Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle IV

Joskus rakkaudeksi luultu on vain sitä, kun egot ottaa toisistaan mittaa.

Taustalla, pohjalla, jossain syvällä voisi ollakin rakkautta, mutta se ei pääse esiin niin kauan, kun ego dominoi ja johtaa.

Tässä kaivatulleni vielä kauniin laulun sanat. Se tuli vähän aikaa sitten radiosta ja ajattelin heti sinua. Aurinkoista päivää sinulle. 

"And I love you so,

The people ask me how,

How I've lived till now

I tell them I don't know

I guess they understand

How lonely life has been

But life began again

The day you took my hand"

(Don McLean: And I love You so)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huonossa kunnossa ja ikävöin sinua. Mielestäni tein oikein, kun lähdin pois, jotta sairauteni ei veisi myös sinua pohjalle. Täällä on yksinäistä, mutta olen onnellinen, koska käsittääkseni sinulla menee hyvin. Rakastan sinua enkä voi unohtaa sinua koskaan! Olet kauneintako mitä olen koskaan nähnyt...

Mikä sulla on? Miksi oot huonossa kunnossa?

Masennus

Sanoit olevasi huonossa kunnossa. Hoidatko itseäsi?

En erityisemmin. Koittanut olen jaksaa käydä asioilla, syödä, käydä kaupassa, nukkua. Elämä aika yksipuolista ja mietin, mitä jatkossa. Yksinäisyys vie elämänhalut.

Jätit suhteen, koska olit masentunut, ja nyt et halua elää senkään vertaa? Totta, logiikkasi on depressiivistä. Voisiko tuolle vielä tehdä jotain?

Oikeastaan en jättänyt suhdetta, se vain kuihtui kasaan. Yhteydenpitoa ei enää ole, eikä tapaamisia. Miksi näin kävi, niin ehkä masennukseni masensi miestäkin.

Miksi alapeukut?

Hah, kateus vie kalatkin vedestä.

Vierailija kirjoitti:

Hah, kateus vie kalatkin vedestä.

Käsittämätön sanonta.

Sinulla tuntuu olevan hirveä haku päällä kokoajan, oli jo silloin kun tutustuttiin.

Se on epäilyttävää eikä herätä luottamusta, ei varsinkaan tunnetta jossa tulet itsenäsi kohdatuksi.

Pitäisi olla joku kriteerilistaan sopiva parisuhdefantasian täyttäjä, palkintona asioiden täyttymyksestä seuraava tyhjyys.

Ja pako alkaa taas.

Harmittaa että viimeiset kerrat kun oltiin tekemisissä meni miten meni. Sulle jäi kuva minusta ihmisenä, jota en normaalisti ole. Jouduin vielä haukkumaan itseni ja vähättelemään, että mun "kollegoille" jää varmasti hyvä mieli. Aiemmin oon tullut kaikkien kanssa hyvin toimeen, mutta yks uus tuttavuus ei vaan selvästi pidä minusta yhtään. En tiedä miksi.

Ikävä sun kanssa viestittelyä vaikka siinä mitään järkeä ollutkaan:/

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sun kanssa viestittelyä vaikka siinä mitään järkeä ollutkaan:/

Miksei ollut mitäön järkeä? Oletko mies vai nainen?

Ikävä niitä hetkiä, kun naurettiin yhdessä ja tunnuttiin tajuavamme toisiamme täydellisesti. Ikävä sun katsetta. Ikävä sun kosketusta. Haluaisin halata sua ja pitää hyvänä, mut niin ei taida enää tässä elämässä tapahtua. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hah, kateus vie kalatkin vedestä.

Käsittämätön sanonta.

Ei mielestäni lainkaan käsittämätön D:

Koska kateus saa sen mitä itsellä on tuntumaan arvottomalta kun jollain toisella on omasta mielestä paremmin, vaikkei olisikaan. Ja tunteen mahdollisesti aiheuttamaa ilkeyttä ja mitätöintiä tuolla kommentoidaan. Vaikka aina se ei ole toki kateutta.

On ihanaa tajuta olevansa onnellinen, vaikkei meistä mitään tulekaan. Onni ei saa olla yhdestä asiasta kiinni, eikä se itselläni olekaan. Counting my blessings.

Ihan kauhea ikävä, sydän irtoaa kohta rinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sun kanssa viestittelyä vaikka siinä mitään järkeä ollutkaan:/

Mitä niissä viesteissä oli?

