Millä eroon itsesäälistä?
Vihaan itseäni noin lievästi sanottuna. Minulla on perhe, mutta minusta tuntuu, että hekin vihaavat minua. Miehellä on toinen nainen ja lapsiin on jotenkin etäiset välit. Olen sairastunut mieleltäni vakavasti kymmenen vuotta sitten, enkä ole päässyt siitä yli. Olen lääkityksellä joka aiheuttaa vakavia sivuoireita, väsymystä, tunteettomuutta ym. Mietin päivittäin itseni tappamista, ja olen kerran yrittänytkin sitä, mutta luuserina en onnistunut siinäkään. Miten voisin nousta tästä suosta ja saada edes jotain järkeä tähän elämään?
Kommentit (15)
Eli kärsit psykoosisairaudesta? Jos lääkitys tuollainen? Tota, ei millään. Fakta on, että oot turha ihminen ja sun elämä on paskaa.
Niin ajattelinkin. Mutta kiitos vastauksesta kuitenkin. Ap
Vaikea sanoa. Eka sun varmaan pitäisi oppia hyväksymään itsesi. Tee jotain voimaannuttavaa. Hanki vaikka rakastaja jos kerta miehelläsikin on toinen. Tai lähde opiskelemaan jotain, kehitä itseäsi jotenkin. Se kasvattaa itsetuntoa. Jos olet tehnyt vellomisesta itsellesi mallin, niin vaikea sun on siitä päästä pois. Sun pitää tosissaan tehdä töitä sen eteen. Oletko kokeillut näitä kliseisiä self help -juttuja? Hymyile itsellesi peilissä joka päivä ja keksi vaikka 5 positiivista asiaa itsestäsi ja sano ne ääneen. Kirjallisuutta on läjäpäin. Älä tyrmää mitään suorilta käsin. Sulla ei taida olla mitään menetettävää.
Otat pieniä tavoitteita ja iloitset kun olet niitä saavuttanut. Opit sillä matkalla myös arvostamaan itseäsi ja sisuasi.
Totta, mulla ei ole mitään menetettävää. Opiskelua olen itsekin ajatellut, mutta olen tällä hetkellä työelämässä, ja sen verran lainoja makseltavana, ettei opiskelu oikein onnistu. Se kyllä saattaisi piristää, jos opiskelisi jotain uutta alaa. Pienistä asioista yritän ottaa ilon irti, mutta se on vaikeaa. Ap
Ap, opiskele uutta kieltä.Se ei paljon maksa mutta oppiminen kasvattaa itsetuntoa. Pieniä tavoitteita.Älä haukkaa liian suurta palaa kerralla.
Jos olet vielä parisuhteessa miehesi kanssa, jätä hänet. Pettäminen on kunnioituksen puutetta, ja sinä ansaitsen elämääsi ihmisiä, jotka kunnioittavat sinua ja kohtelevat sinua kauniisti.
Tiedän, että tämä vaikuttaa tyhmältä, mutta aloita toistamalla itsellesi joka päivä: "Sinä olet hyvä. Sinä pärjäät. Sinä teet riittävästi." Toista näitä itsellesi joka päivä. Voit toki valita toisenlaisiakin lauseita.
Tunnista negatiiviset ajatukset. Kun huomaat sellaisen, yritä työntää se ulos päästäsi. Voit vaikka sanoa ajatukselle: Kiitos, olen huomannut sinut. Nyt voit poistua, en tarvitse sinua.
Olen itsekin miettinyt eroa, mutta ehkä jotenkin odotan, että lapset muuttaisi ensin pois kotoa ja sitten, mutta eipä sekään oikein järkevää ole. Rakastajan ottaminen on vähän vaikeaa, kun tunnepuoli on mitä on. Pelkkä seksisuhde tosin onnistuisi, jostain syystä seksi vielä onnistuu. Joiltain nuo lääkkeet vie halutkin. Mutta tällainen nelikymppinen mt-potilas ei taida olla tinderissä kaikkein halutuinta kamaa, kun olen ihan tavallisen näköinen. Ap
Kiitos vastauksista, tänne kirjoittaminen tuntui jo vähän helpottavan pahinta oloa. Ehkä jaksan taas huomiseen. Ja tuon kielen opiskelun voisi ottaa tavoitteeksi. Ap
Ensitöikseni ainakin jättäisin petturimiehen
Jes ap! Sitten kun kieli on hallussa, varaat lyhyen reissun paikkaan jossa sitä kieltä puhutaan jotta pääset testamaan sitä käytännössä. Olet sen ansainnut.
Ja ehkä tosiaan alan miettiä sitä eroa. Ap
Ei ne miehet oikeasti niin kummoisia vaadi naiselta, vanhemmat noin viiskymppiset tavismiehet ainakaan, ei niillä oo varaa eikä tarvetta pitää rimaa ulkonäön suhteen kovin korkealla, ovat oppineet ehkä jo arvostamaan naisessa muutakin kuin pintaa. En usko että miesseuran löytäminen jäisi ulkonäöstä kiinni.
Up.