Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle IV

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuiko kaikki jo ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa siksi, että kumpikin pelkäsi ottaa yhteyttä? Pelkäsi että jos se toinen ei pidäkään minusta. Ehkä joskus tulee vielä toinen mahdollisuus?

Mä en ainakaan halua mitään säälittävää ”toista mahdollisuutta” (tai ties miten monetta), sillä hänellä olisi ollut ”mahdollisuus”, mutta halusi toisen ja eihän tuollaista nyt tietenkään voi koskaan unohtaa.

Onko tilanteet tosiaan noin mustavalkoisia? Mistä tiedät ettei hän halunnut sinua ja millainen mahdollisuus hänellä oli valita sinut?

Sivusta sanon, että siksihän täällä moni roikkuu, kun ei ole kunnon selvyyttä saanut asioihin. Asiat ei ole mustavalkoisia. Mä olisin kyllä antanut hänelle aina vain uuden mahdollisuuden, jos tilanne olisi jatkunut ennallaan. Tai myöhemminkin, jos hän olisi tullut kysymään. Ja ehkä vielä jonain päivänä, jos on joskus sellainen tilanne ja häntä sattuisi kiinnostamaan. Toisaalta en pyri siihen tilanteeseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.

Miksi et halua itse olla aloitteellinen?

Siihen on monta syytä. Sanotaanko näin, että alunperin siksi kun hänellä oli ne mahdollisuudet ja hän tiesi sen, mutta hän ei niitä sitten halunnut käyttää. Menin eteenpäin. Tai näköjään joku osa minusta ei mennyt. Mutta en halunnut jäädä roikkumaan. En sitten tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin roikkunut ja yrittänyt enemmän. Mutta en ole sellainen. Pitää jokaisen itse tietää haluaako vai ei.

Mistä hän tiesi niistä mahdollisuuksista?

Tää ei jäänyt siihen, ettei kukaan koskaan uskaltanut lähestyä ketään. Mutta nyt saa riittää vihjeet. Pääasia on, että hän tiesi kyllä. Sen tiedän varmaksi. Siksi päättelen, ettei halunnut tai ei vain osannut päättää, joka sekin kai tarkoittaa samaa eli ei halunnut.

Oletko nainen vai mies?

Jos olisit se, kuka mun mielessä on pyörinyt niin sanoisin että antaa sitten olla. Ei tämä tästä tule miksikään muuttumaan. Ihan oikeasti asiat ei ole niin yksinkertaisia vaan kaikki vaatii paljon harkintaa ennenkuin uskaltaa tehdä mitään liikkeitä mihinkään suuntaan. Vaikka olisi kuinka halunnut, kaivannut ja rakastanut. Ei kyse ole ollut mistään että ei osaa päättää. Jos kyse olisi ollut vain siitä, niin olisin juossut luoksesi. Mutta antaa olla sitten.

Enpä taida olla. Eiköhän me puhuta ihan eri aikajaksostakin. Älä nyt tämän palstan perusteella ainakaan mitään päätöksiä tee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuiko kaikki jo ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa siksi, että kumpikin pelkäsi ottaa yhteyttä? Pelkäsi että jos se toinen ei pidäkään minusta. Ehkä joskus tulee vielä toinen mahdollisuus?

Mä en ainakaan halua mitään säälittävää ”toista mahdollisuutta” (tai ties miten monetta), sillä hänellä olisi ollut ”mahdollisuus”, mutta halusi toisen ja eihän tuollaista nyt tietenkään voi koskaan unohtaa.

Onko tilanteet tosiaan noin mustavalkoisia? Mistä tiedät ettei hän halunnut sinua ja millainen mahdollisuus hänellä oli valita sinut?

Sivusta sanon, että siksihän täällä moni roikkuu, kun ei ole kunnon selvyyttä saanut asioihin. Asiat ei ole mustavalkoisia. Mä olisin kyllä antanut hänelle aina vain uuden mahdollisuuden, jos tilanne olisi jatkunut ennallaan. Tai myöhemminkin, jos hän olisi tullut kysymään. Ja ehkä vielä jonain päivänä, jos on joskus sellainen tilanne ja häntä sattuisi kiinnostamaan. Toisaalta en pyri siihen tilanteeseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.

