Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka monta kolmekymppistä teini-iässä tavannutta pariskuntaa tunnet?
28.04.2018 |
Olen 33v. ja mieheni 36v. Olemme olleet yhdessä siitä lähtien kun olin 16-vuotias.
Menimme naimisiin ja saimme lapsia ollessani 20v.-25v.
Molemmilla "normaalit" perheet, ei mitään uskonnollista taustaa. Olemme ehkä jotenkin vanhanaikaisia, vaikka toisaalta olemme hyvin nuorekkaita mielestäni. Käymme ulkona ja urheillaan paljon. Ihan normaalia eloa. Viihdyn älyttömän hyvin mieheni kanssa edelleen. Monia miehiä olen tavannut ja vain pari heistä on saanut jotain pientä ihastusta aikaan, mutta ei sen kummempaa. Eli mieheni on minulle edelleen se yksi ja ainoa, jonka kanssa voin kuvitella olevani koko loppuelämäni. Uskon, että tunne on molemminpuolinen.
Mutta tämä meidän elämäntarina herättää hämmennystä uudessa työpaikassani, jossa olen nyt jonkun aikaa ollut. Siellä on paljon naisia 25v.-35v., joista harvalla on ensinnäkään miestä saati lapsia. Olen joku kummajainen heidän joukossaan. Muutama suunnittelee kesäksi häitä ja yksi odottaa vauvaa. Yksi palasi juuri vanhempainvapaalta. Mutta kaikki muut elävät TÄYSIN erilaista elämää.
Eniten heitä hämmentää se, että olen näin "nuori" ja minulla on jo 13-vuotias esikoinen. Meillä siis kinataan murrosikäisen kanssa.
Tunnen hyvin monia vanhempia pariskuntia, jotka ovat olleet nuoresta yhdessä ja on eletty se "perinteinen kuvio". Toki töitä on ollut enemmän ja on uskallettu mennä eteenpäin jne., mutta kai meitä kolmekymppisiä samalla tavalla eläneitä on muitakin??
Kommentit (101)
Oli useitakin kun oltiin kolmikymppisiä.
Nyt kun ollaa päälle 40 niin taitaa olla 2 paria enää jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan oman mieheni kanssa oltu yhdessä yläasteelta asti :) Ollaan 33-vuotiaita ja on 7-vuotias lapsi. Serkkuni on myös tavannut miehensä teininä, mutta mies oli silloin jo 20-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Oli useitakin kun oltiin kolmikymppisiä.
Nyt kun ollaa päälle 40 niin taitaa olla 2 paria enää jäljellä.
Hys, älä puhu keski-iän ylittäneistä. Tässä kysyttiin vain kolmikymppisistä.
Täällä joku jo kysyi samaa, mitä itsekin joskus mietin, että onko pitkä liitto arvokas ja ihailtava asia? Vai herättääkö se vain niitä ajatuksia, että nuo eivät uskalla erota ja "joutuvat" p*nemaan vain toisiaan koko ikänsä?
Lapset eivät vaikuttaneet meidän psrisuhteeseemme huonolla tavalla. En usko, että lapset ovat se meitä yhdistävä tekijä. Eli en pelkää sitä aikaa kun lapset lähtevät. Meitä yhdistää huumorintaju ja mukavuudenhaluisuus, tykkäämme tavallisesta elämästä.
Tottakai olemme kasvaneet yhteen, en osaisi elää ilman tuota miestäni. En koe jääneeni mistään paitsi.
Mutta nyt tuolla työpaikalla nämä ajatukset heräävät välillä. Some täyttyy bilettävistä ikätovereista. Tottakai itsekin käyn viihteellä, nyt on helppo lähteä kun lapsetkin ovat jo isompia.
Ap
niizku kirjoitti:
Me ei ihan vielä olla tollanen pariskunta, mutta toiveena on että muiden aloittaessa vaipparumbaa niin meillä olisi jo omatoimiset koululaiset :)
Mentiin viikko sitten naimisiin, esikoisen laskettu syyskuussa. Ollaan 20&22. Monia ihmetyttää miksi toimitaan näin, mutta mä en osais kuvitella että esim vielä kymmenen vuotta hengailtais vaan kahdestaan.
