Pitääkö välittäminen ansaita?
Ja jos pitää, niin onko se sitten enää välittämistä? Aitoa välittämistä henkilöstä sellaisena, kuin hän on? Minun mielestäni ei pidä ansaita, eikä välittäminen, joka annetaan jollekin, joka muuntuu antajan toiveiden mukaisesksi saadakseen välittämistä ei ole "välittäjältä" aitoa välittämistä siitä toisesta. Jos siis käskee sen toisen muuttua, ja toinen ei voi hyvin, mutta muuttuu, että hänestä välitettäisiin.
Muuttuja ei siis itsekääntajua, ettei muuttumalla saa aitoa välittämistä, jos muuttuminen ei muuten palvele häntä itseään. Ja nyt en kaipaa kysymyksiä siitä, muuttua miten. Jokainen varmaan tietää tilanteen, jossa muuttuu toisen mieliksi itseään rasittavaan suuntaan ja ellei tiedä, tämä keskustelu ei ole sinulle.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis tuo perseen näyttäminen (kuvainnollisesti) koskee lähinnä työkavereita, joista en pidä, pomoa jne. Sellaisia, joilla ei ole valtaa minuun, mutta joiden on pakko olla kanssani tekemisissä. Ja pomolle se pitää näyttää niin, ettei syytä potkuille muodostu.
apTiedätkö, mistä tuo tarve mun mielestä johtuu? Siitä, että noilla ihmisillä ja heidän mielipiteillään on sulle merkitystä. Jos suhtautuisit heihin täysin välinpitämättömästi, et käyttäisi aikaasi ja energiaasi edes heidän ajattelemiseensa. Tiedän, että välinpitämättömäksi opetteleminen on vaikeaa silloin, kun on kasvatettu olemaan mieliksi muille.
Ehkä niinkin, mutta välitän siitä, että heilläkin olisi joskus takiani paha mieli, kuten äitini mielestä mulla sai olla muiden takia aivan rauhassa paha mieli.
apVälinpitämättömyydessä on juuri se hyvä puoli, ettei työkaveritkaan aiheuta pahaa mieltä. Mulle pahaa mieltä voivat aiheuttaa vain sellaiset ihmiset, jotka ovat mulle tärkeitä tai jotka kohdistavat jotain pahaa mulle tärkeisiin ihmisiin.
No mä oon mulle tärkeä ihminen, eli minuun kohdistettu paha aiheuttaa halun olla takaisin ilkeä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju poistuu varmaan kohta, mutta myös mun äidilleni oli tärkeää, mitä muut ihmiset hänestä ja meistä lapsista ajattelivat. Sen vuoksi lasten piti olla kilttejä ja tottelevaisia. Pääsin eroon tästä nk kiltin tytön syndroomasta vasta kolmekymppisenä, kun tajusin, että MINÄ en kaipaa hyväksyntää koko maailmalta ja sen vuoksi mun ei tarvitse tehdä sellaisia asioita, joita en itse halua.
Mäkään en kaipaa hyväksyntää todellakaan monilta ihmisiltä, itseasiassa jos jonkun mielestä olen vittumainen niin nauttisin vain siitä, koska siitä tulee mieleen se, miten vitutin äitiäni.
Äiti vain murskasi uskon itseeni.
apMä olen syntynyt 60-luvun alussa ja siihen aikaan oli ihan tavallista, että erityisesti tyttöjen piti olla kilttejä. Kasvatuksessa kiltteyden korostaminen näkyi. Kun tähän vielä yhdisti äitini voimakkaan tarpeen saada hyväksyntää ja arvostusta perheen ulkopuolisilta - ihan tuntemattomiltakin - ihmisiltä, niin bingo! Ei ollut ihan helppoa riuhtaista itseään irti kolmekymppisenä, kun tajusin, miten suuri osa aikuiselämäni ihmisistä (erityisesti miehistä) oli yksinkertaisesti vain käyttänyt hyväkseen kiltteyttäni.
Mä en ollut mikään kiltti jos sillä tarkoitetaan hiljaista ja nöyrää.
apJa tämä vituttti äitiäni.
apJa SEN takia hän väitti, ettei kukaan välittäisi minusta. Mikä ässhole.
apHän oli oikeassa. Et tule kenenkään kanssa toimeen
Tulen erittäin hyvin, joskin se ei saisi olla tavoitteena elämälle. Monissa ihmisissä on sellaista vikaa, että jos alistaa tavoitteekseen tulla heidän kanssaan toimeen niin morjens.