Miksi et halua itse olla aloitteellinen?

Siihen on monta syytä. Sanotaanko näin, että alunperin siksi kun hänellä oli ne mahdollisuudet ja hän tiesi sen, mutta hän ei niitä sitten halunnut käyttää. Menin eteenpäin. Tai näköjään joku osa minusta ei mennyt. Mutta en halunnut jäädä roikkumaan. En sitten tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin roikkunut ja yrittänyt enemmän. Mutta en ole sellainen. Pitää jokaisen itse tietää haluaako vai ei.

Mistä hän tiesi niistä mahdollisuuksista?

Tää ei jäänyt siihen, ettei kukaan koskaan uskaltanut lähestyä ketään. Mutta nyt saa riittää vihjeet. Pääasia on, että hän tiesi kyllä. Sen tiedän varmaksi. Siksi päättelen, ettei halunnut tai ei vain osannut päättää, joka sekin kai tarkoittaa samaa eli ei halunnut.

Oletko nainen vai mies?

Jos olisit se, kuka mun mielessä on pyörinyt niin sanoisin että antaa sitten olla. Ei tämä tästä tule miksikään muuttumaan. Ihan oikeasti asiat ei ole niin yksinkertaisia vaan kaikki vaatii paljon harkintaa ennenkuin uskaltaa tehdä mitään liikkeitä mihinkään suuntaan. Vaikka olisi kuinka halunnut, kaivannut ja rakastanut. Ei kyse ole ollut mistään että ei osaa päättää. Jos kyse olisi ollut vain siitä, niin olisin juossut luoksesi. Mutta antaa olla sitten.

Enpä taida olla. Eiköhän me puhuta ihan eri aikajaksostakin. Älä nyt tämän palstan perusteella ainakaan mitään päätöksiä tee!

Missä tässä on puhuttu aikajaksosta?

Hyvän yön toivotus, haki & suukko ihanalle vaalealle, viheriäsilmäiselle naiselle mieheltä 30km ja kahden kuntarajan takaa. Etunimemme alkavat samalla kirjaimella, ja niissä on yhtä monta tavua ja kirjainta. Kotikatumme alkavat samalla kirjaimella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuiko kaikki jo ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa siksi, että kumpikin pelkäsi ottaa yhteyttä? Pelkäsi että jos se toinen ei pidäkään minusta. Ehkä joskus tulee vielä toinen mahdollisuus?

Mä en ainakaan halua mitään säälittävää ”toista mahdollisuutta” (tai ties miten monetta), sillä hänellä olisi ollut ”mahdollisuus”, mutta halusi toisen ja eihän tuollaista nyt tietenkään voi koskaan unohtaa.

Onko tilanteet tosiaan noin mustavalkoisia? Mistä tiedät ettei hän halunnut sinua ja millainen mahdollisuus hänellä oli valita sinut?

Sivusta sanon, että siksihän täällä moni roikkuu, kun ei ole kunnon selvyyttä saanut asioihin. Asiat ei ole mustavalkoisia. Mä olisin kyllä antanut hänelle aina vain uuden mahdollisuuden, jos tilanne olisi jatkunut ennallaan. Tai myöhemminkin, jos hän olisi tullut kysymään. Ja ehkä vielä jonain päivänä, jos on joskus sellainen tilanne ja häntä sattuisi kiinnostamaan. Toisaalta en pyri siihen tilanteeseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.

Miksi et halua itse olla aloitteellinen?

Siihen on monta syytä. Sanotaanko näin, että alunperin siksi kun hänellä oli ne mahdollisuudet ja hän tiesi sen, mutta hän ei niitä sitten halunnut käyttää. Menin eteenpäin. Tai näköjään joku osa minusta ei mennyt. Mutta en halunnut jäädä roikkumaan. En sitten tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin roikkunut ja yrittänyt enemmän. Mutta en ole sellainen. Pitää jokaisen itse tietää haluaako vai ei.

Mistä hän tiesi niistä mahdollisuuksista?

Tää ei jäänyt siihen, ettei kukaan koskaan uskaltanut lähestyä ketään. Mutta nyt saa riittää vihjeet. Pääasia on, että hän tiesi kyllä. Sen tiedän varmaksi. Siksi päättelen, ettei halunnut tai ei vain osannut päättää, joka sekin kai tarkoittaa samaa eli ei halunnut.

