Pitääkö välittäminen ansaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tarkoitan välittämisellä aika pitkälle muiden tunteista välittämistä. Eli toimitaan niin, ettei pahoiteta toisten mieltä jollainen, minkä tiedetään sitä pahoittavan. Aika usein ihmiset minusta selittävät omaa toimintaansa toisen teoilla, mikä joskus pitääkin paikkaansa, mutta usein ei.

ap

Sitten tarkoitettiin välittämisellä eri asiaa :) En mä tietenkään halua tarkoituksella pahoittaa kenenkään mieltä, minusta nyt kuuluu ihan hyviin käytöstapoihin, ettei niin tehdä. Töissä suhtaudun kaikkiin työkavereihini asiallisen rauhallisesti ja koska yhdessäolomme perustuu työhön eikä henkilökohtaisuuksiin, ei oikeastaan edes tule tilannetta, jossa toisen mielen voisi jollain tavalla pahoittaa. Tullaan töihin, tehdään duunit, lähdetään kotiin ja sillä sipuli. 

Ja kyllä toiset ihmiset selittävät muiden käytöksestä johtuen, etteivät toimi varoen pahoittamasta näiden mieltä. Ja joskus se syy on silti siinä selittäjässä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tarkoitan välittämisellä aika pitkälle muiden tunteista välittämistä. Eli toimitaan niin, ettei pahoiteta toisten mieltä jollainen, minkä tiedetään sitä pahoittavan. Aika usein ihmiset minusta selittävät omaa toimintaansa toisen teoilla, mikä joskus pitääkin paikkaansa, mutta usein ei.

ap

Sitten tarkoitettiin välittämisellä eri asiaa :) En mä tietenkään halua tarkoituksella pahoittaa kenenkään mieltä, minusta nyt kuuluu ihan hyviin käytöstapoihin, ettei niin tehdä. Töissä suhtaudun kaikkiin työkavereihini asiallisen rauhallisesti ja koska yhdessäolomme perustuu työhön eikä henkilökohtaisuuksiin, ei oikeastaan edes tule tilannetta, jossa toisen mielen voisi jollain tavalla pahoittaa. Tullaan töihin, tehdään duunit, lähdetään kotiin ja sillä sipuli. 

Kyllä niitä voi töihin liittyvästikin tulla. Ainakin useilla aloilla.

ap

Mä olen miesvaltaisella alalla eikä meillä kukaan töissä puhu mistään henkilökohtaisista asioista. Joskus antaa ja saa negatiivistakin palautetta, mutta se ei liity henkilöön vaan tehtyyn työhön. Kun kaikki osaavat ilmaista kritiikkinsä rakentavalla tavalla, ei kukaan pahoita mieltään, jos on tehnyt jonkun homman huonosti tai väärin. Palautteesta otetaan opiksi ja seuraavalla kerralla osataan tehdä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tarkoitan välittämisellä aika pitkälle muiden tunteista välittämistä. Eli toimitaan niin, ettei pahoiteta toisten mieltä jollainen, minkä tiedetään sitä pahoittavan. Aika usein ihmiset minusta selittävät omaa toimintaansa toisen teoilla, mikä joskus pitääkin paikkaansa, mutta usein ei.

ap

Sitten tarkoitettiin välittämisellä eri asiaa :) En mä tietenkään halua tarkoituksella pahoittaa kenenkään mieltä, minusta nyt kuuluu ihan hyviin käytöstapoihin, ettei niin tehdä. Töissä suhtaudun kaikkiin työkavereihini asiallisen rauhallisesti ja koska yhdessäolomme perustuu työhön eikä henkilökohtaisuuksiin, ei oikeastaan edes tule tilannetta, jossa toisen mielen voisi jollain tavalla pahoittaa. Tullaan töihin, tehdään duunit, lähdetään kotiin ja sillä sipuli. 

Kyllä niitä voi töihin liittyvästikin tulla. Ainakin useilla aloilla.

ap

Mä olen miesvaltaisella alalla eikä meillä kukaan töissä puhu mistään henkilökohtaisista asioista. Joskus antaa ja saa negatiivistakin palautetta, mutta se ei liity henkilöön vaan tehtyyn työhön. Kun kaikki osaavat ilmaista kritiikkinsä rakentavalla tavalla, ei kukaan pahoita mieltään, jos on tehnyt jonkun homman huonosti tai väärin. Palautteesta otetaan opiksi ja seuraavalla kerralla osataan tehdä paremmin.