apSinulla ei ole yhtään ystävää. Vietät kaiken ajan yksin. Riitelet. Haukut. Edes oman perheen kanssa et tule toimeen. Katso peiliin niin näet syyn. Itsekäs luonne
On mulla mutta jos ajatellaan, että koenko mä heidän välittävän itsestäni niin sellaisia ei juuri ole. Ja se ei ole toisten, mutta ei omakaan vikani.
apTaaskaan ei kiinnosta välitätkö sinä tai mitä voit antaa. Sinä vain otat. Ja siksi sinulla ei ole ketään
En oikeastaan ole heidän kanssaan ottaaakseni heiltä jotain. Voin aivan hyvin jättää yhteydenpidon minimiin, ja olenkin jättänyt. Toivon löytäväni sellaisia, joista aidosti välitän ja raivaan tilaa heille.
apSinulla ei ole muuta kuin tilaa. Näin tulee aina olemaan
Ei kyllä ole ollut tilaa. Olen kuvitellut olevani noille ihmisille jotain velkaa.
ap
Tilaa on kun vietät aina päivät yksin yksiössä. Et tapaa koskaan ketään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis tuo perseen näyttäminen (kuvainnollisesti) koskee lähinnä työkavereita, joista en pidä, pomoa jne. Sellaisia, joilla ei ole valtaa minuun, mutta joiden on pakko olla kanssani tekemisissä. Ja pomolle se pitää näyttää niin, ettei syytä potkuille muodostu.
apTiedätkö, mistä tuo tarve mun mielestä johtuu? Siitä, että noilla ihmisillä ja heidän mielipiteillään on sulle merkitystä. Jos suhtautuisit heihin täysin välinpitämättömästi, et käyttäisi aikaasi ja energiaasi edes heidän ajattelemiseensa. Tiedän, että välinpitämättömäksi opetteleminen on vaikeaa silloin, kun on kasvatettu olemaan mieliksi muille.
Ehkä niinkin, mutta välitän siitä, että heilläkin olisi joskus takiani paha mieli, kuten äitini mielestä mulla sai olla muiden takia aivan rauhassa paha mieli.
apVälinpitämättömyydessä on juuri se hyvä puoli, ettei työkaveritkaan aiheuta pahaa mieltä. Mulle pahaa mieltä voivat aiheuttaa vain sellaiset ihmiset, jotka ovat mulle tärkeitä tai jotka kohdistavat jotain pahaa mulle tärkeisiin ihmisiin.
No mä oon mulle tärkeä ihminen, eli minuun kohdistettu paha aiheuttaa halun olla takaisin ilkeä.
ap
Minä minä minä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju poistuu varmaan kohta, mutta myös mun äidilleni oli tärkeää, mitä muut ihmiset hänestä ja meistä lapsista ajattelivat. Sen vuoksi lasten piti olla kilttejä ja tottelevaisia. Pääsin eroon tästä nk kiltin tytön syndroomasta vasta kolmekymppisenä, kun tajusin, että MINÄ en kaipaa hyväksyntää koko maailmalta ja sen vuoksi mun ei tarvitse tehdä sellaisia asioita, joita en itse halua.
Mäkään en kaipaa hyväksyntää todellakaan monilta ihmisiltä, itseasiassa jos jonkun mielestä olen vittumainen niin nauttisin vain siitä, koska siitä tulee mieleen se, miten vitutin äitiäni.
Äiti vain murskasi uskon itseeni.
apMä olen syntynyt 60-luvun alussa ja siihen aikaan oli ihan tavallista, että erityisesti tyttöjen piti olla kilttejä. Kasvatuksessa kiltteyden korostaminen näkyi. Kun tähän vielä yhdisti äitini voimakkaan tarpeen saada hyväksyntää ja arvostusta perheen ulkopuolisilta - ihan tuntemattomiltakin - ihmisiltä, niin bingo! Ei ollut ihan helppoa riuhtaista itseään irti kolmekymppisenä, kun tajusin, miten suuri osa aikuiselämäni ihmisistä (erityisesti miehistä) oli yksinkertaisesti vain käyttänyt hyväkseen kiltteyttäni.
Mä en ollut mikään kiltti jos sillä tarkoitetaan hiljaista ja nöyrää.
apJa tämä vituttti äitiäni.
apJa SEN takia hän väitti, ettei kukaan välittäisi minusta. Mikä ässhole.
apHän oli oikeassa. Et tule kenenkään kanssa toimeen
Tulen erittäin hyvin, joskin se ei saisi olla tavoitteena elämälle. Monissa ihmisissä on sellaista vikaa, että jos alistaa tavoitteekseen tulla heidän kanssaan toimeen niin morjens.