Oletko nainen vai mies?

Jos olisit se, kuka mun mielessä on pyörinyt niin sanoisin että antaa sitten olla. Ei tämä tästä tule miksikään muuttumaan. Ihan oikeasti asiat ei ole niin yksinkertaisia vaan kaikki vaatii paljon harkintaa ennenkuin uskaltaa tehdä mitään liikkeitä mihinkään suuntaan. Vaikka olisi kuinka halunnut, kaivannut ja rakastanut. Ei kyse ole ollut mistään että ei osaa päättää. Jos kyse olisi ollut vain siitä, niin olisin juossut luoksesi. Mutta antaa olla sitten.

Enpä taida olla. Eiköhän me puhuta ihan eri aikajaksostakin. Älä nyt tämän palstan perusteella ainakaan mitään päätöksiä tee!

Missä tässä on puhuttu aikajaksosta?

Rivien välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huonossa kunnossa ja ikävöin sinua. Mielestäni tein oikein, kun lähdin pois, jotta sairauteni ei veisi myös sinua pohjalle. Täällä on yksinäistä, mutta olen onnellinen, koska käsittääkseni sinulla menee hyvin. Rakastan sinua enkä voi unohtaa sinua koskaan! Olet kauneintako mitä olen koskaan nähnyt...

Mikä sulla on? Miksi oot huonossa kunnossa?

Masennus

Sanoit olevasi huonossa kunnossa. Hoidatko itseäsi?

En erityisemmin. Koittanut olen jaksaa käydä asioilla, syödä, käydä kaupassa, nukkua. Elämä aika yksipuolista ja mietin, mitä jatkossa. Yksinäisyys vie elämänhalut.

Jätit suhteen, koska olit masentunut, ja nyt et halua elää senkään vertaa? Totta, logiikkasi on depressiivistä. Voisiko tuolle vielä tehdä jotain?

Olen rakastunut sinuun. Myönnetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuiko kaikki jo ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa siksi, että kumpikin pelkäsi ottaa yhteyttä? Pelkäsi että jos se toinen ei pidäkään minusta. Ehkä joskus tulee vielä toinen mahdollisuus?

Mä en ainakaan halua mitään säälittävää ”toista mahdollisuutta” (tai ties miten monetta), sillä hänellä olisi ollut ”mahdollisuus”, mutta halusi toisen ja eihän tuollaista nyt tietenkään voi koskaan unohtaa.

Onko tilanteet tosiaan noin mustavalkoisia? Mistä tiedät ettei hän halunnut sinua ja millainen mahdollisuus hänellä oli valita sinut?

Sivusta sanon, että siksihän täällä moni roikkuu, kun ei ole kunnon selvyyttä saanut asioihin. Asiat ei ole mustavalkoisia. Mä olisin kyllä antanut hänelle aina vain uuden mahdollisuuden, jos tilanne olisi jatkunut ennallaan. Tai myöhemminkin, jos hän olisi tullut kysymään. Ja ehkä vielä jonain päivänä, jos on joskus sellainen tilanne ja häntä sattuisi kiinnostamaan. Toisaalta en pyri siihen tilanteeseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.

Miksi et halua itse olla aloitteellinen?

Siihen on monta syytä. Sanotaanko näin, että alunperin siksi kun hänellä oli ne mahdollisuudet ja hän tiesi sen, mutta hän ei niitä sitten halunnut käyttää. Menin eteenpäin. Tai näköjään joku osa minusta ei mennyt. Mutta en halunnut jäädä roikkumaan. En sitten tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin roikkunut ja yrittänyt enemmän. Mutta en ole sellainen. Pitää jokaisen itse tietää haluaako vai ei.

Mistä hän tiesi niistä mahdollisuuksista?

Tää ei jäänyt siihen, ettei kukaan koskaan uskaltanut lähestyä ketään. Mutta nyt saa riittää vihjeet. Pääasia on, että hän tiesi kyllä. Sen tiedän varmaksi. Siksi päättelen, ettei halunnut tai ei vain osannut päättää, joka sekin kai tarkoittaa samaa eli ei halunnut.

Oletko nainen vai mies?

