Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka monta kolmekymppistä teini-iässä tavannutta pariskuntaa tunnet?
28.04.2018 |
Olen 33v. ja mieheni 36v. Olemme olleet yhdessä siitä lähtien kun olin 16-vuotias.
Menimme naimisiin ja saimme lapsia ollessani 20v.-25v.
Molemmilla "normaalit" perheet, ei mitään uskonnollista taustaa. Olemme ehkä jotenkin vanhanaikaisia, vaikka toisaalta olemme hyvin nuorekkaita mielestäni. Käymme ulkona ja urheillaan paljon. Ihan normaalia eloa. Viihdyn älyttömän hyvin mieheni kanssa edelleen. Monia miehiä olen tavannut ja vain pari heistä on saanut jotain pientä ihastusta aikaan, mutta ei sen kummempaa. Eli mieheni on minulle edelleen se yksi ja ainoa, jonka kanssa voin kuvitella olevani koko loppuelämäni. Uskon, että tunne on molemminpuolinen.
Mutta tämä meidän elämäntarina herättää hämmennystä uudessa työpaikassani, jossa olen nyt jonkun aikaa ollut. Siellä on paljon naisia 25v.-35v., joista harvalla on ensinnäkään miestä saati lapsia. Olen joku kummajainen heidän joukossaan. Muutama suunnittelee kesäksi häitä ja yksi odottaa vauvaa. Yksi palasi juuri vanhempainvapaalta. Mutta kaikki muut elävät TÄYSIN erilaista elämää.
Eniten heitä hämmentää se, että olen näin "nuori" ja minulla on jo 13-vuotias esikoinen. Meillä siis kinataan murrosikäisen kanssa.
Tunnen hyvin monia vanhempia pariskuntia, jotka ovat olleet nuoresta yhdessä ja on eletty se "perinteinen kuvio". Toki töitä on ollut enemmän ja on uskallettu mennä eteenpäin jne., mutta kai meitä kolmekymppisiä samalla tavalla eläneitä on muitakin??
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku jo kysyi samaa, mitä itsekin joskus mietin, että onko pitkä liitto arvokas ja ihailtava asia? Vai herättääkö se vain niitä ajatuksia, että nuo eivät uskalla erota ja "joutuvat" p*nemaan vain toisiaan koko ikänsä?
Minä en ole ikinä ymmärtänyt, mikä itseisarvo oikein on harrastaa seksiä mahdollisimman monen eri ihmisen kanssa? Mieluummin harrastan itse loppuikäni hyvää seksiä sen yhden ja saman kanssa, jonka kanssa tunnemme toisemme kuin omat taskumme, kuin haparoivaa ja jopa huonoa seksiä henkilöiden kanssa, jotka eivät tiedä minun mieltymyksiäni, enkä minä heidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhden ja meidät itsemme (nyt 32v, yhdessä 16-vuotiaista). Se vaan vaatii tietynlaisen mentaliteetin. Ei etsitä täydellistä parisuhdetta itselle, vaan halutaan kumpikin toimia yhdessä tiiminä, oli mikä oli. Oltiin kumpikin ehkä vähän varhaiskypsiä taivaanrannanmaalareita. Nykymittapuulla pitkän suhteemme salaisuus on kumppanuus. Vaikeinakin aikoina yhdessä. Suhde ei perustu himoon tai siihen, että toisen osapuolen tulisi olla omien toiveiden täyttäjä. Rakastetaan toisiamme sellaisina kuin ollaan, ja voimaa löydetään yhteisistä kokemuksista ja seikkailuista. Osataan myös olla erillään kun siltä tuntuu ja elää omaa juttuamme välillä.
Ne suhteet joissa kumppanin tulee olla se täydellisyys joka tekee omasta elämästä ihanaa, kariutuvat aika nopeasti, koska kukaan ei ole täydellinen. Sitten etsitään seuraavaa, kunnes taas tulee pettymys.
Periaatteessa olen samaa mieltä. Tuota vaatii pitkä parisuhde. Olipa se aloitettu ihan missä iässä tahansa.
Mutta esimerkiksi oma poikaystäväni 16-vuotiaana on nyt maanviljelijä lapsuudenkotikylässään ja minä pankkialalla ulkomailla. Siinä pitäisi rakastaa toista sellaisena kuin ollaan kaukosuhteessa.
Löysin sitten enemmän itseni kaltaisen miehen yliopistosta, vasta 19-vuotiaana. Yhdessä 15-vuotta, ei lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on, onko teinistä saakka yhdessä ollut pari kolmekymppinen vai nelikymppinen? Yhtä lailla 70-luvulla syntyneet ovat eronneet ja vaihtaneet paria kuin 80-luvulla syntyneetkin. Ehkä jotkut 40-luvulla syntyneet olisivat tässä huonoja vertailukohtia.