Noo, kyllä miesvaltaisillakin aloilla osataan katkeroitua. Ja monissa työpaikoissa. Ei se katso sukupuolia. Outoa jos olet täysin välttynyt olemasta edes kohde, tai sitten et siitäkään välitä. Mutta se, jos työkaverit on miehiä selittää ihmissuhteide puutteen tietenkin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tarkoitan välittämisellä aika pitkälle muiden tunteista välittämistä. Eli toimitaan niin, ettei pahoiteta toisten mieltä jollainen, minkä tiedetään sitä pahoittavan. Aika usein ihmiset minusta selittävät omaa toimintaansa toisen teoilla, mikä joskus pitääkin paikkaansa, mutta usein ei.

ap

Sitten tarkoitettiin välittämisellä eri asiaa :) En mä tietenkään halua tarkoituksella pahoittaa kenenkään mieltä, minusta nyt kuuluu ihan hyviin käytöstapoihin, ettei niin tehdä. Töissä suhtaudun kaikkiin työkavereihini asiallisen rauhallisesti ja koska yhdessäolomme perustuu työhön eikä henkilökohtaisuuksiin, ei oikeastaan edes tule tilannetta, jossa toisen mielen voisi jollain tavalla pahoittaa. Tullaan töihin, tehdään duunit, lähdetään kotiin ja sillä sipuli. 

Kyllä niitä voi töihin liittyvästikin tulla. Ainakin useilla aloilla.

ap

Mä olen miesvaltaisella alalla eikä meillä kukaan töissä puhu mistään henkilökohtaisista asioista. Joskus antaa ja saa negatiivistakin palautetta, mutta se ei liity henkilöön vaan tehtyyn työhön. Kun kaikki osaavat ilmaista kritiikkinsä rakentavalla tavalla, ei kukaan pahoita mieltään, jos on tehnyt jonkun homman huonosti tai väärin. Palautteesta otetaan opiksi ja seuraavalla kerralla osataan tehdä paremmin.

Noo, kyllä miesvaltaisillakin aloilla osataan katkeroitua. Ja monissa työpaikoissa. Ei se katso sukupuolia. Outoa jos olet täysin välttynyt olemasta edes kohde, tai sitten et siitäkään välitä. Mutta se, jos työkaverit on miehiä selittää ihmissuhteide puutteen tietenkin.

ap

Mun ihmissuhteeni eivät olekaan työpaikalla, koska en käy töissä saadakseni töistä ihmissuhteita vaan rahaa. Ihmissuhteisiini kuuluvat omat lapseni perheineen, vanhempani, sisarukseni ja sisarusteni lapset perheineen sekä ystäväni. Tämä parinkymmenen hengen joukko on mulle ihan riittävän kokoinen ihmissuhteikseni, enempää en edes kaipaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tarkoitan välittämisellä aika pitkälle muiden tunteista välittämistä. Eli toimitaan niin, ettei pahoiteta toisten mieltä jollainen, minkä tiedetään sitä pahoittavan. Aika usein ihmiset minusta selittävät omaa toimintaansa toisen teoilla, mikä joskus pitääkin paikkaansa, mutta usein ei.

ap

Sitten tarkoitettiin välittämisellä eri asiaa :) En mä tietenkään halua tarkoituksella pahoittaa kenenkään mieltä, minusta nyt kuuluu ihan hyviin käytöstapoihin, ettei niin tehdä. Töissä suhtaudun kaikkiin työkavereihini asiallisen rauhallisesti ja koska yhdessäolomme perustuu työhön eikä henkilökohtaisuuksiin, ei oikeastaan edes tule tilannetta, jossa toisen mielen voisi jollain tavalla pahoittaa. Tullaan töihin, tehdään duunit, lähdetään kotiin ja sillä sipuli. 

Kyllä niitä voi töihin liittyvästikin tulla. Ainakin useilla aloilla.

ap

Mä olen miesvaltaisella alalla eikä meillä kukaan töissä puhu mistään henkilökohtaisista asioista. Joskus antaa ja saa negatiivistakin palautetta, mutta se ei liity henkilöön vaan tehtyyn työhön. Kun kaikki osaavat ilmaista kritiikkinsä rakentavalla tavalla, ei kukaan pahoita mieltään, jos on tehnyt jonkun homman huonosti tai väärin. Palautteesta otetaan opiksi ja seuraavalla kerralla osataan tehdä paremmin.