Jos olisit se, kuka mun mielessä on pyörinyt niin sanoisin että antaa sitten olla. Ei tämä tästä tule miksikään muuttumaan. Ihan oikeasti asiat ei ole niin yksinkertaisia vaan kaikki vaatii paljon harkintaa ennenkuin uskaltaa tehdä mitään liikkeitä mihinkään suuntaan. Vaikka olisi kuinka halunnut, kaivannut ja rakastanut. Ei kyse ole ollut mistään että ei osaa päättää. Jos kyse olisi ollut vain siitä, niin olisin juossut luoksesi. Mutta antaa olla sitten.

Enpä taida olla. Eiköhän me puhuta ihan eri aikajaksostakin. Älä nyt tämän palstan perusteella ainakaan mitään päätöksiä tee!

Missä tässä on puhuttu aikajaksosta?

Rivien välissä.

Puhutaanko vuosista vai kuukausista?

Olenkohan rakastunut, kun ajatukseni ovat koko ajan sinussa kiinni....

En pysty sua koskaan unohtamaan, tulit taas uniini viime yönä. Siinä kerroit kuinka teet kaikkesi että saamme toisemme.

Vierailija kirjoitti:

Olen rakastunut sinuun. Myönnetään.

Niin minäkin.

Mietin usein sinua edelleenkin, vaikka tiedän ettei mitään tule tapahtumaan. On kai kiva haaveilla asioista, joita ei voi saada. Mukavaa sunnuntaita. 

Minua ei haukuta väärin perustein, joten se oli siinä.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei haukuta väärin perustein, joten se oli siinä.

Kuka sua on haukkunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huonossa kunnossa ja ikävöin sinua. Mielestäni tein oikein, kun lähdin pois, jotta sairauteni ei veisi myös sinua pohjalle. Täällä on yksinäistä, mutta olen onnellinen, koska käsittääkseni sinulla menee hyvin. Rakastan sinua enkä voi unohtaa sinua koskaan! Olet kauneintako mitä olen koskaan nähnyt...

Mikä sulla on? Miksi oot huonossa kunnossa?

Masennus

Sanoit olevasi huonossa kunnossa. Hoidatko itseäsi?

En erityisemmin. Koittanut olen jaksaa käydä asioilla, syödä, käydä kaupassa, nukkua. Elämä aika yksipuolista ja mietin, mitä jatkossa. Yksinäisyys vie elämänhalut.

Jätit suhteen, koska olit masentunut, ja nyt et halua elää senkään vertaa? Totta, logiikkasi on depressiivistä. Voisiko tuolle vielä tehdä jotain?

Oikeastaan en jättänyt suhdetta, se vain kuihtui kasaan. Yhteydenpitoa ei enää ole, eikä tapaamisia. Miksi näin kävi, niin ehkä masennukseni masensi miestäkin.

Jotkut voi, pystyy ja haluaa, toiset ei. Olisin tykännyt susta, vaikka olisit vain maannut ja hengittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei haukuta väärin perustein, joten se oli siinä.

Liittyykö tämä nyt johonkin ketjun kommentteihin? Oletko suuttunut jostain palstakommentista noin pahasti?

Mukavaa sunnuntaita kaivatulleni. Lähden iltapäivällä kaupoille. Tulisitpa kaupungilla vastaan. Olet taas ollut mielessäni koko päivän. Kaikki asiat muistuttavat sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole mua varten.

Siltä se voi tuntua ja ehkä et ole ns. suhdeihminen, mutta ehkä voisit olla ”sen sopivan kanssa eläjä”-ihminen.

Eli rakkaudesta tulee myös sinua varten oleva asia, kun tapaat sellaisen ihmisen.:)

Ja se, mikä meni pilalle, satutti eikä johtanut mihinkään kauniiseen, ei ollut rakkautta ollenkaan eikä varsinkaan sinua varten.

Ilkikurinen hymy on miehellä, hänellä joka hämmästyi. Tämä on jatkokaipuukertomus.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei haukuta väärin perustein, joten se oli siinä.

Kerro nyt ihmeessä lisää? Siltä varalta että joku sinusta haaveilee edelleen, niin ettei sitten turhaan tuhlaa haaveitansa sinuun.