apSinulla ei ole yhtään ystävää. Vietät kaiken ajan yksin. Riitelet. Haukut. Edes oman perheen kanssa et tule toimeen. Katso peiliin niin näet syyn. Itsekäs luonne
On mulla mutta jos ajatellaan, että koenko mä heidän välittävän itsestäni niin sellaisia ei juuri ole. Ja se ei ole toisten, mutta ei omakaan vikani.
apTaaskaan ei kiinnosta välitätkö sinä tai mitä voit antaa. Sinä vain otat. Ja siksi sinulla ei ole ketään
En oikeastaan ole heidän kanssaan ottaaakseni heiltä jotain. Voin aivan hyvin jättää yhteydenpidon minimiin, ja olenkin jättänyt. Toivon löytäväni sellaisia, joista aidosti välitän ja raivaan tilaa heille.
apSinulla ei ole muuta kuin tilaa. Näin tulee aina olemaan
Ei kyllä ole ollut tilaa. Olen kuvitellut olevani noille ihmisille jotain velkaa.
apTilaa on kun vietät aina päivät yksin yksiössä. Et tapaa koskaan ketään
"Tila" on abstrakti käsite ja kattaa suhtautumistavan asioihin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis tuo perseen näyttäminen (kuvainnollisesti) koskee lähinnä työkavereita, joista en pidä, pomoa jne. Sellaisia, joilla ei ole valtaa minuun, mutta joiden on pakko olla kanssani tekemisissä. Ja pomolle se pitää näyttää niin, ettei syytä potkuille muodostu.
apTiedätkö, mistä tuo tarve mun mielestä johtuu? Siitä, että noilla ihmisillä ja heidän mielipiteillään on sulle merkitystä. Jos suhtautuisit heihin täysin välinpitämättömästi, et käyttäisi aikaasi ja energiaasi edes heidän ajattelemiseensa. Tiedän, että välinpitämättömäksi opetteleminen on vaikeaa silloin, kun on kasvatettu olemaan mieliksi muille.
Ehkä niinkin, mutta välitän siitä, että heilläkin olisi joskus takiani paha mieli, kuten äitini mielestä mulla sai olla muiden takia aivan rauhassa paha mieli.
apVälinpitämättömyydessä on juuri se hyvä puoli, ettei työkaveritkaan aiheuta pahaa mieltä. Mulle pahaa mieltä voivat aiheuttaa vain sellaiset ihmiset, jotka ovat mulle tärkeitä tai jotka kohdistavat jotain pahaa mulle tärkeisiin ihmisiin.
No mä oon mulle tärkeä ihminen, eli minuun kohdistettu paha aiheuttaa halun olla takaisin ilkeä.
apMinä minä minä
Itse vaikutat samanlaiselta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis tuo perseen näyttäminen (kuvainnollisesti) koskee lähinnä työkavereita, joista en pidä, pomoa jne. Sellaisia, joilla ei ole valtaa minuun, mutta joiden on pakko olla kanssani tekemisissä. Ja pomolle se pitää näyttää niin, ettei syytä potkuille muodostu.
apTiedätkö, mistä tuo tarve mun mielestä johtuu? Siitä, että noilla ihmisillä ja heidän mielipiteillään on sulle merkitystä. Jos suhtautuisit heihin täysin välinpitämättömästi, et käyttäisi aikaasi ja energiaasi edes heidän ajattelemiseensa. Tiedän, että välinpitämättömäksi opetteleminen on vaikeaa silloin, kun on kasvatettu olemaan mieliksi muille.
Ehkä niinkin, mutta välitän siitä, että heilläkin olisi joskus takiani paha mieli, kuten äitini mielestä mulla sai olla muiden takia aivan rauhassa paha mieli.
apVälinpitämättömyydessä on juuri se hyvä puoli, ettei työkaveritkaan aiheuta pahaa mieltä. Mulle pahaa mieltä voivat aiheuttaa vain sellaiset ihmiset, jotka ovat mulle tärkeitä tai jotka kohdistavat jotain pahaa mulle tärkeisiin ihmisiin.
No mä oon mulle tärkeä ihminen, eli minuun kohdistettu paha aiheuttaa halun olla takaisin ilkeä.
apMinä minä minä
Enkä minä ole työkavereille velkaa mitään, kuin etten silmille käy syyttä ja että teen töitä osani. Ei mun ole pakko olla heitä kohtaan mukava ja olettaa, että minusta välitetään. Ei tarvitse.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis tuo perseen näyttäminen (kuvainnollisesti) koskee lähinnä työkavereita, joista en pidä, pomoa jne. Sellaisia, joilla ei ole valtaa minuun, mutta joiden on pakko olla kanssani tekemisissä. Ja pomolle se pitää näyttää niin, ettei syytä potkuille muodostu.
apTiedätkö, mistä tuo tarve mun mielestä johtuu? Siitä, että noilla ihmisillä ja heidän mielipiteillään on sulle merkitystä. Jos suhtautuisit heihin täysin välinpitämättömästi, et käyttäisi aikaasi ja energiaasi edes heidän ajattelemiseensa. Tiedän, että välinpitämättömäksi opetteleminen on vaikeaa silloin, kun on kasvatettu olemaan mieliksi muille.
