meillä ei työpaikalla äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei pomolle, työkavereille eikä asiakkaille. Sulla ei ilmeisesti esimies ole kovin hyvin perillä, mitä työpaikalla tapahtuu, jos työntekijät äyskivät, tiuskivat ja sikailevat toisilleen. 

No siis sanoin, että välitän työtovereistani, ellei ole aihetta muuhun. Tiuskiminen antaa toki aihetta muuhun, mutta ongelmanahan onkin äitini neuvot, joiden mukaan tiuskiminen johtuikin minusta ja oli mun syy, ja mun piti ansaita se, ettei mulle tiuskita.

ap

Eikö teillä töissä esimies puutu tuohon sikailuun? Ymmärrän ongelmasi äitisi kanssa, mutta käsitttääkseni äitisi ei ole samassa työpaikassa kanssasi ja työpaikan huono käytös kuuluu esimiehelle. Eli esimiehen tehtävä on huolehtia, että työpaikalla kukaan ei käyttäydy huonosti.

No ei puuttunut, kun etkö sä nyt tajua: äiti oli opettanut, että se työkaveri tiuski, koska ansaitsin sen. Niin kelle ja miksi mä olisin siitä valittanut?

ap

Eli siis pomon läsnäollessa kukaan ei sikaile? Ja vain sulle sikaillaan silloin, kun pomo ei ole näkemässä eikä kuulemassa? Ja sä et ole kertonut siitä sikailusta pomollesi?  Joten pomo ei edes tiedä, että sun työpaikallasi esiintyy huonoa käytöstä? Nyt kuules lopetat itsesi syyllistämisen ja seuraavalla kerralla käyt sanomassa asiasta pomollesi. Unohda hetkeksi, mitä äitisi on sanonut. Ei kukaan puutu työpaikkakiusaamiseen, jos ei kukaan muu kuin kiusaaja ja kiusattu tiedä asiasta. Olen pahoillani, että sulla on tuollainen työpaikka, mutta sun täytyy kertoa pomollesi, koska muuten mikään siellä ei ikinä muutu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Ja tämähän on siis ihan paskaaaa olettaa, että kaikki aina noudattaisivat hyviä käytöstapoja edes työpaikalla. Sellaisia tiuskivasti puhuvia työkavereita on, jotka oikeuttavat pskamaisuutensa sillä, että "sanovat asiasta". Sanovatkin, tiuskien. Jos sen kokee ei-välittämisenä, ja vihamielisyytenä ja loukkaavana, on heistä joku itkua tuhertava turha nillittäjä.

ap

No meillä noudattaa. Ei äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei ole mitään tarvetta käyttäytyä huonosti. 

No, ethän sinä sitä päätä, keiden kanssa joudut töitä tekemään. Nytpä olikin kuvaus tilanteesta, missä muut sikailevat. Mieti. Tajuatko sä edes sellaista? Tajuatko? Vai ootko niin tyhmä, ettet tajua, oot.

ap

Johan mä sulle aiemmin sanoin, että minä en päätä, keitä työkavereinani on. Siitä päättää toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja myös päättää, että meillä ei työpaikalla äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei pomolle, työkavereille eikä asiakkaille. Sulla ei ilmeisesti esimies ole kovin hyvin perillä, mitä työpaikalla tapahtuu, jos työntekijät äyskivät, tiuskivat ja sikailevat toisilleen. 

No siis sanoin, että välitän työtovereistani, ellei ole aihetta muuhun. Tiuskiminen antaa toki aihetta muuhun, mutta ongelmanahan onkin äitini neuvot, joiden mukaan tiuskiminen johtuikin minusta ja oli mun syy, ja mun piti ansaita se, ettei mulle tiuskita.

ap

Eikö teillä töissä esimies puutu tuohon sikailuun? Ymmärrän ongelmasi äitisi kanssa, mutta käsitttääkseni äitisi ei ole samassa työpaikassa kanssasi ja työpaikan huono käytös kuuluu esimiehelle. Eli esimiehen tehtävä on huolehtia, että työpaikalla kukaan ei käyttäydy huonosti.

