Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle IV

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vaan ole sinä.

Etsitkö jotain korviketta vai?

Arvasin, että joku vastaisi just näin. En etsi, mutta en myöskään aio olla seuraavaa 40 vuotta tutustumatta koskaan keneenkään siltä varalta, että hän tippuisi taivaalta viereeni ja haluaisi siihen jäädä.

Jos hän tippuisikin taivaalta viereesi ja haluaisi jäädä, olisitko sitten onnellinen?

Mistäpä sen tietäisi. En ole nytkään täysin onneton.

Miksi sitten kaipaat häntä?

Ei omaa onnellisuuttaan voi sälyttää toisen kontolle. Vaikka minulla ei ole häntä, niin on kuitenkin asioita, joista olen kiitollinen. Eikä tämä tarkoita, ettenkö olisi häntä välillä kaivannut niin, että on meinannut järki lähteä.

Sulla on pragmaattinen suhtautuminen. Itse en pystynyt samaan, järki lähti tai jotain sinne päin, sairastuin masennukseen, ja hävisin sinne jonnekin pimeyteen. Tämä ei tietenkään ollut hänen syynsä, vaan omani.

Tule pois sieltä. Nyt on aika. Olet ihana tyyppi. There is love, though you dont always See it.

Kiitos, yritän mutta tuntuu niin monin tavoin aivan toivottomalta. 

Onko siis sellainen umpikuja, josta ei ulospääsyä? Ja on yritetty ratkaista? Vai onko niin, että vain sulla on tunteita? (aloittaja)

Jatkan vielä, koska tämä jäi vaivaamaan mua. Toivottavasti jaksat ja ymmärrät hakea apua, jos et omin avuin pääse pimeydestä pois. Ja toivottavasti sulla on lähipiirissä myös joku, jolle puhua. Olen nähnyt liian monta surullista ihmiskohtaloa tämän asian tiimoilta, joten herkästi jää mietityttämään nämä asiat.

Sivusta sanon, että ap:n kannattaa laittaa e-mailia tai soittaa. Vastaus - tai sen puute - kertoo mikä on todellisuus. Parempi niin, vaikka se tekee pahimmillaan aivan helvetin kipeää.

Toivotaan kuitenkin parasta, kaunista, rakkautta.

Enkä oikeasti itse pidä yhtään ihmisistä.

Siis ap ei nyt tässä keskustelussa ollut se pimeydessä oleva, vaan tuo sinua edeltävä kommentoija. T. ap

Eihän tosta ota erkkikään selvää. Laita ny viestiä sille kehen oot ihastunut. Tulee kylmää kyytiä tai tosi kuumaa. 50/60

Ei otakaan, oma viehätyksensä siinäkin kai. Mä oon kylmän kyytini jo lunastanut enkä ole enempää vailla. Laita siis ite ellet ole vaan joku virallinen valvoja täällä. :)

Olet komea ja seksikäs, mutta liian vanha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vaan ole sinä.

Etsitkö jotain korviketta vai?

Arvasin, että joku vastaisi just näin. En etsi, mutta en myöskään aio olla seuraavaa 40 vuotta tutustumatta koskaan keneenkään siltä varalta, että hän tippuisi taivaalta viereeni ja haluaisi siihen jäädä.

Jos hän tippuisikin taivaalta viereesi ja haluaisi jäädä, olisitko sitten onnellinen?

Mistäpä sen tietäisi. En ole nytkään täysin onneton.

Miksi sitten kaipaat häntä?

Ei omaa onnellisuuttaan voi sälyttää toisen kontolle. Vaikka minulla ei ole häntä, niin on kuitenkin asioita, joista olen kiitollinen. Eikä tämä tarkoita, ettenkö olisi häntä välillä kaivannut niin, että on meinannut järki lähteä.

Sulla on pragmaattinen suhtautuminen. Itse en pystynyt samaan, järki lähti tai jotain sinne päin, sairastuin masennukseen, ja hävisin sinne jonnekin pimeyteen. Tämä ei tietenkään ollut hänen syynsä, vaan omani.

Tule pois sieltä. Nyt on aika. Olet ihana tyyppi. There is love, though you dont always See it.

Kiitos, yritän mutta tuntuu niin monin tavoin aivan toivottomalta. 