Ehkä niinkin, mutta välitän siitä, että heilläkin olisi joskus takiani paha mieli, kuten äitini mielestä mulla sai olla muiden takia aivan rauhassa paha mieli.
apVälinpitämättömyydessä on juuri se hyvä puoli, ettei työkaveritkaan aiheuta pahaa mieltä. Mulle pahaa mieltä voivat aiheuttaa vain sellaiset ihmiset, jotka ovat mulle tärkeitä tai jotka kohdistavat jotain pahaa mulle tärkeisiin ihmisiin.
No mä oon mulle tärkeä ihminen, eli minuun kohdistettu paha aiheuttaa halun olla takaisin ilkeä.
ap
Olen minäkin itselleni tärkeä ihminen, mutta jos joku mulle merkityksetön kohdistaa muhun jotain pahaa, se paha ei osu muhun vaan mulla on ikäänkuin teflonpinta, josta paha liukuu pois. Ja nyt en tietenkään tarkoita esim tilannetta, jossa joku puukottaisi mua tai muulla tavoin fyysisesti vahingoittaisi mua. Henkisesti mua ei pysty vahingoittamaan muut kuin mulle tärkeät ihmiset ja koska olen valinnut tärkeiksi ihmisikseni vain sellaisia, jotka eivät halua mulle pahaa, niin mulla ei ole myöskään halua olla ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis tuo perseen näyttäminen (kuvainnollisesti) koskee lähinnä työkavereita, joista en pidä, pomoa jne. Sellaisia, joilla ei ole valtaa minuun, mutta joiden on pakko olla kanssani tekemisissä. Ja pomolle se pitää näyttää niin, ettei syytä potkuille muodostu.
apTiedätkö, mistä tuo tarve mun mielestä johtuu? Siitä, että noilla ihmisillä ja heidän mielipiteillään on sulle merkitystä. Jos suhtautuisit heihin täysin välinpitämättömästi, et käyttäisi aikaasi ja energiaasi edes heidän ajattelemiseensa. Tiedän, että välinpitämättömäksi opetteleminen on vaikeaa silloin, kun on kasvatettu olemaan mieliksi muille.
Ehkä niinkin, mutta välitän siitä, että heilläkin olisi joskus takiani paha mieli, kuten äitini mielestä mulla sai olla muiden takia aivan rauhassa paha mieli.
apVälinpitämättömyydessä on juuri se hyvä puoli, ettei työkaveritkaan aiheuta pahaa mieltä. Mulle pahaa mieltä voivat aiheuttaa vain sellaiset ihmiset, jotka ovat mulle tärkeitä tai jotka kohdistavat jotain pahaa mulle tärkeisiin ihmisiin.
No mä oon mulle tärkeä ihminen, eli minuun kohdistettu paha aiheuttaa halun olla takaisin ilkeä.
apOlen minäkin itselleni tärkeä ihminen, mutta jos joku mulle merkityksetön kohdistaa muhun jotain pahaa, se paha ei osu muhun vaan mulla on ikäänkuin teflonpinta, josta paha liukuu pois. Ja nyt en tietenkään tarkoita esim tilannetta, jossa joku puukottaisi mua tai muulla tavoin fyysisesti vahingoittaisi mua. Henkisesti mua ei pysty vahingoittamaan muut kuin mulle tärkeät ihmiset ja koska olen valinnut tärkeiksi ihmisikseni vain sellaisia, jotka eivät halua mulle pahaa, niin mulla ei ole myöskään halua olla ilkeä.
Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. Mutta niin, ettei se satu itseeni. Näytän, etten minäkään välitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis tuo perseen näyttäminen (kuvainnollisesti) koskee lähinnä työkavereita, joista en pidä, pomoa jne. Sellaisia, joilla ei ole valtaa minuun, mutta joiden on pakko olla kanssani tekemisissä. Ja pomolle se pitää näyttää niin, ettei syytä potkuille muodostu.
apTiedätkö, mistä tuo tarve mun mielestä johtuu? Siitä, että noilla ihmisillä ja heidän mielipiteillään on sulle merkitystä. Jos suhtautuisit heihin täysin välinpitämättömästi, et käyttäisi aikaasi ja energiaasi edes heidän ajattelemiseensa. Tiedän, että välinpitämättömäksi opetteleminen on vaikeaa silloin, kun on kasvatettu olemaan mieliksi muille.