No ei puuttunut, kun etkö sä nyt tajua: äiti oli opettanut, että se työkaveri tiuski, koska ansaitsin sen. Niin kelle ja miksi mä olisin siitä valittanut?

ap

Eli siis pomon läsnäollessa kukaan ei sikaile? Ja vain sulle sikaillaan silloin, kun pomo ei ole näkemässä eikä kuulemassa? Ja sä et ole kertonut siitä sikailusta pomollesi?  Joten pomo ei edes tiedä, että sun työpaikallasi esiintyy huonoa käytöstä? Nyt kuules lopetat itsesi syyllistämisen ja seuraavalla kerralla käyt sanomassa asiasta pomollesi. Unohda hetkeksi, mitä äitisi on sanonut. Ei kukaan puutu työpaikkakiusaamiseen, jos ei kukaan muu kuin kiusaaja ja kiusattu tiedä asiasta. Olen pahoillani, että sulla on tuollainen työpaikka, mutta sun täytyy kertoa pomollesi, koska muuten mikään siellä ei ikinä muutu. 

No siis esimiehet eivät seuranneet tilanteissa ja siis itsen syyllistäminen on tosi syvällä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Ja tämähän on siis ihan paskaaaa olettaa, että kaikki aina noudattaisivat hyviä käytöstapoja edes työpaikalla. Sellaisia tiuskivasti puhuvia työkavereita on, jotka oikeuttavat pskamaisuutensa sillä, että "sanovat asiasta". Sanovatkin, tiuskien. Jos sen kokee ei-välittämisenä, ja vihamielisyytenä ja loukkaavana, on heistä joku itkua tuhertava turha nillittäjä.

ap

No meillä noudattaa. Ei äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei ole mitään tarvetta käyttäytyä huonosti. 

No, ethän sinä sitä päätä, keiden kanssa joudut töitä tekemään. Nytpä olikin kuvaus tilanteesta, missä muut sikailevat. Mieti. Tajuatko sä edes sellaista? Tajuatko? Vai ootko niin tyhmä, ettet tajua, oot.

ap

Johan mä sulle aiemmin sanoin, että minä en päätä, keitä työkavereinani on. Siitä päättää toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja myös päättää, että meillä ei työpaikalla äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei pomolle, työkavereille eikä asiakkaille. Sulla ei ilmeisesti esimies ole kovin hyvin perillä, mitä työpaikalla tapahtuu, jos työntekijät äyskivät, tiuskivat ja sikailevat toisilleen. 

No siis sanoin, että välitän työtovereistani, ellei ole aihetta muuhun. Tiuskiminen antaa toki aihetta muuhun, mutta ongelmanahan onkin äitini neuvot, joiden mukaan tiuskiminen johtuikin minusta ja oli mun syy, ja mun piti ansaita se, ettei mulle tiuskita.

ap

Eikö teillä töissä esimies puutu tuohon sikailuun? Ymmärrän ongelmasi äitisi kanssa, mutta käsitttääkseni äitisi ei ole samassa työpaikassa kanssasi ja työpaikan huono käytös kuuluu esimiehelle. Eli esimiehen tehtävä on huolehtia, että työpaikalla kukaan ei käyttäydy huonosti.

No ei puuttunut, kun etkö sä nyt tajua: äiti oli opettanut, että se työkaveri tiuski, koska ansaitsin sen. Niin kelle ja miksi mä olisin siitä valittanut?

ap

Eli siis pomon läsnäollessa kukaan ei sikaile? Ja vain sulle sikaillaan silloin, kun pomo ei ole näkemässä eikä kuulemassa? Ja sä et ole kertonut siitä sikailusta pomollesi?  Joten pomo ei edes tiedä, että sun työpaikallasi esiintyy huonoa käytöstä? Nyt kuules lopetat itsesi syyllistämisen ja seuraavalla kerralla käyt sanomassa asiasta pomollesi. Unohda hetkeksi, mitä äitisi on sanonut. Ei kukaan puutu työpaikkakiusaamiseen, jos ei kukaan muu kuin kiusaaja ja kiusattu tiedä asiasta. Olen pahoillani, että sulla on tuollainen työpaikka, mutta sun täytyy kertoa pomollesi, koska muuten mikään siellä ei ikinä muutu. 