Itse olin teiniajan poikaystäväni kanssa yhdessä kolmekymppiseksi asti mutta erosin 32-vuotiaana. Nyt olen ollut uudessa parisuhteessa 10 vuotta.
Tunnen kaksi teinistä saakka yhdessä ollutta pariskuntaa, he ovat nyt nelikymppisiä, lapset ovat molemmilla yläkouluiässä.
No sen takia kommentoin kun kolmikymppisenä vielä kaikki parit oli onnellisesti teiniliitoissaan mutta nykyään siis eronneita.
Että oma kokemus on se ettei vielä kolmikymppisenä kannata tuudittautua siihen että teinisuhde kestää.
Ei tietenkään mukavaa kuultavaa jos kalikka kalahtaa..
Ei ikinä voi tuudittautua siihen, että suhde kestää. Se vaatii työtä ja tahtoa. Mutta kannattaa silti ennemmin elää lasi puoliksi täynnä -elämää.
Äkkiseltään tulee mieleen kaksi, me itse ja yksi ystäväpariskunta. Lukioaikaan tavattiin, sitten siinä kasvettiin yhdessä aikuisiksi, opiskeltiin, hankittiin työpaikat ja sen jälkeen oli lasten aika. Minä ja mies täytetään tänä vuonna 29v, esikoinen 3v ja vauva syntyy kohta, ystäväpariskunta on pari vuotta vanhempi ja samanikäiset lapset. Tuttavapiiristä löytyy myös muutama pariskunta jotka ovat ihan hiljattain eronneet n. 10 vuoden parisuhteesta vajaa kolmekymppisinä, osalla lapsia, osalla ei. Kenelläkään ei mitään uskonnollista taustaa, ihan normaaleja korkeakoulutettuja ihmisiä kaikki.
Suurin osa mun teiniaikaisesta kaveriporukasta seurustelee yhä edelleen samojen tyyppien kanssa kuin lukioaikoina. Osa on mennyt naimisiin ja osalla on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa mun teiniaikaisesta kaveriporukasta seurustelee yhä edelleen samojen tyyppien kanssa kuin lukioaikoina. Osa on mennyt naimisiin ja osalla on lapsia.
Oho! :D
Me olemme tavanneet 18 vuotiana ja olemme nyt 46 vuotiaina edelleen yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein ne parhaat viedään päältä aikaisin.
Kuulostaa ikävältä, mutta näin se on. Monet parit olivat juuri niitä täydellisiä, fiksuja ja hyvännäköisiä, toisilleen sopivia tyyppejä jo sieltä nuoruudesta.
Olen 35 ja mieheni 37. Tavattiin kun olin 17 ja mies 19. Edelleen yhdessä ja lapsia emme halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä miehen kanssa 15-16-vuotiaista tähän päivään 29-30-vuotiaiksi. Toinen samanikäinen pariskunta tunnetaan. Molemmat mentiin naimisiin pari vuotta sitten, eikä kummallakaan ole lapsia. Uskonnollisesta taustasta ei ole kyse.
Tunsin itseni ja puolisoni, ero tuli kun olin 32v. Nyt sitä vasta onkin säälittävä kummajainen muiden katseissa.
Ja pari etäisesti tuttua pariskuntaa tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on, onko teinistä saakka yhdessä ollut pari kolmekymppinen vai nelikymppinen? Yhtä lailla 70-luvulla syntyneet ovat eronneet ja vaihtaneet paria kuin 80-luvulla syntyneetkin. Ehkä jotkut 40-luvulla syntyneet olisivat tässä huonoja vertailukohtia.
Itse olin teiniajan poikaystäväni kanssa yhdessä kolmekymppiseksi asti mutta erosin 32-vuotiaana. Nyt olen ollut uudessa parisuhteessa 10 vuotta.
Tunnen kaksi teinistä saakka yhdessä ollutta pariskuntaa, he ovat nyt nelikymppisiä, lapset ovat molemmilla yläkouluiässä.
No sen takia kommentoin kun kolmikymppisenä vielä kaikki parit oli onnellisesti teiniliitoissaan mutta nykyään siis eronneita.
Että oma kokemus on se ettei vielä kolmikymppisenä kannata tuudittautua siihen että teinisuhde kestää.
Ei tietenkään mukavaa kuultavaa jos kalikka kalahtaa..