Ehkä niinkin, mutta välitän siitä, että heilläkin olisi joskus takiani paha mieli, kuten äitini mielestä mulla sai olla muiden takia aivan rauhassa paha mieli.
apVälinpitämättömyydessä on juuri se hyvä puoli, ettei työkaveritkaan aiheuta pahaa mieltä. Mulle pahaa mieltä voivat aiheuttaa vain sellaiset ihmiset, jotka ovat mulle tärkeitä tai jotka kohdistavat jotain pahaa mulle tärkeisiin ihmisiin.
No mä oon mulle tärkeä ihminen, eli minuun kohdistettu paha aiheuttaa halun olla takaisin ilkeä.
apOlen minäkin itselleni tärkeä ihminen, mutta jos joku mulle merkityksetön kohdistaa muhun jotain pahaa, se paha ei osu muhun vaan mulla on ikäänkuin teflonpinta, josta paha liukuu pois. Ja nyt en tietenkään tarkoita esim tilannetta, jossa joku puukottaisi mua tai muulla tavoin fyysisesti vahingoittaisi mua. Henkisesti mua ei pysty vahingoittamaan muut kuin mulle tärkeät ihmiset ja koska olen valinnut tärkeiksi ihmisikseni vain sellaisia, jotka eivät halua mulle pahaa, niin mulla ei ole myöskään halua olla ilkeä.
Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. Mutta niin, ettei se satu itseeni. Näytän, etten minäkään välitä.
ap
Hyvin todennäköisesti. Minä en välitä työkavereistani, joten en edes odota, että he välittäisivät minusta. Työkaverini ovat mulle ihmisinä merkityksettömiä. Teen vain töitä heidän kanssaan ja ajattelen heitä ainoastaan työasioihin liittyvissä asiayhteyksissä. En ajattele heitä edes persoonina tai yksilöinä vaan ainoastaan ihmisinä, joiden kanssa mulla ei ole mitään muuta yhteistä kuin työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis tuo perseen näyttäminen (kuvainnollisesti) koskee lähinnä työkavereita, joista en pidä, pomoa jne. Sellaisia, joilla ei ole valtaa minuun, mutta joiden on pakko olla kanssani tekemisissä. Ja pomolle se pitää näyttää niin, ettei syytä potkuille muodostu.
apTiedätkö, mistä tuo tarve mun mielestä johtuu? Siitä, että noilla ihmisillä ja heidän mielipiteillään on sulle merkitystä. Jos suhtautuisit heihin täysin välinpitämättömästi, et käyttäisi aikaasi ja energiaasi edes heidän ajattelemiseensa. Tiedän, että välinpitämättömäksi opetteleminen on vaikeaa silloin, kun on kasvatettu olemaan mieliksi muille.
Ehkä niinkin, mutta välitän siitä, että heilläkin olisi joskus takiani paha mieli, kuten äitini mielestä mulla sai olla muiden takia aivan rauhassa paha mieli.
apVälinpitämättömyydessä on juuri se hyvä puoli, ettei työkaveritkaan aiheuta pahaa mieltä. Mulle pahaa mieltä voivat aiheuttaa vain sellaiset ihmiset, jotka ovat mulle tärkeitä tai jotka kohdistavat jotain pahaa mulle tärkeisiin ihmisiin.
No mä oon mulle tärkeä ihminen, eli minuun kohdistettu paha aiheuttaa halun olla takaisin ilkeä.
apOlen minäkin itselleni tärkeä ihminen, mutta jos joku mulle merkityksetön kohdistaa muhun jotain pahaa, se paha ei osu muhun vaan mulla on ikäänkuin teflonpinta, josta paha liukuu pois. Ja nyt en tietenkään tarkoita esim tilannetta, jossa joku puukottaisi mua tai muulla tavoin fyysisesti vahingoittaisi mua. Henkisesti mua ei pysty vahingoittamaan muut kuin mulle tärkeät ihmiset ja koska olen valinnut tärkeiksi ihmisikseni vain sellaisia, jotka eivät halua mulle pahaa, niin mulla ei ole myöskään halua olla ilkeä.
Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. Mutta niin, ettei se satu itseeni. Näytän, etten minäkään välitä.
apHyvin todennäköisesti. Minä en välitä työkavereistani, joten en edes odota, että he välittäisivät minusta. Työkaverini ovat mulle ihmisinä merkityksettömiä. Teen vain töitä heidän kanssaan ja ajattelen heitä ainoastaan työasioihin liittyvissä asiayhteyksissä. En ajattele heitä edes persoonina tai yksilöinä vaan ainoastaan ihmisinä, joiden kanssa mulla ei ole mitään muuta yhteistä kuin työpaikka.