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa että viimeiset kerrat kun oltiin tekemisissä meni miten meni. Sulle jäi kuva minusta ihmisenä, jota en normaalisti ole. Jouduin vielä haukkumaan itseni ja vähättelemään, että mun "kollegoille" jää varmasti hyvä mieli. Aiemmin oon tullut kaikkien kanssa hyvin toimeen, mutta yks uus tuttavuus ei vaan selvästi pidä minusta yhtään. En tiedä miksi.

Oliko sinulla jokin syy antaa itsestäsi erilainen kuva? Harvemmin kai ihmiset muuttaa käsitystään kokonaan jonkun yhden asian perusteella? Mutta jos asia vaivaa sinua, miksi et lähetä viestiä suoraan sille jota asia koskee?

Ymmärrän nyt sen että kaikki on ohi etkä enää edes halua kuulla minusta. Tuli kuitenkin tunne että olet loukkaantunut yhdestä sanomisestani ja toivoisinkin että mulle tulisi joskus tilaisuus selventää sitä sinulle. Sanoin sen omassa epävarmuuden tilassani eikä sitä olisi pitänyt sanoa. 

Kaikkea hyvää sinulle ja ikävä että tämä kaikki päättyi näin, väärinymmärrykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Ikävä niitä hetkiä, kun naurettiin yhdessä ja tunnuttiin tajuavamme toisiamme täydellisesti. Ikävä sun katsetta. Ikävä sun kosketusta. Haluaisin halata sua ja pitää hyvänä, mut niin ei taida enää tässä elämässä tapahtua. :(

Mulla ei ole ollut kuin yhden miehen kanssa tuollaista, että on naurettu yhdessä vedet silmissä jne.

Ja tajusi minua sanattakin.

Hän on myös ainoa, jonka kanssa on itketty yhdessä, seisottu dramaattisesti porttikongissa nenät vastakkain kyyneleet poskilla, ainoa jonka kanssa mikään muu kuin ensikontakti ei tapahtunut somessa (ei lähelty yleensä edes viestejä, vaan mentiin old schoolisti yhteen paikkaan mihin toinenkin sitten jossain vaiheessa yleensä tuli ja siellä sovittiin seuraavan viikon meiningeistä jne.), ainoa, jonka kanssa olen edelleen hyvissä ja mutkattomissa väleissä ja ainoa, jolle en ole koskaan sanonut mitään ilkeää.

Hän on myös ainoa, joka on saanut minut näkemään oman k*sipäisyyteni ja kirjaimellisesti maahan makaamaan.

Surettaa, etten koe häntä kohtaan enää sellaisia tunteita kuin muutama vuosi sitten.:(

Toisaalta jos en kohtaa enää ikinä ihmistä jonka kanssa olisi tuollaista normaalia ja avoimen rakkaudellista, niin olenpahan ainakin saanut joskus kokea sen!

Tuntuu kyllä typerältä, että on kaivannut niin pitkään jotain jonka kanssa ei ole edes nauranut.

Olen ajatellut sinua koko viikonlopun nainen..

Tää koko tilanne ottaa koville. Lyhyellä aikavälillä olisi vain helpompi olla olematta yhteydessä.

Pitemmällä ei tietysti niinkään. 

Oon vaan väsynyt tuntemaan. Haluaisin taas kokea asioita niiden koko riemussa ilman, että ajattelen: "Tääkin asia varmaan tuntuisi niin paljon paremmalta ja makeammalta sun kanssa tai tietäen, että oot taustalla ja lähellä silloinkin, kun elän asioita yksikseni". Sä oot se mauste, jota ilman kaikki on vähän valjua, mutta toki silti syötävää. Tai ennemminkin ehkä niin päin, että ennen en tiennyt jonkin puuttuvan ja nautin elämästä sellaisenaan. Sä toit uuden vivahteen, joka paikalla ollessaan korostaa jo ennestään kauniita värejä, mutta jonka puuttumisen kuitenkin huomaa. Kirkas ei ole ihan niin kirkas, sininen ei ihan niin sininen, lämpö ei ihan niin lämmin. Etteikö ilmankin pärjäisi. Mutta jos saisin valita, en aikailisi hetkeäkään. Asiat eivät kuitenkaan ole oikeassa elämässä niin yksinkertaisia.

Ja ainoa, joka on kokenut minut selityksien ja anteeksipyyntöjen arvoiseksi, jos on mokannut.

Siksi mitään riitaa ei koskaan tullutkaan.