Muutama muu valitti näistä tiuskijoista mutta en nyt tiedä muuttuiko se. No, toinen otti loparit, ei varmaan kestänyt, kun ei saanut olla uniikkina lumihiutaleena siellä. Mä koitin oppia sietämään sitä ja lopulta kävi niin, että tiuskijasta kuoriutui ihan ok-ihminen, jolla oli vain itsellä pinna kireällä ja suhtautui uusiin tulijoihin kai aina ikävästi. Mikä on väärin, mutta lopulta alkoi olla mua kohtaan ihan jees, joten se asia painui unholaan itsekseen. Mutta huonot muistot ei silti unohdu ja tietty pelko, että saa kokea vastaavaa muualla myöhemmin ja syyttää itseään kun itseä kohtaan on niin aina toimittu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Ja tämähän on siis ihan paskaaaa olettaa, että kaikki aina noudattaisivat hyviä käytöstapoja edes työpaikalla. Sellaisia tiuskivasti puhuvia työkavereita on, jotka oikeuttavat pskamaisuutensa sillä, että "sanovat asiasta". Sanovatkin, tiuskien. Jos sen kokee ei-välittämisenä, ja vihamielisyytenä ja loukkaavana, on heistä joku itkua tuhertava turha nillittäjä.

ap

No meillä noudattaa. Ei äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei ole mitään tarvetta käyttäytyä huonosti. 

No, ethän sinä sitä päätä, keiden kanssa joudut töitä tekemään. Nytpä olikin kuvaus tilanteesta, missä muut sikailevat. Mieti. Tajuatko sä edes sellaista? Tajuatko? Vai ootko niin tyhmä, ettet tajua, oot.

ap

Johan mä sulle aiemmin sanoin, että minä en päätä, keitä työkavereinani on. Siitä päättää toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja myös päättää, että meillä ei työpaikalla äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei pomolle, työkavereille eikä asiakkaille. Sulla ei ilmeisesti esimies ole kovin hyvin perillä, mitä työpaikalla tapahtuu, jos työntekijät äyskivät, tiuskivat ja sikailevat toisilleen. 

No siis sanoin, että välitän työtovereistani, ellei ole aihetta muuhun. Tiuskiminen antaa toki aihetta muuhun, mutta ongelmanahan onkin äitini neuvot, joiden mukaan tiuskiminen johtuikin minusta ja oli mun syy, ja mun piti ansaita se, ettei mulle tiuskita.

ap

Eikö teillä töissä esimies puutu tuohon sikailuun? Ymmärrän ongelmasi äitisi kanssa, mutta käsitttääkseni äitisi ei ole samassa työpaikassa kanssasi ja työpaikan huono käytös kuuluu esimiehelle. Eli esimiehen tehtävä on huolehtia, että työpaikalla kukaan ei käyttäydy huonosti.

No ei puuttunut, kun etkö sä nyt tajua: äiti oli opettanut, että se työkaveri tiuski, koska ansaitsin sen. Niin kelle ja miksi mä olisin siitä valittanut?

ap

Eli siis pomon läsnäollessa kukaan ei sikaile? Ja vain sulle sikaillaan silloin, kun pomo ei ole näkemässä eikä kuulemassa? Ja sä et ole kertonut siitä sikailusta pomollesi?  Joten pomo ei edes tiedä, että sun työpaikallasi esiintyy huonoa käytöstä? Nyt kuules lopetat itsesi syyllistämisen ja seuraavalla kerralla käyt sanomassa asiasta pomollesi. Unohda hetkeksi, mitä äitisi on sanonut. Ei kukaan puutu työpaikkakiusaamiseen, jos ei kukaan muu kuin kiusaaja ja kiusattu tiedä asiasta. Olen pahoillani, että sulla on tuollainen työpaikka, mutta sun täytyy kertoa pomollesi, koska muuten mikään siellä ei ikinä muutu. 