Noo, kyllä miesvaltaisillakin aloilla osataan katkeroitua. Ja monissa työpaikoissa. Ei se katso sukupuolia. Outoa jos olet täysin välttynyt olemasta edes kohde, tai sitten et siitäkään välitä. Mutta se, jos työkaverit on miehiä selittää ihmissuhteide puutteen tietenkin.

ap

Miksi se on outoa, että en ole työkavereideni katkeroitumisen kohde? Vai tarkoitako esimerkiksi tilannetta, jossa olisin saanut ylennyksen, jonka työkaverini olisi halunnut? Vai millaisista asioista työkavereille katkeroidutaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tarkoitan välittämisellä aika pitkälle muiden tunteista välittämistä. Eli toimitaan niin, ettei pahoiteta toisten mieltä jollainen, minkä tiedetään sitä pahoittavan. Aika usein ihmiset minusta selittävät omaa toimintaansa toisen teoilla, mikä joskus pitääkin paikkaansa, mutta usein ei.

ap

Sitten tarkoitettiin välittämisellä eri asiaa :) En mä tietenkään halua tarkoituksella pahoittaa kenenkään mieltä, minusta nyt kuuluu ihan hyviin käytöstapoihin, ettei niin tehdä. Töissä suhtaudun kaikkiin työkavereihini asiallisen rauhallisesti ja koska yhdessäolomme perustuu työhön eikä henkilökohtaisuuksiin, ei oikeastaan edes tule tilannetta, jossa toisen mielen voisi jollain tavalla pahoittaa. Tullaan töihin, tehdään duunit, lähdetään kotiin ja sillä sipuli. 

Kyllä niitä voi töihin liittyvästikin tulla. Ainakin useilla aloilla.

ap

Mä olen miesvaltaisella alalla eikä meillä kukaan töissä puhu mistään henkilökohtaisista asioista. Joskus antaa ja saa negatiivistakin palautetta, mutta se ei liity henkilöön vaan tehtyyn työhön. Kun kaikki osaavat ilmaista kritiikkinsä rakentavalla tavalla, ei kukaan pahoita mieltään, jos on tehnyt jonkun homman huonosti tai väärin. Palautteesta otetaan opiksi ja seuraavalla kerralla osataan tehdä paremmin.

Noo, kyllä miesvaltaisillakin aloilla osataan katkeroitua. Ja monissa työpaikoissa. Ei se katso sukupuolia. Outoa jos olet täysin välttynyt olemasta edes kohde, tai sitten et siitäkään välitä. Mutta se, jos työkaverit on miehiä selittää ihmissuhteide puutteen tietenkin.

ap

Mun ihmissuhteeni eivät olekaan työpaikalla, koska en käy töissä saadakseni töistä ihmissuhteita vaan rahaa. Ihmissuhteisiini kuuluvat omat lapseni perheineen, vanhempani, sisarukseni ja sisarusteni lapset perheineen sekä ystäväni. Tämä parinkymmenen hengen joukko on mulle ihan riittävän kokoinen ihmissuhteikseni, enempää en edes kaipaa. 

Niin siis tarkoitin ihmissuhteiden puutteen työpaikalla. Eikä sekään ole tietenkään mikään pakko, naisvaltaisilla aloilla vain aika tavallista ja koen sen itse pääasiassa voimavaraksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tarkoitan välittämisellä aika pitkälle muiden tunteista välittämistä. Eli toimitaan niin, ettei pahoiteta toisten mieltä jollainen, minkä tiedetään sitä pahoittavan. Aika usein ihmiset minusta selittävät omaa toimintaansa toisen teoilla, mikä joskus pitääkin paikkaansa, mutta usein ei.

ap

Sitten tarkoitettiin välittämisellä eri asiaa :) En mä tietenkään halua tarkoituksella pahoittaa kenenkään mieltä, minusta nyt kuuluu ihan hyviin käytöstapoihin, ettei niin tehdä. Töissä suhtaudun kaikkiin työkavereihini asiallisen rauhallisesti ja koska yhdessäolomme perustuu työhön eikä henkilökohtaisuuksiin, ei oikeastaan edes tule tilannetta, jossa toisen mielen voisi jollain tavalla pahoittaa. Tullaan töihin, tehdään duunit, lähdetään kotiin ja sillä sipuli. 