Etkä katso olevasi häiriintynyt?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis tuo perseen näyttäminen (kuvainnollisesti) koskee lähinnä työkavereita, joista en pidä, pomoa jne. Sellaisia, joilla ei ole valtaa minuun, mutta joiden on pakko olla kanssani tekemisissä. Ja pomolle se pitää näyttää niin, ettei syytä potkuille muodostu.
apTiedätkö, mistä tuo tarve mun mielestä johtuu? Siitä, että noilla ihmisillä ja heidän mielipiteillään on sulle merkitystä. Jos suhtautuisit heihin täysin välinpitämättömästi, et käyttäisi aikaasi ja energiaasi edes heidän ajattelemiseensa. Tiedän, että välinpitämättömäksi opetteleminen on vaikeaa silloin, kun on kasvatettu olemaan mieliksi muille.
Ehkä niinkin, mutta välitän siitä, että heilläkin olisi joskus takiani paha mieli, kuten äitini mielestä mulla sai olla muiden takia aivan rauhassa paha mieli.
apVälinpitämättömyydessä on juuri se hyvä puoli, ettei työkaveritkaan aiheuta pahaa mieltä. Mulle pahaa mieltä voivat aiheuttaa vain sellaiset ihmiset, jotka ovat mulle tärkeitä tai jotka kohdistavat jotain pahaa mulle tärkeisiin ihmisiin.
No mä oon mulle tärkeä ihminen, eli minuun kohdistettu paha aiheuttaa halun olla takaisin ilkeä.
apOlen minäkin itselleni tärkeä ihminen, mutta jos joku mulle merkityksetön kohdistaa muhun jotain pahaa, se paha ei osu muhun vaan mulla on ikäänkuin teflonpinta, josta paha liukuu pois. Ja nyt en tietenkään tarkoita esim tilannetta, jossa joku puukottaisi mua tai muulla tavoin fyysisesti vahingoittaisi mua. Henkisesti mua ei pysty vahingoittamaan muut kuin mulle tärkeät ihmiset ja koska olen valinnut tärkeiksi ihmisikseni vain sellaisia, jotka eivät halua mulle pahaa, niin mulla ei ole myöskään halua olla ilkeä.
Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. Mutta niin, ettei se satu itseeni. Näytän, etten minäkään välitä.
apHyvin todennäköisesti. Minä en välitä työkavereistani, joten en edes odota, että he välittäisivät minusta. Työkaverini ovat mulle ihmisinä merkityksettömiä. Teen vain töitä heidän kanssaan ja ajattelen heitä ainoastaan työasioihin liittyvissä asiayhteyksissä. En ajattele heitä edes persoonina tai yksilöinä vaan ainoastaan ihmisinä, joiden kanssa mulla ei ole mitään muuta yhteistä kuin työpaikka.
Sinunlaistesi kanssa kun joutuu samalle työpaikalle se on juuri raskasta. Siksi ihmoan matalapalkka-alaani. Ja köyhistä olosuhteista ponnistajia. He ovat kuin sinä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis tuo perseen näyttäminen (kuvainnollisesti) koskee lähinnä työkavereita, joista en pidä, pomoa jne. Sellaisia, joilla ei ole valtaa minuun, mutta joiden on pakko olla kanssani tekemisissä. Ja pomolle se pitää näyttää niin, ettei syytä potkuille muodostu.
apTiedätkö, mistä tuo tarve mun mielestä johtuu? Siitä, että noilla ihmisillä ja heidän mielipiteillään on sulle merkitystä. Jos suhtautuisit heihin täysin välinpitämättömästi, et käyttäisi aikaasi ja energiaasi edes heidän ajattelemiseensa. Tiedän, että välinpitämättömäksi opetteleminen on vaikeaa silloin, kun on kasvatettu olemaan mieliksi muille.
Ehkä niinkin, mutta välitän siitä, että heilläkin olisi joskus takiani paha mieli, kuten äitini mielestä mulla sai olla muiden takia aivan rauhassa paha mieli.
apVälinpitämättömyydessä on juuri se hyvä puoli, ettei työkaveritkaan aiheuta pahaa mieltä. Mulle pahaa mieltä voivat aiheuttaa vain sellaiset ihmiset, jotka ovat mulle tärkeitä tai jotka kohdistavat jotain pahaa mulle tärkeisiin ihmisiin.