No siis esimiehet eivät seuranneet tilanteissa ja siis itsen syyllistäminen on tosi syvällä.

ap

Nyt kuuntele. Tai siis lue :) Mikään, mitä äitisi on sulle sanonut, opettanut tai sulta vaatinut, ei oikeuta työkavereitasi kohtelemaan sua huonosti. Ei ole koskaan oikeuttanut eikä tule koskaan oikeuttamaankaan. Jos äitisi on muuta väittänyt, äitisi on ollut väärässä.  Usko pois, minä olen nyt oikeassa. Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus huolehtia työhyvinvoinnista ja siihen kuuluu myös työpaikan ilmapiiri ja se, ettei ketään kiusata tai muutenkaan kohdella huonosti. Sinun ei kuulu hävetä työpaikalla saamaasi huonoa kohtelua. Niiden, jotka kohtelevat sua huonosti, kuuluu hävetä. 

Jossain niissä aiemmissa poistetuissa ketjuissa kerroin sulle, että pääsin nk kiltintytön syndroomasta vasta kolmekymppisenä. Se ei ollut ihan helppoa, sen myönnän. Mutta mun oli itseni vuoksi pakko opetella sanomaan ei. Sanomaan, että nyt riittää. Pistämään stoppi asioille. Päättämään, että sori, mutta mä en enää suostu. Menetin siinä joitakin ihmissuhteitani, mutta eipä ole jälkikäteen niiden menettäminen harmittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Ja tämähän on siis ihan paskaaaa olettaa, että kaikki aina noudattaisivat hyviä käytöstapoja edes työpaikalla. Sellaisia tiuskivasti puhuvia työkavereita on, jotka oikeuttavat pskamaisuutensa sillä, että "sanovat asiasta". Sanovatkin, tiuskien. Jos sen kokee ei-välittämisenä, ja vihamielisyytenä ja loukkaavana, on heistä joku itkua tuhertava turha nillittäjä.

ap

No meillä noudattaa. Ei äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei ole mitään tarvetta käyttäytyä huonosti. 

No, ethän sinä sitä päätä, keiden kanssa joudut töitä tekemään. Nytpä olikin kuvaus tilanteesta, missä muut sikailevat. Mieti. Tajuatko sä edes sellaista? Tajuatko? Vai ootko niin tyhmä, ettet tajua, oot.

ap

Johan mä sulle aiemmin sanoin, että minä en päätä, keitä työkavereinani on. Siitä päättää toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja myös päättää, että meillä ei työpaikalla äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei pomolle, työkavereille eikä asiakkaille. Sulla ei ilmeisesti esimies ole kovin hyvin perillä, mitä työpaikalla tapahtuu, jos työntekijät äyskivät, tiuskivat ja sikailevat toisilleen. 

No siis sanoin, että välitän työtovereistani, ellei ole aihetta muuhun. Tiuskiminen antaa toki aihetta muuhun, mutta ongelmanahan onkin äitini neuvot, joiden mukaan tiuskiminen johtuikin minusta ja oli mun syy, ja mun piti ansaita se, ettei mulle tiuskita.

ap

Eikö teillä töissä esimies puutu tuohon sikailuun? Ymmärrän ongelmasi äitisi kanssa, mutta käsitttääkseni äitisi ei ole samassa työpaikassa kanssasi ja työpaikan huono käytös kuuluu esimiehelle. Eli esimiehen tehtävä on huolehtia, että työpaikalla kukaan ei käyttäydy huonosti.

