Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu odottanut että miehen lapset isoja
28.04.2018 |
ennen kuin olette itse perustaneet perheen? Isolla tarkoitan jo teini ikäisiä jotka muuttamassa pian omilleen. Olen aina halunnut kolme omaa lasta, mutta en halua isoa uusioperhettä ja että kerrostalossa asuisi lauma pienempiä ja teinejä sekaisin. Ajattelen myös että parempi että lapset saavat isänsä huomion nyt, eivätkä joudu jakamaan huomiota vauvan kanssa. Kun on aika, haluan keskittyä mieheni kanssa vauva- ja taaperoaikaan täysillä ilman että teinit entisestä liitosta pelaisivat kovaäänisesti pleikkaria kavereidensa kanssa meillä... Ahdistaisi myös odotusaika sellaisessa kodissa puhumattakaan että miehen exä edelleen kuvioissa alaikäisten lasten vuoksi. Kellään samoja ajatuksia? Jaksaisitteko odottaa että entiset pois alta?
Kommentit (25)
Mitä alapeukuttaneet itse tekisivät? Jäisittekö itse lapsettomiksi vai etsisittekö lapsettoman miehen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä alapeukuttaneet itse tekisivät? Jäisittekö itse lapsettomiksi vai etsisittekö lapsettoman miehen?
Vaikea sanoa, mitä tekisin ap:n tilanteessa, kun se tuntuu täysin vieraalta minulle. Oma elämänkulkuni on ihan erilainen. En vaan osaa kuvitella itseäni parisuhteeseen 19-vuotiaana miehen kanssa, jolla on jo lapsia. Menimme naimisiin lasteni isän kanssa vajaa 30-kymppisinä, eikä meillä kummallakaan ollut lapsia ennestään. Nuorimman lapseni sain kuitenkin kolmevitosena enkä pitänyt itseäni silloin liian vanhana. Tosin tajusimme aika pian, että se olikin sitten viimeinen vauva. Nuorena vielä jaksoi vauvan kanssa valvoskella, mutta ei enää lähelle 40-vuotiaana.
Ihan pakko sanoa, että ap:n tilanne tuntuu hankalalta sivullisen silmin. Kuitenkin kehottaisin häntä keskustelemaan puolisonsa kanssa. Olisi tärkeää puhua halki vauva-asia. Ja millaisella aikataululla vauvat sopisivat puolisoiden elämään. Mitä hyviä ja huonoja puolia kumpikin näkee tilanteessa. Loppujen lopuksihan tämä on täysin kahdenkeskinen asia, jonka ap ja hänen puolisonsa pitää yhdessä päättää.
Tietysti voi kysyä nykyisiltä teineiltäkin mielipidettä, miltä ajatus pienestä sisaruksesta tuntuu, vaikka lopullisen päätöksen tekevät puolisot keskenään. Tärkeää on myös miettiä, millaiset välit ap:lla on nyt miehensä lapsiin. Jos välit ovat sydämelliset ja lämpimät, pikkusisarus saattaa sopiakin teinien elämään. Jos taas välit ovat etäiset ja viileät, ongelmia voi syntyä uudesta pikkusisaruksesta. Teidän pitää päättää asia yhdessä, ap, puolisosi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä alapeukuttaneet itse tekisivät? Jäisittekö itse lapsettomiksi vai etsisittekö lapsettoman miehen?
Vaikea sanoa, mitä tekisin ap:n tilanteessa, kun se tuntuu täysin vieraalta minulle. Oma elämänkulkuni on ihan erilainen. En vaan osaa kuvitella itseäni parisuhteeseen 19-vuotiaana miehen kanssa, jolla on jo lapsia. Menimme naimisiin lasteni isän kanssa vajaa 30-kymppisinä, eikä meillä kummallakaan ollut lapsia ennestään. Nuorimman lapseni sain kuitenkin kolmevitosena enkä pitänyt itseäni silloin liian vanhana. Tosin tajusimme aika pian, että se olikin sitten viimeinen vauva. Nuorena vielä jaksoi vauvan kanssa valvoskella, mutta ei enää lähelle 40-vuotiaana.
Ihan pakko sanoa, että ap:n tilanne tuntuu hankalalta sivullisen silmin. Kuitenkin kehottaisin häntä keskustelemaan puolisonsa kanssa. Olisi tärkeää puhua halki vauva-asia. Ja millaisella aikataululla vauvat sopisivat puolisoiden elämään. Mitä hyviä ja huonoja puolia kumpikin näkee tilanteessa. Loppujen lopuksihan tämä on täysin kahdenkeskinen asia, jonka ap ja hänen puolisonsa pitää yhdessä päättää.
Tietysti voi kysyä nykyisiltä teineiltäkin mielipidettä, miltä ajatus pienestä sisaruksesta tuntuu, vaikka lopullisen päätöksen tekevät puolisot keskenään. Tärkeää on myös miettiä, millaiset välit ap:lla on nyt miehensä lapsiin. Jos välit ovat sydämelliset ja lämpimät, pikkusisarus saattaa sopiakin teinien elämään. Jos taas välit ovat etäiset ja viileät, ongelmia voi syntyä uudesta pikkusisaruksesta. Teidän pitää päättää asia yhdessä, ap, puolisosi kanssa.
Kiitos asiallisesta vastauksesta! Juuri näinhän se on että pitäisi keskustella ja tehdä kuten molemmista hyvältä tuntuu. Kuten monet ketjussa kommentoineetkin, pelkään että jään tyhjin käsin lopulta ja mies ei haluakaan enää lapsia odotukseni jälkeen. ...ja en tosiaan silloin 19 vuotiaana tullut ajatelleeksi ihan näin pitkälle :) Ap
(Eri): Hankalia aikoja edessä joka tapauksessa. Ap on kuitenkin muuttanut avokkinsa luokse jo 19-vuotiaana. Mies puolestaan käy kovaa vauhtia neljättä kymppiä, ja kun hän selviää lastensa murrosiästä (johon menee vielä monta vuotta), onkin edessä ikäkriisi, ja kotona on taas vauva tai taapero tai pari, ja väsynyt äippä. Siinä on helppo ajautua eri suuntiin, jos kestääkin vuosien odotuksen.