Kuinka monta kolmekymppistä teini-iässä tavannutta pariskuntaa tunnet?

Olen 33v. ja mieheni 36v. Olemme olleet yhdessä siitä lähtien kun olin 16-vuotias.

Menimme naimisiin ja saimme lapsia ollessani 20v.-25v.

Molemmilla "normaalit" perheet, ei mitään uskonnollista taustaa. Olemme ehkä jotenkin vanhanaikaisia, vaikka toisaalta olemme hyvin nuorekkaita mielestäni. Käymme ulkona ja urheillaan paljon. Ihan normaalia eloa. Viihdyn älyttömän hyvin mieheni kanssa edelleen. Monia miehiä olen tavannut ja vain pari heistä on saanut jotain pientä ihastusta aikaan, mutta ei sen kummempaa. Eli mieheni on minulle edelleen se yksi ja ainoa, jonka kanssa voin kuvitella olevani koko loppuelämäni. Uskon, että tunne on molemminpuolinen.

Mutta tämä meidän elämäntarina herättää hämmennystä uudessa työpaikassani, jossa olen nyt jonkun aikaa ollut. Siellä on paljon naisia 25v.-35v., joista harvalla on ensinnäkään miestä saati lapsia. Olen joku kummajainen heidän joukossaan. Muutama suunnittelee kesäksi häitä ja yksi odottaa vauvaa. Yksi palasi juuri vanhempainvapaalta. Mutta kaikki muut elävät TÄYSIN erilaista elämää.

Eniten heitä hämmentää se, että olen näin "nuori" ja minulla on jo 13-vuotias esikoinen. Meillä siis kinataan murrosikäisen kanssa.

Tunnen hyvin monia vanhempia pariskuntia, jotka ovat olleet nuoresta yhdessä ja on eletty se "perinteinen kuvio". Toki töitä on ollut enemmän ja on uskallettu mennä eteenpäin jne., mutta kai meitä kolmekymppisiä samalla tavalla eläneitä on muitakin??