Onko siis sellainen umpikuja, josta ei ulospääsyä? Ja on yritetty ratkaista? Vai onko niin, että vain sulla on tunteita? (aloittaja)

Jatkan vielä, koska tämä jäi vaivaamaan mua. Toivottavasti jaksat ja ymmärrät hakea apua, jos et omin avuin pääse pimeydestä pois. Ja toivottavasti sulla on lähipiirissä myös joku, jolle puhua. Olen nähnyt liian monta surullista ihmiskohtaloa tämän asian tiimoilta, joten herkästi jää mietityttämään nämä asiat.

Sivusta sanon, että ap:n kannattaa laittaa e-mailia tai soittaa. Vastaus - tai sen puute - kertoo mikä on todellisuus. Parempi niin, vaikka se tekee pahimmillaan aivan helvetin kipeää.

Toivotaan kuitenkin parasta, kaunista, rakkautta.

Enkä oikeasti itse pidä yhtään ihmisistä.

Siis ap ei nyt tässä keskustelussa ollut se pimeydessä oleva, vaan tuo sinua edeltävä kommentoija. T. ap

Eihän tosta ota erkkikään selvää. Laita ny viestiä sille kehen oot ihastunut. Tulee kylmää kyytiä tai tosi kuumaa. 50/60

Ei otakaan, oma viehätyksensä siinäkin kai. Mä oon kylmän kyytini jo lunastanut enkä ole enempää vailla. Laita siis ite ellet ole vaan joku virallinen valvoja täällä. :)

Tais kolahtaa? 😉

En ole more, en valvoja, en kaipaava. Saa tänne muutkin kommentoida.

Vierailija kirjoitti:

Voinko kysyä mies yhtä asiaa: rakastatko meitä molempia, puolisoasi ja minua?

Kyllä rakastan, mutta eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vaan ole sinä.

Etsitkö jotain korviketta vai?

Arvasin, että joku vastaisi just näin. En etsi, mutta en myöskään aio olla seuraavaa 40 vuotta tutustumatta koskaan keneenkään siltä varalta, että hän tippuisi taivaalta viereeni ja haluaisi siihen jäädä.

Jos hän tippuisikin taivaalta viereesi ja haluaisi jäädä, olisitko sitten onnellinen?

Mistäpä sen tietäisi. En ole nytkään täysin onneton.

Miksi sitten kaipaat häntä?

Ei omaa onnellisuuttaan voi sälyttää toisen kontolle. Vaikka minulla ei ole häntä, niin on kuitenkin asioita, joista olen kiitollinen. Eikä tämä tarkoita, ettenkö olisi häntä välillä kaivannut niin, että on meinannut järki lähteä.

Sulla on pragmaattinen suhtautuminen. Itse en pystynyt samaan, järki lähti tai jotain sinne päin, sairastuin masennukseen, ja hävisin sinne jonnekin pimeyteen. Tämä ei tietenkään ollut hänen syynsä, vaan omani.

Tule pois sieltä. Nyt on aika. Olet ihana tyyppi. There is love, though you dont always See it.

Kiitos, yritän mutta tuntuu niin monin tavoin aivan toivottomalta. 

Onko siis sellainen umpikuja, josta ei ulospääsyä? Ja on yritetty ratkaista? Vai onko niin, että vain sulla on tunteita? (aloittaja)

Jatkan vielä, koska tämä jäi vaivaamaan mua. Toivottavasti jaksat ja ymmärrät hakea apua, jos et omin avuin pääse pimeydestä pois. Ja toivottavasti sulla on lähipiirissä myös joku, jolle puhua. Olen nähnyt liian monta surullista ihmiskohtaloa tämän asian tiimoilta, joten herkästi jää mietityttämään nämä asiat.

Sivusta sanon, että ap:n kannattaa laittaa e-mailia tai soittaa. Vastaus - tai sen puute - kertoo mikä on todellisuus. Parempi niin, vaikka se tekee pahimmillaan aivan helvetin kipeää.

Toivotaan kuitenkin parasta, kaunista, rakkautta.

Enkä oikeasti itse pidä yhtään ihmisistä.

Siis ap ei nyt tässä keskustelussa ollut se pimeydessä oleva, vaan tuo sinua edeltävä kommentoija. T. ap

Eihän tosta ota erkkikään selvää. Laita ny viestiä sille kehen oot ihastunut. Tulee kylmää kyytiä tai tosi kuumaa. 50/60

Ei otakaan, oma viehätyksensä siinäkin kai. Mä oon kylmän kyytini jo lunastanut enkä ole enempää vailla. Laita siis ite ellet ole vaan joku virallinen valvoja täällä. :)

Tais kolahtaa? 😉

En ole more, en valvoja, en kaipaava. Saa tänne muutkin kommentoida.