No mä oon mulle tärkeä ihminen, eli minuun kohdistettu paha aiheuttaa halun olla takaisin ilkeä.
apOlen minäkin itselleni tärkeä ihminen, mutta jos joku mulle merkityksetön kohdistaa muhun jotain pahaa, se paha ei osu muhun vaan mulla on ikäänkuin teflonpinta, josta paha liukuu pois. Ja nyt en tietenkään tarkoita esim tilannetta, jossa joku puukottaisi mua tai muulla tavoin fyysisesti vahingoittaisi mua. Henkisesti mua ei pysty vahingoittamaan muut kuin mulle tärkeät ihmiset ja koska olen valinnut tärkeiksi ihmisikseni vain sellaisia, jotka eivät halua mulle pahaa, niin mulla ei ole myöskään halua olla ilkeä.
Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. Mutta niin, ettei se satu itseeni. Näytän, etten minäkään välitä.
apHyvin todennäköisesti. Minä en välitä työkavereistani, joten en edes odota, että he välittäisivät minusta. Työkaverini ovat mulle ihmisinä merkityksettömiä. Teen vain töitä heidän kanssaan ja ajattelen heitä ainoastaan työasioihin liittyvissä asiayhteyksissä. En ajattele heitä edes persoonina tai yksilöinä vaan ainoastaan ihmisinä, joiden kanssa mulla ei ole mitään muuta yhteistä kuin työpaikka.
Etkä katso olevasi häiriintynyt?
ap
No en tietenkään. En minä ole valinnut työkavereikseni juuri niitä ihmisiä. Käyn töissä, koska saan siitä palkkaa ja palkalla rahoitan elämääni. En käy töissä välittääkseni muista tai tullakseni itse välitetyksi vaan rahan takia. Välitän muista ja tulen itse välitetyksi vapaa-ajallani.
Mun äiti siis kehotti tyytymään pskaan, ihmisiin, jotka eivät välitä. Kun minusta mulla on oikeus olla töissä työpaikassa, jossa ihmisillä on väliä toisilleen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis tuo perseen näyttäminen (kuvainnollisesti) koskee lähinnä työkavereita, joista en pidä, pomoa jne. Sellaisia, joilla ei ole valtaa minuun, mutta joiden on pakko olla kanssani tekemisissä. Ja pomolle se pitää näyttää niin, ettei syytä potkuille muodostu.
apTiedätkö, mistä tuo tarve mun mielestä johtuu? Siitä, että noilla ihmisillä ja heidän mielipiteillään on sulle merkitystä. Jos suhtautuisit heihin täysin välinpitämättömästi, et käyttäisi aikaasi ja energiaasi edes heidän ajattelemiseensa. Tiedän, että välinpitämättömäksi opetteleminen on vaikeaa silloin, kun on kasvatettu olemaan mieliksi muille.
Ehkä niinkin, mutta välitän siitä, että heilläkin olisi joskus takiani paha mieli, kuten äitini mielestä mulla sai olla muiden takia aivan rauhassa paha mieli.
apVälinpitämättömyydessä on juuri se hyvä puoli, ettei työkaveritkaan aiheuta pahaa mieltä. Mulle pahaa mieltä voivat aiheuttaa vain sellaiset ihmiset, jotka ovat mulle tärkeitä tai jotka kohdistavat jotain pahaa mulle tärkeisiin ihmisiin.
No mä oon mulle tärkeä ihminen, eli minuun kohdistettu paha aiheuttaa halun olla takaisin ilkeä.
apOlen minäkin itselleni tärkeä ihminen, mutta jos joku mulle merkityksetön kohdistaa muhun jotain pahaa, se paha ei osu muhun vaan mulla on ikäänkuin teflonpinta, josta paha liukuu pois. Ja nyt en tietenkään tarkoita esim tilannetta, jossa joku puukottaisi mua tai muulla tavoin fyysisesti vahingoittaisi mua. Henkisesti mua ei pysty vahingoittamaan muut kuin mulle tärkeät ihmiset ja koska olen valinnut tärkeiksi ihmisikseni vain sellaisia, jotka eivät halua mulle pahaa, niin mulla ei ole myöskään halua olla ilkeä.
Niin no, ehkä mä sitten vielä oletan työkavereitten välittävän minusta ja jos selviää, että ei minusta tulee todella pska takaisin. Mutta niin, ettei se satu itseeni. Näytän, etten minäkään välitä.
apHyvin todennäköisesti. Minä en välitä työkavereistani, joten en edes odota, että he välittäisivät minusta. Työkaverini ovat mulle ihmisinä merkityksettömiä. Teen vain töitä heidän kanssaan ja ajattelen heitä ainoastaan työasioihin liittyvissä asiayhteyksissä. En ajattele heitä edes persoonina tai yksilöinä vaan ainoastaan ihmisinä, joiden kanssa mulla ei ole mitään muuta yhteistä kuin työpaikka.