Vautsi! Onneksi olkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tunnen kuusikymppisen pariskunnan, jotka ovat tavanneet lukiossa. Mutta näillä vanhemmilla ehkä yleisempääkin? Mutta en kolmikymppisiä, jonkun verran vanhempia kyllä.
Ei olla vielä 30, mutta miehen kanssa tavattu ku olin 19, mies jo vähän päälle 20. Naimisiin mentiin ku olin 22 ja lapsi tuli kun olin 24. Nyt ollaan paria vuotta vaille 10v oltu yhdessä. Lähipiirissä 3 tällaista pariskuntaa(plus me), kaksi tavannut naisen ollessa 18, pari 19. Ei uskonnollisia syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli useitakin kun oltiin kolmikymppisiä.
Nyt kun ollaa päälle 40 niin taitaa olla 2 paria enää jäljellä.
Hys, älä puhu keski-iän ylittäneistä. Tässä kysyttiin vain kolmikymppisistä.
Joo, tiedän . halusin vain tuoda esiin tämän kokemuksen että yllättävän moni teinipari eroaa ennen nelikymppisiään vaikka kolmikymppisenä vielä lapset tehty yms
Kyllä mä tunnen useita 30-40 -vuotiaita pariskuntia, jotka ovat olleet 16-vuotiaista yhdessä, avioituneet heti lakkiaisten jälkeen. Yhdellä pariskunnalla on 8 lasta, toisella neljä, kolmannella yksi lapsi. Minusta se on upea asia. Oma elämäni ei mennyt ihan niin, hyvä näin kuitenkin eli mies ja lapsi melkein nelikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen kuusikymppisen pariskunnan, jotka ovat tavanneet lukiossa. Mutta näillä vanhemmilla ehkä yleisempääkin? Mutta en kolmikymppisiä, jonkun verran vanhempia kyllä.
Joo meidän isovanhemmat vielä viettää 65 v hääpäiviään kun vihille on menty hädin tuskin teini-ikäiseä eikä ero ole ollut todellinen vaihtoehto koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Oli useitakin kun oltiin kolmikymppisiä.
Nyt kun ollaa päälle 40 niin taitaa olla 2 paria enää jäljellä.
Mielenkiintoista. Oliko näillä pareilla lapsia?
Tiedän itsekin pareja, jotka ovat nyt eronneet ahkerasti. Mutta monilla se on lähtenyt liikkeelle lapsien myötä. Eli kun lapset on tehty kolmekymppisenä ja lapsiperhe-elämää on vietetty n. 3-5v. niin ero on tullut.
Mutta nämä parit ovat tavanneet yleensä siellä 25-28-vuotiaina, seurustelleet pari vuotta ja todenneet että nyt täytyy tehdä lapsia.
Eli ero tulee siellä kriittisen n. 7 vuoden kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset mainitsevat keski-iän ylittäneitä pariskuntia, kun aloituspostauksessa nimenomaan kysyttiin kolmekymppisiä "nykynuoria". Vanhemmissa ihmisissä tällainen toiminta kun kuitenkin on yleisempää.
Niin siis todella paljon vanhemmissa, eli ennen sotia syntyneissä. Vielä suurissa ikäluokissakin on pitkään yhdessä olleita, mutta he ovat ensimmäinen sukupolvi, joka alkoi kunnolla eroamaan ja hekin jo pääosin seitenkymppisiä.
Sen jälkeiset sukupolvet ovatkin jo vaihtaneet kumppania melko suruttomasti. Itse olen 57 vuotias, enkä tunne ainuttakaan ikäistäni pariskuntaa, jotka olisivat olleet yhdessä teiniästä asti. Itse asiassa en tunne kovinkaan montaa ikäistäni, joka ei olisi vähintään kerran eronnut.
En yhtään, koska emme ole 3kymppisiä enää, siis minä ja mieheni.
Mutta siis minä ja mieheni, oltu yhdessä 26v josta naimisissa 18v.
Lapset melkein 17v esikoinen ja 15v kuopus.
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en tunne muita kun poikani. Tosin hän vasta 28 vuotias, mutta ovat olleet teini-iästä asti vaimonsa kanssa yhdessä ja edelleen onnellisilta vaikuttavat. Poikani on ihan tavallinen jamppa, ei todellakaan mikään hi**uli, mutta on ollut aina uskollista sorttia, toisin kuin isänsä.