Et taida itsekään tietää, mikä olis pitänyt kolahtaa, joten täysin käsittämätön kommentti. Ihan sitä vaan, että kun täällä aina niin auliisti kehotetaan yhteydenottoon, niin jokainen voisi aloittaa itsestään, paitsi jos on täällä muuten vaan haahuilemassa. Virallinen valvoja -heitto liittyi siihen siis eikä ollut mikään valvoja-läppä, mitä täällä viljellään.

(Edellinen kommentti meni tarkistukseen m-alkuisen valvojasanan käytön takia, tullee tuplana, jos on tullakseen siis.)

Kaipaan T-miestä.

Vierailija kirjoitti:

Olet komea ja seksikäs, mutta liian vanha.

Ei se ikä, vaan se yhteys. Omalle kaivatulleni sanoisin, että olet komea ja seksikäs ja sopivan vanha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voinko kysyä mies yhtä asiaa: rakastatko meitä molempia, puolisoasi ja minua?

Kyllä rakastan, mutta eri tavoin.

Nyt slkoi kiinnostaa, että millä tavoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuku hyvin rakkaani. Kaipaan sinua enemmän kuin koskaan. On tärkeää, että tiedät sen. Rakastan sinua valtavan paljon. Hyvää yötä. Järjettämän pitkä suudelma sinulle. (naiselle)

Hyvää yötä sinulle rakas. Minäkin kaipaan sinua, kaipaan joka päivä, joka ikinen hetki. Rakastan sinua. Voisimmepa tavata mahdollisimman pian. Mitä ajattelet siitä? (miehelle)

Voimme tavata milloin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voinko kysyä mies yhtä asiaa: rakastatko meitä molempia, puolisoasi ja minua?

Kyllä rakastan, mutta eri tavoin.

Nyt slkoi kiinnostaa, että millä tavoin?

Toista kohtaan on enemmän intohimon tunteita ja toista kohtaan enemmän kumppanuutta ja ystävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voinko kysyä mies yhtä asiaa: rakastatko meitä molempia, puolisoasi ja minua?

Kyllä rakastan, mutta eri tavoin.

Nyt slkoi kiinnostaa, että millä tavoin?

Toista kohtaan on enemmän intohimon tunteita ja toista kohtaan enemmän kumppanuutta ja ystävyyttä.

Ajattele! Sähän voit koska tahansa ottaa eron, vai estääkö se ettei ole avioehtoa?

Suloisinta on, kun kirjoitat tänne viestejä ”minuna”, mun käyttämillä sanoilla. Siitä tiedän, että sulla on vielä tunteita mua kohtaan. Mullakin on sua.

💜

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voinko kysyä mies yhtä asiaa: rakastatko meitä molempia, puolisoasi ja minua?

Kyllä rakastan, mutta eri tavoin.

Nyt slkoi kiinnostaa, että millä tavoin?

Toista kohtaan on enemmän intohimon tunteita ja toista kohtaan enemmän kumppanuutta ja ystävyyttä.

Kestävin näistä on kuitenkin tuo kumppanuus ja ystävyys. Harvemmin intohimoon perustuva suhde kestää...

Tämä taitaa olla muuten se syy miksi ihmiset tyytyy kirjoittelemaan tässä ketjussa eikä vie asioita pidemmälle kaivattunsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voinko kysyä mies yhtä asiaa: rakastatko meitä molempia, puolisoasi ja minua?

Kyllä rakastan, mutta eri tavoin.

Nyt slkoi kiinnostaa, että millä tavoin?

Toista kohtaan on enemmän intohimon tunteita ja toista kohtaan enemmän kumppanuutta ja ystävyyttä.

Kestävin näistä on kuitenkin tuo kumppanuus ja ystävyys. Harvemmin intohimoon perustuva suhde kestää...

Tämä taitaa olla muuten se syy miksi ihmiset tyytyy kirjoittelemaan tässä ketjussa eikä vie asioita pidemmälle kaivattunsa kanssa.

Totta, intohimoon perustuva suhde saattaa toteutuessaan räjähtää käsiin, jopa aivan alkumetreillä. Ja yllättäen, niin ettei hetkeen edes tajua, mitä ihmettä tapahtui. Millähän tuon estäisi? Siis räjähtämisen, ei intohimoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voinko kysyä mies yhtä asiaa: rakastatko meitä molempia, puolisoasi ja minua?

Kyllä rakastan, mutta eri tavoin.