Minkäs ikäisenä sinun kokemuksen mukaan uskaltaa tuudittautua siihen, että teiniliitto kestää? Terv. N32 ja kohta 18 vuotta yhdessä mieheni kanssa.
No minä olen 27v ja ollut saman miehen kanssa 17- vuotiaasta asti. Tunnen samanlaisia pareja ainakin viisi, osa heistä on 30v+. Lapsia on muutamilla ja lopuilla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä todellinen kumppani löytyy jo nuorena. Vanhempana on vaikea löytää kumppania, kun kaikilla on jo. Muutenkin nuorena ollaan eniten partnerin haussa ja ollaan sosiaalisesti paljon tapahtumissa yms.
Olemme 35- vuotiaita ja olleet yhdessä 16- vuotiaasta asti. Meillä on tosi samanlainen huumorintaju ja hyvällä tavalla samanlaiset mielipiteet. Ollaan viihdytty todella hyvin toistemme seurassa kaikki nämä vuodet. En kertakaikkiaan näe mitään syytä "vaihtaa" johonkin toiseen. Minullakin oli eräs ihastus kyllä ollessani 21v ja ehkä miehelläkin on jotain ihastuksia ollut, mutta se on yhdentekevää niitä tulee ja menee.
niizku kirjoitti:
Me ei ihan vielä olla tollanen pariskunta, mutta toiveena on että muiden aloittaessa vaipparumbaa niin meillä olisi jo omatoimiset koululaiset :)
Mentiin viikko sitten naimisiin, esikoisen laskettu syyskuussa. Ollaan 20&22. Monia ihmetyttää miksi toimitaan näin, mutta mä en osais kuvitella että esim vielä kymmenen vuotta hengailtais vaan kahdestaan.
Toisaalta ymmärrän pointtisi, mutta kuulostaa silti huolestuttavalta. Nimenomaan puolison kanssa kuuluisi viihtyä! Lapsi on se, joka pitää teidät yhdessä? Miten sitten, kun lapset lentävät pesästä...? 🤔 En osaa selittää.
Meillä ei ole lapsia, ollaan nelikymppisiä, ja ollaan yhdessä, koska nautimme toistemme seurasta. Haluamme olla yhdessä.
niizku kirjoitti:
Me ei ihan vielä olla tollanen pariskunta, mutta toiveena on että muiden aloittaessa vaipparumbaa niin meillä olisi jo omatoimiset koululaiset :)
Mentiin viikko sitten naimisiin, esikoisen laskettu syyskuussa. Ollaan 20&22. Monia ihmetyttää miksi toimitaan näin, mutta mä en osais kuvitella että esim vielä kymmenen vuotta hengailtais vaan kahdestaan.
Eli teille kävi vanhanaikaiset. Luulet, että lapsi pitää teidät yhdessä ikuisesti?
Muutaman. Mitä erikoista tuossa on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on, onko teinistä saakka yhdessä ollut pari kolmekymppinen vai nelikymppinen? Yhtä lailla 70-luvulla syntyneet ovat eronneet ja vaihtaneet paria kuin 80-luvulla syntyneetkin. Ehkä jotkut 40-luvulla syntyneet olisivat tässä huonoja vertailukohtia.
Itse olin teiniajan poikaystäväni kanssa yhdessä kolmekymppiseksi asti mutta erosin 32-vuotiaana. Nyt olen ollut uudessa parisuhteessa 10 vuotta.
Tunnen kaksi teinistä saakka yhdessä ollutta pariskuntaa, he ovat nyt nelikymppisiä, lapset ovat molemmilla yläkouluiässä.
No sen takia kommentoin kun kolmikymppisenä vielä kaikki parit oli onnellisesti teiniliitoissaan mutta nykyään siis eronneita.
Että oma kokemus on se ettei vielä kolmikymppisenä kannata tuudittautua siihen että teinisuhde kestää.
Ei tietenkään mukavaa kuultavaa jos kalikka kalahtaa..
Minkäs ikäisenä sinun kokemuksen mukaan uskaltaa tuudittautua siihen, että teiniliitto kestää? Terv. N32 ja kohta 18 vuotta yhdessä mieheni kanssa.
Ystävä pariskunnan miehen vietteli työkaveri.
Meni 20v liitto ...mies ja uusi vaimo ovat tosi onnellisia.
Ex:ssä ei ollut mitän vikaa..mieskin myöntää sen
Minkkisen sanoin: rakkautta ei voi estää:)
Alue: Aihe vapaa
Mekin alettiin lapsena, nyt 29v ja 12 vuotta yhdessä.