Kyllä niitä voi töihin liittyvästikin tulla. Ainakin useilla aloilla.

ap

Mä olen miesvaltaisella alalla eikä meillä kukaan töissä puhu mistään henkilökohtaisista asioista. Joskus antaa ja saa negatiivistakin palautetta, mutta se ei liity henkilöön vaan tehtyyn työhön. Kun kaikki osaavat ilmaista kritiikkinsä rakentavalla tavalla, ei kukaan pahoita mieltään, jos on tehnyt jonkun homman huonosti tai väärin. Palautteesta otetaan opiksi ja seuraavalla kerralla osataan tehdä paremmin.

Noo, kyllä miesvaltaisillakin aloilla osataan katkeroitua. Ja monissa työpaikoissa. Ei se katso sukupuolia. Outoa jos olet täysin välttynyt olemasta edes kohde, tai sitten et siitäkään välitä. Mutta se, jos työkaverit on miehiä selittää ihmissuhteide puutteen tietenkin.

ap

Miksi se on outoa, että en ole työkavereideni katkeroitumisen kohde? Vai tarkoitako esimerkiksi tilannetta, jossa olisin saanut ylennyksen, jonka työkaverini olisi halunnut? Vai millaisista asioista työkavereille katkeroidutaan? 

En tarkoittanut tuollaista. Vaan epäreilua kohtelua tms.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tarkoitan välittämisellä aika pitkälle muiden tunteista välittämistä. Eli toimitaan niin, ettei pahoiteta toisten mieltä jollainen, minkä tiedetään sitä pahoittavan. Aika usein ihmiset minusta selittävät omaa toimintaansa toisen teoilla, mikä joskus pitääkin paikkaansa, mutta usein ei.

ap

Sitten tarkoitettiin välittämisellä eri asiaa :) En mä tietenkään halua tarkoituksella pahoittaa kenenkään mieltä, minusta nyt kuuluu ihan hyviin käytöstapoihin, ettei niin tehdä. Töissä suhtaudun kaikkiin työkavereihini asiallisen rauhallisesti ja koska yhdessäolomme perustuu työhön eikä henkilökohtaisuuksiin, ei oikeastaan edes tule tilannetta, jossa toisen mielen voisi jollain tavalla pahoittaa. Tullaan töihin, tehdään duunit, lähdetään kotiin ja sillä sipuli. 

Kyllä niitä voi töihin liittyvästikin tulla. Ainakin useilla aloilla.

ap

Mä olen miesvaltaisella alalla eikä meillä kukaan töissä puhu mistään henkilökohtaisista asioista. Joskus antaa ja saa negatiivistakin palautetta, mutta se ei liity henkilöön vaan tehtyyn työhön. Kun kaikki osaavat ilmaista kritiikkinsä rakentavalla tavalla, ei kukaan pahoita mieltään, jos on tehnyt jonkun homman huonosti tai väärin. Palautteesta otetaan opiksi ja seuraavalla kerralla osataan tehdä paremmin.

Noo, kyllä miesvaltaisillakin aloilla osataan katkeroitua. Ja monissa työpaikoissa. Ei se katso sukupuolia. Outoa jos olet täysin välttynyt olemasta edes kohde, tai sitten et siitäkään välitä. Mutta se, jos työkaverit on miehiä selittää ihmissuhteide puutteen tietenkin.

ap

Miksi se on outoa, että en ole työkavereideni katkeroitumisen kohde? Vai tarkoitako esimerkiksi tilannetta, jossa olisin saanut ylennyksen, jonka työkaverini olisi halunnut? Vai millaisista asioista työkavereille katkeroidutaan? 

En tarkoittanut tuollaista. Vaan epäreilua kohtelua tms.

ap

Meillä ei ole muita pomoja kuin toimitusjohtaja, joka on sekä yrityksen perustaja että yrityksen ainoa omistaja. Hänellä ei ole työntekijöissään suosikkeja vaan kohtelee kaikkia samalla tavalla. Kaikki ovat samassa asemassa eikä  yrityksessä ole etenemismahdollisuuksia. Jos haluaa edetä urallaan, on vaihdettava työpaikkaa. Työntekijät eivät kilpaile toistensa kanssa vaan tekevät jokainen omat hommansa. Kukaan ei lusmuile omistaan, joten kukaan ei myöskään joudu epäreiluun tilanteeseen. Kritiikki annetaan rakentavasti, joten ketään ei loukata. Ymmärrän hyvin, että jos työpaikalla on epäreilua kohtelua, siitä toki voi katkeroitua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tarkoitan välittämisellä aika pitkälle muiden tunteista välittämistä. Eli toimitaan niin, ettei pahoiteta toisten mieltä jollainen, minkä tiedetään sitä pahoittavan. Aika usein ihmiset minusta selittävät omaa toimintaansa toisen teoilla, mikä joskus pitääkin paikkaansa, mutta usein ei.