Etkä katso olevasi häiriintynyt?
apNo en tietenkään. En minä ole valinnut työkavereikseni juuri niitä ihmisiä. Käyn töissä, koska saan siitä palkkaa ja palkalla rahoitan elämääni. En käy töissä välittääkseni muista tai tullakseni itse välitetyksi vaan rahan takia. Välitän muista ja tulen itse välitetyksi vapaa-ajallani.
Minä en ymmärrä mitä tekemistä sillä, että on valinnut ihmiset on sen kanssa, voiko heistä välittää. Siihen, ettei välitä, pitää (tervepäisellä) olla jokin syy, ja sulla ei ole.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti siis kehotti tyytymään pskaan, ihmisiin, jotka eivät välitä. Kun minusta mulla on oikeus olla töissä työpaikassa, jossa ihmisillä on väliä toisilleen.
ap
Vaikka meillä onkin paljon samanlaista kokemusta menneisyydessä, niin tässä on meidän ero. Minä valitsen itse ihmiset, joista välitän. Työnantajani tai kukaan muukaan ei tee sitä valintaa puolestani.
Ja siis tarkoitan välittämisellä aika pitkälle muiden tunteista välittämistä. Eli toimitaan niin, ettei pahoiteta toisten mieltä jollainen, minkä tiedetään sitä pahoittavan. Aika usein ihmiset minusta selittävät omaa toimintaansa toisen teoilla, mikä joskus pitääkin paikkaansa, mutta usein ei.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti siis kehotti tyytymään pskaan, ihmisiin, jotka eivät välitä. Kun minusta mulla on oikeus olla töissä työpaikassa, jossa ihmisillä on väliä toisilleen.
apVaikka meillä onkin paljon samanlaista kokemusta menneisyydessä, niin tässä on meidän ero. Minä valitsen itse ihmiset, joista välitän. Työnantajani tai kukaan muukaan ei tee sitä valintaa puolestani.
Aivan kuin työnantaja tekisi sitä minunkaan puolestani. Ihan itse mä päätän välittää muista niin kauan kuin ilmenee syy ei-toimia-niin. Ja siis siinä valossa, mitä edellä kirjoitin. En rahoita muiden elämää tai mitä välittämisellä nyt voitaisiinkaan tarkoittaa? :) Voin kuunnella huolia, ja mua kiinnostaa työkavereitteni asiat, siis en utele niitä, mutta jaan omia asioitanikin jos haluan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ja siis tarkoitan välittämisellä aika pitkälle muiden tunteista välittämistä. Eli toimitaan niin, ettei pahoiteta toisten mieltä jollainen, minkä tiedetään sitä pahoittavan. Aika usein ihmiset minusta selittävät omaa toimintaansa toisen teoilla, mikä joskus pitääkin paikkaansa, mutta usein ei.
ap
Sitten tarkoitettiin välittämisellä eri asiaa :) En mä tietenkään halua tarkoituksella pahoittaa kenenkään mieltä, minusta nyt kuuluu ihan hyviin käytöstapoihin, ettei niin tehdä. Töissä suhtaudun kaikkiin työkavereihini asiallisen rauhallisesti ja koska yhdessäolomme perustuu työhön eikä henkilökohtaisuuksiin, ei oikeastaan edes tule tilannetta, jossa toisen mielen voisi jollain tavalla pahoittaa. Tullaan töihin, tehdään duunit, lähdetään kotiin ja sillä sipuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis tarkoitan välittämisellä aika pitkälle muiden tunteista välittämistä. Eli toimitaan niin, ettei pahoiteta toisten mieltä jollainen, minkä tiedetään sitä pahoittavan. Aika usein ihmiset minusta selittävät omaa toimintaansa toisen teoilla, mikä joskus pitääkin paikkaansa, mutta usein ei.
apSitten tarkoitettiin välittämisellä eri asiaa :) En mä tietenkään halua tarkoituksella pahoittaa kenenkään mieltä, minusta nyt kuuluu ihan hyviin käytöstapoihin, ettei niin tehdä. Töissä suhtaudun kaikkiin työkavereihini asiallisen rauhallisesti ja koska yhdessäolomme perustuu työhön eikä henkilökohtaisuuksiin, ei oikeastaan edes tule tilannetta, jossa toisen mielen voisi jollain tavalla pahoittaa. Tullaan töihin, tehdään duunit, lähdetään kotiin ja sillä sipuli.
Kyllä niitä voi töihin liittyvästikin tulla. Ainakin useilla aloilla.
ap
Tämä tarkottaa omia lapsia. Heidän kanssaan en halua olla. Ovat epäviihdyttäviä
Ap