Tavattiin 16-vuotiaana ja olemme edelleen yhdessä 29-vuotiaina. En tiedä muita vastaavia pareja lähipiiristä. Emme halua lapsia ja sitä usein ihmetellään. Emme ole mitenkään uskonnollisia eikä kummallakaan ollut mitään periaatteita että ensimmäisen täytyy olla "se oikea". Jotenkin vain luonteet ja persoonat sopii niin hyvin yhteen että sille tielle jäimme ja olen siitä tosi onnellinen.
Mitä väliä sillä on, onko teinistä saakka yhdessä ollut pari kolmekymppinen vai nelikymppinen? Yhtä lailla 70-luvulla syntyneet ovat eronneet ja vaihtaneet paria kuin 80-luvulla syntyneetkin. Ehkä jotkut 40-luvulla syntyneet olisivat tässä huonoja vertailukohtia.
Itse olin teiniajan poikaystäväni kanssa yhdessä kolmekymppiseksi asti mutta erosin 32-vuotiaana. Nyt olen ollut uudessa parisuhteessa 10 vuotta.
Tunnen kaksi teinistä saakka yhdessä ollutta pariskuntaa, he ovat nyt nelikymppisiä, lapset ovat molemmilla yläkouluiässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli useitakin kun oltiin kolmikymppisiä.
Nyt kun ollaa päälle 40 niin taitaa olla 2 paria enää jäljellä.
Mielenkiintoista. Oliko näillä pareilla lapsia?
Tiedän itsekin pareja, jotka ovat nyt eronneet ahkerasti. Mutta monilla se on lähtenyt liikkeelle lapsien myötä. Eli kun lapset on tehty kolmekymppisenä ja lapsiperhe-elämää on vietetty n. 3-5v. niin ero on tullut.
Mutta nämä parit ovat tavanneet yleensä siellä 25-28-vuotiaina, seurustelleet pari vuotta ja todenneet että nyt täytyy tehdä lapsia.
Eli ero tulee siellä kriittisen n. 7 vuoden kohdalla.
Eli ihan eri sakkia mistä oli puhe. ( teini-iässä tavanneista) miksi nostit mukaan tähän keskusteluun?
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on, onko teinistä saakka yhdessä ollut pari kolmekymppinen vai nelikymppinen? Yhtä lailla 70-luvulla syntyneet ovat eronneet ja vaihtaneet paria kuin 80-luvulla syntyneetkin. Ehkä jotkut 40-luvulla syntyneet olisivat tässä huonoja vertailukohtia.
Itse olin teiniajan poikaystäväni kanssa yhdessä kolmekymppiseksi asti mutta erosin 32-vuotiaana. Nyt olen ollut uudessa parisuhteessa 10 vuotta.
Tunnen kaksi teinistä saakka yhdessä ollutta pariskuntaa, he ovat nyt nelikymppisiä, lapset ovat molemmilla yläkouluiässä.
No sen takia kommentoin kun kolmikymppisenä vielä kaikki parit oli onnellisesti teiniliitoissaan mutta nykyään siis eronneita.
Että oma kokemus on se ettei vielä kolmikymppisenä kannata tuudittautua siihen että teinisuhde kestää.
Ei tietenkään mukavaa kuultavaa jos kalikka kalahtaa..
Vierailija kirjoitti:
Kalju Pitkätukka kirjoitti:
Olin 18 ja rouva 16 kun tavattiin. Yhdessä siitä asti. Olen nyt 46.
Lapsia 5 vanhin 17, nuorin 9.
Toinen samanmoinen pari tunnetaan, menivät vielä nuorempina yhteen.
Ei uskonnollista taustaa.
Arvostatko miehenä tällaista pitkää liittoa? Kysyn, koska kiinnostaa erityisesti miehen mielipide.
Kyllä arvostan. Onhan meilläkin kriisimme olleet, mutta loppujenlopuksi yhdessä on haluttu jatkaa.
Alue: Aihe vapaa
Me ei ihan vielä olla tollanen pariskunta, mutta toiveena on että muiden aloittaessa vaipparumbaa niin meillä olisi jo omatoimiset koululaiset :)
Mentiin viikko sitten naimisiin, esikoisen laskettu syyskuussa. Ollaan 20&22. Monia ihmetyttää miksi toimitaan näin, mutta mä en osais kuvitella että esim vielä kymmenen vuotta hengailtais vaan kahdestaan.