No ei puuttunut, kun etkö sä nyt tajua: äiti oli opettanut, että se työkaveri tiuski, koska ansaitsin sen. Niin kelle ja miksi mä olisin siitä valittanut?

ap

Eli siis pomon läsnäollessa kukaan ei sikaile? Ja vain sulle sikaillaan silloin, kun pomo ei ole näkemässä eikä kuulemassa? Ja sä et ole kertonut siitä sikailusta pomollesi?  Joten pomo ei edes tiedä, että sun työpaikallasi esiintyy huonoa käytöstä? Nyt kuules lopetat itsesi syyllistämisen ja seuraavalla kerralla käyt sanomassa asiasta pomollesi. Unohda hetkeksi, mitä äitisi on sanonut. Ei kukaan puutu työpaikkakiusaamiseen, jos ei kukaan muu kuin kiusaaja ja kiusattu tiedä asiasta. Olen pahoillani, että sulla on tuollainen työpaikka, mutta sun täytyy kertoa pomollesi, koska muuten mikään siellä ei ikinä muutu. 

Muutama muu valitti näistä tiuskijoista mutta en nyt tiedä muuttuiko se. No, toinen otti loparit, ei varmaan kestänyt, kun ei saanut olla uniikkina lumihiutaleena siellä. Mä koitin oppia sietämään sitä ja lopulta kävi niin, että tiuskijasta kuoriutui ihan ok-ihminen, jolla oli vain itsellä pinna kireällä ja suhtautui uusiin tulijoihin kai aina ikävästi. Mikä on väärin, mutta lopulta alkoi olla mua kohtaan ihan jees, joten se asia painui unholaan itsekseen. Mutta huonot muistot ei silti unohdu ja tietty pelko, että saa kokea vastaavaa muualla myöhemmin ja syyttää itseään kun itseä kohtaan on niin aina toimittu.

ap

Sun pitää opetella olemaan syyttämättä itseäsi. Nyt mun täytyy lähteä koiran kanssa iltalenkille. Toivotan sulle mukavaa alkavaa viikkoa ja hauskaa vappua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Ja tämähän on siis ihan paskaaaa olettaa, että kaikki aina noudattaisivat hyviä käytöstapoja edes työpaikalla. Sellaisia tiuskivasti puhuvia työkavereita on, jotka oikeuttavat pskamaisuutensa sillä, että "sanovat asiasta". Sanovatkin, tiuskien. Jos sen kokee ei-välittämisenä, ja vihamielisyytenä ja loukkaavana, on heistä joku itkua tuhertava turha nillittäjä.

ap

No meillä noudattaa. Ei äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei ole mitään tarvetta käyttäytyä huonosti. 

No, ethän sinä sitä päätä, keiden kanssa joudut töitä tekemään. Nytpä olikin kuvaus tilanteesta, missä muut sikailevat. Mieti. Tajuatko sä edes sellaista? Tajuatko? Vai ootko niin tyhmä, ettet tajua, oot.

ap

Johan mä sulle aiemmin sanoin, että minä en päätä, keitä työkavereinani on. Siitä päättää toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja myös päättää, että meillä ei työpaikalla äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei pomolle, työkavereille eikä asiakkaille. Sulla ei ilmeisesti esimies ole kovin hyvin perillä, mitä työpaikalla tapahtuu, jos työntekijät äyskivät, tiuskivat ja sikailevat toisilleen. 

No siis sanoin, että välitän työtovereistani, ellei ole aihetta muuhun. Tiuskiminen antaa toki aihetta muuhun, mutta ongelmanahan onkin äitini neuvot, joiden mukaan tiuskiminen johtuikin minusta ja oli mun syy, ja mun piti ansaita se, ettei mulle tiuskita.

ap

Eikö teillä töissä esimies puutu tuohon sikailuun? Ymmärrän ongelmasi äitisi kanssa, mutta käsitttääkseni äitisi ei ole samassa työpaikassa kanssasi ja työpaikan huono käytös kuuluu esimiehelle. Eli esimiehen tehtävä on huolehtia, että työpaikalla kukaan ei käyttäydy huonosti.