Nyt slkoi kiinnostaa, että millä tavoin?

Toista kohtaan on enemmän intohimon tunteita ja toista kohtaan enemmän kumppanuutta ja ystävyyttä.

Kestävin näistä on kuitenkin tuo kumppanuus ja ystävyys. Harvemmin intohimoon perustuva suhde kestää...

Tämä taitaa olla muuten se syy miksi ihmiset tyytyy kirjoittelemaan tässä ketjussa eikä vie asioita pidemmälle kaivattunsa kanssa.

Ei eroaminen ole helppo päätös, etenkään jos on lapsia. Mutta kyllä se häiritsee, kun omaa kumppania kohtaan ei enää tunne minkäänlaisia romanttisia tunteita ja häntä pitää lähinnä kämppiksenä samalla kun intohimon tunteet kohdistuvat muualle. Yritetty kyllä on kaikenlaista. Tulee mieleen väkisinkin, että tässäkö tämä oli. Ja olen vasta kolmekymppinen. - Se mies joka vastasi kysymykseen

Ei intohimo ja ystävyys sulje pois toisiaan. Hyvässä suhteessa on kumpaakin.

Vierailija kirjoitti:

Ei intohimo ja ystävyys sulje pois toisiaan. Hyvässä suhteessa on kumpaakin.

Niinhän se on, mutta silti monista puuttuu tuo intohimo täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voinko kysyä mies yhtä asiaa: rakastatko meitä molempia, puolisoasi ja minua?

Kyllä rakastan, mutta eri tavoin.

Nyt slkoi kiinnostaa, että millä tavoin?

Toista kohtaan on enemmän intohimon tunteita ja toista kohtaan enemmän kumppanuutta ja ystävyyttä.

Kestävin näistä on kuitenkin tuo kumppanuus ja ystävyys. Harvemmin intohimoon perustuva suhde kestää...

Tämä taitaa olla muuten se syy miksi ihmiset tyytyy kirjoittelemaan tässä ketjussa eikä vie asioita pidemmälle kaivattunsa kanssa.

Totta, intohimoon perustuva suhde saattaa toteutuessaan räjähtää käsiin, jopa aivan alkumetreillä. Ja yllättäen, niin ettei hetkeen edes tajua, mitä ihmettä tapahtui. Millähän tuon estäisi? Siis räjähtämisen, ei intohimoa.

Voihan sitä kokeilla uudelleen että räjähtääkö käsiin edelleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voinko kysyä mies yhtä asiaa: rakastatko meitä molempia, puolisoasi ja minua?

Kyllä rakastan, mutta eri tavoin.

Nyt slkoi kiinnostaa, että millä tavoin?

Toista kohtaan on enemmän intohimon tunteita ja toista kohtaan enemmän kumppanuutta ja ystävyyttä.

Kestävin näistä on kuitenkin tuo kumppanuus ja ystävyys. Harvemmin intohimoon perustuva suhde kestää...

Tämä taitaa olla muuten se syy miksi ihmiset tyytyy kirjoittelemaan tässä ketjussa eikä vie asioita pidemmälle kaivattunsa kanssa.

Ei eroaminen ole helppo päätös, etenkään jos on lapsia. Mutta kyllä se häiritsee, kun omaa kumppania kohtaan ei enää tunne minkäänlaisia romanttisia tunteita ja häntä pitää lähinnä kämppiksenä samalla kun intohimon tunteet kohdistuvat muualle. Yritetty kyllä on kaikenlaista. Tulee mieleen väkisinkin, että tässäkö tämä oli. Ja olen vasta kolmekymppinen. - Se mies joka vastasi kysymykseen

Kuulostaa kyllä vaikealta tilanteelta, olisiko ero helpompi, kun lapset ovat vähän isompia?

Vierailija kirjoitti:

Suloisinta on, kun kirjoitat tänne viestejä ”minuna”, mun käyttämillä sanoilla. Siitä tiedän, että sulla on vielä tunteita mua kohtaan. Mullakin on sua.

💜

Toi on vähän outo asenne.

Vaikka olen itsekin huomannut tämän asian kirjallisessa ilmaisussa. Ihminen ei kuitenkaan voi varata itselleen jotain tyyliä, sanoja, maneereita. Eivät ihmiset ole niin uniikkeja.

Peilisolut aivoissa, ne jotka saavat tunnetilan tai kehonkielen tarttumaan, miksi ne eivät vaikuttaisi myös kirjoittamiseen?