ap

Sitten tarkoitettiin välittämisellä eri asiaa :) En mä tietenkään halua tarkoituksella pahoittaa kenenkään mieltä, minusta nyt kuuluu ihan hyviin käytöstapoihin, ettei niin tehdä. Töissä suhtaudun kaikkiin työkavereihini asiallisen rauhallisesti ja koska yhdessäolomme perustuu työhön eikä henkilökohtaisuuksiin, ei oikeastaan edes tule tilannetta, jossa toisen mielen voisi jollain tavalla pahoittaa. Tullaan töihin, tehdään duunit, lähdetään kotiin ja sillä sipuli. 

Kyllä niitä voi töihin liittyvästikin tulla. Ainakin useilla aloilla.

ap

Mä olen miesvaltaisella alalla eikä meillä kukaan töissä puhu mistään henkilökohtaisista asioista. Joskus antaa ja saa negatiivistakin palautetta, mutta se ei liity henkilöön vaan tehtyyn työhön. Kun kaikki osaavat ilmaista kritiikkinsä rakentavalla tavalla, ei kukaan pahoita mieltään, jos on tehnyt jonkun homman huonosti tai väärin. Palautteesta otetaan opiksi ja seuraavalla kerralla osataan tehdä paremmin.

Noo, kyllä miesvaltaisillakin aloilla osataan katkeroitua. Ja monissa työpaikoissa. Ei se katso sukupuolia. Outoa jos olet täysin välttynyt olemasta edes kohde, tai sitten et siitäkään välitä. Mutta se, jos työkaverit on miehiä selittää ihmissuhteide puutteen tietenkin.

ap

Mun ihmissuhteeni eivät olekaan työpaikalla, koska en käy töissä saadakseni töistä ihmissuhteita vaan rahaa. Ihmissuhteisiini kuuluvat omat lapseni perheineen, vanhempani, sisarukseni ja sisarusteni lapset perheineen sekä ystäväni. Tämä parinkymmenen hengen joukko on mulle ihan riittävän kokoinen ihmissuhteikseni, enempää en edes kaipaa. 

Niin siis tarkoitin ihmissuhteiden puutteen työpaikalla. Eikä sekään ole tietenkään mikään pakko, naisvaltaisilla aloilla vain aika tavallista ja koen sen itse pääasiassa voimavaraksi.

ap

Mullekin ihmissuhteet ovat voimavara, mutta koska niitä on riittävästi "siviilielämässäkin", en kaipaakaan ihmissuhteita työpaikalla. Toki meilläkin käydään porukalla kahvilla ja lounastauolla, mutta ei silloinkaan jutella mistään henkilökohtaisista asioista vaan joko työasioista tai jostain yleisistä asioista kuten vaikka seuraavista eduskuntavaaleista, Korean tilanteesta tms. 

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Tuskin se ketään loukkaisi, vaikkei noin toimisikaan. Mulle välittäminen on sitä, ettei loukata toisia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Tuskin se ketään loukkaisi, vaikkei noin toimisikaan. Mulle välittäminen on sitä, ettei loukata toisia.

ap

Ja se sisältää töissä sen, ettei nakella niskoja ja pyöritellä toisille silmiä paitsi ehkä todella hyvästä syystä. Että sillä lailla ne eivät ole paikkoja, joissa voi tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on, ansaitsematta sitä, mutta en täissäkään ajattele, että mun pitää ansaita muiden välittäminen. Jos joku ei sitä anna, niin olkoot antamatta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Niin, jos he loukkaavat minua minusta tulee heitä kohtaan pska, JOS he eivät VÄLITÄ minusta ja ymmärrä loukanneensa. Siis jos asiaa selvitellään. Monikaan ei silloin suostu ymmärtämään toimineensa väärin, eli olleensa ei-välittävä, turha kuvitella, että suostuisi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi .

Enkä mä tässä puhunut siitä, että yritän itse muuttaa toisia, vaan siitä, että minua on koitettu muuttaa ja olen itsekin kuvitellut, että minun pitää muuttua, että se "muuttaja" voisi hurskastella, että välittää minusta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Ja tämähän on siis ihan paskaaaa olettaa, että kaikki aina noudattaisivat hyviä käytöstapoja edes työpaikalla. Sellaisia tiuskivasti puhuvia työkavereita on, jotka oikeuttavat pskamaisuutensa sillä, että "sanovat asiasta". Sanovatkin, tiuskien. Jos sen kokee ei-välittämisenä, ja vihamielisyytenä ja loukkaavana, on heistä joku itkua tuhertava turha nillittäjä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni tuosta välittämisen käsitteestä eli mitähän mahdat sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Muutama vuosi sitten työkaverini sairastui syöpään eikä kukaan meistä kokenut mitenkään negatiivisena tai epäreiluna, että hänen työnsä jaettiin meille muille. TJ oli häneen yhteydessä ja me muut laitettiin yhdessä "parane pian" -kortti. Emme kuitenkaan soitelleet tälle työkaverille emmekä käyneet katsomassa sairaalassa, koska emme oikeastaan olisi edes tienneet, milloin hän on sairaalassa tai jaksaisiko hän edes jutella. Kun hän pitkän sairasloman jälkeen palasi töihin, jokainen meistä oli vilpittömän iloinen, että hän selätti vakavan sairauden ja tuli takaisin töihin. Oliko tämä sitä välittämistä, mitä sinä tarkoitit? 

Oli kyllä.

ap

Sitten mä olen puhunut välittämisestä erilaisena asiana kuin sinä. Mulle välittäminen tarkottaisi, että kävisin katsomassa syöpään sairastunutta sairaalassa, soittelisin ja kyselisin kuulumisia, kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi esimerkiksi hoitaa kauppareissuja, koiran ulkoilutuksia yms. Ja mitä läheisempi ihminen olisi kyseessä, sitä enemmän hänen syöpään sairastumisensa vaikuttaisi omaankin elämääni eli itkisin, surisin, todennäköisesti en saisi kunnolla nukuttua  enkä osaisi oikein iloita mistään. 

Eikä aloitus koskenut työkavereiden välittämistä toisista, vaan läheisten. Tai siis ei työkavereidenkaan kuulu ansaita välittämistä, mutta heitä tosiaan ei haittaa, vaikka eivät saisikaan hyväksyntää kaikkinensa, kuten muissa ihmissuhteissa (tai ainakin yhdessä elämän aikana) tulisi olla.

ap

Kommentissasi 49 kirjoitit kuitenkin: "Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. "  Ts sinä oletat työkavereidesi välittävän sinusta, mutta nyt taas sanot, ettei työkavereiden (eli sinun) kuulukaan ansaita välittämistä.

Mutta okei, sulle siis välittämistä on, että ei loukata. Mulle taas tuo, että ei loukata, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Välittäminen on mulle paljon enemmän kuin hyvät käytöstavat. Hyviä käytöstapojahan noudatetaan aivan kaikkien kanssa. Silloinkin, kun toinen on täysin tuntematon ja hänet tavataan vain yhden kerran elämässä minuutin ajan. 

Ne ihmiset, jotka ovat mulle läheisiä ja joista välitän tavalla, jota pidän välittämisenä, valitsen itse. Ja koska olen valinnut heidät itse, olen voinut valita ihmisiä, joista voin pitää ja välittää. Jotka ovat sellaisia, ettei mun tarvitse edes yrittää muuttaa heitä välittääkseni heistä vaan he ovat sellaisia jo valmiiksi.

Ja tämähän on siis ihan paskaaaa olettaa, että kaikki aina noudattaisivat hyviä käytöstapoja edes työpaikalla. Sellaisia tiuskivasti puhuvia työkavereita on, jotka oikeuttavat pskamaisuutensa sillä, että "sanovat asiasta". Sanovatkin, tiuskien. Jos sen kokee ei-välittämisenä, ja vihamielisyytenä ja loukkaavana, on heistä joku itkua tuhertava turha nillittäjä.

ap

Tästälähtien, jos joku kokee vielä tarvetta päteä mun naamalle tiuskimalla, niin saa niskaansa pskaa samalla mitalla.

ap