No ei puuttunut, kun etkö sä nyt tajua: äiti oli opettanut, että se työkaveri tiuski, koska ansaitsin sen. Niin kelle ja miksi mä olisin siitä valittanut?

ap

Eli siis pomon läsnäollessa kukaan ei sikaile? Ja vain sulle sikaillaan silloin, kun pomo ei ole näkemässä eikä kuulemassa? Ja sä et ole kertonut siitä sikailusta pomollesi?  Joten pomo ei edes tiedä, että sun työpaikallasi esiintyy huonoa käytöstä? Nyt kuules lopetat itsesi syyllistämisen ja seuraavalla kerralla käyt sanomassa asiasta pomollesi. Unohda hetkeksi, mitä äitisi on sanonut. Ei kukaan puutu työpaikkakiusaamiseen, jos ei kukaan muu kuin kiusaaja ja kiusattu tiedä asiasta. Olen pahoillani, että sulla on tuollainen työpaikka, mutta sun täytyy kertoa pomollesi, koska muuten mikään siellä ei ikinä muutu. 

No siis esimiehet eivät seuranneet tilanteissa ja siis itsen syyllistäminen on tosi syvällä.

ap

Nyt kuuntele. Tai siis lue :) Mikään, mitä äitisi on sulle sanonut, opettanut tai sulta vaatinut, ei oikeuta työkavereitasi kohtelemaan sua huonosti. Ei ole koskaan oikeuttanut eikä tule koskaan oikeuttamaankaan. Jos äitisi on muuta väittänyt, äitisi on ollut väärässä.  Usko pois, minä olen nyt oikeassa. Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus huolehtia työhyvinvoinnista ja siihen kuuluu myös työpaikan ilmapiiri ja se, ettei ketään kiusata tai muutenkaan kohdella huonosti. Sinun ei kuulu hävetä työpaikalla saamaasi huonoa kohtelua. Niiden, jotka kohtelevat sua huonosti, kuuluu hävetä. 

Jossain niissä aiemmissa poistetuissa ketjuissa kerroin sulle, että pääsin nk kiltintytön syndroomasta vasta kolmekymppisenä. Se ei ollut ihan helppoa, sen myönnän. Mutta mun oli itseni vuoksi pakko opetella sanomaan ei. Sanomaan, että nyt riittää. Pistämään stoppi asioille. Päättämään, että sori, mutta mä en enää suostu. Menetin siinä joitakin ihmissuhteitani, mutta eipä ole jälkikäteen niiden menettäminen harmittanut. 

Niin no totta puhut tietenkin ja olet oikeassa. Sehän siinä vain on, että äitini syyllisti nimenomaan siitä, että muut eivät halua olla kanssani ja että menetetty ihmissuhde on merkki siitä, että minussa on vikaa. Koska äitini vääristeli ja väänteli aina sitä, mitä muut muka tarkoittivat tai olivat sanoneet tai ainakin ajatelleet ja se väänneltiin aina sen mukaan, että minä ansaitsin sen, minussa oli syytä siihen, että joku joutui korjaamaan jotain mun toiminnassa, vaikka siis kysymys oli minua kohtaan loukkaavasta käytöksestä, niin äiti väänsi sen, ettei minulle muka saa sanoa mistään!

Vaikka tiuskiminen ei ole ok, vaikka sanoisi asiasta. Äidin mielestä oli. Niin kauan, kun se en ollut minä. Jos mä tiuskin muille "ei pitänyt ihmetellä, jos kukaan ei halua olla kanssani" ja plaa plaa. Ja siis muutenkin olemme eri mieltä asioista, minusta muille tiuskiminen on huonoa käytöstä, vaikka sanoisi asiasta, äidin mielestä ei. "Koska ei toisille jaksa sata kertaa sanoa" vaikka taaskin on kyse siitä, että jokin asia anottiin ensimmäistä kertaa. Ja on se sanojallakin jokin vastuu sanomansa perillemenosta ja saamisesta, ja sehän se vasta onkin jotain, mitä äitini ei osaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Ja tämähän on siis ihan paskaaaa olettaa, että kaikki aina noudattaisivat hyviä käytöstapoja edes työpaikalla. Sellaisia tiuskivasti puhuvia työkavereita on, jotka oikeuttavat pskamaisuutensa sillä, että "sanovat asiasta". Sanovatkin, tiuskien. Jos sen kokee ei-välittämisenä, ja vihamielisyytenä ja loukkaavana, on heistä joku itkua tuhertava turha nillittäjä.

ap

No meillä noudattaa. Ei äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei ole mitään tarvetta käyttäytyä huonosti. 

No, ethän sinä sitä päätä, keiden kanssa joudut töitä tekemään. Nytpä olikin kuvaus tilanteesta, missä muut sikailevat. Mieti. Tajuatko sä edes sellaista? Tajuatko? Vai ootko niin tyhmä, ettet tajua, oot.

ap

Johan mä sulle aiemmin sanoin, että minä en päätä, keitä työkavereinani on. Siitä päättää toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja myös päättää, että meillä ei työpaikalla äyskitä, tiuskita eikä sikailla. Ei pomolle, työkavereille eikä asiakkaille. Sulla ei ilmeisesti esimies ole kovin hyvin perillä, mitä työpaikalla tapahtuu, jos työntekijät äyskivät, tiuskivat ja sikailevat toisilleen. 

No siis sanoin, että välitän työtovereistani, ellei ole aihetta muuhun. Tiuskiminen antaa toki aihetta muuhun, mutta ongelmanahan onkin äitini neuvot, joiden mukaan tiuskiminen johtuikin minusta ja oli mun syy, ja mun piti ansaita se, ettei mulle tiuskita.

ap

Eikö teillä töissä esimies puutu tuohon sikailuun? Ymmärrän ongelmasi äitisi kanssa, mutta käsitttääkseni äitisi ei ole samassa työpaikassa kanssasi ja työpaikan huono käytös kuuluu esimiehelle. Eli esimiehen tehtävä on huolehtia, että työpaikalla kukaan ei käyttäydy huonosti.

No ei puuttunut, kun etkö sä nyt tajua: äiti oli opettanut, että se työkaveri tiuski, koska ansaitsin sen. Niin kelle ja miksi mä olisin siitä valittanut?

ap

Eli siis pomon läsnäollessa kukaan ei sikaile? Ja vain sulle sikaillaan silloin, kun pomo ei ole näkemässä eikä kuulemassa? Ja sä et ole kertonut siitä sikailusta pomollesi?  Joten pomo ei edes tiedä, että sun työpaikallasi esiintyy huonoa käytöstä? Nyt kuules lopetat itsesi syyllistämisen ja seuraavalla kerralla käyt sanomassa asiasta pomollesi. Unohda hetkeksi, mitä äitisi on sanonut. Ei kukaan puutu työpaikkakiusaamiseen, jos ei kukaan muu kuin kiusaaja ja kiusattu tiedä asiasta. Olen pahoillani, että sulla on tuollainen työpaikka, mutta sun täytyy kertoa pomollesi, koska muuten mikään siellä ei ikinä muutu. 

Muutama muu valitti näistä tiuskijoista mutta en nyt tiedä muuttuiko se. No, toinen otti loparit, ei varmaan kestänyt, kun ei saanut olla uniikkina lumihiutaleena siellä. Mä koitin oppia sietämään sitä ja lopulta kävi niin, että tiuskijasta kuoriutui ihan ok-ihminen, jolla oli vain itsellä pinna kireällä ja suhtautui uusiin tulijoihin kai aina ikävästi. Mikä on väärin, mutta lopulta alkoi olla mua kohtaan ihan jees, joten se asia painui unholaan itsekseen. Mutta huonot muistot ei silti unohdu ja tietty pelko, että saa kokea vastaavaa muualla myöhemmin ja syyttää itseään kun itseä kohtaan on niin aina toimittu.

ap

Sun pitää opetella olemaan syyttämättä itseäsi. Nyt mun täytyy lähteä koiran kanssa iltalenkille. Toivotan sulle mukavaa alkavaa viikkoa ja hauskaa vappua!

No niin pitää, se on totta ja siis sehän mullakin on edessä, että ihmissuhteita menettänen sen seurauksena ja se ei ole mulle helppo pala, mutta ne on monet sellaisia, että eipä sitä katumaan tule, mutta se vaihe, kun ei ole uusiakaan on todella hirveä. Sitä epäilee itseään, koska niin on maailman alusta asti sanottu, että sinusta (minusta) se johtuu.

ap